Näytetään tekstit, joissa on tunniste agilitytreenit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste agilitytreenit. Näytä kaikki tekstit

perjantai 3. marraskuuta 2017

Aksahirmu

Torstaina päästiin taas viilettämään aksakentälle! Toivoin edellisenä päivänä koutsilta, että päästäisiin tekemään rataa (tässä penturyhmässä tehdään yleensä yksittäisiä/kahden esteen välejä ja paöjon ohjaustekniikkaa mikä on minulle just hyvä, ym. pennuille sopivaa aksaamista) ja niinhän meitä odotti huikea viikkorata hallilla. Mutta ei mopolla mahdottomia, viiden esteen väli kokeiltiin. Sanallisesti selitettynä (1) esteeltä (2)mutkaputkeen ja takaisin (3) ykkösesteelle, jonne lähetyksessä ennakoiva valssi, ohjaus kolmoshypyn "viereen" (4) hypylle, periaatteessa takakierrolla, ja siitä eteenlähetys (5) putkeen. Tämän jälkeen 5-7 esteet, jotka oli kaikki putkia, tehtiin yksittäin, koska siellä tarvittiin jo minulle haastavia ohjauskuvioita ja vauhtiin yhdistettynä ei olisi ollut koiran kannalta hyvä säätää ja itse omalla toiminnalla sekoittaa koiraa.

Lisäksi tehtiin irtoamista kahden esteen päähän ja hyppytekniikkaa viiden esteen hyppysarjalla.

Kehuja saatiin siitä miten hyvin Halise seuraa ohjaamista ja miten hyvin se irtoaa/tekee. Tässä juuri huomaa sen miten kaikki on itsestä kiinni, jos ei osaa ohjata, koira ei voi osata toimia. Tämän vuoksi olen vähän suunnitellut, että alkaisin ostamaan enemmän irtovuoroja (nyt meillä on kiinteä kk-valmennus, joka toinen vko agility ja joulukuusta alkaen toko joka viikko), jotta itse kehittyisin ohjaamisessa nopeampaa. Halisella on keskittyminen bueno, eikä se säädä mitään omiaan. Tekee sen mitä pyydetään ja sen jälkeen kierrokset laskee, eikä se jää höyryämään. Pystyn rauhassa itse virtuaalisesti kertaamaan ohjauskuviot ja H odottaa nätisti käskyn alla.

Vielä ainakaan ei ole ollut mitään ääntelyä, enkä taatusti sitä tule hyväksymään. Tähän vaikuttaa meidän kohdalla mielestäni se, että toistot on lyhyitä, teen sellaisissa pätkissä mikä "takaa" onnistumisen (en ota liian isoja haasteita, koska itsekin vasta opettelen) ja vireensääntelyn harjoittelut päivittäin. En koskaan jätä treenien jälkeen Halisea korkeaan vireeseen, vaan me rentoudutaan ja rauhoitutaan. Lähdetään vasta sitten, kun huomaan Halisen rauhoittuneen. Lisäksi kesken leikkimisen pyydän Halisea rauhoittumaan, ja se on paljon se, koska leikkiminen nostattaa kierroksia eniten.

Tällä hetkellä agilitystä on tosi kivat fiilikset, H on osoittanut tosi mukavaa työskentelyä ja keskittyy hyvin. Tekee sen mitä pyydetään, eikä säädä ja vauhkoa omiaan. On sinnikäs ja jaksaa tehdä jokaisen toiston 100%. Ihan huippu pentu ❤

torstai 7. syyskuuta 2017

Mitä ei koiranomistaja harrastusten eteen tekisi?

Viime yönä heräsin ihan kamalaan poskiontelosärkyyn ja muutenkin olosta päättelin että kipeäksi olen tullut. Aamupäivä menikin nukkuen ja särkylääkkeitä nappaillen. Iltapäivällä olisi tiedossa agilitytreenit ja heti perään paimennus. Vesisadetta luvattu ja tiedossa olisi siis kipeänä vesisateessa tönöttämistä. Kertaakaan en silti edes miettinyt etten menisi, koska kyllä nyt aina yhden harrastusiltapäivän jaksaa vaikka "vähän" joka lihasta kolottaakin. 😅Edes nyt tätä kirjoittaessa peiton alla hytisten ei kaduta yhtään, oli taas tosi mukavia treenejä ja paljon opittiin uutta!

Aloitimme siis nyt Halisen kanssa pentuagilityryhmässä, jossa käydään pennuille sopivia harjoitteita läpi. Tänään ohjelmassa oli hypyn tarjoamista(ilman rimaa tai puoliympyrää, pelkästään siivekkeiden läpi) ja hyppytekniikkaa sellaisen "hyppykujan" avulla. Varsinaisten hyppyjen sijaan maassa oli niitä puoliymprän muotoisia härveleitä joiden nimeä en vieläkään tiedä? 😄 Haastetta Haliselle tähän ryhmään tuo se, että samoissa treeneissä käy myös Jekku (H:n veli), jonka kanssa on totuttu leikkimään ja riehumaan. Kerran treenien aikana yritti lähteä Jekkua jahtaamaan, ja tämäkin ihan omaa syytäni, kun en ollut tilanteessa ihan hereillä. Huomasin kyllä ettei itselläni ollut mikään paras vire päällä ja tuokin karkaamisyritys ajoittui omaan koomailuhetkeen. Jotenkin oli nyt vähän haasteita itselläni heittäytyä mukaan.
Halise kyllä taas antoi parastaan ja sai kehuja hyvästä vireestä ja tarjoavasta tyylistään. Hypylle tarjosi mm. peruuttamista ja häpeämistä (tassu kuonon päälle) 😅. Hypyn tarjoaminen meni oikealta vasemmalle paljon paremmin kuin vasemmalta oikealle. Olen kyllä yrittänyt tätä harjoitella kummaltakin puolelta,mutta aloin miettimään että olenko nyt kuitenkaan muistanut vaihtaa hyppysuuntaa, kun olen vaihtanut vasemmalta siivekkeeltä oikealle. Onko tässä nyt takana isompikin aivopieru 😂
Mutta näitä lisää. Tosin tuota hyppykujaa ei kannata kuulemma tehdä enempää kuin kerran kolmeen viikkoon max, joten se nyt ei tule kovin aktiiviseksi liikkeeksi meidän ohjelmistoon.

Treeneissä välillä pidin Halisea irti ja välillä taas kiinni, koska se viime perjantain karkaaminen vieläkin kalvaa mieltä ja en enää niin sokeasti luota Haliseen. Kyllä tuolla omalla vireellä on vaan ihan älyttömän suuri merkiys eikä oma keskittyminen saisi herpaantua. Ajattelin jatkossa keskittyä siihen enemmän, että teen ihan täydellä vireellä vähän ja sitten H häkkiin, koska nyt olen saattanut antaa H:n vaan hengailla juttujen välissä ja silloinhan ne ajatuksen (lue: koiran) karkaamiset tapahtuu. Eli, skarppia itelle!

Agilityn jälkeen sitten lähdettiin suoraan paimennustouhuille. Tämä oli nyt kolmas kerta lampailla ja taas mentiin asioissa vähän eteenpäin. Alkuun saimme hieman teoriaopetusta ennen sytyttelyä. Tähän paimennusuran alkuun ei oikein voi vielä muuta tehdä, kun antaa pennun syttyä, niin tekeminen on vielä sellaista höntsäämistä. Toki, ihanaa höntsäämistä onkin. Ihan mielettömäm koukuttavaa, kun seuraa Halisea ja huomaa joka kerta eroja käyttäytymisessä. Tänään oli selvästi meno vähän rauhoittunut edellisestä, ja H lähestyi lampaita rauhallisesti, häntä alhaalla. Välillä olisi intoutunut jahtaamaan, mutta silloin pyysin Halisen luokseni tai odotin että rauhoittuu liinassa (lopettaa kiskomisen). Itse olen kyllä vieläkin koko touhusta pihalla kuin lumiukko, mutta onneksi koutsi antaa koko ajan ohjeita mihin suuntaan lähteä liikkumaan ja jos pitää lyhentää/pidentää liinan mittaa.
Innolla odotan jo seuraavaa kertaa, tämä on tosi mielenkiintoista. Seuraavan kerran mennään syyskuun lopulla, joten tässä kolmen viikon tauon aikana kaikenlainen kehittyminen suuntaan jos toiseen on mahdollista. Jännittävää on nähdä miten H reagoi lampaisiin ja siihen touhuun seuraavalla kerralla.

Huomenna pitäisi vielä puristaa tokotreenit ja sen jälkeen saa luvan kanssa sairastaa 😄 Huomiselle pitäisikin hankkia vielä tunnarikapulat jotka on Haliselle ostamatta. Jyväskylässä starkki myy tunnarikapulan kokoista (2cm x 2cm) rimaa josta itse sahaamalla (jes, odotan tätä innolla) ajattelin tunnarikapulat huomiseksi väsätä 😉