Paimennus, agility ja metsäjälki

Ahh, mikä ihana harrastusten täyteinen pari päiväinen! Ollaan päästy Halisen kanssa ihan urakalla hommiin ja opittu uutta. Jes!

Ensimmäistä kertaa koko lauma lenkillä yhdessä minulla. Ei säästytty ärräpäiltä eikä hermoromahduksilta :D 

Aloitetaanpa paimennuspäivityksellä. Olemme käyneet nyt pari kertaa Halisen kasvattajan luona lampailla ja Halisesta on kuoriutunut todella hieno paimenkoira. Hienompaa tekemistä, mitä olin osannut tämän ikäiseltä pennulta odottaa. H on selvästi fiksuuntunut lampaiden parissa, häntä pysyy lähestulkoon koko ajan alhaalla ja muutenkin ilme on rauhallinen. H lähestyy lampaita rauhallisesti ja selvästi miettii mitä ja miten pitäisi toimia. Joka kerta on kuitenkin sisältänyt myös ylilyöntejä (kuulemma ei tarvitse olla huolissaan, kuuluu pennun käytökseen) ja H on innostunut liikaa, jolloin se on pitänyt ihan kunnolla karjaista pois lampaiden luota. Ylilyönnillä tarkoitan, että lähestyy lampaita juosten ja selvästi jahtaaminen mielessä. Näistä olen ollut tiukkana, ja tuollainen käytös pitää heti kitkeä pois; lampaita lähestytään ainoastaan rauhallisessa mielentilassa. Halisella on edelleen liina perässä mutta en pidä siitä kiinni. Olen huomannut että H on paljon rauhallisempi, jos liina on löysällä eikä tiukalla. H saa luvan lähestyä lampaita vasta kun on selvästi rauhoittunut ja nämäkin jahtaamiset on tullut sen jälkeen kun on ensin lähtenyt rauhallisen oloisena.

Viime kerralla H haki todella hienosti tasapainoa. Oli ihan uskomattoman hienoa seurata, kuinka H piti lampaita pienellä liikkeellä kasassa ja jos joku lampaista karkasi, H yritti saada karanneen takaisin laumaan. Uskomatonta, miten tuollainen käytös tulee luonnostaan! Vielä kun itse oppisi yhtä nopeaa tahtia lampaiden kieltä ja oikeaa reagoimista. Välillä kielsin Halisea väärästä asiasta; esimerkiksi siitä kun minun silmiini näytti että H lähtee jahtaamaan lampaita, mutta se yrittikin kasata kaksi erilleen joutunutta pientä ryhmää yhteen. Sainkin ohjeen siitä, että jos koira juoksee kohti lampaita, silloin kielto, mutta jos koira juoksee ns leveyssuunnassa, niin silloin se yrittää pitää niitä kasassa. Olemme Jekun omistajan kanssa saaneet pentujen kasvattajalta erittäin hyvää opetusta ja koko ajan selitystä siitä, mitä koira ajattelee ja mitä lampaat ajattelee, mitä tapahtuu milloinkin jne. Olen kyllä tosi kiitollinen että meille on järjestynyt aikaa, koska opetus on ollut ihan huippuluokkaa! Seuraavat paimentelut on parin viikon päästä. Odotan kyllä innolla! Olen innostunut niin paljon tästä paimennushommasta, että voisin vaikka muuttaa pellolle :'D

Tänään aamulla, ennen metsäjälkikokeilua kävimme hallilla tekemässä vähän putkitreeniä. Sain kerrankin palkkaajan mukaan, joten treenit luonnistuivat huomattavasti helpommin. Tähän asti olen siis heittänyt lelupalkan H:lle kun se on lähtenyt putkeen, mutta nyt halusin kokeilla namipalkalla, koska lelusta on tullut sen verran tärkeä. Ja lisäksi tekeminen on vähän nopeampaa, kun ei tarvitse välissä lelulla rallatella ja pyytää sitä pois. Harmillisesti en hoksannut pyytää kuvaamista, koska siihenkin olisi ollut mahdollisuus, joten tästä treenistä ei ole lainkaan kuvamateriaalia.

Tein suoraa putkea ja mutkaputkea ja painopisteenä oli lähettäminen putkeen eri kohdista ja pidemmältä etäisyydeltä. Otin H:n jalkojen väliin istumaan, näytin putkea ja sanoin putki sanan ja kun H lukitsi putken, vapautin ja huusin "putkeen". Putkeen menon jälkeen avustaja heitti namin targetille joka oli suorassa linjassa putken kanssa. H teki todella reippaasti ja innokkaasti töitä. Luulen että siirryn tähän namipalkkaan suurimmaksi osaksi, mutta se vaatii sitten avustajan läsnäolon. Nyt oli fokus esteessä, eikä palkassa esteen päässä.

Loppuun tehtiin muutama ruutuun meno niin, että otin kunnolla etäisyyttä ruutuun, avustaja näytti H:lle lelua, jätti lelun ruutuun, vapautuin H:n ja huusin perään "ruutuun". Tätäkin harjoitusta on hieman haastavaa tehdä ilman avustajaa, joten piti olla kaikki hyöty irti ;) Hmm, tulipa mieleeni, että taas on alustaharjoitukset hieman jääneet taka-alalle.. täytyykin tässä lähipäivinä muistutella targetia mieleen!

Viime viikon tokotreeneistä

Ja sitten siihen metsäjälkeen! Olen tässä kesän mittaan tutustunut facebookryhmän kautta erääseen naiseen, joka omistaa n. Halisen ikäisen bordercolliepennun Junin. Olemme kirjoitelleet paljon meidän pennuista ja ollut todella mukava vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia. Tänään sitten nähtiin ensimmäisen kerran metsäjäljen merkeissä, kun Junin omistaja lupasi ystävällisesti meitäkin opastaa metsäjäljen saloihin. Haliselle tehtiin namiruutu (jos nyt tremi meni oikein), jossa tallottiin n. 1m x 1m kokoinen alue metsämaastoon ja alueelle ripoteltiin nameja. Ruudun annettiin hetken "tasoittua" ja Halise pääsi hetken päästä ruudulle. H käytti hienosti nenää ja nuuskutus kuului, kun neiti etsi nameja alueelta. H jaksoi hyvin etsiä ja kun alue oli koluttu, seurasi lelupalkka poispäin ruudusta.

Tämän jälkeen oli meidän treenikamujen vuoro tehdä omat jäljet ja hienosti Junikin osasi jo tehdä sellaisen jäljen, missä oli mutka. Hassua kyllä, miten H ja J on niin saman näköisiä, vaikka niillä ei ole ainuttakaan yhteistä sukulaista. Väritys on hyvin pitkälle samanlainen (Halisella on hieman enemmän valkoista) ja kokokin oli samaa luokkaa. Silmät on molemmilla yhtä hurmaavat! Uskoisin että tytöistä tulee vielä hyvät kaverit, kun pääsevät yhdessä leikkimään :)

Toisena harjoituksena tehtiin muutaman metrin mittainen jana, johon laitoin taas nameja (jokaisen kantapään kohdalle). H lähti aluksi tosi hienosti etenemään suoraa linjaa, mutta loppua kohden vähän harhaantui. Pääasia, että kuitenkin ymmärsi mitä ollaan tekemässä ja nokka pysyi tälläkin kertaa hyvin maassa. :) Ääh, ärsyttävää kun löytyy tällaisia mielenkiintoisia uusia harrastuksia! Ei millään riittäisi aikaa enää uuteen juttuun, mutta ehkäpä tämä voisi olla sellainen sunnuntaihöntsäily..?

Mutta taas sain olla iloinen Halisen intensiivisestä työskentelystä ja hyvästä työotteesta. Kyllä se ihan työkoira on ja toivottavasti pysyykin yhtä innokkaana tekijänä. Agilityavustajani tänään kommentoi sitä, että H on niin sisällä siinä työnteossa, että ei voi kun ihailla. Vaikka välillä pidin taukoja ja annoin H:n olla vapaammin, silti se odotti uusia ohjeita ja käskyjä. Se olisi voinut lähteä hönttäsemään ympäriinsä, mutta valitsi mielummin minut ja odotti seuraavaa käskyä. Todella ihana piirre ja olen siitä todella iloinen. Vaikka korvat välillä johonkin katoaa, mutta silloin kun me tehdään yhdessä, niin silloin ei kiinnosta mitä ympärillä tapahtuu.

Huomenna taidan pitää ihan totaalisen lepopäivän kaikesta. Lenkkeilyä luonnossa, mutta ei mitään temppuja eikä harjoituksia. Ihan nollataan molemmat aivoja ja ollaan vaan! Ensi viikolla on sitten taas tokovalmennusviikko ja lisäksi mietin, että me käytäisiin tekemässä perusasentoharjoituksia ja paikallaoloa jossain marketin pihalla pitkästä aikaa.

Postauksen kuvat eivät liity sisältöön mitenkään. Nyt vaan kävi niin, ettei mistään kolmesta treenistä tullut otettua kuvia!

6kk

Halise täytti 27.9. kuusi kuukautta. Jotkut harmittelevat sitä kuinka aika menee nopeasti ja pentu ei olekaan enää niin pieni pentu, mutta minusta tässä vaiheessa on vain ihanaa kun aika mennä viipottaa eteenpäin! Erityisesti siksi, että tietää koiran oppivan pentuna kuukaudenkin aikana jo huikean määrän uusia taitoja, joten arki menee koko ajan helpommaksi sekä koulutettavissa asioissa mennään rytinällä eteenpäin. Olen tainnutkin mainita jossain postauksessa, että olen itse välillä hieman kärsimätön ja haluan asioiden tapahtuvan nopeasti. Tästä syystä bordercollie on ollut oiva valinta harrastuskoiraksi, koska se oppii niin nopeasti asioita ja pääsemme etenemään nopeammalla tahdilla eteenpäin. Ajattelin tähän koota asioita samalla tavalla kuin viime kk-päivitykseen; mistä olen iloinen, mitä kehitettävää, mitä olemme oppineet, mitä haasteita on tullut lisää.

Aloitetaanpa iloisista asioista. Jotkut näistä ovat pienen pieniä onnistumisia, mutta vaikuttaa suuremmin meidän arkeen/sujuvuuteen.

1) Maahanmeno käskystä.

Tämä ei ole tokoon liittyvä maahanmeno, vaan arjessa ja frisbeessä käytettävä maahanmeno.
- Frisbee hommissa voin lähettää Halisen kädellä näyttämääni suuntaan ja keskeyttää matkan antamalla "maahan" käskyn.
- Metsälenkeillä voin komentaa Halisen metsään, käydä maahan ja odottaa ohikulkijoiden menevän ohi. Helpottaa kummasti, kun ei aina tarvitse ottaa kiinni hihnaan. Tätä tietenkin kehitetään koko ajan eteenpäin niin, ettei tarvitse aina 10m päähän metsään sitä komentaa :D
-Maahan menossa on vielä haasteita siinä, jos lähetän H:n frisbeen perässä ja käsky tulee kesken matkan. Pysähtyminen on helpompaa kun H lähestyy minua. Oletettavastikin. Poispäin mentäessä meillä ei ole katsekontaktia ja fokus on täysin suoritettavassa tehtävässä. Tätä me harjoitellaan nyt niin, että teen pysäytyksestä vielä vahvemman ja sen jälkeen siirrytään siihen että vapautan kuolleelle lelulle ja pysäytän. Lentävä frisbee on vielä niin kova sana, että en halua suoraan mennä harjoittelemaan pysäytyksiä siihen. Toki olen kokeillut ja H kyllä pysähtyy.. kunhan on hidastanut ja madellut ensin 10 metriä. En halua missään nimessä pysähtymisen olevan sellaista, joten me tehdään hitaasti ja varmasti napakkaa pysähtymistä kohi, ettei tällainen matelu jää päälle. Tositilanteita on ollut, kun frisbee on lentänyt puskan yli tielle ja kyllä H silloin pysähtyy kun karjaisee ilmoille pysähtymiskäskyn.

2) Tarpeiden tekeminen käskystä

Tämä sujuu jo heti ekalla yrittämällä (:D) eikä tarvitse montaa kertaa toistaa. Näppärää, tekee sekä pissat että kakat käskystä. Useasti H ei meinaisi malttaa itsenäisesti esim metsälenkeillä pysähtyä tarpeilleen, mutta käskystä käy heti.

3) Yleinen kuuliaisuus ja tottelevaisuus

Metsässä, kotona, pihalla, lenkillä, hallilla korvat ovat löytäneet hyvin paikkansa ja niitä käytetään! Toki on niitäkin hetkiä kun korvat katoaa (näistä lisää haasteet listassa) ja neiti ei kuuntele vaikka mitä tekisin, mutta pääsääntöisesti voin luottaa Haliseen ja siihen että se tottelee. Iloinen olen siitä, että huomaan olevani (ainakin ajoittain) kiinnostavampi, kuin esimerkiksi kaverikoirat joiden kanssa mennään yhteislenkille. Halise hakeutuu luokseni ja toivoo, että minä leikittäisin häntä. Näissä tilanteissa olen tätä vahvistanut ja leikkinyt/palkannut siitä, että H tulee kesken erityisen mielenkiintoisen hetken luokseni. Jee! Jotain olen tehnyt oikein ;)

4) Perusasento!

Enpä olisi uskonut, että tätä tulisi vielä piiiitkään aikaan onnistuneiden asioiden listalle. Vieläkään emme ole siirtyneet tekemään seuraamista (välillä kyllä mietin, että junnaanko liian kauan samassa kohdassa?) vaan keskitymme perusasennon tekniikkaan. Halise on alkanut oivaltamaan todella hienosti paikkansa ja olemme tehneet kääntymisiä paikallaan, yhtä askelta sivulle ja eteen. Halise hakee todella hyvin jo ilman käsiapua perusasentopaikan. Välillä (etenkin toistojen alussa) annan käsiavun, jotta mieleen muistuu oikea paikka. En halua perusasennossa epäonnistumisia, joten sen takia tätäkin olen viilannut. Sitten, kun H tekee täysin ilman käsiapua käännökset pitäen hyvin paikkansa, siirryn seuraamiseen. Mitään kiirettä ei ole ja haluan pohjatyön tehdä kunnolla.

5) Paimennus

Halise on osoittanut erittäin paljon potentiaalia paimennusharjoituksissa. Olemme päässeet jo tekemään tasapainoa, ja suurimmaksi osaksi ajasta H liikkuu rauhallisesti ja selvästi miettii sitä mitä hänen pitäisi tehdä seuraavaksi. H pitää lampaisiin sopivan etäisyyden ja käyttäytyy rauhallisesti lampaita kohtaan. Toki välillä innostuu liikaa, mutta tuolloin peli vihelletään poikki. Lampaiden kanssa ei räiskitä, vaan niitä kohdellaan kunnioittavasti ja ystävällisesti. H:lla on kyllä geenit kunnossa ja taitoa on tämä neiti kyllä osoittanut. Hieno paimen <3

Seuraavaksi sitten niitä haasteita ja asioita, joihin tällä hetkellä kiinnitetään enemmän huomiota.

1) Mörköikäpostauksessa kirjoittelinkin jo kiihtymisistä. Eli ne ovat yksi haaste edelleen. Yhtäkkiset tilanteet; juoksevat lapset, koirat, sauvakävelijät tuottaa harmaita hiuksia ja sykkeen nousua meille molemmille. Luulen että nyt ollaan menty aavistus parempaan suuntaan, kun olen itse ottanut vähän rennommin ja en ole omalla käytökselläni tehnyt mitään suurempaa numeroa. Tähän siis kiinnitetään huomiota. Kävimme yksi päivä mm. istumassa agilitykentän laidalla kun treenikaveri teki agilityä. H pari kertaa kiskoi hihnassa sinne päin, mutta rauhoittui sitten maahan makaamaan kun tajusi ettei tässä mitään suurempaa tapahdu. H seurasi tiukasti minun reaktiota; kun mitään en tehnyt/huomioinut, H ihmetteli, mutta rauhoittui.

2) Hihnakävely tuottaa välillä ongelmia, erityisesti päivän ensimmäinen lenkki: kiire ja vauhti on kova. Olen kyllä ollut periksiantamaton tässä ja en ole antanut periksi. Me kävellään eteenpäin ainoastaan hihna löysällä. Ohitukset menevät nykyään jo ihan mukavasti, H vaan on alkanut tekemään sitä, että ohi menee todella sievästi, mutta kun ohitettava on mennyt ohi, H sinkoaa "perään" jälkihajuille. Ihmisiä haluaisi tervehtiä kaikkia, joten sitä innokkuutta on saanut kääntää näissä tilanteissa muualle (esim. katsekontaktiin). Mutta luulen että hihnakävelykin on sellainen asia, ettei se ihan hetkessä ole valmis. Kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta tässäkin tarvitaan. :)

3) Ajoittainen levottomuus. Tästäkin kirjoittelin edellisessä postauksessa. Nyt on selvästi sisällä olossa lisääntynyt levottomuus ja vaatiminen. Tässä olen ollut tiukka; jos meillä ei ole leikit/treenit kesken, silloin ei höntyillä. Vinkumiseen on ehdoton nollatoleranssi ja turhan päiväiseen kaahkailuun sisällä olen puuttunut. Erityisesti tämä on havaittavissa, jos olemme olleet tekemässä jotain hyvin virettä nostattavaa (frisbee esim). Silloin on tekemistäkin tärkeämpää rauhoittua ja olla tekemättä mitään. Mielestäni en tee Halisen kanssa liikaa, mutta tämä rauhoittuminen on tärkeä taito oppia ja nimenomaan muistuttaa.

4) Auto. Joskus alkuvaiheessa blogia kirjoittelin enemmän tästä matkapahoinvoinnista. Pahoinvointi itsessään on kyllä helpottanut, mutta autoahdistus ei. H ei haluaisi millään autoon ja usein autolle käveltäessä H:lla alkaa paksu kuola valua suupielistä. Se vihaa autoa. Tästä otan kyllä syyt omille niskoille, nimittäin pitäisi tehdä sellaisia harjoituksia, että mennään autoon esim. syömään, ottamaan parit namit ja sen jälkeen pois. En ole tainnut tällaisia harjoituksia tehdä kuin pari kertaa. Tässä aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja lisätä enemmän autoharjoituksia ilman että auto liikahtaa mihinkään. Selvästi Haliselle jäänyt mielikuva autosta ja pahoinvoinnista ja nyt oireilu alkaa ennen kuin ollaan edes autossa.

Edelleen, joka päivä enemmän ja enemmän olen Haliseen tyytyväisempi ja iloinen sen olemassaolosta. Tekeminen yhdessä on mukavaa ja Halise on kyllä todella helppo koira ohjattavaksi. Työmotivaatio on ihan huippuluokkaa ja H oppii nopeasti uusia asioita. Välillä itse stressaannun siitä, että on niiiiin paljon asioita mitä pitäisi opetella/oppia ja tuntuu että sitten se aika on pois jostain yhtä tärkeästä. Esimerkiksi agilitystä oli n. 4 viikon tauko, tosin eilen käytiin tekemässä/muistuttelemassa putkitreenit, mutta nekin jäi parin kerran kokeiluun, kun jouduimme käyttämään ulkokenttää. Sen huomasin nyt, että seuraavissa agilitytreeneissä otan a) avustajan palkkaamaan b) namit lelun sijaan. Lelun arvo Halisen silmissä on noussut mielestäni liian suureksi ja H haluaa lelua niin paljon, että tekeminen on sitten toisarvoista. En tiedä pitäisikö sen olla näin, mutta itsestäni nyt tuntuu että fokus ei ole ihan oikeissa mittasuhteissa. Lelun kanssa olen ollut muutenkin tarkka, välillä otan lelun mukaan lenkille niin että H sen näkee, mutta en heitä sille/palkkaa sillä. H kyllä sitä kärkkyy, mutta en anna ottaa vaan sanon sille "nyt ei leikitä". H kyllä luopuu lelusta ja lähtee haistelemaan ja tutkailemaan, eikä maanisesti kyttää lelua.

Tällä hetkellä päällimmäisinä ajatuksia Halisen suhteen on onnellisuus ja tyytyväsisyys. Haasteita tulee varmasti aina olemaan ja onnistumisia ja ilon aiheita on onneksi paljon enemmän kuin huolia. Hyvin meillä menee ja meistä tulee koko ajan parempi tiimi! :)

Mörköikä.

Tuo järjellä ajateltuna ohimenevä, mutta tässä hetkessä kamala vaihe. Halise on alkanut pelkäämään sauvakävelijöitä ja saa ihmeellisiä sätkyjä milloin mistäkin asiasta. Tiedän, että vaihe on ohimenevä, mutta silti huoli ja ahdistus koputtelee takaraivossa, että entä jos tässä onkin jotain pysyväksi jääviä kummastuksia? Sauvakävelijöiden pelkääminen alkoi aivan yhtäkkiä. Meidän normaalilla lenkkipolulla kulkee paljon kaikenlaista kulkijaa ja pennusta asti sauvakävelijät ovat olleet lähes päivittäisiä vastaantulevia. Aikaisemmin he eivät ole aiheuttaneet Halisessa mitään kummallista reaktiota; on ollut kiinnostunut, mutta ei niin että jaksaisi jäädä katsomaan sen pidemmäksi aikaa. Nyt kun sauvojen kopina kuuluu pitkältä, H terävöityy; häntä ja karvat nousee ylös, murina/haukkuminen alkaa. Voi kuinka pyllystä. Aluksi hämmennyin tästä suuresti ja komensin Halisea ihan huolella; et hiiskatti rähise kyllä yhtään kenellekään. Sitten huomasin, että tämä oma reaktio lisäsi Halisen agressiota ja niinpä olen päättänyt mennä ohi vetäen perässä hepuloivaa bortsupentua. Raivostuttavaa; tähän asti tyyliini on kuulunut saman tien palautteen antaminen (kielto/murahdus) ja sen jälkeen vaihtoehtoinen toiminto (tule/seuraa/mennään). Nyt ei auta. Ei vaikka mitä sanoisi. Eli, parempi olla meuhkaamatta kun siitä ei ole näköjään muuta apua kuin rähinän lisääntyminen (ja ei-käskyn turha kuluttaminen). Huolissani olen joo, että tässäkö sitä nyt mennään sitten; annan koirani rähistä remmissä ja vedän sitä perässäni, kamalaa. Mutta oppia ikä kaikki ja selvästikin olen joutunut muuttamaan joitakin koulutustapojani Halisen myötä. Usein paremmin toimii huomioimattomuus kuin kielto. Ja voihan se olla että oma reaktio vahvistaa tuota käytöstä; luultavimmin automaattisesti kiristän hihnaa tai itse jännityn, koska tiedän mitä tuleman pitää.

Nämä ihmeelliset sätkyt.. Tästä on jo pari viikkoa aikaa kun siskoni oli mukana treenihallilla kuvaamassa meidän harjoituksia. Yhtäkkiä Halise alkoi haukahtelemaan ja karvat pystyssä "kiertämään" kenttää, enkä saanut siihen mitään kontaktia. Kävin hakemassa sen pannasta takaisin luokseni, kun se ei käskyjä kuunnellut. Haukahtelu jatkui. Huomasin, että haukun kohteena oli siskoni (!!!) joka oli siinä kentällä ollut alusta asti kuvaamassa. Tulimme yhtämatkaa ja Halise taatusti hänet näki. Mutta kun siskoni kyykistyi ja kutsui Halisen luokse, homma oli ohi ja treenit jatkui normaalisti.

Juoksevat lapset, koirat ym yllättävät tilanteet jotka ovat aina olleet Halkulle vaikeita, on nyt saanut ihan uudet mittasuhteet. Näissäkin oma reaktio on ärähtäminen ja kielto, ja tilanteesta pois vieminen (en missään olosuhteissa halua hyväksyä murisemista ja räksyttämistä toisille). Mutta, nyt yritän päästä tästä omasta reaktiostani sen verran yli, että en käyttäisi tuota kieltoa vaan veisin vaan H:n pois, jotta se pääsee rauhoittumaan. Ärähtäminen kuin selvästi antaa sille lisäboostia. Pari päivää sitten olimme seuraamassa agilitykisoja ja hallin nurkilla koirakko harjoitteli putkeenmenoa, H sai kauheat raivarit. Komensin, vein sen pois. Ei auttanut. En saanut kontaktia kuin vasta lähes hallin ulkopuolella. Jukan kanssa juteltiin asiasta ja hän antoi ehdotuksen, että jos tilanne olisi mahdollinen, niin voitaisiin jäädä seuraamaan tuollaista tilannetta mikä aiheuttaa tämän reaktion, jotta H näkisi ettei mitään kummallisempaa tapahdu. Olemme kyllä olleet seuraamassa agilitytreenejä kesällä ym. mutta jostain syystä nyt on iskenyt kaikki juoksevat koirat/yllättävät tilanteet pahasti päälle. Mutta tuollakin kisoissa teimme kontaktiharjoituksia ja leikimme leluilla, niin silloin H ei kiinnittänyt ympäristöön mitään huomiota. Eli ongelma ei kuitenkana ole NIIN suuri, että se jättäisi kesken jonkun käskyn tai leikin sen takia että ohi juoksee koiria/ihmisiä. Taidan kyllä etsiä jonkun spottipaikan jostain leikkipuiston läheltä (sopivan etäisyyden päästä), missä kirmailee juoksevia lapsia ja ihan vaan siedätytään.

Mutta. Toisaalta, mietin, kannattaako nyt mörköiän aikana tehdä tällaisia siedätyshoitoja vai odottaa että pahin mörkö on ohi? Itse tietenkin heti haluaisi tarttua härkää sarvista. Tämä toisten koirien leikkiminen/juoksentelu jne on ollut kyllä Haliselle haastavaa (välillä oli jo paljon parempana) mutta nyt mennyt taas huonompaan suuntaan.

Tässä mörköiässä pahinta on tämä, kun tulee se tunne että nämä asiat ovat tulleet jäädäkseen, ja sen takia haluaisi heti alkaa työstämään näitä esille tulleita ongelmia. Joskus kai nekin voi jäädä päälle ja on ongelmana myöhemminkin?

Tämä on toisaalta nyt myös itselleni hyvä mielentilaharjoitus, koko mörköikä. Koko ajan olen jotenkin "varpaillani" ja yritän tehdä parhaani Halisen suhteen. Yritän onnistua ja olla tekemättä suuria virheitä. Tällaisen tilanteen äärellä joutuu itsekin vaan hyväksymään sen, etten pysty asialle tekemään juurikaan muuta kuin itse rauhoittumaan ja olla tilanteissa johdonmukainen ja rauhallinen. Usein yllättävissä tilanteissa itsekin kiihdyn/säikähdän ja reaktio on paniikinomainen hätiköinti. Nyt pitäisi päästä siihen mielentilaan, että parhaiten itse pystyn toimimaan olemalla rauhallinen enkä lisää kierroksia reagoimalla itse.

Nyt on lisänä tullut viimeisen viikon aika kaikenlainen vöyhkääminen. Aikaisemmin ei ole tuottanut mitään ongelmia rauhoittua kotona ja yleensä lenkin/treenin jälkeen H on vetäytynyt vähän omiin oloihinsa; välillä leikkimään, välillä vaan pötköttelemään. Tämä on ollut ihan ok. Kotona en hyväksy ympäriinsä kävelemistä ja vinkumista ja selvästi levotonta käyttäytymistä. Silloin kun me ei leikitä eikä tehdä treeniä, silloin ollaan rauhassa. Toisten koirien kanssa saa leikkiä ja itseään saa viihdyttää leluilla, mutta vaatiminen, perässä kulkeminen ja vinkuminen on ehdoton ei.

Nyt olen tietoisesti ollut Haliselle tiukempi; kun sanon että mennään "nukkumaan" tai rauhoittumaan, silloin me kanssa mennään eikä riitä se että omalla paikalla pyörähdetään. Kaikenlaisesta vinkumisesta ja vaatimisesta on saanut nyt kunnon komennot ja murahdukset. Nämä on ehkä myös sellaisia asioita missä voisi käyttää myös huomioimattomuutta, mutta kyllä minussa sen verran löytyy vielä sitä kouluttajaa millä olen aikaisemmat koirat pistänyt ruotuun, että haluan opettaa koiralle myös sanoin sen, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Halise osaa myös olla erittäin suloinen ja lähes vastustamaton, kun se tuo leluja korvat luimussa ja koko peräpää heiluen. Älyttömän kiva olisi aina tarttua siihen leluun ja alkaa leikkimään. Mutta ei enää, ei ainakaan niin usein kuin aikaisemmin. Aikaisemmin olen kiinnittänyt huomiota siihen, millä ilmeellä H tulee pyytämään leikkiin. Jos ilme on dominoiva (korvat ja häntä pystyssä selvästi komentaen), olen komentanut Halisen pois. Mutta jos ilme on ollut nöyrä (korvat luimussa, hieman matalana, häntä heiluen), olen alkanut leikkimään. En kylläkään joka kerta, mutta useimmiten. Nyt tässäkin kiristetään ja leikkikerrat tulee vähenemään huomattavasti (siis Halisen aloitteesta). Jukalle tämä tulee olemaan haaste, koska H on pureutunut sen sydämeen niin vahvasti, että Jukka sulaa kaikesta Halisen leikkikutsusta :D Jukka on ollut Vividille todella tiukka ja rajat olleet tarkat, mutta uskon että nyt kun Halise on minun harrastuskoira, niin Jukka ei näe lepsuilun vaikutuksia niin tarkasti kuin minä. Mutta onneksi J ymmärtää, paremmin kuin hyvin yhden bc:n kasvattamisen jälkeen, että rajat ovat enemmän kuin tuhat jänestä. Halise on kyllä onnistunut kieputtamaan Jukan pikkutassunsa ympärille ;)

No mutta katsokaa nyt sitä! Aika helposti tähän katseeseen kompastuu.. Täytyy pitää nyt tunteet kurissa ja järki päässä ;) 

Tunnaritreenit

Tänään oli minun ja Halisen ihka ensimmäiset tunnaritreenit. En oikein tiedä miten olen päässyt tästä liikkeestä "luistamaan" ja en ole edes Vividin kanssa kertaakaan tehnyt tunnistusnoutoa.. Hups! No, nyt saatiinkin hyvät eväät lähteä viemään tätä harjoitusta eteenpäin.

Olen netistä kyllä lukenut aiheesta ja sieltä löytyy läjäpäin eri tapoja opettaa kyseistä liikettä. Itselläni kun ei ole tämän liikkeen opettamisesta kokemusta, niin en ole päässyt luomaan mielipidettä siitä mikä olisi hyvä ja toimiva tapa meille. Joten, hypättiin innokkaasti näihin treeneihin mukaan.
Ensimmäinen projekti oli saada tunnistuskapulat, joita en edes omista, hankittua tunnille mukaan. Kyselinkin vinkkejä facebook-ryhmästä, mistä kapuloita kannattaa lähteä hankkimaan täältä Jyväskylän alueelta. Sen verran olen hintoja joskus katsellut, että Mustin ja Mirrin kapulat olivat mielestäni aika hintavat (16,90€/50kpl). Sain vinkin, että Starkki myy juurikin tämän kokoista puista rimaa ja kävinkin sieltä ostamassa 3,30m mittaisen riman, jonka ystävän avustuksella pätkin 10cm paloihin. Jee, tein itse ja säästin :D

Me aloitettiin harjoitukset niin, että ruudun nauhasta tehtiin "mytty" maahan, koiralle näytettiin kapulaa, kapula laitettiin myttyyn piiloon ja vapautettiin koira etsimään kapulaa. Kun koira löysi, naksautus ja palkka kapulalle. Haliselle käytin etsi-sanaa, koska sillä tiesin että H hoksaa alkaa etsimään tällä sanalla. Löydön ja palkan jälkeen heitin namin poispäin mytystä, jotta sain aikaa siirtää kapulan toiseen kohtaan. Halise hoksasi tosi nopeasti idean ja levähdystauon aikanakin karkasi mytylle etsimään kapulaa.. En tiedä mikä fiksaatio sillä on puisiin esineisiin, mutta meidän ei kauheasti ole tarvinnut kapulamotivaatiota harjoitella. Se nimittäin voittaa lelunkin :D Tästä saimme sitten jatko-ohjeet kuinka edetä! Olipa hauskaa ja virkistävää tehdä jotain ihan uutta. 

Tunnarin lisäksi harjoiteltiin noutoa. Tästä ehdinkin kirjoitella aikaisempaan postaukseen, että vahvistanko vaan sitä tuomisen tarvetta vai opetanko vaihtamisen vahvaksi. Pohjustinkin koutsille tätä minun mietintääni ja hän pyysi näyttämään miten me tehdään. Kokeilin ekalla kerralla palautuksessa "jes" kun vauhti oli hyvä ja H yllättäen irroittikin kapulan ja juoksi innoissaan luokseni ja palkkasin namilla, koska en ollut edes ottanut lelua käteeni. Seuraavan tein samalla kaavalla, mutta nyt otin lelun, jotta H saa vaihtaa kapulan siihen. Taas onnistui, H pudotti jessillä kapulan ja haki lelun, mutta irroitti lelusta ja palasi kapulalle. Koutsi kehoitti houkuttelemaan takaisin lelulle ja kertoi että näyttää vaan siltä että H on normaalin pentumaiseen tapaan kiinnostunut maahan pudonneesta kapulasta, mutta parempi ettei siihen kiinnitä sen enempää huomiota vaan houkuttelee sen takaisin palkalle (lelulle). Näitä harjoituksia tehdään enemmän ja pitemmällä matkalla, jotta H saa juosta ja ottaa vauhtia enemmän.

Lopuksi katsottiin vielä kaukokäskyjä. Istu-maahan menee jo ihan hyvin ja täpäkästi. Välillä maasta istumiseen menee tassuilla askeltaen, joten tähän saimme käsitarget vinkin, miten kokeilla muutamia kertoja, että saadaanko istumaan nousu täpäkämmäksi. Eli, kun H on maassa, laitan käsitargetin ylös ja pyydän sitä koskemaan siihen. Tätä ei oteta aktiivisesti ohjelmistoon, mutta kokeillaan löytäisikö H tätä kautta idean pompun kautta istumaan menoon.

Tällä kertaa H oli ihan supersuper innokas, vähän ehkä liiankin ajoittain.. Lepotauoilla yritti tarjota kaikkia osaamiaan temppuja ja selvästi oli virtaa kuin pienessä pitäjässä. Ja eikä ihmekään, nyt kun olen itse kipeänä niin tämän päivän "aktiviteetit" on koostunut ihan vaan pienistä pissatuslenkeistä ja aamun temppuiluista. Voisin kyllä jatkossakin ottaa treenipäiville tällaisen lenkittömän päivän, jotta innostus olisi tätä luokkaa treeneissä. Olen kyllä aina pitänyt ennen treenejä pitkän tauon mistään muusta tekemisestä (esimerkiksi pitkä lenkki aamulla eikä iltapäivällä), että energiaa olisi sitten treeneissä. Treenipäivinä olen myös antanut iltapäiväruuan puolikkaana annoksena, että olisi myös ruuan takia motivaatiota. Tosin tällaisen työmyyrän kanssa sitä motivaatiopulaa tuskin tulee olemaan. Mutta, tällaisilla pienillä konsteilla saa lisäpotkua treeneihin.

Halise kävi pari päivää sitten leikkimässä ekaa kertaa uuden tuttavuuden, kelpiepentu Lilin kanssa. Aluksi olin hieman skeptinen tämän parivaljakon toimeentulemisesta, koska Lili on Halisen tavoin melkoisen sähäkkä tapaus. Ystävällinen ja kiltti kyllä, mutta kova kuten H. Me käveltiin ensin hihnoissa, jotta koirat pääsivät toisia katselemaan ensin välimatkan päästä ja sitten vasta päästettiin irti metsässä. Tosi hienosti meni leikit, H oli yllättävän alistuvainen eikä yrittänyt komennella. Kesken lenkin myös malttoi tulla kutsusta luokse, joka oli tietenkin erittäin mieluinen yllätys.

Kuvassa Halise, Lili ja Jade

Aamun temppuilut :D





Hauskaa viikonloppua toverit! Ensi viikolla meillä taitaa tulla "treenitön" viikko, kun työt haittaa harrastamista, ja agilitytunnille pääsy on vähän kysymysmerkkinä :) 

Mitä ei koiranomistaja harrastusten eteen tekisi?

Viime yönä heräsin ihan kamalaan poskiontelosärkyyn ja muutenkin olosta päättelin että kipeäksi olen tullut. Aamupäivä menikin nukkuen ja särkylääkkeitä nappaillen. Iltapäivällä olisi tiedossa agilitytreenit ja heti perään paimennus. Vesisadetta luvattu ja tiedossa olisi siis kipeänä vesisateessa tönöttämistä. Kertaakaan en silti edes miettinyt etten menisi, koska kyllä nyt aina yhden harrastusiltapäivän jaksaa vaikka "vähän" joka lihasta kolottaakin. 😅Edes nyt tätä kirjoittaessa peiton alla hytisten ei kaduta yhtään, oli taas tosi mukavia treenejä ja paljon opittiin uutta!

Aloitimme siis nyt Halisen kanssa pentuagilityryhmässä, jossa käydään pennuille sopivia harjoitteita läpi. Tänään ohjelmassa oli hypyn tarjoamista(ilman rimaa tai puoliympyrää, pelkästään siivekkeiden läpi) ja hyppytekniikkaa sellaisen "hyppykujan" avulla. Varsinaisten hyppyjen sijaan maassa oli niitä puoliymprän muotoisia härveleitä joiden nimeä en vieläkään tiedä? 😄 Haastetta Haliselle tähän ryhmään tuo se, että samoissa treeneissä käy myös Jekku (H:n veli), jonka kanssa on totuttu leikkimään ja riehumaan. Kerran treenien aikana yritti lähteä Jekkua jahtaamaan, ja tämäkin ihan omaa syytäni, kun en ollut tilanteessa ihan hereillä. Huomasin kyllä ettei itselläni ollut mikään paras vire päällä ja tuokin karkaamisyritys ajoittui omaan koomailuhetkeen. Jotenkin oli nyt vähän haasteita itselläni heittäytyä mukaan.
Halise kyllä taas antoi parastaan ja sai kehuja hyvästä vireestä ja tarjoavasta tyylistään. Hypylle tarjosi mm. peruuttamista ja häpeämistä (tassu kuonon päälle) 😅. Hypyn tarjoaminen meni oikealta vasemmalle paljon paremmin kuin vasemmalta oikealle. Olen kyllä yrittänyt tätä harjoitella kummaltakin puolelta,mutta aloin miettimään että olenko nyt kuitenkaan muistanut vaihtaa hyppysuuntaa, kun olen vaihtanut vasemmalta siivekkeeltä oikealle. Onko tässä nyt takana isompikin aivopieru 😂
Mutta näitä lisää. Tosin tuota hyppykujaa ei kannata kuulemma tehdä enempää kuin kerran kolmeen viikkoon max, joten se nyt ei tule kovin aktiiviseksi liikkeeksi meidän ohjelmistoon.

Treeneissä välillä pidin Halisea irti ja välillä taas kiinni, koska se viime perjantain karkaaminen vieläkin kalvaa mieltä ja en enää niin sokeasti luota Haliseen. Kyllä tuolla omalla vireellä on vaan ihan älyttömän suuri merkiys eikä oma keskittyminen saisi herpaantua. Ajattelin jatkossa keskittyä siihen enemmän, että teen ihan täydellä vireellä vähän ja sitten H häkkiin, koska nyt olen saattanut antaa H:n vaan hengailla juttujen välissä ja silloinhan ne ajatuksen (lue: koiran) karkaamiset tapahtuu. Eli, skarppia itelle!

Agilityn jälkeen sitten lähdettiin suoraan paimennustouhuille. Tämä oli nyt kolmas kerta lampailla ja taas mentiin asioissa vähän eteenpäin. Alkuun saimme hieman teoriaopetusta ennen sytyttelyä. Tähän paimennusuran alkuun ei oikein voi vielä muuta tehdä, kun antaa pennun syttyä, niin tekeminen on vielä sellaista höntsäämistä. Toki, ihanaa höntsäämistä onkin. Ihan mielettömäm koukuttavaa, kun seuraa Halisea ja huomaa joka kerta eroja käyttäytymisessä. Tänään oli selvästi meno vähän rauhoittunut edellisestä, ja H lähestyi lampaita rauhallisesti, häntä alhaalla. Välillä olisi intoutunut jahtaamaan, mutta silloin pyysin Halisen luokseni tai odotin että rauhoittuu liinassa (lopettaa kiskomisen). Itse olen kyllä vieläkin koko touhusta pihalla kuin lumiukko, mutta onneksi koutsi antaa koko ajan ohjeita mihin suuntaan lähteä liikkumaan ja jos pitää lyhentää/pidentää liinan mittaa.
Innolla odotan jo seuraavaa kertaa, tämä on tosi mielenkiintoista. Seuraavan kerran mennään syyskuun lopulla, joten tässä kolmen viikon tauon aikana kaikenlainen kehittyminen suuntaan jos toiseen on mahdollista. Jännittävää on nähdä miten H reagoi lampaisiin ja siihen touhuun seuraavalla kerralla.

Huomenna pitäisi vielä puristaa tokotreenit ja sen jälkeen saa luvan kanssa sairastaa 😄 Huomiselle pitäisikin hankkia vielä tunnarikapulat jotka on Haliselle ostamatta. Jyväskylässä starkki myy tunnarikapulan kokoista (2cm x 2cm) rimaa josta itse sahaamalla (jes, odotan tätä innolla) ajattelin tunnarikapulat huomiseksi väsätä 😉

Aktiiviviikonloppu

Viikonloppuna on tullut juostua koirajutusta toiseen! Mutta toisaalta, en mä keksi mitä muutakaan tekisin mieluummin. Ihan parasta viettää aikaa omien karvakuonojen kanssa ja etenkin nyt Halisen kanssa, kun joka päivä huomaan enemmän ja enemmän kehitystä eri asioissa.

Eilen lauantaina vietettiin ilta treeniksellä, rennolla meiningillä puuhaillen. Kerrankin lähdin niin, ettei ollut mitään aikataulutusta ja sai olla ihan oman fiiliksen mukaan. Usein treenien jälkeen on vielä kaikenlaista ohjelmaa ja puuhaa ja tekeminen menee minuuttipeliksi. Nyt kerrankin ajan kanssa.

Tehtiin ensimmäiset ruutuharjoitukset suoraan ruutuun alustan kanssa. Perjantain treeneissä käytiin siihen läpi tekniikkaa ja harjoiteltiin lelun kanssa ruutuun menoa, muttei ehditty kokeilemaan alustan kanssa.
Lähetin Halisen aikalailla yksi askel ruudun etureunasta H:n ruutuun alustalle alustakäskyllä. Parin hienon toiston jälkeen lisäsin alustakäskyn perään ruutu-sanan. Kerran sanoin vahingossa "ruutuun" ja sinnehän se alustalle meni 😂 Vielä jatketaan kuitenkin alustakäskyn ja ruudun yhdistämistä. Palkkasin ruutuun ruoalla ja välillä leikittiin. Tekisi mieli kyllä lelullakin palkata, mutta haluaisin tehdä ruokapalkasta yhtä hyvän Halkulle ja siksi sitä lisäilen vähän enemmän harjoituksissa. Mutta eihän ne poissulje toisiaan, välillä voi leluakin käyttää.

Ruudun lisäksi tehtiin perusasentoharjoituksia peilin edessä. Hallilla on hyvä treenailla perusasentoa kun siellä on niin iso peili; näkee että asento on suora ja voi peilin kautta seurata Halisen katsetta. Tähän lisähaastetta tuomaan otin luopimisharjoituksia, eli H:n pään vieressä pidin kädessä namia ja se ei saanut katsella sitä. Tosi nopeasti oivalsi tämän. Ollaan tätä luopumista tehty niin että H on minun edessä, muttei perusasennossa.

Tehtiin parit kapulan noudot. Tässä olen yrittänyt hyödyntää kahden lelun leikillä harjoiteltua vaihtamista (kapula kädessä olevaan leluun) mutta H:lla on todella kova tarve palauttaa kapula minulle suoraan. Se lähtee kyllä tykkinä palauttamaan kapulaa ja kun huudan "jes" (palkkalupaus=vaihto leluun), niin H juoksee innoissaan luokseni ja odottaa että otan kapulan ja hän saisi lelun. Eilen H teki jopa niin, että se vaihtoi leluun, mutta vaihtoi uudestaan kapulan ja toi kapulan minulle. Nyt olen vähän pihalla että vahvistanko tuomista vai opetanko kunnolla irroittamaan. Riskinä on että vauhti hidastuu palautuksessa. Tietty tuon vaihdon voisi opettaa todella vahvaksi, mutta jotenkin minusta on tosi kiva että H palauttaa kapulan minulle. Ehkä en ole yrittänyt tarpeeksi hetsata lelulla, että H vaihtaisi kapulan siihen. Teoriassa tiedän että tuo vaihto olisi hyvä opettaa nimenomaan tuon vauhdin takia, mutta en haluaisi kuolettaa tuota intoa palauttaa kapula.

Loppuun tehtiin parit piiiiitkän matkan luoksetulot, kun aukaisin hallin välistä väliseinän, niin saatiin hurjan pitkä matka. Voi vitsit kun neiti painattaa lujaa!! Heikompaa hirvittäisi, kun vauhti on niin suuri. Hyvin se saa kuitenkin jarrut niin että ehtii just ennen jalkojani pysähtyä 😄
Vauhtia ei ainakaan puutu, mutta tarkkuutta vielä tarvitaan eteen tuloon. Mutta tätä ehtii viilaamaan, nyt haluan painopisteen vauhtiin ja motivaatioon.

Tänään käytiin jattilassa seuraamassa agilitykisoja. Nämä on ihan parhaita paikkoja tehdä kontaktiharjoitusta ja ohitella toisia koiria ja erityisesti vain pitää hauskaa leikkimällä ja temppuilemalla. Tietenkin osansa myös vaan olemisella, mutta jos tällaisessa paikassa keskittyminen pysyy minussa, niin pysyy missä vaan 😄 ohi kun vilistää koiria, ihmisiä, lapsia sekä haukkuminen ja leikkiminen kuuluu ja näkyy. Todella hienosti Halisella meni, keskittyi meikäläiseen ja ei reagoinut ohi kulkeviin koiriin.

Agilitykisojen jälkeen suunnattiin tekemään ohitusharjoituksia meille tuntemattomien koirakoiden kanssa. Eräässä facebook ryhmässä kyseltiin ohitustreenejä ja me kyllä mielellään niihin osallistutaan. Ohitukset menivät Halisen osalta kivasti. Kerran se pörhenteli ja veti kohti toista koiraa, mutta onneksi kutsusta palasi omalle paikalleen ja matka jatkui. Ohitettavat koirakot oli meille ehkä hitusen liian haastavia, kun oli vahvoja haukkuvia yksilöitä, mutta siihen nähden meni todella hienosti. Jouduinkin pistämään parastani, ettei Halisen keskittyminen herpaannu.

Loppuun vielä taas kuvia viikonlopulta. Tämä mobiiliversio jostain syystä jättää kuvat tekstiä isommaksi ja teksti näyttää siten epäsiistiltä, mutta menkööt.. en ole jaksanut perehtyä miksi se heittää kuvat isommaksi.

Parhaimmat ja kamalimmat treenit

Eiliset tokotreenit olivat yhtäaikaa parhaimmat ja kamalimmat, mitä oon Halisen kanssa tehnyt. Kävimme tuuraajana nuorten koirien tokovalmennuksessa ja meitä osallistujia olikin vain kaksi, joten ehdimme käydä seuraavia aihealueita läpi: ruutu, seuraaminen, kaukokäskyt ja lopuksi lyhyt paikallaolo.

Aloitetaan nyt siitä kamalasta kohdasta ja siirrytään loppua kohti onnistumisiin, niin jää hyvä mieli :D Eilen teimme ruutu harjoituksia niin, että toinen koirakko teki hallin toisessa päässä ruutuun menoa ja me Halisen kanssa kosketusalusta harjoituksia hallin toisessa päässä. Olin tehnyt alustalle menoa jo hetken ja olin palkannut Halisen onnistuneesta alustalle menosta. En antanut heti perään uutta käskyä vaan annoin H:n palkkaamisen jälkeen "hengailla". Samaan aikaan hallin toisessa päässä palkattiin koira leikkimisellä ja suurilla kehuilla, johon Halise reagoi. Se lähti painattamaan hallin toiseen päähän koirakon luokse häntä tapissa ja karvat pystyssä haukkuen (oletan että aikomuksena keskeyttää leikkiminen, koska tätä "ongelmaa" olemme työstäneet alusta asti= yrittää keskeyttää toisten leikit, saa kauheet hepulit kun näkee että toisia koiria leikitetään, ollaan kyllä päästy tässä hurjasti eteenpäin, mutta tässäpä saatiin hieno takapakki) ja minä karjuin perään perkelettä ja ei kuunnellut yhtään. Se pääsi koiran luokse. Hetken karjuttuani neitillä palasi korvat päähän ja lähti tulemaan luokseni. Ennen kuin pääsi perille asti, kääntyi ja lähti uudestaan koirakon luo. Tällä kertaa karjuin niin että meinasi suoni poksahtaa otsasta ja H kääntyi luokseni ennen kuin saavutti koirakon. Tällä kertaa tuli minun luokseni perille asti.

Analyysi tilanteesta:

1) En tiedä mistä johtuu, mutta arkailen tänne-käskyn käyttämistä ihan hirveästi läheltä piti tilanteissa, koska pelkään ettei H tottele ja jokaisesta epäonnistuneesta tänne-käskyn käyttämisestä sen teho vähenee. Olisi pitänyt tehdä näin : kun H lähti juoksemaan, karjumiset perään ihan täydellä teholla ja heti perään YSTÄVÄLLISELLÄ äänellä "tänne"! Todennäköisyys että H olisi tullut luokseni, olisi ollut suurempi kuin tuo minun paniikinomainen karjuminen ja hätääntyminen. Karjumiset siksi, että tietää tehneensä ihan hiiskatin väärin=palaute ja luoksetulokutsu perään= miten toimia oikein tässä tilanteessa. No, lattialle kaatunutta maitoa on turha itkeä, mutta ensi kerralla yritän muistaa tämän ns. paremman toimintamallin. Menin vaan ihan hemmetin paniikkiin, koska se ei ole IKINÄ karannut minulta mihinkään. Ei koskaan.

2) Olisi pitänyt tajuta alustaharjoitusen lomassa leikkiä enemmän ja innostaa enemmän. Sain palautetta taas tästä minun "pikkusievästä" kehumisesta, kun tilalle voisi saada innostuneemman koiran, kun heittäytyisin enemmän. Eli tässäkin, jos olisin ollut kiinnostavampi, ei H:lla olisi ollut todennäköisesti niin kova tarve päästä isottelemaan muille.

No, lopputulos on se että ketuttaa suunnattomasti. Ihan kamalasti. Ensimmäinen kerta ikinä, kun H karkaa toisen koirakon/ihmisen luokse. Pelkään, että nyt kun se hoksasi tuon, se tekee sen pian uudelleen. Tähän asti on ollut niin huippu fiilis olla sen kanssa kentällä yhtä aikaa kun on toisiakin koiria paikalla, koska olen voinut luottaa siihen, mutta nyt luottamus mureni kerta heitolla. Tottakai tämä harmitus johtuu itseni soimaamisesta ja sitä mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Tällaisia tilanteita vaan ei pitäisi sattua yhtäkään. Eilisen johdosta Halise sai lenkille jälkiliinan ja se on nyt liinassa siihen asti kunnes pystyn taas luottamaan siihen. Pyrin järjestämään lisää vastaavanlaisia leikkitilanteita (liina perässä), että H siedättyy siihen, että kentällä toisillakin on oikeus leikkiä ilman että neiti Päätänkaikesta tormaa paikalle. Nyt pitäisi tästä kuitenkin itse nousta ja ottaa kuitenkin luottavainen asenne, ettei liian varovaiseksikaan heittäydy. Tuollaista tilannetta en salli enää ainuttakaan, ja näinpä Halise on jatkossa valmennuksessa liinassa tai vapaana, jos harjoitukset ovat sellaisia ettei karkaamista tarvitse pelätä.

Mokoma karkulainen!! 

Sitten niihin onnistumisiin ja iloisiin asioihin. Treenit olivat mitä mainioimmat, juuri sellaisia aihealueita mitkä ovat tällä hetkellä ajankohtaisia. Meidän koutsilla on itselläkin työlinjaisia narttuja ja tietää niiiden vinkeet, joten häneltä on kiva ottaa oppia, kun näkee miten hänen koirat toimii ja miten hän on itse niitä kouluttanut. Tietenkin kaikki asiat ei toimi kaikille, mutta tähän mennessä on toiminut meille Oonan opit hienosti.

Ruutua olen aloitellut alustakosketuksen harjoittelulla ja nyt harjoiteltiin ruutua myös lelun avulla. Näitä sitten sopivassa suhteessa jatkossa, niin saadaan ruutuun vauhtia ja tarkkuutta. Lelulle juoksu ruutuun tehtiin pitkän matkan päästä, niin saatiin superisti vauhtia ja potkua ruutuun juoksemiselle.

Seuraamiseen sain aivan uuden näkökulman, jota ehdottomasti aion kokeilla. Tähän mennessä me ei olla tehty seuraamista ollenkaan, juurikin sen takia kun en ole osannut päättää miten haluan sen opettaa. Ensin me tehdään perusasento ja tekniikka vahvaksi, ennen kuin alan sekoittamaan siihen seuraamista. Opetan käytännössä paikallakäännökset ensin ennen seuraamista. Tässä meillä on vielä työmaata, niinkun olen aikaisemmin sanonutkin etten pidä perusasennon kanssa kiirettä. Haluan tehdä siitä mahdollisimman täydelliset ja perusteet niin kuntoon, että ei tarvitse aikuisena vääntää sen takia, että on huonosti hutastu pohjatyöt. Seuraamista alan jossain vaiheessa opettamaan koutsin ohjeiden mukaan luopumisen kautta. Tästä varmaan kirjoittelen sitten enemmän, kun se on ajankohtaista. :)

Kaukokäskyjä olen tehnyt tarjoamisen kautta ja ne näyttää jo oikein kivalta. Olen tehnyt niitä tähän asti niin, että olen ollut kyykyssä Halisen edessä, mutta nyt seuraava askel on nousta itse seisomaan. Olen tehnyt tähän asti vain maahan ja istu, mutta nyt hyvin ohjeiden kera alan opettamaan myös seisomista. Urakkana olisi opettaa seisominen pienen pompun kautta, jotta siitä saa mahdollisimman sähäkän ja nopean.

Palautetta sain tosiaan taas tästä minun vähän tehottomasta kehumisesta ja leikkimisestä, ja aion siihen taas kiinnittää huomiota. Koutsi kuulemma hiillostaa siksi, koska näkee paljon Halisessa potentiaalia ja siitä saisi enemmän potkua irti, jos itsekin heittäytyisin enemmän.

Takaisin jälkiliinan käyttöön. Paremman kuvan toivossa tosin jälkiliina on otettu pois :D

Lenkillä tuli taas normaalisti ihmisiä vastaan ja Halise oli jälkiliinassa. Eihän se sinne lähtenyt, onneksi, mutta oman mielenrauhan vuoksi jälkiliina on taas kehissä määrittelemättömän ajan verran.