Aksahirmu

Torstaina päästiin taas viilettämään aksakentälle! Toivoin edellisenä päivänä koutsilta, että päästäisiin tekemään rataa (tässä penturyhmässä tehdään yleensä yksittäisiä/kahden esteen välejä ja paöjon ohjaustekniikkaa mikä on minulle just hyvä, ym. pennuille sopivaa aksaamista) ja niinhän meitä odotti huikea viikkorata hallilla. Mutta ei mopolla mahdottomia, viiden esteen väli kokeiltiin. Sanallisesti selitettynä (1) esteeltä (2)mutkaputkeen ja takaisin (3) ykkösesteelle, jonne lähetyksessä ennakoiva valssi, ohjaus kolmoshypyn "viereen" (4) hypylle, periaatteessa takakierrolla, ja siitä eteenlähetys (5) putkeen. Tämän jälkeen 5-7 esteet, jotka oli kaikki putkia, tehtiin yksittäin, koska siellä tarvittiin jo minulle haastavia ohjauskuvioita ja vauhtiin yhdistettynä ei olisi ollut koiran kannalta hyvä säätää ja itse omalla toiminnalla sekoittaa koiraa.

Lisäksi tehtiin irtoamista kahden esteen päähän ja hyppytekniikkaa viiden esteen hyppysarjalla.

Kehuja saatiin siitä miten hyvin Halise seuraa ohjaamista ja miten hyvin se irtoaa/tekee. Tässä juuri huomaa sen miten kaikki on itsestä kiinni, jos ei osaa ohjata, koira ei voi osata toimia. Tämän vuoksi olen vähän suunnitellut, että alkaisin ostamaan enemmän irtovuoroja (nyt meillä on kiinteä kk-valmennus, joka toinen vko agility ja joulukuusta alkaen toko joka viikko), jotta itse kehittyisin ohjaamisessa nopeampaa. Halisella on keskittyminen bueno, eikä se säädä mitään omiaan. Tekee sen mitä pyydetään ja sen jälkeen kierrokset laskee, eikä se jää höyryämään. Pystyn rauhassa itse virtuaalisesti kertaamaan ohjauskuviot ja H odottaa nätisti käskyn alla.

Vielä ainakaan ei ole ollut mitään ääntelyä, enkä taatusti sitä tule hyväksymään. Tähän vaikuttaa meidän kohdalla mielestäni se, että toistot on lyhyitä, teen sellaisissa pätkissä mikä "takaa" onnistumisen (en ota liian isoja haasteita, koska itsekin vasta opettelen) ja vireensääntelyn harjoittelut päivittäin. En koskaan jätä treenien jälkeen Halisea korkeaan vireeseen, vaan me rentoudutaan ja rauhoitutaan. Lähdetään vasta sitten, kun huomaan Halisen rauhoittuneen. Lisäksi kesken leikkimisen pyydän Halisea rauhoittumaan, ja se on paljon se, koska leikkiminen nostattaa kierroksia eniten.

Tällä hetkellä agilitystä on tosi kivat fiilikset, H on osoittanut tosi mukavaa työskentelyä ja keskittyy hyvin. Tekee sen mitä pyydetään, eikä säädä ja vauhkoa omiaan. On sinnikäs ja jaksaa tehdä jokaisen toiston 100%. Ihan huippu pentu ❤

Hyvät treenit kompensoi huonoja treenejä

Viime aikoina en ole oikein saanut mitään suurempia onnistumisen kokemuksia ja ilon hetkiä meidän treeneistä. Aikaa on mennyt turhaan säätämiseen ja enää ei treenit suju yhtä mukavasti kuin aikaisemmin. Pienet onnistumiset jää epäonnistumisten varjoon. Syynä tähän epäilen orastavaa murrosikää joka on tuonut tullessaan kiinnostusta ympäristöä kohtaan ja kovaa tarvetta kontrolloida kaikkea. Jokaiseen häiriöön haksahdetaan ja treenien vakiosanastoon kuuluu nykyään "jätä". Super turhauttavaa. No, tietenkin tässä saa myös katsoa peiliin. Kaupanpihatreenit ja muutkin häiriötreenit on jäänyt viime aikoina vähemmälle ja tilalle on tullut enemmän kaksistaan treenaamista. Toki me viikottain käydään ohjatuissa, mutta tällä hetkellä se ei riitä.

Viime torstain aksatreenit meni kyllä päin prinkkalaa. Samaan aikaan kentällä oli koira joka haukkui kovasti ja Halise ei meinannut päästä siitä millään yli. Pää pyöri ja välillä edes leikkiminen ei tuntunut auttavan. Ihan hirveästi häiritsi ihmiset, äänet ja koirat. Ja minua ärsytti. Enemmän mitä koiraa häiritsi häiriöt. Huh. No, saatiin me kuitenkin ihan mukavia onnistumisia muutama. Treenien teemana oli irtautuminen ja ohjauskuvioista sokkari. Irtautuminen sujui aivan mukavasti ja saimme tehtyä kivan ratapätkän missä koira meni ensin mutkaputkeen, sieltä hyppyyn ja toiseen hyppyyn takakierrolla. Hypyt oli siis peräkkäin suorassa linjassa. Tässä sokkari tehtiin näiden kahden hypyn välissä, jotta sain vaihdettua ohjaavan käden oikealle ja tätä myöten koiran oikealta takakiertoon viimeiselle hypylle. Halise suoriutui tästä todella kivasti ja olin ihan yllättynyt taas miten taitavasti se toimi. Tässä nyt huomaa ohjaajan merkityksen kun ei harjoitella yksittäistä estettä, vaan onnistuminen riippuu ohjauksesta. Ja siinä ohjauksessa tarvitsen älyttömästi apua ja oppia, ihan uutta mulle.

Nyt kun miettii, niin olihan siellä kyllä onnistumisiakin. Ehkä otan liian raskaasti taas nämä takapakit ja se vaikuttaa kokonaiskuvaan. 😅

Tämän onnettoman agilitytreenin jälkeen päätin ottaa vähän takapakkia ja palautella kontaktiasioita ruohonjuuritasolta mieleen. Katsekontaktia ja tiheämpää palkkaamista häiriössä. Kävimme meidän seuran vapaavuorolla tekemässä kontaktipainotteista tokotreeniä ja voi vitsit kuinka iloiseksi tulin! Pitkästä aikaa treenit luisti kauhean mukavasti. Saatiin hyvät onnistumiset ruudusta, perusasennosta, kontaktin hakemisesta ja ihan vaan leikkimisestä ja keskittymisestä. Eipä tarvinnut montaa kertaa Halisea muistutella kontaktin menettämisestä. Täytyy myös itse taas kiinnittää huomiota omaan vireeseen, enemmän täpäkkyyttä ja innokkuutta sekä tarpeeksi lyhyitä toistoja.
Kokeiltiin myös eka kertaa sellaista, että lähetin H:n targetille ja käskin maahan. Ajattelin että saapa nähdä miten käy, kun ei olla tehty mitään istu/maahan käskyjä niin kaukana toisistamme. Mutta hienosti meni ja H heti hoksasi idean. Heitin namipalkan targetille.
Ruutuun saatiin todella hyvät vauhdit, vaikka lähetin targetille. Yleensä mennyt targetille niin että lähtee kunnolla juoksemaan ja ruudun reunalta ravaa. Nyt juoksi ihan täysillä targetille asti ja tästähän seurasi huiput lelupalkat.
Tein myös pieniä paikkiksia istuen ja maaten. Kivasti meni ja asento säilyi (välillä maassa ollessa heittää lonkalle, joten olen lyhentänyt paikkista niin että pääsen palkkaamaan pelkästään hyvästä ryhdistä, tästä sitten pikkuhiljaa pidennetään aikaa). Pääpaino treeneissä oli kuitenkin se yhdessä fiilistely ja leikkiminen ja kontaktin pysyminen. Olen tosi ylpeä Halkusta, koska viereisellä kentällä oli agilitytreenit ja sieltä kuului putken ryminää ja kaikenlaista melskettä ja neitokainen silti jaksoi keskittyä. Ihan mahtavaa, näitä kun saisi lisää niin saisi taas lisäboostia tekemiseen 😊

Ensi viikolla päästään pitkästä aikaa paimentamaan, odotan tosi kovasti! Aivan huippua päästä tekemään koiran kanssa vähän eri ympäristöön, kuin näihin koti/treenihalliympyröihin. Lisäksi olen paimentamisesta niin innostunut, että voisin vaihtaa tällä hetkellä toko ja aksatunnit heti paimennustunteihin 😂

Agilitaaja

Tänään käytiin pitkän tauon jälkeen tekemässä Halisen kanssa agilityä. Agility on jäänyt ehkä tietoisesti taka-alalle ja tokon perusteet on vienyt enemmän aikaa. Vuorokaudessa kyllä riittäisi tunteja tehdä muutakin, mutta sopivassa suhteessa täytyy olla lepoa ja vaan olemista. Vaikka kuinka kiva olisikin koko ajan jotain hääräillä, rauhoittumisella ja tylsyydellä täytyy olla sijaa arjessa. Joinakin päivinä olen huomannut Halisesta levottomuutta, jos päivä ei ole sisältänyt sen suurempia aktiviteetteja. Onhan se tietenkin normaaliakin pennulle, tietynlainen sählääminen, mutta näitä päiviä pitäisi olla sen takia lisää, että opitaan myös olemaan tekemättä mitään.

Noh, niihin agilitytreeneihin sitten. Tänään tehtiin hypylle takakiertoa, pujottelun alkeita, parit putkeen menot ja keinuharjoituksia.
Hypyn tarjoamista ja takakiertoa tehtiin nyt jo vähän pidemmällä etäisyydellä kuin viimeksi, reilulla käsi- ja kroppa-avulla kylläkin. Halise on kyllä ihan super nopea oppimaan ja parin toiston jälkeen ymmärsi yskän pidemmälle etäisyydelle. Unohdin tälle treenikerralle ottaa mukaan targetin, joten heitin palkan maahan. Takakiertoa ja hyppyä tehtiin tasaisesti kummaltakin puolelta. Lisäsin vähän vauhtia kierrättämällä Halisen ensin takaani, sitten ohjaamalla joko hypylle suoraan eteen tai takakierrolla. Vaihtelin myös omaa paikkaani; välillä hypylle suoraan edestä, sivusta, viistosti jne. Takakiertoa tehtiin ainoastaan aikalailla niin että olin itse suoraan estettä päin ja ohjasin esteen takaa takaisin kohti itseäni.

Pujottelua kokeiltiin neljällä kepillä ja hitaalla vauhdilla, ettei ensinnäkään varpaat murjoudu metalliosiin ja toiseksi ettei tule liian jyrkkiä kääntymisiä. Tarkoituksena olisi tehdä kepit tutuiksi ja ainoastaan kevyttä ja rauhallista pujoittelua. En usko että vauhdin lisääminen tulee olemaan ongelma myöhemmin. Halise kyllä heti tässäkin ymmärsi idean vaikkei aikaisemmin olla juuri keppeihin tutustuttu. Ohjasin Halisea kädellä ensimmäiset pari kertaa ja sen jälkeen ei juuri käsiapuja tarvittu, kun neiti pujoitteli pari kepin väliä itsenäisesti.

Putkesta olen kuullut useata eri mielipidettä siitä, että kannattaako sitä pennun kanssa tehdä, ettei varvasluut vaurioidu putken poimuihin. Olen tehnyt putki"harjoituksia" about kolme kertaa ja mielestäni tällainen harvakseltaan pari toistoa ei ole sen kummemmin suureksi vaaraksi, kuin tuo päivittäinen metsässä juoksentelukaan kivenkoloineen ja risuineen. Mitään kiirettähän meillä ei tämänkään suhteen ole, mutta kai se oma into päästä tekemään välillä vie voiton. Tehtiin tänään suoraa putkea pari kertaa niin, että jätin H:n maahan, menin itse putken suun viereen, ohjasin H:n käsiohjauksella putkeen ja juoksin putken vieressä ja lelupalkan heitin putken suun eteen. Kokeilunhalusta kokeilin myös putkea, joka oli sen verran käyrä ettei putken suusta nähnyt toiseen päähän. Ensimmäisellä kokeilulla Halise juoksi putken ulkoreunaa pitkin (putken ulkopuolella) ja toisella kerralla meni putkeen ja hienosti juoksi putken läpi.
Nyt putkiharjoittelut saa taas hetkeksi jäädä, kun näin mainiosti sujuu vaikka ei ollakaan kokeiltu paria kertaa enempää.

Keinuharjoituksia jatkettiin samalla kaavalla kuin eräässä aikaisemmassa postauksessa kuvien kera havainnollistin. Nyt nostettiin vähän keinun päätä, jotta saatiin lisää ääntä ja liikettä. Tehtiin myös ensin etutassuilla keinun pamauttamista lattiaan, jotta kolahdus ei tule aivan yhtäkkiä Halisen ollessa keinun päällä. Kolahduksesta H ei ollut taas moksiskaan, vaan innokkaasti pamauttelu keinua menemään.

Lopuksi otettiin vielä rauhoittumisharjoitukset, kun nämä agilityharjoitukset ovat Haliselle super mieluisia ja kierrokset nousevat. H rauhoittui hyvin syliin ja laskettuani hänet lattialle, olisi neiti siihen jäänyt nukkumaan 😄 

Pian toivottavasti koittaa postaus sadetakista, jonka tekemisen kanssa olen saanut harmaita hiuksia ja hermot on mennyt useaan otteeseen. Kaava on vaihtunut välissä ja enemmän purettuja saumoja kuin ommeltuja.. toivottavasti saan takin pian valmiiksi 😄