Viime aikoina en ole oikein saanut mitään suurempia onnistumisen kokemuksia ja ilon hetkiä meidän treeneistä. Aikaa on mennyt turhaan säätämiseen ja enää ei treenit suju yhtä mukavasti kuin aikaisemmin. Pienet onnistumiset jää epäonnistumisten varjoon. Syynä tähän epäilen orastavaa murrosikää joka on tuonut tullessaan kiinnostusta ympäristöä kohtaan ja kovaa tarvetta kontrolloida kaikkea. Jokaiseen häiriöön haksahdetaan ja treenien vakiosanastoon kuuluu nykyään "jätä". Super turhauttavaa. No, tietenkin tässä saa myös katsoa peiliin. Kaupanpihatreenit ja muutkin häiriötreenit on jäänyt viime aikoina vähemmälle ja tilalle on tullut enemmän kaksistaan treenaamista. Toki me viikottain käydään ohjatuissa, mutta tällä hetkellä se ei riitä.
Viime torstain aksatreenit meni kyllä päin prinkkalaa. Samaan aikaan kentällä oli koira joka haukkui kovasti ja Halise ei meinannut päästä siitä millään yli. Pää pyöri ja välillä edes leikkiminen ei tuntunut auttavan. Ihan hirveästi häiritsi ihmiset, äänet ja koirat. Ja minua ärsytti. Enemmän mitä koiraa häiritsi häiriöt. Huh. No, saatiin me kuitenkin ihan mukavia onnistumisia muutama. Treenien teemana oli irtautuminen ja ohjauskuvioista sokkari. Irtautuminen sujui aivan mukavasti ja saimme tehtyä kivan ratapätkän missä koira meni ensin mutkaputkeen, sieltä hyppyyn ja toiseen hyppyyn takakierrolla. Hypyt oli siis peräkkäin suorassa linjassa. Tässä sokkari tehtiin näiden kahden hypyn välissä, jotta sain vaihdettua ohjaavan käden oikealle ja tätä myöten koiran oikealta takakiertoon viimeiselle hypylle. Halise suoriutui tästä todella kivasti ja olin ihan yllättynyt taas miten taitavasti se toimi. Tässä nyt huomaa ohjaajan merkityksen kun ei harjoitella yksittäistä estettä, vaan onnistuminen riippuu ohjauksesta. Ja siinä ohjauksessa tarvitsen älyttömästi apua ja oppia, ihan uutta mulle.
Nyt kun miettii, niin olihan siellä kyllä onnistumisiakin. Ehkä otan liian raskaasti taas nämä takapakit ja se vaikuttaa kokonaiskuvaan. 😅
Tämän onnettoman agilitytreenin jälkeen päätin ottaa vähän takapakkia ja palautella kontaktiasioita ruohonjuuritasolta mieleen. Katsekontaktia ja tiheämpää palkkaamista häiriössä. Kävimme meidän seuran vapaavuorolla tekemässä kontaktipainotteista tokotreeniä ja voi vitsit kuinka iloiseksi tulin! Pitkästä aikaa treenit luisti kauhean mukavasti. Saatiin hyvät onnistumiset ruudusta, perusasennosta, kontaktin hakemisesta ja ihan vaan leikkimisestä ja keskittymisestä. Eipä tarvinnut montaa kertaa Halisea muistutella kontaktin menettämisestä. Täytyy myös itse taas kiinnittää huomiota omaan vireeseen, enemmän täpäkkyyttä ja innokkuutta sekä tarpeeksi lyhyitä toistoja.
Kokeiltiin myös eka kertaa sellaista, että lähetin H:n targetille ja käskin maahan. Ajattelin että saapa nähdä miten käy, kun ei olla tehty mitään istu/maahan käskyjä niin kaukana toisistamme. Mutta hienosti meni ja H heti hoksasi idean. Heitin namipalkan targetille.
Ruutuun saatiin todella hyvät vauhdit, vaikka lähetin targetille. Yleensä mennyt targetille niin että lähtee kunnolla juoksemaan ja ruudun reunalta ravaa. Nyt juoksi ihan täysillä targetille asti ja tästähän seurasi huiput lelupalkat.
Tein myös pieniä paikkiksia istuen ja maaten. Kivasti meni ja asento säilyi (välillä maassa ollessa heittää lonkalle, joten olen lyhentänyt paikkista niin että pääsen palkkaamaan pelkästään hyvästä ryhdistä, tästä sitten pikkuhiljaa pidennetään aikaa). Pääpaino treeneissä oli kuitenkin se yhdessä fiilistely ja leikkiminen ja kontaktin pysyminen. Olen tosi ylpeä Halkusta, koska viereisellä kentällä oli agilitytreenit ja sieltä kuului putken ryminää ja kaikenlaista melskettä ja neitokainen silti jaksoi keskittyä. Ihan mahtavaa, näitä kun saisi lisää niin saisi taas lisäboostia tekemiseen 😊
Ensi viikolla päästään pitkästä aikaa paimentamaan, odotan tosi kovasti! Aivan huippua päästä tekemään koiran kanssa vähän eri ympäristöön, kuin näihin koti/treenihalliympyröihin. Lisäksi olen paimentamisesta niin innostunut, että voisin vaihtaa tällä hetkellä toko ja aksatunnit heti paimennustunteihin 😂
