sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Hyvät treenit kompensoi huonoja treenejä

Viime aikoina en ole oikein saanut mitään suurempia onnistumisen kokemuksia ja ilon hetkiä meidän treeneistä. Aikaa on mennyt turhaan säätämiseen ja enää ei treenit suju yhtä mukavasti kuin aikaisemmin. Pienet onnistumiset jää epäonnistumisten varjoon. Syynä tähän epäilen orastavaa murrosikää joka on tuonut tullessaan kiinnostusta ympäristöä kohtaan ja kovaa tarvetta kontrolloida kaikkea. Jokaiseen häiriöön haksahdetaan ja treenien vakiosanastoon kuuluu nykyään "jätä". Super turhauttavaa. No, tietenkin tässä saa myös katsoa peiliin. Kaupanpihatreenit ja muutkin häiriötreenit on jäänyt viime aikoina vähemmälle ja tilalle on tullut enemmän kaksistaan treenaamista. Toki me viikottain käydään ohjatuissa, mutta tällä hetkellä se ei riitä.

Viime torstain aksatreenit meni kyllä päin prinkkalaa. Samaan aikaan kentällä oli koira joka haukkui kovasti ja Halise ei meinannut päästä siitä millään yli. Pää pyöri ja välillä edes leikkiminen ei tuntunut auttavan. Ihan hirveästi häiritsi ihmiset, äänet ja koirat. Ja minua ärsytti. Enemmän mitä koiraa häiritsi häiriöt. Huh. No, saatiin me kuitenkin ihan mukavia onnistumisia muutama. Treenien teemana oli irtautuminen ja ohjauskuvioista sokkari. Irtautuminen sujui aivan mukavasti ja saimme tehtyä kivan ratapätkän missä koira meni ensin mutkaputkeen, sieltä hyppyyn ja toiseen hyppyyn takakierrolla. Hypyt oli siis peräkkäin suorassa linjassa. Tässä sokkari tehtiin näiden kahden hypyn välissä, jotta sain vaihdettua ohjaavan käden oikealle ja tätä myöten koiran oikealta takakiertoon viimeiselle hypylle. Halise suoriutui tästä todella kivasti ja olin ihan yllättynyt taas miten taitavasti se toimi. Tässä nyt huomaa ohjaajan merkityksen kun ei harjoitella yksittäistä estettä, vaan onnistuminen riippuu ohjauksesta. Ja siinä ohjauksessa tarvitsen älyttömästi apua ja oppia, ihan uutta mulle.

Nyt kun miettii, niin olihan siellä kyllä onnistumisiakin. Ehkä otan liian raskaasti taas nämä takapakit ja se vaikuttaa kokonaiskuvaan. 😅

Tämän onnettoman agilitytreenin jälkeen päätin ottaa vähän takapakkia ja palautella kontaktiasioita ruohonjuuritasolta mieleen. Katsekontaktia ja tiheämpää palkkaamista häiriössä. Kävimme meidän seuran vapaavuorolla tekemässä kontaktipainotteista tokotreeniä ja voi vitsit kuinka iloiseksi tulin! Pitkästä aikaa treenit luisti kauhean mukavasti. Saatiin hyvät onnistumiset ruudusta, perusasennosta, kontaktin hakemisesta ja ihan vaan leikkimisestä ja keskittymisestä. Eipä tarvinnut montaa kertaa Halisea muistutella kontaktin menettämisestä. Täytyy myös itse taas kiinnittää huomiota omaan vireeseen, enemmän täpäkkyyttä ja innokkuutta sekä tarpeeksi lyhyitä toistoja.
Kokeiltiin myös eka kertaa sellaista, että lähetin H:n targetille ja käskin maahan. Ajattelin että saapa nähdä miten käy, kun ei olla tehty mitään istu/maahan käskyjä niin kaukana toisistamme. Mutta hienosti meni ja H heti hoksasi idean. Heitin namipalkan targetille.
Ruutuun saatiin todella hyvät vauhdit, vaikka lähetin targetille. Yleensä mennyt targetille niin että lähtee kunnolla juoksemaan ja ruudun reunalta ravaa. Nyt juoksi ihan täysillä targetille asti ja tästähän seurasi huiput lelupalkat.
Tein myös pieniä paikkiksia istuen ja maaten. Kivasti meni ja asento säilyi (välillä maassa ollessa heittää lonkalle, joten olen lyhentänyt paikkista niin että pääsen palkkaamaan pelkästään hyvästä ryhdistä, tästä sitten pikkuhiljaa pidennetään aikaa). Pääpaino treeneissä oli kuitenkin se yhdessä fiilistely ja leikkiminen ja kontaktin pysyminen. Olen tosi ylpeä Halkusta, koska viereisellä kentällä oli agilitytreenit ja sieltä kuului putken ryminää ja kaikenlaista melskettä ja neitokainen silti jaksoi keskittyä. Ihan mahtavaa, näitä kun saisi lisää niin saisi taas lisäboostia tekemiseen 😊

Ensi viikolla päästään pitkästä aikaa paimentamaan, odotan tosi kovasti! Aivan huippua päästä tekemään koiran kanssa vähän eri ympäristöön, kuin näihin koti/treenihalliympyröihin. Lisäksi olen paimentamisesta niin innostunut, että voisin vaihtaa tällä hetkellä toko ja aksatunnit heti paimennustunteihin 😂

perjantai 20. lokakuuta 2017

Perusasento

Ajoittain tuntuu että perusasento sujuu kauhean kivasti ja olemme edistyneet ja sitten taas toisena päivänä tuntuu ettei me edistytä yhtään ja kaikki on aivan tasoa 10 viikkoinen pentu.
Tänään tokotreeneissä kävimme onneksi läpi perusasentoa ja sain siihen nyt vähän lisävihjeitä. Teimme myös eka kertaa kisanomaisen paikkamakuun (toki saatiin palkata niin usein kuin tarvis) ja se oli meille laatuaan ensimmäinen. Yllättävän hyvin H meni perusasennosta maahan vaikka me ei oltu (kröhöm..) tehty sitä kertaakaan aikaisemmin 😅. No, mutta siihen perusasentoon.

Olen ollut koko ajan sitä mieltä että perusasennon opettaminen on tylsää koiran ja minun mielestäni. En ole oikein keksinyt miten siitä saisi hauskan. Tikkusuoraa pönöttämistä ja paikallaan oloa. Siitä syystä teemme sitä vain muutaman toiston ja sitten lopetamme.
Seuraamista me ei tehdä vielä ollenkaan, koska haluan perusasennon olevan täydellinen ennen kuin siihen lisätään liikettä eteenpäin. Nyt sain kuitenkin erilaisen näkökulman perusasennon vahvistamiseen.

Aika perusharjoitus, mitä tein Halisen ollessa pentu mutta en tajunnut jatkaa sitä eteenpäin. Eli ihan vaan kävellessä palkkaamista siitä, kun H hakeutuu perusasentopaikalle ja on tarpeeksi tiiviisti minussa. Tätä sen takia, että liike nyt on aina kivempi kuin paikalla olo ja perusasennon paikkaa saa vahvistettua näin. Tähän ei liitetä perusasentokäskyä vaan nimenomaan tarjoamisen kautta palkitaan koiraa. Lähellä hyvä. Olen jotenkin juurtunut itse siihen ajatukseen että me ei liikuta ennen kuin perusasento on vahva, mutta en ole tajunnut kokeilla perusasennon paikan vahvistamista muutoin kuin paikalla pönöttämällä. Nyt siis tällaista liikeharjoitusta meidän ohjelmistoon ja ehkä saadaan tehtyä tästä mukavampi juttu meille molemmille.

Tänään treenit oli kyllä hyvänmielentreenit, vaikka se perusasento minua ahdistaakin. Halise toimi tosi kivasti ja sai kehuja kaukokäskyistä ja käsitargetista. Joissakin asioissa me ollaan kuitenkin ihan hyvällä mallilla vaikka jotkut asiat tuntuukin takkuilevan. Usein täytyy itseä tosissaan muistutella siitä että Halise on vasta puoli vuotias ja pentu vielä. Jotenkin Halise on hassulla tavalla aina tuntunut tosi kypsältä ja sillä ei sellaisia pentumaisia vinkeitä juuri ole ollut, joten sitä on aina pitänyt vähän isompana ja sitä kautta vaatinut paljon. Ihan hyvin meillä menee, vaikka jotkut asiat jumittaa. Olen vaan hieman kärsimätön ja haluaisin onnistua just eikä melkein. Ja tietenkin huolettaa että näinköhän H oppii koko perusasentoa ja seuraamista ikinä. Hmmh. Pitää keskittyä vaan nykyhetkeen ja unohtaa tavoitteet ja suunnitelmat hetkeksi. Minulla oli suurena haaveena että jouluna ollaan siinä pisteessä että H seuraa 10 askelta. Saapa nähdä, nyt tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta. 😄

Perusasentoharjoitukset jatkuu tästä eteenpäin siis liikkeen avulla (ilman käskyä, pelkästään tarjoamista ja paikan vahvistamista) sekä pönötysharjoituksilla. 💪

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Häiriötreenit ja hihnaton lenkki

Tänään aamulla kävimme treenikaverin kanssa tekemässä bordercolliepentujemme kanssa tokoilu painotteiset treenit. Nyt kun Halisella on viime aikoina ollut ihmeellistä käyttäytymistä treeneissä, keskityimme nyt urakalla häiriöihin (tai oikeastaan yritimme olla keskittymättä 😄) ja ihan vaan hauskaan yhdessä tekemiseen.

Olimme samalla kentällä mutta eri päissä, että koirat sai keskittyä omaan tekemiseensä. Tein Haliselle kontaktiharjoituksia niin että pidin leluja käsissä ja katsekontaktista palkka. Heiluttelin leluja ja aiheutin häiriöitä. Nämä sujui ihan ok. Huomaa vaan että lelut ovat nyt super tärkeitä ja tarpeeseen nämä luopumisharjoitukset tuli.
Teimme myös paikallaoloja niin että laitoin H:n maahan ja heittelin sen eteen leluja ja frisbeetä. Toisessa harjoituksessa lisäsin liikettä ja juoksentelin lelujen kanssa Halisen edessä. Paikkikset sujui todella hienosti.
Muutamat luoksetulot tein niin että matkan varrelle jätin leluja ja palkkasin taskusta lelupalkalla, kun H juoksi hienosti luokseni lelujen ohi.

Hyvin H jaksoi keskittyä, vaikka näki että toisen koiran kanssa leikittiin kentän toisella laidalla. Nämä kun on ollut niitä haastavia tilanteita meille aina. Täytyy tässäkin antaa Haliselle sitä paljon puhuttua aikaa ja edetä rauhallisesti, mutta kuitenkin tuoda häiriötä paljon mukaan. Nyt myös keskityn siihen että treenit ovat huolella suunnitellut eikä odottelu hetkiä olisi, ellei se ole täysin minun valvonnassa (ettei hölmöilyjä pääse sattumaan). Jossain vaiheessa kun malttia löytyy enemmän niin voimme harjoitella olemista silloin kun toiset touhuaa ja tekee. Tätä olisin kyllä halunnut tehdä enemmän jo nyt, mutta ehkä panostan tässä vaiheessa vielä kontaktiin ja meidän tekemiseen ja siedätän pikkuhiljaa siihen, että toisia vaan katsellaan rauhallisesti.

Tänään tein ekan lenkin (autotien vieressä kulkevaa pyörätienpätkää lukuunottamatta) niin että H oli koko ajan irti ja ohitettiin koirat, sauvakävelijät (!!!) ja juoksijat irti. Tosin nämä ohitustilanteet tein niin että laitoin H:n lenkkipolun laitaan maahan ja odotettiin ohikulkijoiden menevän ohi ja sen jälkeen palkkasin (välillä namilla ja välillä lelulla). Voi kun olin ylpeä mun pennusta!! Meni todella hienosti! Kaksi rähisevää koiraakin meni ohi eikä H liikauttanut takapuoltaan! Jee! Enpä olisi uskonut vielä muutama viikko sitten että sauvakävelijät voitaisiin ohittaa niin että H on paikkamakuussa. Onhan tästä vielä matkaa siihen että ohitetaan niin, että H kulkee vierellä, mutta hienoa että pystytään tekemään jo näin. Paremmin H on reagoimatta muihin irtiollessaan kuin remmissä.. vielä on todellakin paljon työnsarkaa edessä, mutta tällainen välionnistuminen tämän murkkuiän kynnyksellä on aivan mahtavaa!

Vaihdoin tässä pikkuhiljaa Halisen ruuan toiseen. Tähän asti H söi jahti&vahti penturuokaa, mutta H alkoi iltaisin nuolemaan tassuja ja rapsuttamaan itseään. Kokeiltiin brit caren puppy ruokaa: salmon&potato ja se näyttäisi ainakin tähän asti sopivan hyvin. Tassujen punoitus on loppunut eikä H nuole enää tassujaan. Toivottavasti tämä ruoka olisi sopiva, ettei tarvitsisi taas vaihtaa. Tässä ruoassa oli myös vitamiineja nimenomaan nivelille, mikä oli ehdoton plussa uutta ruokaa valkatessa.

Huomasin että viime postauksen piiiiitkä kirjoitus ei näy kokonaan, joten kunhan kärsivällisyys riittää, teen sen postauksen uudelleen. Oli niin mielenkiintoinen aihe, että kirjoitin päivitystä monena iltana.

Loppuun vielä söpistelykuvat lenkiltä 😍

lauantai 14. lokakuuta 2017

Liian tottelevainen?

Muutama päivä sitten käymäni keskustelu on saanut minut kovasti miettimään, mitä koiraltani haluan. Mitkä ovat ne kriteerit joista haluan pitää aina kiinni ja mistä asioista olen valmis joustamaan. Mikä on liian tottelevainen ja jääkö koira jostakin paitsi koulutuksen seurauksena? Vaadinko liikaa ja kiinnitänkö huomiota oikeisiin asioihin? Pitäisikö pennun antaa olla vapaammin?

Keskustelu lähti liikkeelle, kun olin lenkillä ystäväni kanssa. Ystäväni koira juoksenteli kauempana meistä ja sillä oli kova tarve päästä purkamaan energiaa. Halise pysytteli n. 30 metrin säteellä minusta; pysähtyi odottamaan minua ja seuraili missä minä kuljen. En antanut H:lle mitään erillisiä käskyjä, mutta joka kerta kun se pysähtyi odottamaan; kehuin. Aloimme keskustelemaan siitä, että onko koira liikan tiukassa kontrollissa, jos se ei lähde juoksemaan ja spurttailemaan kauemmas. Onko se koiralle jotenkin haitallista tai tylsää, jos se kulkee omistajansa mukana?





Itse olen tätä nimenomaisesti Haliselle vahvistanut, että palkkaan sen siitä, kun se pysähtyy odottamaan. Halisen tehtävänä on pysyä minun matkassani, eikä minun tehtävä pysyä Halisen matkassa. Haluan, että H itse pitää sellaisen etäsiyyden, että pysyy mukanani enkä minä häviä sen näköpiiristä. Halise kyllä juoksee vapaana ollessaan, mutta lähinnä minun ohitseni eteen ja taakse, pituussuunnassa. Jos olemme lenkillä niin, että Vivid on mukana, silloin ne välillä juoksevat kauemmaskin, mutta tulevat aina pian takaisin päin. Minulle on kauhean tärkeää, etenkin kun asumme kaupunkiympäristössä, että H hakeutuu ajoittain luokseni ja pysähtelee, koska vastaantulijoita on paljon. Onko tämä koirasta tylsää? Itse en koe, että se olisi. Kyse on mielestäni vain siitä, mitä koiralle opetetaan olevan ok ja mikä ei. Minä olen kouluttanut tätä asiaa niin, että meillä on aina niin hauskaa yhdessä, että minä voitan ympäristön. Olemme leikkineet paljon metsässä ja Halise on saanut pentuna suurimman osan ruuastakin minun taskustani. Olen vahvistanut, että minun lähellä on paras; aina tapahtuu jotain kivaa. Näin minä asian haluankin olevan. Tämä on hyödyllistä harrastusten parissa, kilpailutilanteissa, arjessa ja minun mielestäni kaikessa. H ei kuitenkaan ole sellainen perskärpänen, ettei se uskaltaisi irtautua. H on kova ja itsepäinen koira, joten senkin puolesta on pitänyt vahvistaa enemmän lähellä oloa kuin irtautumista. Pystyn huoletta jättämään H:n treeniksellä häkkiin odottamaan, eikä se jää sinne piippaamaan. Se ei jää itkemään minun perääni kotona eikä muuallakaan. En ole tehnyt siitä kuitenkaan nössykkää, joka ei pärjää ilman minua. Vividin suhteen Jukka on joutunut vahvistamaan sille irtautumista ja itsenäisyyttä, kun se on ollut pentuna arka. Itse koen, että Halisen kanssa asiat täytyy tehdä päin vastoin. Jos en opeta sitä pysymään lähellä, se irtautuu liikaa. Jos en tee itsestäni mielenkiintoisempaa kuin ympäristö, tulen olemaan vaikeuksissa saada sitä pysymään luonani. Toki meillä on vielä tilanteita, jotka ovat mielenkiintoisempia kuin minä, enkä saa pidettyä Halisea niin hyvin kurissa kuin haluaisin. Näitä tietenkin harjoitellaan koko ajan. Haluan, että voin luottaa Haliseen eri tilanteissa ja itse saan luottoa siitä, kun minun ei esimerkiksi metsässä tarvitse huolehtia siitä missä H menee vaan tiedän sen pysyvän lähelläni.

Minä tulen olemaan H:n elämässä tärkein ja me tullaan olemaan tiivis tiimi. Meidän täytyy molempien pystyä luottamaan toisiimme enkä minä halua, että olen koiralleni kakkosvaihtoehto.
Meillä on todellakin hauskaa yhdessä, eikä Halise minua odottaisi tai lähettyvillä pysyisi, jos meillä ei olisi kivaa. Ei sitä kiinnostaisi.

Tällä hetkellä ainut ongelma mikä ohittaa minut, on vietin iskeminen päälle; silloin en vielä vedä vertoja, mutta tätä koko ajan harjoitellaan ja mielestäni ollaan menty asiassa eteenpäin. Halisella on todella voimakas paimennusvietti. Esimerkiksi lampailla täytyy olla koko ajan todella kartalla missä mennään, ettei H kiihdy liikaa, jonka jälkeen siihen on hankala saada kontaktia. Olemme pärjänneet ihan hyvin, tosin välillä tulee näitä karkaamisia ja minulla on vaikeuksia saada H takaisin luokse. 

Samoin ne tilanteet, missä toisia koiria leikitetään, yllättäen ohi juoksee koira, aiheuttaa H:ssa (olen tullut siihen tulokseen) paimennusvietin. Näissä hetkissä on vielä paljon petraamista, että neiti malttaa kuunnella. Vieläkään en itse ole täysin sinut sen asian kanssa, miten siinä tilanteessa olisi toimittava. Tällä hetkellä kielto ja pois vieminen, ja niin kauas tilanteesta että saan huomion itseeni. Haluaisin kuitenkin kontrollin heti siinä tilanteessa kun se iskee päälle, mutta olen huomannut että se on vielä liikaa vaadittu. Uskon, että tähän asiaan auttaa aika ja sinnikäs harjoitteleminen. Kuitenkin näitäkin tilanteita tulee eteen ja pääsemme niitä työstämään. Halise on tässä muutamassa kuukaudessa jo rauhoittunut, joten uskon että aika (osatekijänä) auttaa tämän ongelman suhteen.


Ehkä kiteytettynä se, mitä koiraltani haluan, on täydellinen kontrolli tilanteessa kuin tilanteessa. Haluan että koirani kunnioittaa minua ja tekee käskyjen mukaan. Metsässä koirat saavat huoletta juoksennella, mutta opetetuilla säännöillä. Treenihallilla ei mitään poikkeuksia seuraaviin: hallin lattiaa ei nuuskutella, toisia koiria ei kytätä saatika niiden luokse pyritä, huomio on minussa eikä ympäristössä. Nämä ovat tietenkin asioita mitä me harjoitellaan joka kerta kun hallille mennään eikä Halise ole vielä näissä valmis. Kriteerit ovat kuitenkin asetettu tavoitettaviksi ja näitä kohden koko ajan pyritään. 

Vastapainoksi sille, että meillä on suht tiukat säännöt, H saa paljon rakkautta ja rapsutuksia. Ja vaikka säännöt voivat kuullostaa tiukoilta puolen vuoden ikäiselle pennulle, kaikki tämä tehdään hauskan kautta. Esimerkiksi huomio pysyy hallilla minussa, kun me leikitään, temppuillaan ja touhutaan. Kun tekeminen loppuu, H menee odottamaan häkkiin tai laitan sen "ottamaan rennosti" eli pötköttämään ja myös vahdin, että H on rennosti eikä ala nuuskuttamaan lattiaa tai pörräämään omia. Tärkeää olla johdonmukainen aina kaikissa tilanteissa. Täytyy toimia samalla tavalla. Helpompi myöhemmässä iässä on antaa vapauksia silloin tällöin joissakin asioissa, kun ensin on opeteltu selkeät säännöt. 

Jonkun korviin voi kuullostaa pahalta pitää pentua jo tiukassa kurissa ja nuhteessa, mutta tämä on minun päätökseni kouluttaa oma pentuni. Ja Halise ei ole mikään helppo seurakoira, vaan vaativa työkoira joka tarvitsee ehdottoman selkeät säännöt. Kouluttaminen on ollut helppoa Halisen ominaisuuksista johtuen, mutta luonteeltaan H ei ole helpoimmasta päästä (tämä valkenee minulle koko ajan enemmän ja enemmän). Jos en nyt ole tiukka ja aseta rajoja, miten saan H:n tottelemaan myöhemmässä vaiheessa? 

Tällä hetkellä olen tyytyväinen koulutuksen hedelmiin; olen saavuttanut tavoitteita ja osa tavoitteista on jo lähellä. Minusta on mahtavaa kuulla ulkopuolisten ihmisten kommentteja siitä, että H on tottelevainen ja osaa jo hienosti eri asioita. Kaikkea ei myöskään itse huomaa vaan pitää joitakin asioita itsestään selvyytenä, joten ulkopuolinen palaute on mukavaa. Minun mielestäni Halisessa näkyy se, että olemme touhunneet paljon yhdessä, kotona, hallilla ja eri häiriöissä. Olen tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen, mutta matka on vielä pitkä ja paljon asioita opittavana. Halise saa paljon kiitosta hyvästä käyttäytymisestä ja itse koen, että Halise on todella iloinen ja onnellinen koira. 

Tämä keskustelu sai minut kovasti tutkailemaan omia ajatuksiani ja tietenkin myös pohtimaan sitä, olenko vaatinut Haliselta liikaa. En halua epäonnistua H:n kanssa, joten kaikki "huolet" ja kritiikki kasvatustapaani kohtaan otan vakavasti ja pohdin sen huolella. Tässä kuitenkin aion pitää kiinni kriteereistäni ja jatkaa samaan malliin. H on sen verran itsepäinen ja kova, etten sitä tällä koulutustyylilläni takuulla saa pilattua liian nössöksi tai irtautumattomaksi. Positiivinen vahvistaminen ja johdonmukaisuus on tuonut meidät tähän ja vie meidät eteenpäin. Niin kauan, kun H tekee työtä ilolla ja on selvästi halukas olemaan kanssani, tiedän että olen onnistunut. 

Nyt tuli pitkä lätinä, mutta tämä oli tarpeen itselleni selvittää näitä ajatuksia :) Varmasti löytyy tyylejä niin monia, kuin on koiranomistajaakin ja mielestäni se on aivan ok. Minun tyylini on tällainen ja noudattamalla sitä mikä tuntuu itsestä hyvältä, tiedän saavani sellaisen koiran mistä haaveilen. Tärkeää on tuntea oma koira, että voi tietää mitä pystyy vaatimaan missä vaiheessa ja mikä tyyli toimii/mikä ei.




Tämä viikko sopiikin hyvin tällaisten asioiden pohdiskeluun, kun vietän sairaslomaa erään leikkausoperaation vuoksi. Halisekin joutuu tyytymään vähempään tekemiseen hetken aikaa. Siskoni eilen ystävällisesti käytti Halisen agilitytreeneissä, joten mukavaa ettei tarvinnut jättää niitä väliin. Postausideoita on taas ihan hullunlailla, joten ehkäpä saan nyt hyödynnettyä näitä petipäiviä niiden kirjoitteluun ;) 


perjantai 6. lokakuuta 2017

Tokotreenit

Eilen illalla kävimme tokotunnilla ja harjoittelimme seuraavaa: ruutu, kaukot ja kontakti häiriössä.

Halise oli ensimmäistä kertaa treeneissä jotenkin rasittavan ympäristöstä kiinnostuneella tuulella. Yritti nuuskuttaa hallin lattiaa (tämä ei ole sallittua), ruutuun mentäessä palkkauksen jälkeen kävi ruudun takana olevia tavaroita haistelemassa (?!) ja oli tosi hektisen oloisella tuulella. No, päätin sitten että tällaisella kerralla ei jäädä odottelemaan omaa vuoroa kentälle vaan vien oman suorituksen jälkeen häkkiin odottamaan. Teen tätä kyllä muutenkin, mutta usein me odotellaan 50/50 häkissä ja kentällä. Toki pitää osata odottaa kentällä toisten touhutessa, mutta huomasin H:n vireydestä että tänään ei ole se päivä. 😄 Jotkut eivät varmaan edes huomanneet että H on jotenkin erityisen reaktiivisella tuulella, kun sekin oli (ehkä joidenkin silmissä) aika hienovaraista. Olen itse vaan niin hiiskatin tarkka, että höntyillä ei saa yhtään.
Halkku on kyllä tosi reipas häkissä odottelija, yhden ainoan kerran kesällä se vinkui häkissä, kun menin hallille koulutukseen ja otin H:n mukaan. Hallissa oli tuolloin paljon (äänteleviä) koiria ja jätin H:n toiselle puolen hallia. Sen kerran jälkeen ei ole ollut mitään ääntelyongelmaa. Pyrin menemään treeneihin niin hyvissä ajoin, että H ehtii olla häkissä ennen treenien alkua n. 10-15min. Haluan, että treenit alkaa täydellä rauhoittumisella ja rauhallisella mielentilalla.

No, sitten siihen mitä me tehtiin.

1) ruutu. Lähetin targetille, ensin niin että annoin vain käskyn "touch" ja H juoksi (lönkytteli) alustalle, pysähtyi hienosti ja heitin namin. Koutsi ohjeisti vähän innostamaan enemmän lähetyksessä, koska H:sta on paremaan. No, uudella yrityksellä otin pannasta kiinni ja vähän hetsasin "oo, kato mikä siellä, onko touch, vau ku hieno, joko mennään" ja silloin kun H kiskoi jo innoissaan, vapautin ja annoin touch käskyn (jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt sanoa ruutuun, koska oli lukinnut targetin). Tällä kertaa meno oli ihan eri kaliiperia ja neitiltä ei vauhtia puuttunut ja pysähtyminen oli (minun silmissäni) täydellinen! Minulla itseasiassa itsellänikin on ruutunauha, mutta ei reunatörppöjä, joten en ole juurikaan kotona harjoitellut. Kai siihen törppöjen tilalle kävisi joku toinenkin esine..

2) kaukot. Ylpeyden aihe, nämä H tekee super hienosti! Olen saanut istu-seiso liikevaihdon pompun kautta ja näyttää hyvältä. Tähän sain nyt ohjeen että en enää pidä namia kädessä (vaikka annan käsiavun), vaan naks jälkeen palkka taskusta. Namit on tähän asti ollut kädessä siksi, että saan palkattua nopeasti, koska tämä on ollut työn alla ja uusi asia. Tästä ehkäpä videota tulossa! 😉

3) kontakti+häiriö. Häiriön laatua oli neljänlaista: liike, ääni, ruoka ja lelu. Lelu (ei yllättänyt) oli ruoan tullessa hyvänä kakkosena pahin. Kaikista muista paitsi röhkivästä possusta H selvisi mielestäni kivasti. Alkuun katsoi häiriön mutta sen jälkeen piti kontaktin perusasennossa hyvin. Näitä me olemme tehneet hävettävän vähän. Kontaktia kyllä kauppojen pihoilla ja eri koiratapahtumissa, mutta että tällaisia missä häiriö tapahtuu 30cm päästä. Täytyy ehdottomasti ottaa harjoituslistalle. Aion myös metronomin avulla mitata kauanko meidän normaali kontakti ilman häiriötä on, jotta saa osviittaa siitä mitä häiriön kera voi vaatia.

Tunnin päätteeksi laitoin H:n häkkiin, että sain kerättyä kamppeeni. Juttelin siinä vielä parin treenikaverin kanssa ja häkistä kuului kolahdus. Huvittuneet katseet treenikavereilta sai minutkin ihmettelemään mitä tapahtuu, niin sinne H oli kyljelleen heittäytynyt häkin lattialle ja laittoi nukkumaan. Jes, tämä on parasta antia. Harvoin H nukkuu/kyljellään häkissä makaa, yleensä häkkiasento on se, että H makaa ja leuka on maassa. Tai kippuralla. Nyt näkyi koko olemuksesta totaalinen rentoutuminen ja se oli paras juttu ehkä koko treeneissä, koska H vaikutti aika kiihkeältä muutoin, niin tällainen rentoutuminen oli paras näky. 😊 

Kuvia en ehtinyt ottaa, mutta laitan tähän torstai-aamun agilitytreeneistä kuvan. Voi kun H on niin kaunis ❤

torstai 5. lokakuuta 2017

Ensimmäinen agilityn "ratatreeni" ja tokon tilannekatsaus

Tähän asti meidän agilitytreenit ovat olleet hypyntarjoamista, takakiertoharjoituksia, putkeen menoa, keinuun siedättymistä jne. pieniä, mutta sitäkin tärkeämpiä harjoituksia. En ole ajatellut että mitään ratatreeniä me voitaisi tehdä vielä moniin kuukausiin enkä ole edes tehnyt itse esim. "hyppyä" yhdistettynä putkeen. Huom! Hypystä puhuessani tarkoitan ponnaria.

Maanantaina pääsimme treenikaverin puolesta ylimääräisiin agilitytreeneihin. Tähän asti näillä ns. ratatreenitunneilla me olemme tehneet jotain omia pentujuttuja, eikä olla sekaannuttu rataan. Tällä kertaa koutsi yllätti ja sanoi että me tehtäisiin radan alkua kolmen esteen verran. Apua! Samaan aikaan olin kauhuissani ja innoissani. Eniten näissä itseäni ahdistaa se, että en minä osaa mitään valsseja, sylkkäreitä ja sokkareita. En aina muista ajatella ryhtiä, rintamasuuntaa ja kengänkärkien suuntaa. Enkä katsetta. Itse tarvitsen erittäin hidasta etenemistä. Yhtä esteen väliä, että voin harjoitella ja sisäistää  sen miten päin minun pitää milloinkin olla ja miten koira on ja miten kädet liikkuu jne.

Meidät heitettiin ihan uuteen ja yllättävään tilanteeseen, mutta me selvittiin! Aluksi olin vähän väärin päin ja vähän liian kumarassa ja ohjauslinja oli vähän väärään suuntaan, mutta kun pari kertaa sain kokeilla ja tuli onnistuminen, niin voi vitsit sitä tunnetta! Minä, täysi agilitytumpelo huonon rytmitajuni kera sain koiran menemään kolme esteenväliä onnistuneesti. Wuhuu! Enkä kyllä jäänyt masentelemaan huonoa ryhtiä tai minulle tässä vaiheessa pikkuseikkoja. Ihan super hyvät fiilikset onnistumisesta. Ja se, miten hyvin Halise pärjäsi, ihan uskomatonta. Eka kertaa ratapätkää ja neiti tekee kuin vanha tekijä. Olen niin ylpeä tuosta sähikäisestä!


Tänään aamulla ennen kukonlaulua käytiin tekemässä tätä samaa kyseistä ratapätkää uudelleen muutaman toiston verran. Lisäsin tähän vielä yhden esteen ja kuivaharjoittelin Halisen odotellessa häkissä ja lepäämässä. Tässä ratapätkässä tuli käännöksiä ja takakierto, joten en halunnut tehdä kuin muutaman kerran. Näitä ratatreenejä varmaankin tullaan jatkossa tekemään silloin tällöin, mutta en usko että vielä viikoittain. Edetään nyt rauhassa ja maltilla, ettei tule mitään nivelvaurioita. Tästä meidän ensimmäisestä ratapätkästä laitan videon postauksen loppuun, sen verran olen iloinen tästä onnistumisesta! :D


Tällä hetkellä tokon suhteen olemme ihan hyvässä paikkassa. Kaukokäskyihin olen tyytyväinen; niistä olen saanut säpäkät ja nopeat luotua. Kokeilin yksi päivä jopa kisanomaista kaukokäskyliikettä ja aivan hienosti meni. Vieläkin kyllä perusasennossa annan käsiapua, mutta uskon että siitä pääsemme ajan kanssa eroon. Olen nyt enemmän treenannut perusasentoa peilin edessä ja huomaan että olen palkannut välillä liian edessä olevasta asennosta. Ääh! No, nyt ei muuta kuin korjaamaan. Teemme nyt perusasennon ensin niin vahvaksi, että voin tehdä käännökset paikoillaan ja sen jälkeen alamme tekemään seuraamista. Olen ottanut yhtä askelta eteen ja H on tullut hyvin vierellä mukana.

Luoksetuloa perusasentoon olemme harjoitelleet myös hieman; tässäkin käsiapua vielä. Jotenkin nyt pitäisi reipastua itse tämän käsiavun häviyttämisen suhteen, koska tuo perusasento on kuitenkin tärkein pohja koko tokolle.

Nouto sujuu hyvin, Halise tuo halukkaasti kapulan ja ei järsi sitä. Kapulan pitoa olemme alkaneet pienesti harjoittelemaan ja tässä käytän naksutinta apuna. Eli annan kapulan, naksautan ja otan kapulan. Tässä on tavoitteena tällä hetkellä 2 sekunin pito.

Paikkiksia olemme harjoitelleet paljon, mutta vain muutamia kertoja niin että koiria on aivan lähellä. Kaikki kerrrat ovat kuitenkin menneet hyvin ja olen palkannut tiheästi. Tätä paikallaoloa tehdään päivittäin arjessa, joten uskon sen olevan Haliselle suht varma liike tulevaisuudessa.

Kontaktia olemme tehneet häiriössä paljon, koko ajan pennusta asti, mutta näitä harjoituksia ei voi ikinä olla liikaa. Ensi kerran tokotreeneissä taisi itseasiassa olla teemana kontakti, joten odotan innolla uusia ideoita tämän harjoitteluun!

Oikeaa ja vasenta olemme harjoitelleet viime aikoina enemmän. Eli oikean/vasemman tuomista. Olemme tätä harjoitelleet lelulla, mutta piakkoin aion kokeilla myös kapulan kera. Olen ottanut reilusti väliä oikealle ja vasemmalle lelulle, käynyt näyttämässä kumpaa haetaan, palannut H:n viereen ja odottanut että lukitsee oikean. Tämän jälkeen antanut reilun käsiavun ja käskysanan "tuo oikee" tai "tuo vasen". Pari epäonnistumista on ollut treeneissä, mutta pääsääntöisesti H on nyt hoksannut idean tässä ja tuo innokkaasti. Tärkeintä tässä on nyt ollut onnistumisten luominen (niinkuin kaikessa tekemisessä) ja aluksi tehtävän helpoksi tekeminen.

Tämän hetken suurin tavoite on perusasennossa käsiavun häivyttäminen. Lisäksi takapään käyttöä otetaan taas ohjelmistoon enemmässä määrin. Halisella taas tullut kasvupyrähdys ja tuntuu että koivet on välillä tiellä :D Tällä hetkellä oman mittauksen mukaan H on näin 6kk ikäisenä 49cm korkea ja painoa n. 11-12 kg. H on rakenteeltaan aika siro ja sillä on mielestäni rinta aika kapea. Massaa vielä muutama kilo on odotettavissa. Vaikka nuo mittasuhteet kuullostaa aika hurjalta, niin H:lla ei näy kylkiluut eikä tunnu mitenkään huolestuttavasti (vrt. nirso ja laiha prahanrottakoira).

Huomenna meillä on tokotreenit ja maanantaina aamulla päästään taas paimentamaan! Jes, kivat päivät tulossa :) Loppuun siis tuo video, älkää kauhistuko ohjaajan jäykkyyttä ja vähän ylimeneviä ohjauksia :D