Kuvaukset ja kuulumisia

Huh, kylläpä harmittaa kun menetin niin monet "tallennetut" postaukset joita olin heinäkuun aikana kirjoitellut säästöön, kun jostain syystä julkaiseminen ei onnistunut. Toivottavasti nyt pelittää. Täytynee varmuuden vuoksi kopioida teksti johonkin tiedostoon, ettei taas kaikki häviä taivaan tuuliin.

Tällä viikolla olemme käyneet pariin otteeseen ottamassa Halisesta kuvia erään treenikaverimme toimesta. Hän oli kuvaamassa meidän seuran agilitykisoja ja nappasi siellä pari kuvaa H:sta. Sain kuvat käsiini ja oli ihan huippua saada niin hyvälaatuisia kuvia, joten ehdotin voisiko hän kenties ottaa Halisesta lisää kuvia. Ensimmäinen kuvaussessio meni H:n puolesta ihan kivasti; jaksoi olla kameran edessä suht kärsivällisti ja otettiin yhteiskuvia Vividin kanssa. Toisella kerralla sitten taas H:lla oli joku bitch-päivä, ja mikään ei huvittanut ja kiinnostanut ja ikinä ei ollut kuullut mm. istu-käskyä. Hohhoi, sillä hetkellä tiesin mitä tarkoittaa se, että narttukoirilla on välillä narttupäiviä, milloin tehdään vain tasan sitä mitä neiti haluaa. :D Ja ensimmäistä kertaa ei tullut luokse kun käskin (tule-kutsulla) vaan lähti Jukan ja Vividin perään jne. Argh, no hain penskan takaisin ja homma jatkui (hänen ehdoilla).

Saatiin mahtavia kuvia, ja tässä vähän kuvasaastetta! Kuvaajana toimi siis Janina Kantola, suosittelen! :)

Välillä piti revitellä, että jaksaa taas poseerata ;) 

Sitten vielä "narttupäivän" kuvat :D

Tää on niin ihana otos! <3

Sivuprofiilia.. Tässä kyllä näyttää siltä että H:n pää on kasvanut yli kropan :D Toivottavasti tasoittuu ;) 

Iloinen Vivid! Kuvaussession päätteeksi pääsi leikkimään Janinan koiran Amelian kanssa. 

Itseasiassa juurikin tuo narttupäivä kääntyi iltaa myöten superpentupäiväksi, kun tehtiin muutama upea onnistuminen iltatreeneissä. Palkkauspostauksessa kirjoittelinkin siitä, että lelupalkka on kovasti H:n mieleen ja lelulla leikkiminen on yksi parhaista jutuista mitä hän tietää. Tässä asiassa onkin ollut sitten työnsarkaa viime aikoina, koska jos minulla on lelu kädessä, Halise mielellään vaan tuijottelisi sitä. Ollaan kyllä tehty paljon katsekontaktiharjoituksia niin että käsissäni on jotain häiriötä aiheuttavia asioita, mutta tämä katsekontakti on hieman hankalaa esimerkiksi kesken leikin kun heittelen H:lle lelua. Kun H palauttaa lelun käteeni, hän jää tuijottamaan lelua ja odottaa että heitän uudelleen. Olen tehnyt nyt erittäin tiukan linjauksen siitä, että lelu lentää ainoastaan katsekontaktista. Olen myös alkanut tekemään temppuja H:n kanssa leluja käsissäni ja näin vahvistan sitä, että vaikka leluja roikkuu minussa kuin joulukuusessa koristeet, se ei tarkoita sitä että sillä välttämättä leikitään mitään. Toivottavasti näillä harjoituksilla päästään siihen, että lelun merkitys vähenee verrattuna katsekontaktiin.

Noh, niihin onnistumisiin siis! Heitin Haliselle lelun ja vapautin sen lelulle, ja kesken kaiken huusin tänne-käskyn. Aika riskialtis kokeilu, koska lelun nähtyään Halise juoksee suinpäin sitä hakemaan eikä sitä silloin kiinnosta mitä ympärillä tapahtuu. Nyt kuitenkin se pysähtyi kuin seinään ja juoksi minun luokse lelun sijasta! Kääk! Ihana onnistuminen :D Tänne-käskyä teen tosi harvoin, mutta silloin kun teen, niin teen kunnolla ja palkka on aina luoksetulosta ihan superihana. Näköjään alkaa oppi menemään päähän. No, eipä tässä kauheasti kannata vielä leijua yhden onnistumisen jälkeen, mutta mulle tämä antoi taas lisäboostia!

Tämän lisäksi tein luoksetuloa niin, että jätin Halisen paikoilleen ja lähdin kävelemään pois, jätin lelun n. puoliväliin ja jatkoin matkaa omalle pisteelleni (tämäkin kokeilu hieman jännitti, koska ideana siis oli Halisella ohittaa lelu ja juosta minun luokseni). Tänne-käskyn jälkeen H juoksi salamana minun luokseni eikä edes vilkaissut lelua sen ohi/päältä juostessaan. H sai superherkun ja vapautuksen lelulle. Tulipa hyvä mieli! Jes! Näitä lisää :)

Olen alkanut Halisea pitämään irti myös meidän taloyhtiön pihassa, missä on kyllä yleensä aika paljon trafiikkia (pyöräilytie ja autotie lähellä sekä ihmisiä kulkee pihassa suht paljon). Tunnen nyt Halisea enemmän ja uskallan luottaa siihen. Jossain vaiheessa on vaan tehtävä se luottamispäätös ja uskallettava ottaa riski. Kertaakaan ei ole (nyt koputan puuta ja kovaa) karannut kenenkään luokse, vaan keskittyy omaan tekemiseen. Tänään tosin kävi niin, että tehtiin luoksaria ja kun olin jättänyt H:n paikoilleen ja juuri alkamassa kutsumaan luokse, pyörätieltä juoksi lapsia ja Halise karkasi minun luokseni. Ennakoi kutsuhuudon ja varmaan myös hämmentyi vieressä juoksevista lapsista ja näin ollen ratkaisi tilanteen tulemalla luokseni. Tästä en torunut/tuumannut sen kummemmin mitään, vaan vein H:n takaisin samaan paikkaan mistä se lähti ja kutsuin uudelleen luokse.

Nyt on ollut kyllä ihan supermukavaa touhuta ja tehdä Halisen kanssa, kun pystyy luottamaan siihen enemmän. Ja kun sillä taidot koko ajan karttuu, niin tekeminen käy koko ajan mukavammaksi kun ei tarvitse keskittyä ihan niihin ruohonjuuritason juttuihin :) Huomasin vaan tässä, että kohta kuukausi vaihtuu ja on jo elokuu! Kyllä on kesä mennyt nopeaan, kun on riittänyt puuhaa pennun kanssa. Hyvä näin, paras aika mielestäni pentua kasvattaa/kouluttaa on kesä. Mielummin sitä pissaa odottelee lämpimässä kesäkelissä, kuin pakkasella ;) Toivottavasti nyt vaan ennen talvea saisin Halisen sisäsiistiksi, niin helpottaisi kovasti elämää. Halisella ei nimittäin vieläkään ole ymmärrystä tahtoa pihalle tarpeilleen. Tähän ollaan nyt tehty sellaisia muutoksia kotona, että Halise on hereillä ollessaan aina samassa huoneessa kuin itsekin ja näin pystyy paremmin seuraamaan sitä, ettei se lirauta/töräytä sisälle tarpeitaan. Tekemistä kyllä riittää kaikilla osa-alueilla, mutta luottavaisin mielin olen sen suhteen, että tästä vielä kelpo koira tulee! :)

Elämäni bortsut <3








-Maiju

Agilitytreenit

Kävimme Halisen kanssa tekemässä pienet aksatreenit eilen. Ohjelmistossa oli keinua, hypyntarjoamista ja päätin myös kokeilla peruuttamista A-esteelle. Haaveena kyllä olisi opettaa kontaktit läpijuoksuna, eikä pysähdyksellä.

1) Ensiksi laitoin keinun painavamman pään alle kaksi hyppyesteen siivekettä, jotta keinun kevyt pää jää vähän ilmaan. Olemme tehneet tätä harjoitusta aikaisemminkin, joten jätin nyt n. 20-30cm keinun pään ylös. Tässä harjoituksessa tarkoituksena on siedättää pentua keinun ääneen sekä liikkeeseen.

Istuin keinun suuntaisesti ja houkuttelin Halisen selän takaa keinulle:

Liikutin kättä keinun päälle, jotta Halise astuisi tassuilla keinulle:

Halise kiipeää keinulle ja palkan heitän keinun eteen. Ohjaan kuitenkin liikkeen kädellä loppuun asti ja palkka vasta sitten. Käsiohjausta ei tosin tarvinnut enää parin toiston jälkeen.  Tässä olisi ollut hyvä olla target käytössä, johon olisin palkan heittänyt. Mutta meni myös näin!

Keinuharjoituksia tehtiin muutamia ja Halise muisti hienosti edelliseltä kerralta, mitä tässä oikein pitää tehdä. Niin hieno pentu! Näissä tilanteissa kyllä tulee niin hyvälle mielelle, kun huomaa että H tykkää tehdä ja vieläpä osaa taitavasti! Muutaman onnistuneen harjoituksen jälkeen Halise keksi itse paremman ja nopeamman tavan saada nami:

..Suoraan hyppy keinulle edestä päin. En ehtinyt estää, enkä myöskään palkannut tästä, koska tämä ei ollut nyt se mitä haetaan. Tämäkin varmasti olisi ihan toimiva harjoitus, että H paiskaisi keinun etutassuilla edestä päin, mutta nyt tuntuu paremmalta vaihtoehdolta tehdä kierrättämällä selän takaa.

Blogissa on ollut taukoa kun jostain syystä tämä ei ole antanut julkaista postauksia. Ja "tallennettuja" postauksia oli hävinnyt kolme! Harmi, tämänkin agilitytreenipostauksen jatkeeksi olin kirjoitellut pitkät sepostukset muitakin asioita. Höh. Nyt täytyy yrittää selvittää ongelmaa ja kirjoitella taas uusia tekstejä hävinneiden tilalle.

-Maiju

Kaulapannan ohjeet

Halusin tehdä Haliselle treenipannan, joka on helppo sujauttaa päähän/ottaa pois. Lenkillä suosin pistolukkopantaa, koska se kuitenkin tuntuu vähän turvallisemmalta kuin puolikuristava panta, joka on kuitenkin löysimmillään sen kokoinen että sen läpi pää mahtuu. Tosin, eihän sen silloin pitäisi mahtua, kun se kiristää, mutta anyway.. Pitemmittä puheitta, pantaohjeisiin! Googletin netistä puolikuristavalla pannalla ohjeita ja yhdistin niistä meille sopivimman.

Uusi panta! 

1) Ensimmäisenä otetaan koiran korvien takaa tiukka mitta. Itse vähensin tästä mitasta pari senttiä. Seuraavana leikkasin naylonnarusta mitan suuruisen pätkän+kääntövarat päihin muutaman sentin. Tämän vaiheen päätyttyä meillä pitäisi olla korvien takaa otetun mitan mukainen pätkä naylonnauhaa, johon on ommeltu kumpaankin päähän D-lenkit.

3) Seuraavaksi leikkasin softshellistä naylonnauhan (jossa D-lenkit) mittaisen palan. Huom! Tähän jätin myös pari senttiä ylimääräistä, koska käänsin softshellin päät ennen kuin aloin ompelemaan sitä kiinni naylonnauhaan.

4) Nuppineuloitin softshellin kiinni naylonnauhaan. Ompelin shoftshellin nayloniin kummankin reunan erikseen.

Tässä vaiheessa oli hieman ongelmia, kun softshell jousti niin paljon, että lähti ompelukset menemään vähän kieroon.. 

5) Tämän jälkeen ompelin softshellin reunojen päälle koristenauhan

6) Kiristysosion naylonnauhan sopivuuden testasin suoraan koiran kaulaan. Ennen ompelutöitä poltin kummankin pään naylonnauhasta, ettei se lähde purkautumaan..

Tämä mitta oli itseasiassa sitten loppupeleissä turhan pitkä. Jouduin leikkaamaan omepelun jälkeen päitä ja polttamaan päät uudelleen. 

7) Naylonnauha pujotetaan D-renkaista ja ommellaan kiinni (muista pujottaa O-rengas).Lisäksi O-rengas ommellaan nauhaan niin, ettei se valtoimenaan ajelehdi pannassa ja kilistele D-renkaita vasten.

Tältä se näyttää valmiina suoraan ylhäältä kuvattuna

Lopputulos on mukavan pirtsakka ja onneksi myös sopiva! Itse tekemisessä on parasta se, että saa itse valita materiaalit ja tehtyä persoonallisia töitä :)

Softshell ei ollut ehkä helpoin materiaali pannan tekemiseen, koska se jousti niin paljon. Nayloniin ommeltaessa se venyi ja lopputulos ei ole aivan niin suora kuin se olisi ollut joustamattomasta kankaasta. Säänkestävyyden vuoksi tämän materiaalin halusin. Ajatuksena olisi tehdä Vividille samoista materiaaleista pistolukkopanta ja haaveilen myös uusista talutushihnoista. Saa nähdä riittääkö kärsivällisyys tehdä hihnoja tästä samasta materiaalista!

Hintaa pannalle tuli n.3- 4€

-softshell 11.90€/metri (tähän käytin 6cm x 26cm palan)
-naylonnauha 1,30€/metri (tähän käytin n. puoli metriä)
-koristenauha 2,20€/metri (tähän käytin n. 24cm)
-D-lenkki 90sent/kpl (tähän meni 2)
-O-lenkki muistaakseni 60 sent/kpl (tähän meni 1)

Ylijäämämateriaalit tulee käyttöön pantojen/hihnojen/muiden käsitöiden muodossa :)

Perusasentoahdistus, palkkaus ja paljon muuta!

Huomaamatta viikko vierähti ilman ainuttakaan blogipäivitystä. Paljon on kyllä tapahtunut viikossa, joten ehkä senkään takia ei ole ollut energiaa blogin päivittämiseen. Ajatuksena on ollut kirjoitella päivitys aiheena palkkaus, ihan senkin takia, että omat ajatukset aiheesta selkenisi tässä kirjoittamisen myötä.

Halise 14 viikkoa agilitykisoja seuraamassa. Kuvan nappasi Janina Kantola

Aluksi käytin Halisen kanssa hyvin pitkälle namipalkkaa tilanteessa kuin tilanteessa. Pian kuitenkin huomasin ettei se kauaa riittänyt motivoimaan, joten siirryin enemmän käyttämään lelupalkkaa. Lelupalkan käyttö treeneissä on lisääntynyt myös paljon, joten enää ei tarvitse kilokaupalla pilkkoa nakkeja taskuihin. Kana on ainut sellainen mikä varmaan menee yli lelun, mutta sitä annetaan vain harvoin ja tietyissä tilanteissa. Irtiollessa/luoksetuloissa käytetään parasta mitä voi olla. Luoksetulojakin harjoitellaan kyllä päivittäin, mutta vain muutamia kertoja, jotta "tänne"-käsky olisi aina super nopea. Lelupalkka on siis lyhyt leikki lelun kanssa tai lelun heittäminen (juokseminen on H:n lempipuuhaa) ja lelun palauttaminen minulle. Tuomistilanteissa teen niin, että kun H tuo lelun ja otan sen siltä pois, annan nakin palkaksi lelun tuomisesta. Jos tuomisesta seuraa aina se, että lelu menee pois, eipä sitä enää huvita tuoda. Myöskään joka kerta en tietenkään leikkiä lopeta siihen kun lelu tuodaan, mutta niinä kertoina kun H tuo ja otan pois, annan palkan tuomisesta. Lelupalkan miinuspuolena on vain sen "työläisyys". Lelu ei myös ole palkkana joka kerta, vaan esimerkiksi joka neljäs hieno katsekontakti on lelu ja muuten nakkeja. Näin myös se kiinnostus säilyy, kun pentu odottaa milloin on sen lelun vuoro. Välillä kyllä on niitäkin hetkiä, kun H:lle ei vain yksinkertaisesti ne nakit kelpaa, ne eivät ole tarpeeksi mielenkiintoisia. Silloin teen sellaisia harjoituksia, joita voin palkata lelulla. Esimerkiksi jokaisesta katsekontaktista leikkiminen on vähän turhan työlästä ja aikaavievää, kun H tarjoaa sitä katsekontakia koko ajan :D. Luoksetuloissa, merkinkierroissa, rallyliikkeissä lelupalkka on aika luonnollinen jatke siihen vauhdikkuuteen.
Lelupalkkana on narulelu jonka päässä on punottu pallo, tai joku muu helposti vedettävä ja heitettävä lelu. Jotkut lelut ovat kuitenkin liian kivoja, koska niitä H ei malta palauttaa ja niitä ei siitä syystä käytetä ainakaan heittämiseen. Heittämistä olen muutenkin vähän miettinyt, etten halua tehdä sitä liikaa. Palloja meillä ei oikeastaan ole mitä oltaisiin heitelty, mutta en myöskään halua opettaa "pallohullua" koiraa millään lelulla.

Haukkuvaaralla treenailemassa

Palkkalupauksena käytän naksutinta ja "jes" sanaa, mistä onkin ollut puhetta jo aikaisemmin. Olen alkanut kuvaamaan paljon meidän treenejä (aluksi vain kuvamateriaalin vuoksi), mutta nyt olen huomannut videoita katsoessa, miten myöhässä välillä olen palkkalupauksen kanssa! En ole edes tajunnut että joissain tilanteissa olen niin kammottavan myöhässä, mutta videoiden avulla olen pystynyt tätäkin petraamaan. Sen jälkeen olenkin jättänyt joistakin liikkeistä naksuttimen käytön kokonaan pois, jos joutuu kädellä ohjaamaan ja palkkaamaan ja vielä naksutin heiluu siinä mukana. Väkisin jonkun näistä tekeminen ei ole aikataulussa, joten parempi vähentää joku pois, kuin tehdä vähän sinne päin. Varsinkin liikkeiden/temppujen opettamisessa ajoitus on tärkeä. Ainakin tällainen bordercollie tajuaa jotkut asiat aivan liian hyvin, niin väärässä kohdassa palkkalupauksesta voi tulla isokin ongelma. Treeneissä valkku esimerkiksi minulle antoi palautetta, että merkin kierrossa annan palkkalupaussanan aina samassa kohdassa (merkin takana), joten siitä voi myöhemmin tulla ongelma, kun koira alkaa odottamaan palkkalupausta tietyssä kohdassa --> jos sanaa ei tule, koira hidastaa/pysähtyy. Välillä on kyllä hyvä saada palautetta muilta omasta treenistä, koska tuollaisetkin pienet asiat jää helposti huomaamatta.

Voi kun Halise on jo niin kasvanut! Tässä ollaan treeneissä. 

Viimeisen blogipäivityksen jälkeen meillä on ollut parit treenit. Toiset olivat valmennusryhmän ohjatut treenit ja toiset olivat vapaamuotoiset. Vapaamuotoisessa treeneissä me lähinnä leikittiin toisten koirien ollessa samalla kentällä (häiriötä), tehtiin parit nopeat paikkikset ja muutamat temppuilut. Valmennusryhmän treeneissä harjoiteltiin kuuntelemista; ohjeita ilman käsimerkkejä. Istu ja vapaa olivat meillä harjoituksen alla. Iloisesti yllätyin kuinka hyvin Halise osasi, koska minusta tuntuu että käytän välillä liikaakin käsimerkkejä. Toisaalta ne tulevat niin luonnollisesti mukana ja olen kokenut niin paljon helpommaksi asioiden opettamisen ensin apujen kautta ja pikkuhiljaa niitä pois häivyttämällä. Mutta olen saanut palautetta että autan liikaa.
Näissä treeneissä harjoiteltiin myös perusasentoa (tässäkin käytän liikaa käsiapuja) ja merkinkiertoa. Muut ryhmäläiset tekivät vielä pitkän matkan luoksetulon, mutta Halise alkoi olla jo niin väsynyt että me jätettiin se välistä.



Tuo perusasento alkoi sitten taas niin ahdistamaan. Nyt saan hyvin sen tehtyä käsiavuilla, mutta sitten se pelkkä sanallinen ohje tuottaa suuria vaikeuksia. Ääh, innostuin viimeksi niin paljon kun sain vihdoinkin puhtaan liikeradan käsiavuilla. Nyt pitäisi alkaa häviyttämään ne käsiavut pois, mutta sitten me ollaan taas aikalailla siellä alkuruudussa. Ehkä tämä on nyt sellainen asia missä tarvitsee vain suuresti kärsivällisyyttä ja aikaa. Toisaalta, mun suunnitelma oli että teen sitä käsiavuilla (käskysanoja samalla jankaten) niin kauan että se liikerata on superhyvä ja sitten alan vasta häivyttää käsiavut pois. Mutta nyt sitten jotenkin ahdistuin ja mietin että pitäiskö kuitenkin vaan opettaa ilman käsiapuja, koska pitäähän koiran osata ilman niitäkin. Ja en halua auttaa H:ta liikaa, koska se on sen verran fiksu tyttö. Olen kyllä tehnyt sitäkin, etten auta käsillä vaan odotan että H tarjoaa. Ja tarjoaahan se, mutta vain yhdessä kohdassa askelia oikeaan suuntaan. Siinä on sellainen näkymätön seinä minkä yli neitokainen ei pääse, joten sitten täytyy vähän auttaa.. Voiko koiralta vaatia jotain asiaa, mitä se ei vain osaa? No ei voi. Mutta, pitääkö mun vaan kärsivällisesti odottaa että se tarjoaa minulle sen mitä haluan? Kyseessä siis perusasennon harjoittelusta se kohta, missä Halise on laatikkoa vasten ja lähtee kääntämään itseään takatassuilla (etutassut laatikon päällä) vastapäivään minun vasemmalle sivulle. Käsiavuilla se tekee jo niin, että kääntyy sutjakasti perusasentoon. Mutta ilman käsiapuja hän ottaa vain muutaman sivuaskeleen ja kokeilee toiseenkin suuntaan ja lopulta istahtaa. Tai sitten kun palkkaan sen niistä parista askeleesta, hän palaaa takaisin lähtökohtaan ja ottaa taas pari askelta, josta palkkaan ja taas siirtyy takaisin siihen mistä aloitti jne. Voi kun turhauttaa. Pitäisi vaan itse päättää miten tekee ja mitkä on ne kriteerit, koska tällainen myllerrys ei kyllä auta asiaa yhtään.

Lyylin kanssa kävimme ystäväni luona tyttöjenreissulla pohjois-pohjanmaalla. Ystävälläni on kolme hevosta, kolme koiraa ja kissa ja aivan ihana tontti+talo+kaikki siellä. Sellaisen joskus haluan meillekin! Lyyli näki ekaa kertaa hevosia lähtietäisyydeltä ja olisi kovasti halunnut leikkimään niiden kanssa. Hevosetkin olivat kiinnostuneita Lyylistä. Olivat kyllä turhan kookkaita leikkikavereita.  Onneksi yksi kolmesta koirasta oli innokas leikkimään ja koirat rallattelivat ihan olan takaa siinä yhden vuorokauden aikana. Lyyli oli melkoisen väsynyt tuon reissun jälkeen. Tuollainen paikka pitäisi olla meilläkin; iso piha missä olisi tilaa juosta vapaana. L pääsi pienelle ajolle mönkijän kyytiin (minä vähän pitemmälle). Lyyli on kyllä niin ihana luonteeltaan, ei paljoa hätkähdä ihan uusiakaan asioita, vaan on aina kaikessa avoimin mielin mukana :D

Jotenkin tuollainen maaseudunrauha tekee mielelle hyvää. Oli ihanan rentoututtavaa! Heillä on siellä ison tontin laidalla mökki, missä majoituin reissun ajan. Siinä mökin terassilla aamulla istuessa tuntui kyllä että tämä tyttö on superonnellinen päästä varpaisiin. Ihana elämä!

Sinni ja Lyyli

Sinni oli vanha tekijä mönkkärin kyydissä. :D 

Kokoerosta huolimatta leikit sujuivat kivasti :) 

Hienosti taas aika loppuu kesken, me riennetään Halisen kanssa pentuvalmennukseen.  Seuraavaan päivitykseen laitan ohjeet pannan tekoon!

-Maiju

Kisapentuvalmennus ja leikkitreffit velipojan kanssa

Tänään aloitimme aamun leikkitreffien parissa Halisen veljen Jekun kanssa läheisellä kaukalolla. Me olemme treffanneet muutamia kertoja ja pentujen leikit ovat sujuneet ihan kivasti. Halisella on vaan ollut alussa tarve päästä kovistelemaan ja alistamaan. Tämä piirre on kyllä suoraan sanottuna ärsyttävä ja ahdistava (ehkä siksi ettei aikaisemmin ole tällaista pentua ollut, joka on niin kova määräilemään ja provosoitumaan), ja niissä tilanteissa itse menee kyllä puihin kun ei oikein tiedä miten olisi järkevintä toimia. Tällä hetkellä olen vaan vienyt tilanteesta pois ja katkaissut sen tuijottelun. En ole halunnut vaatia kontaktia koska tiedän ettei se pysty siihen jos tilanne on jo päällä ja en turhaan kyllä ala jankuttamaan kontaktisanoja, koska tietää että se on ihan tyhjän kanssa, koska H ei vielä kykene jättämään huomiotta niin suurta häiriötä. Tietenkin tätä täytyy harjoitella ja jossain vaiheessa haluan voida vaatia kontaktin oli tilanne mikä hyvänsä. Mutta, ehkä parempi aloittaa pienemmistä häiriöistä ja siirtyä sitten hiljalleen vaikeisiin. Ja toki olisi ihanteellista että saisi vietyä huomion häiriöstä pois jo ennen kuin pentu ehtii kiihtyä. Kontaktiharjoituksia vain enemmän pikkuhiljaa vaativimmissa ympäristöissä (näistä kirjoitan postauksen lopussa lisää).

Jekku vasemmalla, Halise oikealla. Eipä näistä oikein edustavia kuvia saanut :D

Anyway, siis, tänään ei leikit sujunut _yhtään_. Jekku oli kasvattanut itsevarmuuttaan tässä edellisen tapaamisen jälkeen ja ei ollutkaan enää Halisen pompoteltavissa (hyvä niin, H tarvitsee kokemuksia sellaisistakin koirista jotka eivät tanssi sen pillin mukaan), joten sehän ei sopinut Haliselle eikä Halisen äkkäilyt Jekulle. Leikkejä ei päässyt siten syntymään, molemmat koirat hengaili omissa oloissaan ja me käytettiin tilanne hyväksi Jekun omistajan kanssa ja temputettiin koiria tahoillamme. Ihan hyvät häiriöt tästä sai! Välillä toki hallinta petti ja H lähti iloisesti juoksemaan Jekun omistajan luokse kun hän kutsui Jekkua. Jälkiviisaana olisi pitänyt laittanut H:n jälkiliinaan varmuuden vuoksi ja olisin päässyt stoppaamaan nämä karkaamiset. Seassa kuitenkin erittäin hyviä leikkejä ja kontaktiharjoituksia sekä temppuiluja. Tietty oltiin vähän pettyneitä kun koirilla ei enää kemiat kohdanneet, koska olisi ollut kiva että Halisella olisi joku oman ikäinen painikaveri.

Jekku vasemmalla ja H oikealla. Nakkeja kärkkymässä ;)

Jotenkin tuon Halisen käytöksen takia olen ollut arka sopimaan mitään leikkitreffejä, kun pelkään että se alkaa rähinöimään ja kovistelemaan. Mietinnässä onkin ollut, että tarvitseeko Halise leikkikavereita? Ihan hyvin meidän muutkin koirat elää elämäänsä ilman että niillä on leikkikavereita ja etenkin meidän Vivid ei ole kovin leikkisää sorttia. En minä odotakaan että H olisi kaikkien kaveri ja tulisi kaikkien kanssa toimeen, mutta täytyy oppia sietämään. Tällä hetkellä olen siinä ajatuksessa että me ei haalita leikkikavereita vaan nimenomaan keskitytään tähän sietämispuoleen. Mutta toisaalta mietin että otanko tämän liian vakavasti, koska 90% koirakohtaamisista menee hyvin ilman mitään ongelmaa, mutta ahdistun siitä 10% mitkä eivät mene niinkuin minä toivoisin. Nyt täytyy itse vain hyväksyä se, että Halise on sähäkämpi luonteeltaan, joka tarvitsee tiukemmat säännöt ja minun täytyy oppia toimimaan niissä tilanteissa nopeasti ja oikein. Ja minun täytyy alkaa työstämään tätä asiaa. Tärkeintä on vain nyt hakeutua uudestaan ja uudestaan koirakohtaamisiin. Tämä ehkä aiheuttaa ahdistusta myös sen takia, kun minulla on niin suuri pelko siitä että epäonnistun Halisen kanssa ja siitä tulee ihan kuriton, remmiräyhä koira. Minun täytyy nyt vain ottaa itse rennommin ja keskittyä hoitamaan kaikki tilanteet johdonmukaisesti ja samalla tavalla.

Tästä aiheesta päästään hyvin tämän illan kisapentuvalmennukseen. Tunnin aikana kiersimme erilaisia pisteitä, mitkä liittyivät tokoon ja rallytokoon joko suorina suorituksina tai suorituksen työstämisvaiheina.

1) Ensimmäisellä pisteellä tutustuttiin dobopalloon. Tähän ollaankin Halisen kanssa omatoimisesti tutustutti treenihallilla sen verran, että Halise hyppää palloa vasten seisomaan/päälle röhnöttämään. Tänään kokeiltiin pallon päälle kiipeämistä niin että pallo oli tukevasti minun jalkojeni välissä ja kädellä ohjasin Halisea (käytin myös käskysanaa "päälle", jota ollaan jonkin verran harjoiteltu) pallon päälle. Nopeasti H hoksasi mitä halutaan ja muutamia kertoja annoin kiivetä pallon päälle (pallon päällä oleminen oli ihan pari sekuntia) jonka jälkeen leikittiin ja hengailtiin; odotettiin kierroksen vaihtumista.

Vanhempi kuva dobopalloilusta

Tästä taas päästään yhteen ärsytyksen aiheeseen; minä en anna Halisen nuuskutella hallin lattiaa, joten nämä odotteluhetket ovat ihan työn ja tuskan(hien) takana, että saan pidettyä sen nokan pois lattiasta. Tämä kielto siksi, koska haluan että H:n keskittyminen on joko minussa ja tekemisessä, tai vain olemisessa. Mikäli nuuskuttelun sallii, se voi viedä huomion jopa kesken suorituksen, jos satutaan ohittamaan joku hyvän tuoksuinen paikka. Jos nuuskuttelun sallii nyt, niin siitä saa sitten kärsiä myöhemmin. Vividin kanssa tätä nuuskutteluongelmaa oli pitkään hallilla ja esimerkiksi paikkamakuussa välillä nokka kävi niin että kirsu meinasi irrota kuonon päästä. Ihan todella todella ärsyttävää. Tämä ollaan onneksi saatu nyt katkaistua ja V tietää että hallilla ei haistella. Varsinkin uroskoirilla ne hajut jää päähän mylläämään ja vie liikaa keskittymistä (esim. juoksuisen nartun ah niin ihanat tuoksut). Annan siis H:lle heti palautteen jos nokka menee lattiaan kiinni ja keksin sille tekemistä. En anna aikaa haisteluun. Tänään tässä kyllä epäonnistuin surkeasti, en itse tajunnut pitää Halisea tarpeeksi kiireisenä tai suunnitella taukoja niin, että aikaa ei olisi ollut haisteluun. Tästäkin siis opimme jotain ja ensi kerralla osaan kiinnittää tähän tarkemmin huomiota (suoritettava tehtävä, leikki, tauko sylissä jne.)

Kauanko on vielä otettava rennosti?

2) Toisena tehtiin perusasentoharjoituksia juurikin niin miten olemme kotona harjoitelleet. Odotan niin innolla, että päästään tekemään tämän tehtävän viimeinen osio puhtaasti, niin pääsen kuvaamaan ja kertomaan yksityiskohtaisesti miten olemme perusasennon harjoitelleet. Jonkin verran siitä olen kirjoitellut, mutta haluan avata sen tarkasti. Tämä on kuitenkin eniten käytetty liike tokossa. En kuitenkaan hoppuile, vaan tehdään ihan rauhassa ja huolellisesti, jotta saadaan liikeradat puhtaiksi.

3) Merkinkierto. Tässä olisi ollut tarkoitus tehdä pysähdys merkille, mutta päätettiin tehdä merkin kiertoa koska sitä olemme jo harjoitelleet. Pysähdyksen merkille ajattelin opettaa targetin avulla (etutassut targetille), mutta tässä haluan hioa vielä enemmän vauhtia targetille ja täsmällisyyttä, ennen kuin sen avulla aletaan harjoittelemaan mitään enemmän.
Merkin kierto sujui ihan kivasti sen jälkeen kun tajusin vaihtaa palkaksi nakin sijaan lelun. Ääh, miten hölmöjä aivopieruja itselle välillä tulee. Vauhtiahan ei kyllä nakilla saa, tämä kun syttyy paremmin leluista ja juoksusta. Noh, nakkejen jäätyä taskun pohjalle saatiin super täpäkät kierrot tehtyä.

Uusi lelu todettiin toimivaksi treenipalkaksi. 

 4) Target-harjoitukset (etutassut alustalle). Halise ei ole ollut target harjoituksesta kovin riemuissaan ja olenkin yrittänyt pitää sen harjoittelun ihan vaan parissa kerrassa yhteen harjoitukseen, ettei into täysin lopahda. Sain tähän koutsilta vinkkejä, miten saada intoa enemmän. Pidän toisella kädellä H:n pannasta ja hetsaan sitä targetille toisella kädellä targetia taputtamalla ja houkuttelemalla. Kun H lähtee kohti targetia (läpijuoksu riittää), niin lelu palkkana. Tätä kokeiltiin muutamia kertoja ja kyllähän sieltä alkoi vauhtia ja intoa löytymään.



Lopuksi katsottiin vielä kaukokäskyjen tekniikkaa ja sain kyllä superhyviä uusia ideoita tähän. Ajattelin kokeilla koutsin ehdottamaa tarjoamista itse ohjaaman liikeradan sijaan. Koutsi näytti oman vuosikkaan bortsun kanssa kaukokäskyjä, jolle oli opettanut tarjoamistyylillä. Ihan super hienot ja täpäkät liikkeet; juuri tällaista haluan. Eli, houkutellaan koira eteen ja odotetaan mitä se tarjoaa, jos menee istumaan "jes" ja palkka maahan. Jos tarjoaa maahan "jes" ja palkka ylös. Tämä oli minulle vähän vieras ajatus, että palkka annetaan johonkin muualle kun siihen mihin koira itse menee. Mutta luulen että tarvitsen tähän vielä sulattelua ja aiheeseen tutustumista. Emme ehtineet tätä käydä läpi muutamaa harjoitusta enemmän, mutta palaan aiheeseen vielä valkun kanssa. Ja ainakin lopputulos mitä tämän tekniikan avulla oli saavutettu, on juuri sitä mitä haluan; täpäkkää, nopeaa ja iloisen näköistä meininkiä. Puhuttiin siitä, että tekeminenkin on koiralle hauskempaa/oppiminen nopeampaa kun saa itse oivaltaa ja käyttää aivojaan.

Tuo katse on niin kultaa! Ihanat pallosilmät <3

Huh, tästä postauksesta piti tulla lyhyt katsaus tähän päivään, mutta näköjään patoutumia oli suunniteltua enemmän :D

Lopputreenit me vaan ihanasti katseltiin toisiamme silmiin (lue: pidettiin nokka pois nurmelta) 

-Maiju

Monenmoiset häiriöt

Jossain postauksessa kerroinkin jo siitä, että me pyritään käymään mahdollisimman erilaisissa ympäristöissä, jotta pentu tottuu hälinään, pyöriin, autoihin, ääniin jne. Olen antanut Halisen pällistellä ympäristöä, mutta nopeasti hän alkaa tarjoamaan katsekontaktia josta palkkaan. Aina lelun sattuessa mukaan, myös leikitän Halisea erilaisissa ympäristöissä. Näin yritän vahvistaa meidän keskinäistä suhdetta keskittymällä minuun ympäristöstä huolimatta; yhdessä tekeminen on hauskaa ja kivempaa kuin ympärillä tapahtuvat asiat. Kesä on ainakin täällä Jyväskylässä ollut tähän edottomasti loistava aika, koska melkein joka viikko on erilaisia möllikisoja ja mätsäreitä, joihin yritetään päästä mukaan. Meidän rooli on ollut juurikin edellä mainittu; ihmetellään, leikitään, palkitaan katsekontaktista, tehdään ohituksia koirista, pyöristä ja ihmisistä.

Mölliagilityä seuraamassa. Tällöin oli joku jännittävä tilanne, kun H tuli jalkojen väliin hakemaan turvaa. 

Keskustassa hengailua. Halise laittoi maahan ja torkahti välillä. Mahtavaa, että pystyy rauhoittumaan ihmisvilinässä :) 

Tietenkin näissä ympäristöissä on paljon paljon ihmisitä, ketkä jäävät metrin päähän ihastelemaan sillä ihanalla pennulle lässytys- kielellä (jota itsekin käytän), joka tottakai vaikeuttaa sitten Halisen keskittymistä. Aika hyvin Halise on kuitenkin oppinut, ettei me tervehditä hihnassa, joten nopeasti loppuu hihnassa tempominen ihastelijoita päin. Muutamia poikkeuksia olen tehnyt tuohon tervehtimiseen meidän treenihallilla, jossa treenikaverit ovat saaneet välillä luvan kanssa rapsutella. Mutta silloin jos meillä on leikit kesken tai katsekontaktiharjoitukset, niin silloin en anna lupaa kenellekään. Treenihallilla pyörivät ihmiset tietää kyllä milloin on hyvä hetki kysyä lupaa rapsutteluun ja milloin ei kannata tulla häiritsemään, tämä on ihan huippu juttu, koska onhan se ikävää kun oma + Halisen keskittyminenkin herpaantuu kesken hyvän harjoituksen. Muissa ympäristöissä olen aika yllättynyt siitä miten moni aikuisistakaan ei kysy lupaa saako silittää, vaan mennään kyykkyyn maahan houkuttelemaan pentua luokse. Näille olen sitten sanonut, että me ei nyt tervehditä kun meillä on koulutus käynnissä. Osalta on saanut närkästyneitä katseita, mutta osa kyllä ymmärtää hyvin. Olen nyt treenihallilla rapsuttelua vähentänyt roimasti, koska nyt aletaan tosissaan keskittymään siihen ettei me tervehditä _ketään_ hihnassa. Helpoin ja yksinkertaisin koiralle ja itselle.

Haukkuvaaralla seuraamassa agilitykisoja

Tässä meidän lähellä on melko vilkkaasti liikennöity tie, jonka varressa ollaan käyty harjoittelemassa katsekontaktia + ihan vaan totuttelemassa liikenteen hurinaan. Tänään vietiin harjoitusta eteenpäin menemällä kahden suojatien väliin olevalle alueelle (jossa odotetaan tienylitystä) ja näin meille jäi kummallekin puolelle kaistat jossa kulki ajoneuvoja. Henkilöautoista Halise ei niin piittaa, mutta kuorma-autoja ja linja-autoja Halise vähän hätkähtää. Kuitenkaan H ei vaikuta pelokkaalta (häntä ei mene koipien väliin ja hätkähdyksen jälkeen palautuu tosi nopeasti normaaliin moodiin) ja mielestäni on ihan tervettä ja normaalia yllättäviä ääniä vähän hätkähtää. Yllätyin itsekin miten superhienosti Halise otti katsekontaktia hälinästä huolimatta. Kauaa ei tätä harjoitusta tehty kunnes jatkettiin matkaa.

Tällä reitillä on myös rakennustyömaa, jonka kohdille jäädään tekemään kontaktiharjoituksia ja temppuilemaan. Sieltä kuuluu milloin mitäkin ääntä, ja tänään kävi hyvä tuuri, kun juuri siihen meidän kohdalle sattui kuorma-auto ja kaivuri soraa tonkimaan. Saatiin kuulla kunnon jytinät ja rytinät ja ilokseni taas huomasin että Halise vähän vilkaisi korvat luimussa, mutta sitten taas häntä heiluen jatkoi harjoituksia.

Treenihallilla. Halise odotti vuoroaan agilitytunnilla ja rauhoittui häkkiin hienosti nukkumaan, vaikka ohi kulkikin ihmisiä ja koiria lähietäisyydellä. 

Koiraohitukset menevät pääsääntöisesti ihan hyvin. Välillä Halise jää katselemaan ohitettavaa koiraa ja välillä se ei tuumaa vilkaisua enempää. Mutta. Innokkaat, rähisevät ja tuijottavat koirat ovat Haliselle vaikea ohitettava. Innokkaista koirista se vaan itse jää katselemaan ja heiluttamaan häntää ja sitä saa vetää perässä (tällä hetkellä en edes kokeile tehdä kontaktiharjoitusta tuollaisen koiran mennessä ohi, koska se on selvä epäonnistuminen, joten me vaan mennään ohi ilman mitään numeroa=piittaamattoman koiran ohi mennään välillä niin että pyydän katsekontaktia ja siitä suuret kehut). Rähisevät ja tuijottavat koirat aiheuttaa Halisessa rähinäreaktion. Tai oikeastaan ei edes rähisevät koirat (Halise saattaa kyllä alkaa murisemaan itse mutta pinkaisee ojan kautta ohi), mutta tuijottavat koirat. Se tuijotus on jotain mitä tuo neiti ei kestä. H alkaa tempomaan ja rähisemään hihnassa kuin mikäkin diiva=häntä ei saa tuijottaa. Huoh. Tässä olen ollut vähän sormi suussa, miten toimia. Välillä on ihan epätoivoinen olo että nyt mulla on kauhea remmirähjä josta ei ikinä tule yhteiskuntakelpoista koiraa, mutta sitten yritän muistaa että tuohan on ihan pieni vielä. Luulisin että Halise kokee sen tuijottamisen uhkana ja se räyhääminen on Halisen puolustus. Olen yrittänyt ennakoida nuo tilanteet kääntämällä huomion jonnekin muualle mutta jos tilanne ehtii äityä rähinämoodiin, minä vaan kävelen pois tilanteesta Halise perässä siihen asti että H rauhoittuu (en jää paikoilleni maanittelemaan, saatika sallimaan sitä rähinää). Myöskään tuolla hallilla Halise ei juurikaan mitään tuumaa toisista koirista, vaikka ollaankin lähekkäin ja esimerkiksi eteisessä pienessä tilassa. Leikkivät ja leikissä murisevat koirat myös aiheuttaa Halisessa tuon rähinän. Luulen tässäkin, että se rähinä ja sinne tänne säntäilevät koirat aiheuttaa jonkun levottomuuden/turvattomuuden, minkä vuoksi H alkaa elämöimään. Onneksi meillä on paljon mahdollisuuksia tätä viedä eteenpäin ja siedättyä siihen että toiset koirat ympärillä häärää, koska käydään usein hallilla harjoittelemassa. Välillä vaan epätoivoiset ajatukset valtaavat mielen ja tuntuu ettei tuosta tuu hyvää koiraa ollenkaan. Mutta näitä tilanteita ei kuitenkaan kovin usein tule ja pääsääntöisesti kaikki koirakohtaamiset menevät hyvin. Minua ei haittaa se että Halise katselee muita koiria, mutta tuijotusta/kyttäämistä en hyväksy. On ihan normaalia että koira saa katsella ympärilleen ja olla kiinnostunut ympäristöstä, mutta en halua missään nimessä sallia tilanteita joissa annan Halisen kytätä muita koiria/ihmisiä/ylipäänsä ketään ja kiihtyä siitä. Sen katkaisen heti.

Agilitykisoissa Haukkuvaaralla. Pientä pätkää seuraamista. :) 

Hihnakävely sujuu meillä mukavasti. Alussa Halise ei osannut juuri hihnassa kulkea ja sitä sitten harjoiteltiinkin kovasti. Hihnan kiristyessä (H:n vetäessä) pysähdyin ja odotin että Halise palaa takaisin minun luo tai sen verran lähemmäs että hihna löystyy ja sitten jatkoimme matkaa. Tätä ei kauhean usein tarvinnut tehdä, kun Halise hoksasi jutun jujun. Välillä tulee niitä hetkiä kun Halise jonkun hajun perässä lähtee vetämään, mutta muistaa kyllä nopeasti palata takaisin kun matka tyssää siihen paikkaan. Tällä hetkellä Halise kävelee vieressä/ihan lähettyvillä ja tarjoaa paljon katsekontaktia. Tästä olen kehunut ja palkinnut. Toki en edellytä että koiran täytyy hihnalenkillä katsoa silmiin koko ajan, mutta nyt kun Halise sitä innokkaasti tarjoaa niin tottakai sen palkkaan enkä jää itse passiiviseksi katsekontaktista. Silloin tällöin kesken kävelyn Halise tulee eteen istumaan, mutta olen yhdistänyt tämän johonkin jännittävään hetkeen tai siihen että Halise ei jaksa enää kävellä. Tätä en ole palkinnut, vaan olen ohjannut Halisen viereen (ei ole hyvä että yhtäkkiä pölähtää eteen istumaan, törmäysvaara).

Tokovalmennuksessa loppuhuilailua, kun toiset vielä jatkoivat harjoituksia.

-Maiju

Rallyhöntsäilyt

Hemppistelyä kukkameressä 

Hmm.. pakko myöntää, että pieni rallykärpänen on päässyt puremaan! Ehkä sen takia, että paljon rallyliikkeiden tyylisiä temppuja ja tehtäviä tehdään jo muutenkin, koska ne ovat pennun mielestä superkivoja. Kaikki kiertämiset, käännökset, pyörähdykset, pujottelut, välissä kulkeminen, liikkeen seuraaminen, vaikuttaa olevan Halisen mielestä tosi hauskoja. Näissä kun on vauhtia mukana, niin se kai siellä kiehtoo! 

Seuraamista

Kävin pari viikkoa sitten Vividin kanssa rallyvalmennustunnilla ja siellä harjoiteltiin erilaisia käännöksiä ja puolen vaihtoja jalan ali. Näitä samoja harjoitteita olen ottanut ohjelmistoon pennun kanssa ja näissä treeneissä Halisen häntä heiluu eniten. Ihmisen liikkeiden seuraaminen tuntuu tulevan Haliselle melko luontevasti. Esimerkiksi seuraamisessa Halise pysähtyy kun itsekin pysähtyy ilman erillistä vaatimusta, tätä se on tehnyt alusta asti. Samoin jos itse hiipii/kävelee hiljaa, Halisekin kävelee hiljaa jne.

Puolen vaihto jalan ali

Rallytreenejä ollaan tehty tuossa meidän lähellä sijaitsevalla nurmikentällä. Ohjelmistossa on ollut puolen vaihto jalan ali (vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle), seuraamisessa käännökset myötä- ja vastapäivään (oikealla ja vasemmalla puolella), tulppaani ja valkovuokko käännökset, koira eteen istumaan ja siitä kiertämällä takaisin vasemmalle sivulle, koiran istuessa paikallaan kierto koiran ympäri ja täyskäännöksiä kumpaankin suuntaan. Seuraaminen ei ole vielä kovin tiivistä, mutta ajatuksena onkin ollut opetella pohjia ja opettaa käsimerkkejä erilaisiin liikkeisiin. Seuraaminen vasemmalla puolella on myös huomattavasti vahvempi kuin oikealla (täysin itseaiheutettua), mutta tätä en ole niin kauheasti lähtenyt edes muuttamaan nimen omaan tokon takia. Tietenkin seuraamista oikealla puolellakin tehdään, mutta itselle se vasen puoli on luontevampi. Esimerkiksi lenkillä on jotenkin helpompi kulkea koira vasemmalla puolella (kiitos tokon :D)Seuraamista lukuunottamatta liikkeitä joissa tarvitaan vahvaa perusasennon osaamista ei olla juurikaan tehty, koska PA on meillä vielä harjoittelun alla (tässä kylläkin eilen saatiin tehtyä pieni läpimurto, kun olen jumittanut tuossa harjoituksessa enkä ole päässyt tietyn vaiheen yli eteenpäin; nyt Halise tulee jo laatikon päällä kiertämällä viereen, jes!).

Liikkeisiin pääsee tarkemmin tutustumaan täällä :

 http://www.rally-toko.fi/sivusto/rally-toko/kyltit-2013.html

Me tehdään kaikkia liikkeitä siis käsiohjauksella, joka on varsinaisissa kisoissakin sallittua. Luokkien mentäessä ylemmäs käsiavut tietenkin menevät maltillisemmaksi, mutta alokasluokassa onneksi saa vielä antaa selkeitä käsiapuja ja kehuja. Tästäkin syystä rally tuntuu mukavalta lajilta, kun kesken suorituksen saa koiraa kehua ja kannustaa. Rallystä meillä ei kyllä ole kisasuunnitelmia (vielä), mutta itse en näe mitään estettä harjoitella pohjia erilaisiin lajeihin. Ja kun tämä pentu imee itseensä taitoja kuin pesusieni, niin haluan käyttää hyväksi innokkuuden oppimiselle.

Luoksetuloa, melkein perillä..

Tästä vielä istumaanmeno hienosti, kuvaa en ladannut siitä, koska koiraa ei juurikaan jalkojeni takaa näkynyt :D

Sain ostettua heinäkuulle muutaman kisapentuvalmennuksen, joten päästään tasoisemme seuraan harjoittelemaan :D Mukavaa saada mahdollisimman paljon näitä tunteja ja kokemuksia muiden kanssa treenaamisesta jo heti alkuvaiheessa. Uskoisin että näistä tunneista jää paljon käteen ja harjoituksia voi tehdä kotona tai treeniksellä itsenäisissä harjoituksissa.

Sunnuntaina kävimme Vaajakoskella koiria leikittämässä ja ottamassa valokuvia. Halise oli vaan harmillisen väsynyt (ei nukkunut päikkäreitä ennen lähtöä), joten se ei paljoa jaksanut takapuoltansa liikuttaa :D Kiinnostuneena se kuitenkin katseli kun Vivid juoksi frisbeen perässä, mutta ei itse jaksanut liittyä leikkiin mukaan.

Halise seurailee tarkasti Vividin työskentelyä

Samanlaiset ilmeet! 

Ihana kaksikko <3

Vivid palauttaa frisbeetä ja Halise tarkkailee.. 

Ihanaa alkavaa viikkoa kaiken karvasille ystäville! :)

-Maiju