Voisikohan se nyt tehdä juoksuja, kun se vaan viihtyisi sylissä ja kainalossa kyhnöttämässä? Lisäksi korvat on löytäneet todellisen käyttötarkoituksensa ja treeneissäkin on ollut ilo käydä. Mutta, pessimistin vikaa kun minusta löytyy, en vielä tuuleta. Optimistipuoleni vain iloitsee onnistuneesta viikosta. ;)
Tokossa teimme tällä viikolla ruutua ja luoksareita pitkältä etäisyydeltä + häiriöitä.
Krhmm.. tuo ruutu.. Taas huomasin, että olen auttanut aivan liikaa! Olen lähettänyt n. 3-4 metrin päästä vieläpä targetille, kun nyt treeneissä välimatkaa oli 15 metriä ja ruudut onnistuivat siltä etäisyydeltä targetille. Nyt en lähettänyt perusasennosta, vaan kyykistyin H:n viereen ja hetsasin ennen lähetystä. Palkkasin ruudulle lelupalkalla. Läksyksi sain, etten enää saa lähempää lähettää targetille, kuin tuon onnistuneen välimatkan treeneissä. Nyt luodaan vauhtia ja revitellään täysillä. Omakin ruutumotivaatio kasvoi treenien myötä huomasin että kyllähän tuo pikkupentele vähän jotakin osaa :D Tästä lähtien, tämä on lupaus, jokaisella omatoimitreenillä hallilla otan ruudun!
Luoksetuloja teimme myös piitkältä välimatkalta ja tein ne suoraan perusasentoon. Halise kiihdyttää hyvään vauhtiin, mutta hidastaa raviin muutamaa metriä ennen ja jää vähän pohtimaan perusasentoon tuloa. Annoin tähän sitten reilummat käsiavut, että saataisiin loppua varmemmaksi. Parilla ekalla kerralla yritti varastaa lähdössä. Sen jälkeen kun olin kääntynyt kohti, nousi seisomaan. Kävin palauttamassa takaisin istumaan ja annoin tuplakäskyn odottamiseen. Viimeisimmillä toistoilla jäi hyvin.
Loppuun tehtiin häiriöitä seuraamiseen. Kentällä oli leluja, ruokaa ja yksi koirakko teki luoksetuloa. Luoksetulo (eli ohi juokseva koira) oli näistä minun mielestäni pahin, koska juoksevat koirat ovat H:lle punainen vaate. Mutta H yllättikin aivan täysin! Se kyllä vilkaisi juoksevaa koiraa, mutta otti sen jälkeen heti katsekontaktin = luopui. Tästä superpalkka tietenkin ja voi kun olin ylpeä! Saatiin tehtyä muutamat hyvät pikkupätkät seuruuta. Meillä on ollut seuraamiseen lähdön kanssa pulma siinä, että ensimmäisten askelten aikana H laskee minun makuuni liikaa päätä alas, hakee ikään kuin katsekontaktia "alakautta". Sain tähän hyvät vinkit, miten lähteä korjaamaan. Annan H:n palkkalupauksen jälkeen hypätä ottamaan palkka oikeasta seuruukohdasta (vasen kylki). Teinkin näitä harjoituksia heti muutamia seuraavina päivinä ja hienosti pää pysyi ylhäällä, kun hoksasi että palkka napsahtaa nyt korkealta eikä taskusta.
Uintitreeneissä H oli jännittyneempi kuin viime kerralla. Se ei oikein rentoutunut rampilla missään vaiheessa, vaan oli todella jännittyneen oloinen. Uidessa kuitenkin haki reippaasti lelua ja uiminen näytti hyvältä. Ei ollut hätäistä räpiköimistä vaan H todella ui. Lyyli ei päässyt tällä kertaa mukaan juoksujen takia. Ajattelimme Halisen veljen omistajan kanssa, että ottaisimme tehoboostin uintitreenejä maaliskuusta alkaen, jotta koirat tottuisi veteen ennen kesää paremmin.
Torstain agilitytreenit olivat ihan kultaa! Teimme 10 esteen ratapätkän takkuilematta ja oli tosi hyvä meininki, minulla ja koiralla. Halise reagoi hyvin ohjauksiin ja irtosi hyvin esteille. Ratapiirrosta ei ole jaettavaksi, mutta pari kinkkistä kohtaa oli joissa H pari kertaa meinasi karata väärään putkenpäähän, mutta sain korjattua (kovalla äänellä) :D
Kokeilimme myös 3 esteen "pyöritystä", missä esteen olivat tässä muodossa : /_\ (:D)
Kierrätin vastakäännöksillä kolmion ja taas sain yllättyä siitä miten hienosti H tajusi ja osasi tehdä, vaikka olikin tiukat ja nopeat käännökset. Tässä on hyötyä siinä että H kysyy ohjeita, eikä reikäpäänä juokse itsekseen miten sattuu. Irtoamista pitää kyllä harjoitella, mutta tällaisissa keisseissä on hyvä että kyselee eikä lähde itse säätämään.
Tänään kävin vanhempieni luona ompelemassa Haliselle fleecemanttelin. Se mahtuu sopivasti tuon aikaisemman ompelemani manttelin alle, joten nyt tarkenee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti