Nouto, jäävät ja agilityn ratatreenit

Hyvä tahti jatkuu Halkun reippaassa arkikäyttäymisessä. Autojen kyttääminen on vähentynyt todella paljon ja enää ei tarvitse jokaisesta autosta olla kieltämässä. Itseasiassa tämä luopuminen on nyt siinä pisteessä että auton nähtyään H katsoo automaattisesti minuun ja pääsen palkkaamaan luopumisesta ilman käskyä. Leluja on hajoitettu x määrä edelleen, mutta nämä kerrat on ollut omaa mokaa kun en ole jättänyt luita tarpeeksi kaluttavaksi.

Tällä viikolla tokotreeneissä oli aiheena nouto ja jäävät. Nouto sujuu mukavan vauhdikkaasti ja loppuasennossa olen auttanut vielä vähän käsiliikkeellä. Olen myös hokenut tuonnin aikana "pidä, pidä, pidä hienosti, pidä". 80% suorituksista H tuo kapulan todella hienosti perusasentoon ja irroittaa vasta käskystä. Välillä pudottaa juuri ennen perusasentoa ja välillä irroittaa ennen käskyä. Mutta mielestäni vauhti on hyvä ja uskoisin tuon loppuasennon vielä hioutuvan paremmaksi. Halise saa selvästi tuosta vauhdista ja juoksemisesta tukea, koska pelkkä loppuasennon harjoitteleminen (H minun eteen, kapula suuhun, käsky perusasentoon) on sitten ihan oma lukunsa :D Millään ei meinaa mennä jakeluun, että kapulaa pidetään suussa koko ajan eikä irroiteta välissä. Treeneissä taidettiin saada vain pari onnistunutta perusasentoon tuloa ilman vauhtia kapula suussa. Tähän sain nyt ohjeeksi etten anna käsiapua, koska H reagoi käsien liikkeeseen tässä vaiheessa vielä niin paljon. Lisää myös kapulamotivaatiotreeniä, esimerkiksi niin, että kapula maahan ja odotan että H tarjoaa kapulan tuontia/kiinnostusta kapulan nostoon ja pitoon. Tein kotitreeniä kapulan kanssa ja koska H ei paineistu helposti, päätin kokeilla mitä se tuumaa siitä, että odotan niin kauan että se tuo kapulan perusasentoon vaikka pudottaisi sen välillä. No, sehän toimi yllättäen. Laitoin kapulan lattialle n. metrin/puolentoista päähän ja vapautin kapulalle ja annoin perusasentokäskyn. H haki kapulan, pudotti ja tuli perusasentoon. Sanoin kerran että "tuo vaan" ja sen jälkeen en sanonut enää mitään. H katseli minua ja selvästi aivot raksutti. Sitten se haki kapulan, tuli perusasentoon, annoin sen pitää muutaman sekunnin ennen kuin otin ja annoin superhyperpalkat. Itse koen tuollaisen koulutushetken painostavana koiralle, ehkä siitä syystä että Vividin kanssa treenatessa en olisi voinut toimia noin, koska se paineistuu helposti asioista joita se ei osaa. Mutta pitää ehkä opetella siitä pois, koska H tarvitsee ehkä enemmän tuollaista treeniä missä se joutuu oikeasti miettimään ja oivaltamaan enkä antaisi liian helppoja vastauksia. Tehtiin tuollaista treeniä muutama toisto, tämä sama uusiutui pari kertaa ja viimeisellä kerralla H tuli kapula suussa perusasentoon ja sai iiiisot palkat. Varmaan turhauttavin tokoliike opettaa on tuo pito.. Pitää perehtyä enemmän eri tapoihin. Käsitargetia voisi myös hyödyntää tässä.

Jäävistä maahan ja istu on H:lla suht hyvin hallussa. Maahanmeno on kaikista varmin ja onnistuu lähes 100% seuraamisessa tai muihin suuntiin kulkiessa. Napakkuutta ei tietenkään koskaan voi olla liikaa, joten hienosäätöä tähän on luvassa. Olen tähän mennessä palkannut lelulla tai namilla niin, että heti maahanmentyä olen nakannut palkan H:n jalkoihin. En tiedä miten hyvin takapalkka toimisi maahanmenoon? Ainakin liikkeestä seisominen voisi toimia takapalkan kanssa.
No, sitten siihen liikkeestä seisomiseen.. :D Sehän on millä ihan retuperällä. Tätä lähdin opettamaan silloin kun H oli ihan pikkupentu ja siitä muodostui "sto"-käsky jolla H pysähtyy kuin seinään ihan sama miten. Tämä on lähinnä sellainen arkipysähtyminen. Minusta poispäin mentäessä sto-käskyllä H pysähtyy seisomaan, kohtitullessa joko maahan tai istu. Joten nyt samalla tekniikalla, uudella käskysanalla liikkeestä seisomista lähdettiin opettamaan. Eli itse pysyn melko lailla paikoillaan, H tulee kohti, minä teen kummallakin kädellä napakan eteenpäin liikkeen, H (pitäisi) pysähtyy, heitän namin H:n taakse. Tätä tehtiin treeneissä ja hyvinhän se alkoi oivaltamaan mitä haetaan.

Agilitytreeneissä tehtiin ihan kivaa rataa jossa päästiin kokeilemaan irtoamista aika pitkälle matkalle. Ensimmäinen kierros meni todella hyvin ja H irtosi mallikkaasti juuri sinne minne pitikin. Loput kierroksista tuohon irtoamiseen ei mennytkään niin nappiin, kun H ilmeisesti tajusi etten olekaan sen kannoilla ja jäi katselemaan taaksepäin ja varmistelemaan että tulenko mukana. Saatiin taas irtomisen kotiläksyt. Näitä on vähän haastava treenata ilman assistenttia joka olisi palkkaamassa, kun en omista namimaattia. En tiedä onkohan se tulevaisuuden pakollinen hankinta.

Seuraavat pari viikkoa tulee olemaan meillä ahkeraa treenaamista, koska sitten jään itse parin viikon sairaslomalle. Olen saanut tuuraajan agilityyn, joka käy Halisen kanssa treenaamassa  minun katsellessa kentän laidalta.

On se niin suloinen nukkuessa ;)

Toko, uinti ja agility

Sydän pakahtuu ilosta! Mun teinihirviö on (vähintään) mennyt lomalle ja lutupullahalkku on tullut käymään kotona! Tällä viikolla on ollut ilo lenkkeillä ja Halise on ollut oikea kainaloinen. Hellyydenkipeä ja miellyttämisenhaluinen. Jälkimmäisestä ei ole ollut tietoakaan sitten joulukuun :D
Voisikohan se nyt tehdä juoksuja, kun se vaan viihtyisi sylissä ja kainalossa kyhnöttämässä? Lisäksi korvat on löytäneet todellisen käyttötarkoituksensa ja treeneissäkin on ollut ilo käydä. Mutta, pessimistin vikaa kun minusta löytyy, en vielä tuuleta. Optimistipuoleni vain iloitsee onnistuneesta viikosta. ;)

Tokossa teimme tällä viikolla ruutua ja luoksareita pitkältä etäisyydeltä + häiriöitä.

Krhmm.. tuo ruutu.. Taas huomasin, että olen auttanut aivan liikaa! Olen lähettänyt n. 3-4 metrin päästä vieläpä targetille, kun nyt treeneissä välimatkaa oli 15 metriä ja ruudut onnistuivat siltä etäisyydeltä targetille. Nyt en lähettänyt perusasennosta, vaan kyykistyin H:n viereen ja hetsasin ennen lähetystä. Palkkasin ruudulle lelupalkalla. Läksyksi sain, etten enää saa lähempää lähettää targetille, kuin tuon onnistuneen välimatkan treeneissä. Nyt luodaan vauhtia ja revitellään täysillä. Omakin ruutumotivaatio kasvoi treenien myötä huomasin että kyllähän tuo pikkupentele vähän jotakin osaa :D Tästä lähtien, tämä on lupaus, jokaisella omatoimitreenillä hallilla otan ruudun!

Luoksetuloja teimme myös piitkältä välimatkalta ja tein ne suoraan perusasentoon. Halise kiihdyttää hyvään vauhtiin, mutta hidastaa raviin muutamaa metriä ennen ja jää vähän pohtimaan perusasentoon tuloa. Annoin tähän sitten reilummat käsiavut, että saataisiin loppua varmemmaksi. Parilla ekalla kerralla yritti varastaa lähdössä. Sen jälkeen kun olin kääntynyt kohti, nousi seisomaan. Kävin palauttamassa takaisin istumaan ja annoin tuplakäskyn odottamiseen. Viimeisimmillä toistoilla jäi hyvin.

Loppuun tehtiin häiriöitä seuraamiseen. Kentällä oli leluja, ruokaa ja yksi koirakko teki luoksetuloa. Luoksetulo (eli ohi juokseva koira) oli näistä minun mielestäni pahin, koska juoksevat koirat ovat H:lle punainen vaate. Mutta H yllättikin aivan täysin! Se kyllä vilkaisi juoksevaa koiraa, mutta otti sen jälkeen heti katsekontaktin = luopui. Tästä superpalkka tietenkin ja voi kun olin ylpeä! Saatiin tehtyä muutamat hyvät pikkupätkät seuruuta. Meillä on ollut seuraamiseen lähdön kanssa pulma siinä, että ensimmäisten askelten aikana H laskee minun makuuni liikaa päätä alas, hakee ikään kuin katsekontaktia "alakautta". Sain tähän hyvät vinkit, miten lähteä korjaamaan. Annan H:n palkkalupauksen jälkeen hypätä ottamaan palkka oikeasta seuruukohdasta (vasen kylki). Teinkin näitä harjoituksia heti muutamia seuraavina päivinä ja hienosti pää pysyi ylhäällä, kun hoksasi että palkka napsahtaa nyt korkealta eikä taskusta.

Uintitreeneissä H oli jännittyneempi kuin viime kerralla. Se ei oikein rentoutunut rampilla missään vaiheessa, vaan oli todella jännittyneen oloinen. Uidessa kuitenkin haki reippaasti lelua ja uiminen näytti hyvältä. Ei ollut hätäistä räpiköimistä vaan H todella ui. Lyyli ei päässyt tällä kertaa mukaan juoksujen takia. Ajattelimme Halisen veljen omistajan kanssa, että ottaisimme tehoboostin uintitreenejä maaliskuusta alkaen, jotta koirat tottuisi veteen ennen kesää paremmin.

Torstain agilitytreenit olivat ihan kultaa! Teimme 10 esteen ratapätkän takkuilematta ja oli tosi hyvä meininki, minulla ja koiralla. Halise reagoi hyvin ohjauksiin ja irtosi hyvin esteille. Ratapiirrosta ei ole jaettavaksi, mutta pari kinkkistä kohtaa oli joissa H pari kertaa meinasi karata väärään putkenpäähän, mutta sain korjattua (kovalla äänellä) :D
Kokeilimme myös 3 esteen "pyöritystä", missä esteen olivat tässä muodossa : /_\  (:D)
Kierrätin vastakäännöksillä kolmion ja taas sain yllättyä siitä miten hienosti H tajusi ja osasi tehdä, vaikka olikin tiukat ja nopeat käännökset. Tässä on hyötyä siinä että H kysyy ohjeita, eikä reikäpäänä juokse itsekseen miten sattuu. Irtoamista pitää kyllä harjoitella, mutta tällaisissa keisseissä on hyvä että kyselee eikä lähde itse säätämään.

Tänään kävin vanhempieni luona ompelemassa Haliselle fleecemanttelin. Se mahtuu sopivasti tuon aikaisemman ompelemani manttelin alle, joten nyt tarkenee!