Tokoringin pääsykoe

Eilen kävimme Halisen kanssa Keski-Suomen nuorten koirien tokoringin valintakokeessa.
Vuosi sitten, kun haku rinkiin oli käynnissä, haaveilin silloin jo rinkiin pääsystä vaikken omistanut iältään sopivaa koiraa siihen. Mietin silloin, että sitten kun minulla on sopivan ikäinen koira, haluan ehdottomasti hakea rinkiin mukaan. Toko on kuitenkin lajeista meille se ykkönen ja haluan imeä kaiken tiedon ja opin, jotta pystyn olemaan parempi ohjaaja Haliselle. Rinkiin kuuluminen lisäisi mahdollisuuksia koulutuksiin ja treenit olisivat entistä säännöllisemmät.

Ensimmäinen haaste pääsykokeeseen iski muutamaa päivää ennen koetta, kun huomasin Halisen aivastelevan. Koirakavereilla on ollut nenäpunkkitartuntaa liikenteessä, joten ei tarvinnut montaa kertaa arvata mistä pärskiminen johtuu. Kiireellä selvittelemään eläinlääkäreiltä reseptejä ja tietoa siitä, voimmeko osallistua valintakokeeseen; milloin voi mennä halliin lääkkeen saannin jälkeen jne.
Mitään typeriä riskejä toisten tartuttamisesta en ota, joten oli selvää ettemme pysty tekemään koetta hallissa, mihin se oli suunniteltu. Seuraavaksi soitin kokeen tuomarille, jonka kanssa sovimme, että voimme suorittaa liikkeet ulkona ja lisäksi hankin omasta takaa nollakoirakot paikkamakuuseen. Onneksi omaan ihania treeniystäviä ketkä olivat valmiita auttamaan ja sain kaksi koirakkoa paikkamakuuseen. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin, paniikista ja itkupotkuraivareista huolimatta pääsimme kuin pääsimmekin osallistumaan kokeeseen!

Nyt liikkeisiin:

1) Seuraaminen. Tämähän nyt on se liike mikä meillä kusee ja pahasti, joka suunnasta ja kaikkialle. Olen todella tarkka seuraamisen kriteereistä ja tähän asti olemme tehneet seuraamista pienissä pätkissä, jotta se on joka askeleella täydellinen. En halua seuruuttaa pitkää pätkää, koska tiedän että liike alkaa hajoamaan, joten pienin askelin ja ajan kanssa olemme tässä edenneet. Nyt olikin ensimmäinen kerta kun teimme ALO-luokan seuraamisen. Sanoinkin tuomarille, että emme ole aikaisemmin tehneet näin pitkää seuruuta, joka sisältää käännökset+vauhdin muutokset, joten saatan lopettaa liikkeen omia aikojani. Seuraamisen haaste meillä on siis edistäminen, H pyrkii eteen ja pahasti, joten olemme joutuneet hinkkaamaan oikeaa seuraamispaikkaa ja siksi edistyminen seuraamisessa on ollut hitaamman puoleista. Olen tosin kuullut monelta ettei se niin pahalta näytä miltä kuullostaa, mutta koska olen tällainen perfektionisti, niin minun silmiin sattuu :D

Seuraaminen meni yli odotusten, koska ajattelin pakan hajoavan viimeistään 15 metrin, käännösten tai vauhdin muutosten kohdalla. Ihan ensimmäinen pätkä ennen liikkeen pysäytystä meni kivasti, niin kuin osasin odottaa. Sen jälkeen tuli lyhyt suora ja käännös oikealle. Käännöksen jälkeen H alkoi haistelemaan maata ja otti n. puolen metrin hajuraon minuun. Tässä vaiheessa ajattelin että nyt kun tämä on mennyt jo perseelleen, niin jatketaan vaan eteenpäin lisäkäskyillä ja kehumisella. Kutsuin H:n takaisin ja loppu pätkä menikin yllättävän tehokkaasti ja suht oikealla paikalla pysyen. Hidas käynti oli ehkä paras osuus ja juoksuosuuskin meni yllättäen hyvin, vaikken ole sitä juuri harjoitellutkaan. Seuraaminen ei ollutkaan niin katastrofi mitä ajattelin, joten siitä jäi kokonaisuudessaan ihan hyvä fiilis. Eihän se ollut lainkaan kriteerieni mukainen suoritus, mutta siihen nähden että tämä oli ensimmäinen pitkä seuruu, voin kyllä olla tyytyväinen.

Tässä näkyy hyvin ärsytykseni aihe; päänasento ja edistäminen! 

2) Luoksetulo. Luoksetulo meni näpäkästi ja vauhdikkaasti. H tuli erittäin vauhdikkaasti ja teki tiukan käännöksen perusasentoon. Tässä ei moitittavaa!

3) Nouto. Damn! Tässä liikkeessä sai valita kapulan pidon tai noudon. Valitsin noudon, koska vauhtiliikkeet ovat Haliselle mieluisia ja tuollaisessa uudessa tilanteessa juokseminen todennäköisesti rentouttaa ja antaa lisäboostia. Nouto on sujunut jo tovin kivasti; H hakee ja palauttaa hyvällä tahdilla ja tekee tiukan käännöksen perusasentoon ja luovuttaa käskystä. Tällä kertaa H lähti hakemaan hyvin, tarttui kapulasta tiukasti, tuli kohti vauhdikkaasti, mutta sitten iski blackout. H jäi istumaan hassusti puoli sivuttain minun eteen ja kun lähdin korjaamaan, H pudotti kapulan ja sitten loppu olikin yhtä säätämistä, kun H nappasi kapulan ja pyöritteli sitä maassa ja suussa ja sitten liikkuri keskeyttikin liikkeen. Siinä tuomarin kirjoittaessa palautetta teimme odotellessa pidon, koska halusin H:lle jäävän kapulasta hyvän kokemuksen. Tyytyväinen olen kyllä vauhtiin ja siihen että H pitää kapulaa tiukasti. Tässä olisin voinut antaa lisäkäskyn perusasentoon tuloon, mutta kun sitä ei ole tarvinnut enää hetkeen, niin en alkanut varmistelemaan.

4) Vapaavalintainen liike meillä oli voittajaluokan luoksetulo pysäytyksellä, käyttäen suullista käskyä. Pysäytykset on ollut Halisen bravuuri ja erityisesti tämä liike on ollut todella vahva. Paitsi ei eilen. :D Yllätys. H lähti käskystä himmaamaan ja valui about 3 omaa mittaansa ennen lopullista pysähtymistä. Loppuliike meni hyvin, tuli taas vauhdikkaasti ja tiukalla käännöksellä perusasentoon.
En tiedä mikä nyt oli, että tuo pysäytys tuolla tavalla valui, mutta mistäs näistä tietää :D Yleensä ne ei toimi silloin kuin pitäisi.

5) Paikkamakuu. Paikkis meni hyvin. Meni napakasti maahan käskystä, pysyi paikoillaan (vilkuili kyllä ympäristöä ja katsoi kuvaajaa.. linssilude) ja nousi perusasentoon, tosin vähän liian laiskasti minun makuuni. Pitäisi saada tuohon sivulle nousuun lisää napakkuutta, niin kuin kaukoissa on.

Linssilude 

Arvosteluissa sain palautetta oman kropan asennosta; katson koiraa liikaa ja olen kääntyneenä vasemmalle. Tunnistan tämän kyllä. Etenkin seuruussa varmistelen että onhan se siinä mukana tulossa :D Mutta kyllä, erityisen hyvä kehityskohde ja täytyy tehdä seuruuharjoituksia enemmän peilin edessä. Muutamista virheistä lukuunottamatta tekeminen näytti kivalta ja olemme potentiaalinen koirakko. Piinapenkin lopuksi meille ilmoitettiin, että pääsimme mukaan rinkiin! Wuhuuu! Nyt käynnistyy uusi tehovaihde meidän tokouralla, kyllä tästä neidistä valio vielä leivotaan ;) Olen todella innoissani uusista kuvioista ja tulevista koulutuksista/treeneistä. Tässä kuussa mm. Maarit Hellmanin koulutus, jota odotan jo kovasti!

Uinti, agility ja toko

Blogi on taas jäänyt hieman vähemmälle päivittämiselle. Juhlimme mm. Halisen 1 vuotissynttäreitä 27.3 ja niistäkin jäi päivitys tekemättä! Huono äiti :D

No, hypätääs sitten tämän viikon treeneihin. Tällä viikolla olikin kolmena päivänä ohjelmaa ja ensimmäisenä niistä uinti.
Olimme keskiviikkona pitkästä aikaa uimassa. Hallin ovesta mentiin reippaasti sisälle, mutta siinä vaiheessa kun liivejä puettiin päälle, neitokainen alkoi muistamaan mistäs tässä hommassa olikaan kyse. Tällä kertaa oli vaikeinta päästä altaaseen, H löi jarrut pohjaan rampin alkupäässä ja uintiohjaaja joutui H:n melkeinpä kantamaan vesirajalle saakka. Pienen suostuttelun jälkeen H lähti perääni uimalla, kun itse kiersin allasta ulkopuolelta. Pari kertaa kierrettiin allas ympäri, jonka jälkeen palattiin aina rampille haukkaamaan happea. Päätimme ottaa seuraaville kierroksille lelun mukaan, koska se nyt on parasta mitä H tietää. Kiersimme altaan loppupäähän ja heitin lelun sieltä kohti ramppia. Vähän niin kuin arvasin; enää uinti ei tuntunutkaan yhtään sen hullummalta. H haki ja toi lelun aivan niin kuin kuivalla maallakin. Loppu uintiaika tehtiinkin ainoastaan noutoja. Heitin rampilta lelun --> H hyppäsi perään hakemaan --> toi lelun rampille. Ei ollut mitään arkailuja veteenmenossa! Olipa itselleni helpotus nähdä, kuinka rohkeasti H lähti noutamaan, koska ehkä tässä olisi nyt toivonkipinä sille, että kesällä päästäisiin järveen. Minulle ei ole väliä sillä meneekö H järveen ilman lelua vai lelun kanssa. Uinti vaan olisi tosi hyvä harrastus kesällä, mikäli helteitä on luvassa ja näin perus lenkkeily jää vähemmälle. Ja onhan uinti todella hyvää lihaksistolle ja nivelille.

Torstaina kävimme tekemässä agilitytreenit penturyhmässä. Muistelin hallille mennessä meidän ihan ensimmäisiä treenejä ja mietin että ollaankohan me koskaan siinä pisteessä, että pystyisimme etenemään edes muutaman esteen välit sujuvasti. Nyt kun olemme käyneet treeneissä kohta 10 kk, alamme päästä molemmat jyvälle ratojen suorittamisesta ;) Taas olen kyllä kuullut palautetta siitä, että koira katsoo todella tarkasti ja herkästikin ohjaukset, ja jos olen itse yhtään kujalla, koirakin menee tietenkin sinne minne vahingossa ohjaan eikä sinne minne pitäisi. Haasteita riittää siinä, että opin itse tarkemmaksi ja nopeammaksi puhumattakaan kylmäpäisyydestä ja rauhallisuudesta kentällä. H on ihan älyttömän nopea ja itselläni menee kyllä usein ihan pasmat sekaisin kun virtuaalisesti harjoitellut ohjauskuviot menee 100 kertaa nopeammin koiran kanssa. Välillä sekaan tulee sellaisia ohjauskuvioita joita ei kyllä mistään oppikirjasta löydy :D
Agendana oli tällä kertaa pieni ratapätkä (10 estettä) sisältäen pussin, A-esteeseen tutustumista ja toinen pieni ratapätkä sisältäen renkaan.
H ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt pussia, joten aloitimme siitä yksittäisenä esteenä. Valkku piti pussin toista päätä avoimena koiralle ja H:lla ei ollut mitään ongelmia pussiin menemisessä. Käytin samaa käskyä kuin putkeen menossa (ajattelin että H:lle paras, että pussi ja putki on samalla käskyllä) Ratapätkä meni ensimmäisellä yrittämällä ihan nappiin, mutta loput kierrokset jouduimme tekemään pienemmissä pätkissä palkaten esimerkiksi takaakierrolle jonka jouduin lähettämään aika kaukaa. H olisi hypännyt esteen suoraan ilman takaakiertoa (putki houkutteli ilmeisesti liikaa takakierron jälkeen), joten takaakiertoa muistuteltiin niin että valkku palkkasi takakierron.
A-estettä ei oltu kokeiltu aikaisemmin ja teimme pari kertaa ensin niin että lähetin ihan esteen vierestä A:lle ja pyöräytin ennen harjannetta takaisin alas. H ei arkaillut estettä yhtään eikä yrittänyt hypätä alas ennen aikojaan. Pääsimmekin kokeilemaan A:ta niin, että jätin H:n alapäähän odottamaan ja menin palkan kanssa harjanteelle, ja ohjasin siitä rauhallisesti alas. Tästä taisi tulla hurjapään uusi lempieste :D

Tokotreenit ovat olleet viime kuukauden ajan ihan hirveätä pakkopullaa. Seuraamisen tehoharjoituksia ollaan tehty pikkupätkinä päivittäin, koska ongelmana on edistäminen. Olen opettanut H:ta seuraamaan jalkaa ja mikäli edistää, olen muistuttanut oikeasta kohdasta ja H on kyllä hyvin oppinut palaamaan oikealle kohdalle ja siitä olen palkannut. Treeneissä katsottiin tätä seuraamista ja valkku lohdutti ettei se näytä niin kamalalta mitä kuvailin. Potentiaalinen seuraaminen mutta töitähän se vaatii. Teimme sitten höntäsilynä rallyseuraamista mitä olen opettanut pentuna ja näytin tätä myös valkulle. Hän meinasi että voitaisiin keskittyä tämän rallyseuraamisen viilaamiseen, koska koira liikkuu siinä rennosti hyvässä rytmissä ja olen itsekin rennompi. Pään asento ei ole niin suora mitä haluaisin, mutta valkku sanoi että siitä ei välttämättä kovin suoraa edes saa. Perusasennossa pään asento on hyvä ja suora, mutta liikkeessä asennon pitäminen voi olla fysiologisesti hankala eikä luonteva koiralle. Omat vaatimukset ovat ehkä liian suuret päänasennolle.

Teimme lisäksi estehyppyä, ruutua ja luoksetuloa. Estehyppyä teimme samalla kun toinen koirakko teki luoksetuloa ja olen kyllä tosi ylpeä Halkusta, miten se on kehittynyt siinä, ettei ota enää häiriötä ohi juoksevasta koirasta. Puoli vuotta taaksepäin ei olisi onnistunut näin hyvin, koska juoksevat lapset ja koirat ovat olleet ihan todella hankalia Haliselle. Tein aluksi pari toistoa kaksoiskäskyllä mutta siirryin nopeasti vain yhteen käskysanaan. Perusasentoon tuleminen on todella nätin näköinen ja täpäkkä.

Ruutua pääsimme tekemään jo todella pitkältä etäisyydeltä. Otimme targetin pois ja H löysi hyvin paikan mihin pysähtyä. Kokeilimme myös takapalkkaa niin, että lelu on ruutunauhan takana ja pysäytän H:n ruutunauhan etureunan kohdalta, jolloin pysähtyy oikeaan kohtaan ja vapautan palkalle. H:lla on todella hyvä vauhti ja tatsi ruudulle. Kerran teki niin, että hyppäsi pitkän loikan ruutunauhan etureunalta oikeaan kohtaan ja tähän kiinnitän huomiota, että loikkia ei tule.

Luoksetulot menivät kivasti. H:lla on hyvä vauhti ja näpäkkä perusasentoon tuleminen. Palkkaussuuntaan täytyy kiinnittää huomiota, koska huomaamattani palkkaan liian eteen. Joten palkka suoraan kainalosta tiputtamalla tai takakautta oikealle puolelle.

Kokonaisuudessaan on ollut tosi kiva treeniviikko! Onnistumiset olivat nyt kohdillaan tälle tokomasennukselle mikä on vaivannut viimeisen kuukauden. Arkielämässä on ollut myös kiireistä ja väsynyttä, joten treenimotivaatio ei ole ollut ihan samaa luokkaa kuin aikaisemmin. Nyt kun lumet ovat sulaneet, niin olemme tehneet paljon luoksareita, paikkista, luoksetulon pysäytyksiä ja noutoja ulkoilmassa. Ihmeesti piristää ja saa uutta intoa pitkän talven jälkeen! Vauhtiliikkeet ovat ehdottomasti H:n vahvuus ja mukavaa että päästään niitä tekemään enemmän nyt kevään koittaessa :)

Perjantai-illan tokoilut

Piiitkästä aikaa päästiin ohjattuihin tokotreenien tämän sairasloman takia. Aihekin oli miltei paras mahdollinen; ongelmakohtien läpikäynti. Saimme pohtia etukäteen muutaman ongelman mihin haluaisimme apua. Tämä oli tietenkin se vaikein osuus, kun tuntuu että jokaisessa liikkeessä on jokin ongelma mikä kaipaa ratkaisua. Päädyin kuitenkin pyytämään apua seuraamiseen, kaukokäskyihin (maahan-seiso-maahan vaihdot) ja kapulan pitoon.

Seuraamisessa oli vielä muutama viikko sitten ongelmana "kurkkiva" päänasento. Olen saanut päänasentoa suoristettua seuraamisen yhteydessä palkkaamalla namilla kainaloon/ylös niin, että H hyppää ottamaan palkan palkkalupaussanasta. Valmentajan mielestä olimme päässeet päänasennossa eteenpäin ja se oli nyt parempi kuin viimeksi. Uutena ongelmana on tullut edistäminen ja pureuduimme nyt siihen. Lähdimme ratkaisemaan ongelmaa opettamalla H:lle seuraamaan vasenta jalkaa: kun vasen jalka ei liiku, H ei liiku. Kun vasen jalka liikkuu, H liikkuu. Teimme pari ensimmäistä toistoa niin että otin H:n perusasentoon ja otin yhden askeleen oikealla jalalla. H pysyi tässä hyvin ja palkkasin pysymisestä. Seuraavaksi lisättiin askeleet niin, että yksi oikealla, yksi vasemmalla, yksi oikealla ja vasen jäi paikoilleen. Tässä H yritti lähteä edistämään mutta lähti itse hakemaan oikeaa perusasentopaikkaa. Palkkasin oikeasta kohdasta. Tässä aion myös käyttää pientä muistutusta, jos H ei hoksaa lähteä hakemaan oikeaa paikkaa. Tätä nyt jankataan ja lisätään askeleita pikkuhiljaa. Lisäsimme myös käsiavun lonkan kohdalle. Käsi nyrkkiin, sormet alaspäin. Eli nyt tällainen tehopaketti oikean kohdan löytymiseen ja sitten lähdetään häivyttämään käsiapu pois.

Maahan-seiso vaihtoja lähdettiin opettamaan tällä tarjoamispelillä millä olen opettanut maahan-istu-maahan vaihdot. Eli maahanmenosta palkka annetaan istuasennosta (tietenkin palkkalupaus=naksaus tai jes oikeasta asennosta). Nyt annoin maahan käskyn ja jessitin, palkkasin seisoasentoon. Tähän myös lisätään uusi käskysana joka tulee olemaan up, koska liikerata on eri istu-seiso-vaihdossa. Lähdimme tekemään tätä niin, että H on edessäni sivuttain, jotta näen takapään liikkeen ylösnousemisessa, ettei tule lisäaskelia. Saatiin muutama hieno onnistuminen tehtyä ja treenit jatkuu ahkerasti kotona.

Kapulan pitoa katsottiin myös lopuksi. Tämä on ollut minulle murheenkryyni ja takapakkia on tullut ajoittain ja taas menty eteenpäin. Pelkään että kapulan pidosta tulee ikävä ja epämiellyttävä, joten olen ollut siinä aika varovainen, etten vaadi liikaa liian aikaisin. Aivan alkuun naksuttelin kapulan pidosta, mutta se meni pian siihen että pitoa ei saatu pidennettyä kun H tiputti kapulan. Siirryin sitten siihen etten antanut samaa (ota)käskyä mitä olin käyttänyt naksuttelussa ja jätin naksuttimen pois. Olen tehnyt aikalailla tällä kaavalla: kapula suuhun, irti, jes, palkka. Olen siis palkannut "kokonaisesta" liikkeestä vaikka välillä annan irti käskyllä pudottaa maahan ja välillä käteen. Nyt valkku muistutteli "jes" sanan käytöstä ja siitä että sillä sanalla kapula saadaan vasta irroittaa. Eli ei väliä pudottaako jessillä maahan vai antaako käteen, mutta sillä päästetään irti. Aika simppeli juttu, mikä nyt on vain päässyt unohtumaan.. Teimme sitten todella hyviä pitoja ja sain tehtyä ihan hyvät käsihäiriötkin. Esimerkiksi näin: kapula suuhun, kädet koskettaa kapulaa, jes. Kapula suuhun, kädet koskettaa kapulaa, palaa takaisin sivulle, jes. Kapula suuhun, kädet koskettaa kapulaa, palaa takaisin sivuille, koskettaa kapulaa, jes. Eli jes sana tulee aina eri kohdissa, ettei H opi ennakoimaan. Näillä opeilla tässäkin nyt eteenpäin!

Halise täyttää parin viikon päästä vuoden, eikä sillä ole vielä ollut juoksuja! Tänään toosa näytti siltä että saattaa olla juoksut lähestymässä. Toivottavasti alkaisi pian, jännittää että onko siinä jotain vikana kun ei ole vieläkään ollut yhtiäkään juoksuja tähän ikään mennessä. Kääk.

Nyt uudella seuraamis-, kauko-, ja kapulainnolla eteenpäin kotitreeneissä ja ensi kerralla nähdään ollaanko edistytty ;)

Lyhyt tilannekatsaus

Olen ollut itse pari viikkoa sairaslomalla ensin flunssan takia ja sitten leikkauksen. Halise on ollut hoidossa ja palasi torstaina kotiin virtaa täynnä. Yhtiäkään treenejä ei olla tehty kahteen viikkoon, lenkkeilyt ollut minimissä ja muutenkin tekeminen vähissä. Lelujen etsinnästä ja aktivointilelujen pyörittelystä on lähinnä Halisen aktiviteetit koostunut viimeisten päivien aikana.

Tänään käytiin ensimmäistä kertaa siis pitkään aikaan hallilla tekemässä ruutua ja luoksetuloa.
Hallille mentäessä Halise sattui vahingossa kohdakkain eteisessä toisen koiran kanssa, joka alkoi haukkumaan. Usein tällaisissa yllättävissä tilanteissa H on provosoitunut ja alkanut haukkumaan/murisemaan takaisin. Nyt kävikin ihan yllättävä asia ja H palasi minun viereeni ja otti katsekontaktin. Wuhuuu! En tehnyt tästä kauhean suurta numeroa, mutta kehuin ja palkkasin sanallisesti hienosta reaktiosta.

Sitten siihen ruutuun. Ajatuksena oli tehdä pitkältä etäisyydeltä ruutua targetille. Sain kuitenkin extempore idean kokeilla mitäs käy jos lähetän ruutuun ilman targetia. Sinnehän se mokoma meni! Lähti vähän epävarmasti, mutta ruutuun meni ja pysähtyi. Palkkasin lelulla. Teimme kuitenkin vielä parit targetille menot pidemmältä etäisyydeltä. Aion ottaa nyt ohjelmistoon ruudun ilman targetia lyhyemmältä etäisyydeltä ja lisään parille toistolle targetin muistutuksena oikeasta kohdasta. Lisäksi teen pitkältä matkalta targetille ja sekaan kerta/pari ilman targetia. Halisella on mielestäni hyvä vauhti ruutuun, ja sitä haluan vahvistaa pidemmällä etäisyydellä. H kun rakastaa juoksemista ja vauhtia :) Tässä pätkä ekasta ruudusta ilman targetia:

Ensimmäinen ruutu ilman targetia

Luoksetuloa tehtiin piiiitkällä etäisyydellä. Tällaisen treenitauon jälkeen halusin tietoisesti ottaa vauhdikkaita liikkeitä, että saadaan energiaa purettua. Tehtiin neljä kertaa luoksetulo, kerran varasti lähdössä. Palautin takaisin ja loput toistot menikin hyvin takapuoli maahan liimattuna :D
Taas oltiin vähän edistytty viime kerrasta ja perusasentoon tulossa en antanut enää kuin ihan pienen käsiavun. Kehuin vauhdista kesken liikkeen ja superpalkat sitten liikkeen lopussa. Tässä video luoksarista:

Luoksari

Kapulan pitoa ollaan harjoiteltu kotona satunnaisesti. Se liike on jotenkin niin hermoja raastavaa, todella ärsyttävä liike opettaa. Eihän se koirankaan mielestä varmasti mitään mielenkiintoista ja hauskaa ole verrattuna vaikka luoksetuloon. Pidot onnistuu 3/5 toistosta. Pidon jälkeen annan joko irti käskyn niin että H pudottaa maahan tai niin että otan kapulan käteen. Tällä tavalla yritän tehdä omien käsien liikkeitä merkityksettömäksi = kun kädet liikkuu, se ei tarkoita yhtään mitään (irroittamista). Olemme kyllä harjoitelleet myös niin että pidon aikaan liikutan käsiäni (kuten alla olevalla videolla). Meillä oli takapakkivaihe kapulanpidossa hetki sitten ja tuntui että H ei enää ikinä pidä koko kapulaa. Se kyllä ottaa sen innokkaasti suuhun ja innokkaasti noutaa, mutta pitäminen oli jotenkin hankalaa. Sain vinkin yhdeltä ystävältäni, jolla on myös kapulan kanssa ollut taantumavaihe, että pidän lelua kainalossa/treeniliivin taskussa näkyvillä pidon aikana. Lelun saa sitten kun pito onnistuu. Näin sain takaisin pitoa paremmaksi, kun H odottaa näkyvillä olevaa lelua.

Kapulan pito

Noutojen kanssa ollaan vielä vähän vaiheessa palautusten osalta. Enkä ole sitä nyt niin stressannut, koska uskon sen helpottavan sitten kun pito on varmempi. Eli H kyllä tuo kapulan käteen asti ja ei louskuta sitä vaan pitää tiukasti, mutta jos pyydän tuomaan perusasentoon, H pudottaa kapulan useammin kuin pitää suussa irti-käskyyn asti.

Kaukojen perusteita teimme myös pari päivää sitten kotosalla. Ne tuotti kyllä vähän harmaita hiuksia, kun Halisessa riittää tällä hetkellä virtaa kuin pienessä pitäjässä ja keskittyminen oli sitä luokkaa. Ajattelin nyt keskittyä purkamaan ylimääräiset patoutuneet energiat lähiviikkojen aikana ja sen jälkeen keskittyä taas enemmän nuihin pilkuntarkkoihin juttuihin.

Kaukojen rakentelua

Tämän päivän hallitreeneistä jäi kyllä ihan mukava fiilis. Nyt huomaa että pikkuhiljaa alkaa rakentumaan liikkeet kisanomaisiksi ja tehty työ alkaa tuottamaan tulosta. Pitkä matka on vielä edessä, mutta välietapeista ja matkasta pitää nauttia täysillä. :)

Nouto, jäävät ja agilityn ratatreenit

Hyvä tahti jatkuu Halkun reippaassa arkikäyttäymisessä. Autojen kyttääminen on vähentynyt todella paljon ja enää ei tarvitse jokaisesta autosta olla kieltämässä. Itseasiassa tämä luopuminen on nyt siinä pisteessä että auton nähtyään H katsoo automaattisesti minuun ja pääsen palkkaamaan luopumisesta ilman käskyä. Leluja on hajoitettu x määrä edelleen, mutta nämä kerrat on ollut omaa mokaa kun en ole jättänyt luita tarpeeksi kaluttavaksi.

Tällä viikolla tokotreeneissä oli aiheena nouto ja jäävät. Nouto sujuu mukavan vauhdikkaasti ja loppuasennossa olen auttanut vielä vähän käsiliikkeellä. Olen myös hokenut tuonnin aikana "pidä, pidä, pidä hienosti, pidä". 80% suorituksista H tuo kapulan todella hienosti perusasentoon ja irroittaa vasta käskystä. Välillä pudottaa juuri ennen perusasentoa ja välillä irroittaa ennen käskyä. Mutta mielestäni vauhti on hyvä ja uskoisin tuon loppuasennon vielä hioutuvan paremmaksi. Halise saa selvästi tuosta vauhdista ja juoksemisesta tukea, koska pelkkä loppuasennon harjoitteleminen (H minun eteen, kapula suuhun, käsky perusasentoon) on sitten ihan oma lukunsa :D Millään ei meinaa mennä jakeluun, että kapulaa pidetään suussa koko ajan eikä irroiteta välissä. Treeneissä taidettiin saada vain pari onnistunutta perusasentoon tuloa ilman vauhtia kapula suussa. Tähän sain nyt ohjeeksi etten anna käsiapua, koska H reagoi käsien liikkeeseen tässä vaiheessa vielä niin paljon. Lisää myös kapulamotivaatiotreeniä, esimerkiksi niin, että kapula maahan ja odotan että H tarjoaa kapulan tuontia/kiinnostusta kapulan nostoon ja pitoon. Tein kotitreeniä kapulan kanssa ja koska H ei paineistu helposti, päätin kokeilla mitä se tuumaa siitä, että odotan niin kauan että se tuo kapulan perusasentoon vaikka pudottaisi sen välillä. No, sehän toimi yllättäen. Laitoin kapulan lattialle n. metrin/puolentoista päähän ja vapautin kapulalle ja annoin perusasentokäskyn. H haki kapulan, pudotti ja tuli perusasentoon. Sanoin kerran että "tuo vaan" ja sen jälkeen en sanonut enää mitään. H katseli minua ja selvästi aivot raksutti. Sitten se haki kapulan, tuli perusasentoon, annoin sen pitää muutaman sekunnin ennen kuin otin ja annoin superhyperpalkat. Itse koen tuollaisen koulutushetken painostavana koiralle, ehkä siitä syystä että Vividin kanssa treenatessa en olisi voinut toimia noin, koska se paineistuu helposti asioista joita se ei osaa. Mutta pitää ehkä opetella siitä pois, koska H tarvitsee ehkä enemmän tuollaista treeniä missä se joutuu oikeasti miettimään ja oivaltamaan enkä antaisi liian helppoja vastauksia. Tehtiin tuollaista treeniä muutama toisto, tämä sama uusiutui pari kertaa ja viimeisellä kerralla H tuli kapula suussa perusasentoon ja sai iiiisot palkat. Varmaan turhauttavin tokoliike opettaa on tuo pito.. Pitää perehtyä enemmän eri tapoihin. Käsitargetia voisi myös hyödyntää tässä.

Jäävistä maahan ja istu on H:lla suht hyvin hallussa. Maahanmeno on kaikista varmin ja onnistuu lähes 100% seuraamisessa tai muihin suuntiin kulkiessa. Napakkuutta ei tietenkään koskaan voi olla liikaa, joten hienosäätöä tähän on luvassa. Olen tähän mennessä palkannut lelulla tai namilla niin, että heti maahanmentyä olen nakannut palkan H:n jalkoihin. En tiedä miten hyvin takapalkka toimisi maahanmenoon? Ainakin liikkeestä seisominen voisi toimia takapalkan kanssa.
No, sitten siihen liikkeestä seisomiseen.. :D Sehän on millä ihan retuperällä. Tätä lähdin opettamaan silloin kun H oli ihan pikkupentu ja siitä muodostui "sto"-käsky jolla H pysähtyy kuin seinään ihan sama miten. Tämä on lähinnä sellainen arkipysähtyminen. Minusta poispäin mentäessä sto-käskyllä H pysähtyy seisomaan, kohtitullessa joko maahan tai istu. Joten nyt samalla tekniikalla, uudella käskysanalla liikkeestä seisomista lähdettiin opettamaan. Eli itse pysyn melko lailla paikoillaan, H tulee kohti, minä teen kummallakin kädellä napakan eteenpäin liikkeen, H (pitäisi) pysähtyy, heitän namin H:n taakse. Tätä tehtiin treeneissä ja hyvinhän se alkoi oivaltamaan mitä haetaan.

Agilitytreeneissä tehtiin ihan kivaa rataa jossa päästiin kokeilemaan irtoamista aika pitkälle matkalle. Ensimmäinen kierros meni todella hyvin ja H irtosi mallikkaasti juuri sinne minne pitikin. Loput kierroksista tuohon irtoamiseen ei mennytkään niin nappiin, kun H ilmeisesti tajusi etten olekaan sen kannoilla ja jäi katselemaan taaksepäin ja varmistelemaan että tulenko mukana. Saatiin taas irtomisen kotiläksyt. Näitä on vähän haastava treenata ilman assistenttia joka olisi palkkaamassa, kun en omista namimaattia. En tiedä onkohan se tulevaisuuden pakollinen hankinta.

Seuraavat pari viikkoa tulee olemaan meillä ahkeraa treenaamista, koska sitten jään itse parin viikon sairaslomalle. Olen saanut tuuraajan agilityyn, joka käy Halisen kanssa treenaamassa  minun katsellessa kentän laidalta.

On se niin suloinen nukkuessa ;)

Toko, uinti ja agility

Sydän pakahtuu ilosta! Mun teinihirviö on (vähintään) mennyt lomalle ja lutupullahalkku on tullut käymään kotona! Tällä viikolla on ollut ilo lenkkeillä ja Halise on ollut oikea kainaloinen. Hellyydenkipeä ja miellyttämisenhaluinen. Jälkimmäisestä ei ole ollut tietoakaan sitten joulukuun :D
Voisikohan se nyt tehdä juoksuja, kun se vaan viihtyisi sylissä ja kainalossa kyhnöttämässä? Lisäksi korvat on löytäneet todellisen käyttötarkoituksensa ja treeneissäkin on ollut ilo käydä. Mutta, pessimistin vikaa kun minusta löytyy, en vielä tuuleta. Optimistipuoleni vain iloitsee onnistuneesta viikosta. ;)

Tokossa teimme tällä viikolla ruutua ja luoksareita pitkältä etäisyydeltä + häiriöitä.

Krhmm.. tuo ruutu.. Taas huomasin, että olen auttanut aivan liikaa! Olen lähettänyt n. 3-4 metrin päästä vieläpä targetille, kun nyt treeneissä välimatkaa oli 15 metriä ja ruudut onnistuivat siltä etäisyydeltä targetille. Nyt en lähettänyt perusasennosta, vaan kyykistyin H:n viereen ja hetsasin ennen lähetystä. Palkkasin ruudulle lelupalkalla. Läksyksi sain, etten enää saa lähempää lähettää targetille, kuin tuon onnistuneen välimatkan treeneissä. Nyt luodaan vauhtia ja revitellään täysillä. Omakin ruutumotivaatio kasvoi treenien myötä huomasin että kyllähän tuo pikkupentele vähän jotakin osaa :D Tästä lähtien, tämä on lupaus, jokaisella omatoimitreenillä hallilla otan ruudun!

Luoksetuloja teimme myös piitkältä välimatkalta ja tein ne suoraan perusasentoon. Halise kiihdyttää hyvään vauhtiin, mutta hidastaa raviin muutamaa metriä ennen ja jää vähän pohtimaan perusasentoon tuloa. Annoin tähän sitten reilummat käsiavut, että saataisiin loppua varmemmaksi. Parilla ekalla kerralla yritti varastaa lähdössä. Sen jälkeen kun olin kääntynyt kohti, nousi seisomaan. Kävin palauttamassa takaisin istumaan ja annoin tuplakäskyn odottamiseen. Viimeisimmillä toistoilla jäi hyvin.

Loppuun tehtiin häiriöitä seuraamiseen. Kentällä oli leluja, ruokaa ja yksi koirakko teki luoksetuloa. Luoksetulo (eli ohi juokseva koira) oli näistä minun mielestäni pahin, koska juoksevat koirat ovat H:lle punainen vaate. Mutta H yllättikin aivan täysin! Se kyllä vilkaisi juoksevaa koiraa, mutta otti sen jälkeen heti katsekontaktin = luopui. Tästä superpalkka tietenkin ja voi kun olin ylpeä! Saatiin tehtyä muutamat hyvät pikkupätkät seuruuta. Meillä on ollut seuraamiseen lähdön kanssa pulma siinä, että ensimmäisten askelten aikana H laskee minun makuuni liikaa päätä alas, hakee ikään kuin katsekontaktia "alakautta". Sain tähän hyvät vinkit, miten lähteä korjaamaan. Annan H:n palkkalupauksen jälkeen hypätä ottamaan palkka oikeasta seuruukohdasta (vasen kylki). Teinkin näitä harjoituksia heti muutamia seuraavina päivinä ja hienosti pää pysyi ylhäällä, kun hoksasi että palkka napsahtaa nyt korkealta eikä taskusta.

Uintitreeneissä H oli jännittyneempi kuin viime kerralla. Se ei oikein rentoutunut rampilla missään vaiheessa, vaan oli todella jännittyneen oloinen. Uidessa kuitenkin haki reippaasti lelua ja uiminen näytti hyvältä. Ei ollut hätäistä räpiköimistä vaan H todella ui. Lyyli ei päässyt tällä kertaa mukaan juoksujen takia. Ajattelimme Halisen veljen omistajan kanssa, että ottaisimme tehoboostin uintitreenejä maaliskuusta alkaen, jotta koirat tottuisi veteen ennen kesää paremmin.

Torstain agilitytreenit olivat ihan kultaa! Teimme 10 esteen ratapätkän takkuilematta ja oli tosi hyvä meininki, minulla ja koiralla. Halise reagoi hyvin ohjauksiin ja irtosi hyvin esteille. Ratapiirrosta ei ole jaettavaksi, mutta pari kinkkistä kohtaa oli joissa H pari kertaa meinasi karata väärään putkenpäähän, mutta sain korjattua (kovalla äänellä) :D
Kokeilimme myös 3 esteen "pyöritystä", missä esteen olivat tässä muodossa : /_\  (:D)
Kierrätin vastakäännöksillä kolmion ja taas sain yllättyä siitä miten hienosti H tajusi ja osasi tehdä, vaikka olikin tiukat ja nopeat käännökset. Tässä on hyötyä siinä että H kysyy ohjeita, eikä reikäpäänä juokse itsekseen miten sattuu. Irtoamista pitää kyllä harjoitella, mutta tällaisissa keisseissä on hyvä että kyselee eikä lähde itse säätämään.

Tänään kävin vanhempieni luona ompelemassa Haliselle fleecemanttelin. Se mahtuu sopivasti tuon aikaisemman ompelemani manttelin alle, joten nyt tarkenee!

Sunnuntaihöntsäilyt

Flunssani on alkanut sen verran helpottaa, että päästiin tekemään aamutreenit hallille. Päätin tehdä nyt kaikkea vähän suurpiirteistä, vauhdikasta ja hauskaa. Huomaan että Halisen on ollut hankala keskittyä viime aikoina, joten en näe järkeväksi ottaa nyt mitään pilkunviilausharjoituksia.

Ensimmäiseksi tehtiin liikkeestä pysäytyksiä niin, että otin H:n perusasentoon, heitin lelun ja vapautin lelulle, annoin hakea lelun. Toisella kerralla niin että heitettyäni lelun vapautin H:n lelulle mutta pysäytinkin kesken matkan ja pysähdyksen jälkeen vapautin lelulle uudelleen. Tämän jälkeen vapautin useasti lelulle ilman pysäytystä ja sen jälkeen teimme pysäytykset vielä kerran. Tätä harjoitusta ei voi tehdä kovin usein, kun H alkaa ennakoimaan. Tämä harjoitus oli ihan hyvä siinä mielessä, kun se karkasi lenkillä eikä totellut pysäytystä. Pienet muistuttelut siihen myös :)


Pysäytysten jälkeen tehtiin piiiiitkästä aikaa ruutu-treenit. Ruutua ollaan harjoiteltu ehkä kolmesti tätä ennen. Olisi pitänyt enemmän miettiä mitä tehdään, kun keskityin nyt liikaa targetille osumiseen, kuin että olisin voinut vaatia vauhtiakin. Olisin voinut hetsata lähdössä ja innostaa enemmän. Nyt ruutuun meno oli vähän lönkyttelyä, vaikka ollaan me joskus tehty vähän vauhdikkaampiakin ruutuja. Hienosti Halise muisti tämän harjoituksen  ja parin muistutuksen jälkeen en käyttänytkään enää target-käskyä (touch) vaan ruutu-käskyä. Ensimmäisellä ruutuun käskyllä H pysähtyi ja ihmetteli, annoin sen pohtia itse ja lopulta se tarjosi targetille. Superpalkat tästä ja seuraavat toistot menikin ruutu-käskyllä suoraan. Pitäisi ottaa tätä ohjelmistoon tiuhemmin, niin voisi kokeilla ilman targetia..

Viimeisenä treenattiin agilityn takakiertoa. Saimme kotiläksyksi tehdä harjoituksia, joissa lähetän H:n takakiertoon ja samalla lähden itse jo toiseen suuntaan juoksemaan. Palkkasin lelulla, koska assaria ei ollut näissä treeneissä mukana ja heitin lelun heti esteen eteen, kun itse jo juoksin lujaa toiseen suuntaan. Aluksi piti auttaa enemmän ja odottaa että H pääsee esteen kohdille ennen kuin lähdin itse juoksemaan. Lopulta saatiin tehtyä hyviä harjoituksia ja H ei keskeyttänyt ja lähtenyt minun perään, vaan suoritti esteen! Jee! Outoa, että tämän murrosiän keskellä silti H on kiinnostuneempi minun sijainnista kuin agilityesteiden tekemisestä. Kai se silti on vielä vähän äiskän tyttö ;)

Ensi viikolla meillä onkin monenmoista tiedossa, kun on toiset uinnit, tokotreenit ja agility. Tänään täytynee yrittää vielä puristaa virrat pois, että ehkä huomenna työpäivän aikana jaksaisi neitokainen levähtää..