Sunnuntaihöntsäilyt

Flunssani on alkanut sen verran helpottaa, että päästiin tekemään aamutreenit hallille. Päätin tehdä nyt kaikkea vähän suurpiirteistä, vauhdikasta ja hauskaa. Huomaan että Halisen on ollut hankala keskittyä viime aikoina, joten en näe järkeväksi ottaa nyt mitään pilkunviilausharjoituksia.

Ensimmäiseksi tehtiin liikkeestä pysäytyksiä niin, että otin H:n perusasentoon, heitin lelun ja vapautin lelulle, annoin hakea lelun. Toisella kerralla niin että heitettyäni lelun vapautin H:n lelulle mutta pysäytinkin kesken matkan ja pysähdyksen jälkeen vapautin lelulle uudelleen. Tämän jälkeen vapautin useasti lelulle ilman pysäytystä ja sen jälkeen teimme pysäytykset vielä kerran. Tätä harjoitusta ei voi tehdä kovin usein, kun H alkaa ennakoimaan. Tämä harjoitus oli ihan hyvä siinä mielessä, kun se karkasi lenkillä eikä totellut pysäytystä. Pienet muistuttelut siihen myös :)


Pysäytysten jälkeen tehtiin piiiiitkästä aikaa ruutu-treenit. Ruutua ollaan harjoiteltu ehkä kolmesti tätä ennen. Olisi pitänyt enemmän miettiä mitä tehdään, kun keskityin nyt liikaa targetille osumiseen, kuin että olisin voinut vaatia vauhtiakin. Olisin voinut hetsata lähdössä ja innostaa enemmän. Nyt ruutuun meno oli vähän lönkyttelyä, vaikka ollaan me joskus tehty vähän vauhdikkaampiakin ruutuja. Hienosti Halise muisti tämän harjoituksen  ja parin muistutuksen jälkeen en käyttänytkään enää target-käskyä (touch) vaan ruutu-käskyä. Ensimmäisellä ruutuun käskyllä H pysähtyi ja ihmetteli, annoin sen pohtia itse ja lopulta se tarjosi targetille. Superpalkat tästä ja seuraavat toistot menikin ruutu-käskyllä suoraan. Pitäisi ottaa tätä ohjelmistoon tiuhemmin, niin voisi kokeilla ilman targetia..

Viimeisenä treenattiin agilityn takakiertoa. Saimme kotiläksyksi tehdä harjoituksia, joissa lähetän H:n takakiertoon ja samalla lähden itse jo toiseen suuntaan juoksemaan. Palkkasin lelulla, koska assaria ei ollut näissä treeneissä mukana ja heitin lelun heti esteen eteen, kun itse jo juoksin lujaa toiseen suuntaan. Aluksi piti auttaa enemmän ja odottaa että H pääsee esteen kohdille ennen kuin lähdin itse juoksemaan. Lopulta saatiin tehtyä hyviä harjoituksia ja H ei keskeyttänyt ja lähtenyt minun perään, vaan suoritti esteen! Jee! Outoa, että tämän murrosiän keskellä silti H on kiinnostuneempi minun sijainnista kuin agilityesteiden tekemisestä. Kai se silti on vielä vähän äiskän tyttö ;)

Ensi viikolla meillä onkin monenmoista tiedossa, kun on toiset uinnit, tokotreenit ja agility. Tänään täytynee yrittää vielä puristaa virrat pois, että ehkä huomenna työpäivän aikana jaksaisi neitokainen levähtää..

Halisen uudet kujeet

..ja ne eivät ole mitää hauskoja! Muutamana päivänä töistä tullessa näky on ollut tämä:

Onneksi kuitenkin hajotettujen tavaroiden joukossa on ollut vain koristetyynyjä ja leluja, mutta pelkään pahoin että huonekalujen vuoro saattaa olla pian, mikäli tämä murkkuikä ei ota pian laantuakseen. Tekemisen tarve on ihan huipussaan ja tuntuu että normaalin liikunnan ja treenien lisäksi virtaa on aivan kuin ei olisi tehty mitään viikkoihin. Olen antanut ruoat aktivointileluista tai piilottanut nappulat ympäri asuntoa ja käynyt normaalia pidemmän aamulenkin. Kaikki lelut mitä vain löytyy olen jättänyt Halisen saataville. Luita en uskalla jättää, kun tuo hotkii ne isoissa paloissa ja luiden syöntiä on aina vahdittava.

Tänään olisi ollut tokotreenit, mutta itse sairastuin kuumetautiin, niin nekin jää kalenterista, kuten myös tavalliset lenkit. Onneksi olen nyt kuitenkin kotona sairastamassa ja samalla vahtimassa ettei teini tee tuhojaan. Huoh. Milloin tämä loppuu.. Yritän kyllä kovasti olla reagoimatta sen suuremmin ja miettiä että tämä vaihe loppuu joskus, mutta järki meinaa mennä. Yhdessä tekeminen ja edes lenkille lähteminen ei ole mukavaa vaan ahdistavaa, kun joutuu pysähtelemään sekunnin välein, kun tuo yrittää kytätä autoja ja pyöriä. Halise kyllä luopuu hyvin, mutta hyvin kettumaista pysähtyä metrin välein kaavalla : "jätä!" "hyvä, hieno koira" "jätä!" "hienosti meni, hyvä" "jätä, hyvä tyttö". Argh. Ja palkkaamisen tietenkin pitää olla iloisen kuuloista ja innostavaa, mutta kiireessä ei voisi vähempää kiinnostaa palkata siitä että ohitetaan auto. Huoh. Mutta periksi ei voi antaa tässä ja yritän kyllä vältellä sellaisia lenkkivalintoja, missä jouduttaisiin kulkemaan autotien vierestä. Meidän perus metsälenkin alkupätkällä on todella vilkas autotie ja kävelemme n. 300m sen vieressä ennen metsän alkua. Ja tämä 300m ottaa aikaa n. 15minuuttia.

Yksi päivä kävimme lenkillä Jekun kanssa pitkästä aikaa. Koirilla sujui lenkki ihan mukavasti, vaikka emme ole lenkkeilleet yhdessä melkein kahteen kuukauteen Halisen kynsivaurion takia. Siitä lenkistä olen osittain kyllä tosi iloinen, kun ainakin alkumatkalla H jaksoi hyvin kuunnella ja keskittyä vaikka Jekku olikin vieressä juoksentelemassa. Lisäksi H malttoi pitää hyvän etäisyyden, vaikka Jekku välillä lähti juoksentelemaan kauemmas. Tästä kehuin ja palkkasin ja leikin myös mahdollisimman paljon.

Halise on hujahtanut taas korkeutta ja saapa nähdä miten korkea neitokainen siitä loppupeleissä kasvaa! Tällä hetkellä kotimittauksella H on 52,5cm korkea. H on kauhean siro rakenteeltaan, joten jytkyltä se ei näytä vaikka korkea onkin. Agilityn kannalta ihan hyvä että korkeutta löytyy.
Painosta ei ole tietoa. Kaksi kuukautta sitten oli 11.8kg joten veikkaisin että nyt ehkä 13kg?

Saapa nähdä mikä virtakerttu tästä kuoriutuu viikonlopun jälkeen (ja uuden työviikon alkuun) kun varmaan tämä viikonloppu menee sairastellessa. Huh..

Onnistunutta aksaa, epäonnistunutta arkea

Uskaltauduttiin torstaina agilitytreeneihin. Tällä kertaa oli ihan kannattavat treenit ja pitkästä aikaa sain olla taas iloinen tuosta teinihirviöstä! Tein ensimmäistä kertaa suht onnistuneesti 7 esteen radan. Tosin itsehän heiluin kuin heinämies ja huidoin käsilläni ja sohelsin jalat solmussa, mutta me tehtiin se! Jee! Ja ei ollut minulle helppo ratakuvio. Olen aikaisemminkin siitä blogissani puhunut, että agility on minulle hyvin uusi tuttavuus ja opettelen vasta valssin askeleita, sokkareista, sylkkäreistä ja viskeistä puhumattakaan :D Tässä sinne päin kuva ratapätkästä (mittasuhteet ym ei tietenkään oikein, mutta sinne päin)

2 esteen takakierto oli aluksi hieman ongelmallinen saada Halisen päähän, kun jouduin antamaan takakiertokäskyn suht kaukaa estettä ja lähteä jo pinkomaan esteille 3,4, jotta ehdin tehdä ohjaukset esteille 4 ja 5. Halise oli menossa tekemään takakierron mutta kun näki että juoksin jo toiseen suuntaan, se lähti perään ennen kuin oli suorittanut esteen. Teimme sitten pari kertaa pelkästään tämän takakierron ja sen jälkeen kokeiltiin yhdistää 1,2,3,4 esteet. Hyvin alkoi sujumaan, kun huomasi idean. Sainkin kotiläksyksi treenata esimerkiksi metsässä lähetyksiä niin, että lähetän H:n kiertämään puun ja samalla juoksen itse jo eri suuntaan, jotta saadaan vietyä irtaantumista eteenpäin.
Tämän kynsisaikun aikana tehtiin todella paljon tokoa ja huomaa, että nyt agilityssä on ollut vaikeuksia lähteä pois minun luotani. Irtaantuminen ei ollut ongelma vielä pari kuukautta sitten.. Mutta ihan kiva, että edes jossakin haluaa olla lähellä ;)

Halisella tosiaan sitä vauhtia piisaa, joten tärkeää olisi pystyä tekemään esteille lähetykset suht kaukaa, että ehtii itse mukaan seuraavalle. Seuraava ongelma olikin 3,4 esteen väli, kun en ehtinyt 4 esteelle juosta Halisen tehtäessä takakiertoa 2 esteellä, ja H ehti jäädä 3 esteen jälkeen kysymään minne sitten mennään. Mutta kun saimme tuon takakierron onnistumaan vähän kauempaa että pääsin itse juoksemaan lähemmäs 4 estettä, saimme hyvin tehtyä ilman että H jäi katselemaan perään.

4,5 esteen väliin teimme puolivalssin ja itselläni meni hetki ennen kuin tajusin miten päin kädet ja jalat liikkuu. Harjoittelin tätä sitten ilman koiraa ja koiran kanssa niin että teimme vain tämän 4,5 esteen välin. Tämän jälkeen lisäsimme alkuradan + 4,5 esteet. Tästä viisastuneena pääsimme jatkamaan 6,7 esteille. Ensimmäisellä yrittämällä pimeään putkikulmaan meno epäonnistui ja H kiersi putken. Tässä kuitenkin (yllätys yllätys) itse olin väärässä kohdassa lähettämässä ja jalkaterät ja rintakehä väärään suuntaan. Koutsi neuvoi ja otin uuden asennon, ja hienostihan H hurahti oikeen päähän putkea.

Lopuksi kokeiltiin koko rata 1-7 ja toisella yrittämällä päästiin upeasti (minun näkökulmastani) läpi ilman virheitä. Oma menoni näyttää varmaan aika hurjalta (pitäisi varmaan kuvata näitä videolle, että pääsisi sitten joskus tulevaisuudessa ihastelemaan kehitystä :D) mutta olen superonnellinen että me suoritettiin tämä! Tällä kertaa halli raikasi minun riemunkiljahduksista.. Agility on varmaan se missä eniten pystyn iloitsemaan onnistumisista, koska kaikki on itselle niin uutta, että jos H menee sinne minne minä yritän sen saada, on minulle jo tosi iso saavutus. Koutsi sanoi, että H lukee todella hyvin minun liikkeitä, joten hyvä siitä varmasti tulee kunhan itse opin liikkumaan kentällä.

Innostun kyllä agilitystä joka treenien jälkeen enemmän ja enemmän. Olisipa Halkun luusto kunnossa, niin voisimme viedä tätä harrastusta eteenpäin!

No, sitten siihen epäonnistuneeseen arkeen.. Olin jo tätä postausta kirjoittamassa kunnes ylitsepääsemätön pettymys lenkillä iski ja en jaksanut iloita mistään onnistumisista. Halise karkasi ensimmäisen kerran minulta lenkillä. No, oma vika oli kun pidin tuota teinihirviötä irti ja päätin luottaa siihen sen verran kuin aina ennenkin ja ohittaa koira irti. Mokoma karkasi. Ei auttanut mitkään huudot. Neiti vaan meni. Iloisena tosin, nöyränä ja kilttinä tervehtimään vastaantulijaa. Mutta voi hiiskatti kun raivostuin. Olin niin pettynyt, että en pysty edes kuvailemaan sitä tunnetta. Joo, ehkä pieni asia jonkun mielestä, mutta minulle iso. No, raahasin tuon niskanahoista pois ja annoin kyllä kuulua että nyt on tehty isoin virhe ikinä. Mokoma paskapää. Olipa nöyrää tyttöä sen jälkeen. Onneksi sain annettua palautteen heti ja kunnolla, toivon että meni perille. Huomenna kuitenkin lavastan vastaavanlaisen tilanteen treenikaverin avustuksella. Laitan jälkiliinan perään varmuuden vuoksi ja toivon että pysyy kontaktissa eikä tarvitse pettyä uudelleen. Haluan toistoja tuollaisista tilanteista pian, ettei jää sellainen mieli Haliselle, että karkaaminen on missään tilanteessa ok.

Tänään kotitokotreenit sujui pitkästä aikaa nekin mukavasti. Halisella on ollut joku ongelma maahanmenon kanssa ja saatiin tehtyä nyt hyvät maahanmenotreenit liikkeestä. Olen ottanut pari askelta taaksepäin ja palannut käsiapuun, jotta napakka maahanmeno muistuisi mieleen. Olemme alkaneet treenaamaan myös liikkeestä seisomista. Se on kovasti vielä alkutekijöissä, mutta ihan hyvää kehitystä näin muutaman harjoituskerran jälkeen. Tällä hetkellä me ei tehdä tokotreeniä kovin "tosissaan", vaan harjoitushetket ovat lyhyitä ja välillä tehdään temppuja ja muuta hömppää. Huomaan että nyt keskittymiskyky ei ole ihan tavallisella tasolla.

Huomenna olisi meidän koiraseuran vapaavuoro ja ajattelin mennä sinne H:n kanssa tekemään tokojuttuja. Ensin pitkä lenkki, että saataisiin ylimääräiset höyryt pois. Taidan keskittyä siellä kontaktitreeniin ja joihinkin helppoihin juttuihin, että saataisiin nyt niitä onnistumisia! Kehonhallintatreeni voisi olla myös paikallaan, H tykkää niin paljon tasapainoilla dobopallolla ja tyynyillä. Ehkä sitä myös sitten! Itselleni vaikeaa tämä taantumisvaihe, kun olin jo niin tyytyväinen joihinkin osa-alueisiin. Täytyy hyväksyä tämä murrosikä ja mennä koiran ehdoilla. On se silti ihan kiva koira, vaikka suurimmaksi osaksi ajasta ärsyttääkin! ;)

Hormoniseikkailut osa 1

Murrosikä on rantautunut meidän residenssiin pahempana kuin olisin ikinä osannut odottaa. Kaikki, mitä murrosikäinen koira voi keksiäkään tämän ihanan vaiheen aikana, on viimeistä asiaa myöten Halisen uudella asialistalla. Kertokaa, että tämä vaihe menee ohi. Pian. Etten pian kaupittele bordercollien turkista tehtyjä rukkasia :D

No, mitäs meillä nyt sitten nykyään harrastetaan ja mihin tottelevaisen koiran rooli on vaihtunut?

Meillä harrastetaan: autojen kyttäämistä, äiskän puolustamista kaikelta (mm. eräs aamulenkki hurja tien sivuun aurattu lumipenkka meinasi hyökätä kimppuun, pakkohan sille oli näyttää..), muuten vaan perseilyä (yhtään ei muisteta mitä tarkoittaa istu, ei ota, maahan..), pöydiltä varastelua, hihnassa rempomista (eihän tässä kauaa mennytkään kun saatiin hihnakäytös toimimaan, nyt ollaan takaisin siellä 3kk pennun asteella), toisten koirien haukkumista kunnes ne on vaarattomaksi todettu (tai sitten ei, haukutaan nyt varmuuden vuoksi vielä korttelin päästä), rappukäytävän, tai no itseasiassa koko korttelin hallinnointia.. Huh, kiireinen koira nykyään kaikkine harrastuksineen. Harmi kun se ei millään onnistu järjestämään aikaa tahi aivoja oikeisiin harrastuksiin (toko, agility, mitänäitänyton).
Niin ja Halisen uusi rooli; joku Euroopanomistajan ja diktaattorin välimaastoon sijoittuva johtajahahmo.

Joka aamu herätessäni toivon että tuo pikku perseapina olisi kadonnut Halkun päästä ja tilalla olisi se vanha kunnon Halise. Toistaiseksi näin 18 aamun jälkeen muutosta ei ole tapahtunut. Ei tänäkään aamuna. Ensimmäistä kertaa kuukausiin Halise pokkana lorotteli pissat matolle (!!!) ja aamulenkin jälkeen haukkui rappukäytävässä muuttoa puuhaaville miehille niin, että oli pakko raahata koko piski pihalle kurinpalautukseen. Tai no, enhän minä sille siellä pihalla enää mitään sanonut kun pihalle päästyä korvat luimussa peppu heiluen iloisella ilmeella katseli minua taatusti ajatellen "Näitkö äiti kun olin hieno. Näitkö kun sanoin niille miehille!" Komensin siinä rapussa, mutta sitten en enää tiennyt kummasta lähti isompi ääni, minusta vai koirasta, niin päätin yrittää korjata pilalle menneen tilanteen ja poistua takavasemmalle.

Miten olen sitten toiminut näissä uusissa kotkotuksissa? Välillä mielestäni hyvin ja välillä niin huonosti kuin teinin asteelle alentuvan aikuisen ihmisen voi kuvitella toimivan. Yritän aina olla johdonmukainen. Kiellän tietysti vaikka se kuuroille korville meneekin. Tilanteesta riippuen vien Halisen pois ja olen niin kuin en olisikaan (tämä usein vaikeaa, kun Halise kyllä varmistaa että tasan jokainen lähikorttelin ihminen tietää missä päin me milloinkin liikutaan). Välillä taas kuittaan murahduksella (jotain olen minäkin teiniltä oppinut) ja kohautan olkia, "höpö höpö", sanon minä. Useimmiten tehoaa parhaiten tuo välinpitämätön höpinä matalalla äänellä. Mutta välillä ei tehoa sitten mikään ja sehän nakertaa niin kuin pikkuoravaa. Niissä hetkissä kiitän Luojaa että olen julkisella paikalla enkä yksin kotona missä lähettyvillä on jos jonkin näköistä teräesinettä. Tai no enpä tiedä teräesineestä. Tietokone on ja monenmoiset koiranmyyntipalstat.

Kyllähän tuo teini osaa välillä yllättääkin. Eilen käveltiin autolta kotiin (n. 50m) ilman äänen häivääkään (paitsi omaani tietysti, kun piti kehua kerrankin kun siihen oli tilaisuus)ja taisin saada ensimmäisen katsekontaktin ulkomaailmassa viikkoihin. No okei, nyt minä vähän huijaan. Halise kyllä joka kerta katsoo minua iloisesti kun on pelastanut minun hengen oksilta, männynkävyiltä, jalkapallomaalilta tai epämääräisen näköisiltä lumikökkäreiltä. Ja iloisesti katsoo aina lenkin loppusuoralla, juuri ennen ulko-ovea. Ihan kuin se iloitsisi siitä, että selvittiinpä taas hengissä yksi lenkki. Tai itseasiassa se sama tuttu lenkki mikä me päivittäin kävellään. Olinpa äiti hieno, toin kotiin sinut.

Nyt kun nämä uudet harrastukset vievät niin paljon aikaa meidän arjessa, olemme joutuneet jättämään varsinaiset työt vähemmälle. Uimaan me mentiin. Siellä kun oli vain uima-allas ja ihminen. Agilityyn mentiin kun uitiin niin hienosti. Virhehän se oli. Kerran karjasin niin kovasti, että koko halli pysähtyi hetkeksi. Raukat rallytokoilijat kun säikähtivät. Mutta pakko oli. Teini karkasi ainakin kymmenen kertaa ohjauksesta ja koutsi sanoi että nyt pitää asiat tehdä niin ettei enää karkaa ja sitten kun se mokoma teini***** taas lähti iloisesti palkalle ohittaen ne kaksi estettä mitä oli tarkoitus tehdä, hermo vaan petti ja keuhkoista lähti sellainen karjaisu etten varmasti osaisi yhtä kovaa huutaa edes silloin jos tuo juoksisi auton alle uuden harrastuksensa perässä. Ei sitte menty agilityyn tällä viikolla. Kun en vaan kehtaa.

Tokoon mentiin eilen illalla. Se oli 50% hyvä valinta. Imuttaen jouduttiin halliin kävelemään. Siellä kun olisi ollut niin monta kenelle olisi pitänyt varmuuden vuoksi antaa sanallista palautetta tai ihan vain tiedoksianto siitä, kuka astelee juuri halliin. Laitoin teinieläimen häkkiin ja liinan päälle, huh :D
Teemana oli kuunteleminen (itku oli niin lähellä, että alkoi naurattamaan, mitäpä muutakaan meillä voisi olla, helppo homma, tästä selvitään). Leluthan on Halisen mielestä toiseksi parasta mitä tietää, joten niillä sitten mentiin. Harjoitukset meni kutakuinkin näin:

1) Koira perusasentoon, heitä lelu, vapauta koira lelulle. Jee kun hieno. Tuo lelu tänne.
2) Koira perusasentoon, heitä lelu, vapauta koira lelulle, pysäytä kesken matkan, jee miten hieno, vapauta lelulle. (Tämä meni oikeasti tosi hienosti, ensimmäistä kertaa moneen viikkoon olin ylpeä että juuri tuo teini on minun teini. Pysähtyi minun käskystä. Ai kun hieno.)
3)Koira perusasentoon, heitä lelu, kontakti, seuraaminen. (Mitäpä luulette.. :'D, paljoa kiinnostaa silmiin kattelu kun parempaa tiedossa 20 metrin päässä)
4) Luoksetulo. Lelu puoleen väliin. Tämän ei pitänyt onnistua. Ei sitten millään. Kyllähän se askeltahti hidastui lelun kohdalla mutta ihan änskällään tuli luokse. Hieno rekku, äitin kultamussu.

Kauheasti tekisi mieli treenailla ja tehdä kaikkea kivaa, mutta kyllä me nyt vältellään kaikkea missä voi epäonnistua (ruuan annan ja lenkillä on pakko käydä, ehkä jotakin temppuja tehdään, mutta ei mitään mitä tarvitsen myöhemmin elämässä, nyt ei opetella huonoja tapoja jatkuvien epäonnistumisien kautta). Yritin tehdä kaukoja, kun tehtiin niitä paripäivää sitten viimeksi. Hääh.. mitä ihmettä? Ikinä ei ollut Halise kuullut niitä käskyjä. Ei ikinä. Yritin myös tehdä paikkista. Sama reaktio, koskaan ei ikinä ole tarvinnut olla paikoillaan. Typerä uusi leikki, en leiki.

Annetaas nyt sitten hormoonimyrskyn myllätä. Ekoja juoksuja odotellessa. Monet on koettanut lohduttaa että juoksuja se tekee. Jotkut on tarjonnut kuunteluapua. Jotkut on möläyttänyt että toivottavasti ei jää tollaseks. No en kyllä ajatellut että jää. Mutta voiko se jäädä?! Ei kai. Jos jää niin on kateltava torppa jostakin paikasta missä ei ole mitään eikä ketään.

Nyt ollaan vaan ja ootellaan. Kyllä se arki sieltä vielä tulee. Tämä hormoniseikkailu on varmasti yhtä raskasta sekä minulle että Lyylille. Ja ehkä naapureille. Vähän myös lähitienoon ihmisille ja koirille. Myös sille hiihtäjäraukalle joka melkein meni nurin kun luuli että sille huusin. No teinille minä vaan huusin kun luin sen ajatukset. Meinas että hiihtäjä pääsis vähän lujempaa jos juoksis vähän matkaa perässä. Halisea ei kuulemma haittaa uudet seikkailut. Uusi elämä on aika monisävyistä ja jännittävää.

Uimakoulu startattu!

Tänään Halise kävi ensimmäistä kertaa uimakoulussa Jyväskylässä aquabarksilla. Ensin Halisea jännitti rampille meno, mutta yllättävän rohkeasti lähti uimaan. Minä kiersin altaan ulkoreunaa Halisen edellä ja kehuin sitä samalla kovasti. Halisen uintivauhti oli aika nopea, joten jouduin itsekin vähän pinkomaan.. Neljännellä ja viimeisellä kierroksella Halise sai pidellä lelua uidessaan ja kerran se heitettiin altaan keskelle ja H kävi sen sieltä innokkaasti hakemassa.
Rampille (lähtöpaikka) päin uiminen jännitti ja ekalla kierroksella H halusi olla uittajan sylissä. Uittaja laski Halisen tassu kerrallaan seisomaan itse rampin päälle ja H jäi siihen reippaasti. Loppua kohden ramppi ei enää niin jännittävä ollutkaan ja H uskalsi siinä itse istua.
Seuraava uintikerta on tämän kuun viimeinen päivä. Odotan jo innolla 😊
Toivottavasti Halise oppisi tykkäämään uimisesta ja onhan se ihan älyttömän hyvää liikuntaa! Kehittää hyvin lihaksia.
Loppuun muutama kuva. Kiitos vaan pikkusiskolle joka lähti auttamaan ja kuvaamaan 😊

2018

Vuosi vaihtui ja aika kirjoitella tulevan vuoden tavoitteet ylös. Toivottavasti näitä pääsee sitten hyvillä mielin muistelemaan vuoden päästä ja ainakin osa olisi saavutettu!

Agility:

Agilityn tavoitteet tarkentunee lonkka/kyynärä/selkäkuvausten jälkeen. Mikäli luustossa jotakin häikkää, me kuopataan agility ja keskitytään muihin lajeihin. Tottakai toivon sydämeni pohjasta että luusto on terve (enkä tietenkään pelkästään agilityn puolesta) ja voitaisiin kaikkea harrastaa ilman terveydellistä huolta.

Mikäli luusto on terve, aloitetaan pujoitteluharjoitukset, kontaktit sekä nostetaan rimoja asteittain. Näitä ei olla vielä tehty, vaikka kovasti minulla juoksukontaktien opettaminen polttelee.. En kuitenkaan ole vielä sitä aloittanut, koska Halise ei ole vielä täydessä mitassaan, niin laukka-askellus ei pysyne samana kuitenkaan. Tässä ei meillä mikään kiire ole, joten annetaan Halkun kasvaa rauhassa. Pujoitteluprojektiin täytyy alkaa pikkuhiljaa perehtymään ja etsiä meille mukavin tapa opettaa se. Toki me käydään agilityvalmennuksessa ja luotan koutseihin, että ne tietää parhaimmat keinot pujoittelun opettamiseksi.

Fiilistyöskentelyä jatketaa niin kuin tähänkin asti: rauhoittuminen ja kierrosten laskeminen kuuluu treeneihin. Tähän asti ainakin olen ollut erittäin tyytyväinen Halisen off-nappiin : ei vöyhkäämistä, vinkumista eikä höntsäilyä. Mahdollisimman paljon harjoitusta korkeista kierroksista täysin tekemättömyyteen. Agilityssä kuten tokossakin kentälle menoon keskitytään. Sinne ei mennä hihna pitkällä (niinkun ei tähänkään asti), vaan rennosti kontaktissa. Palkkaan joko sosiaalisella palkalla tai lelulla/namilla nätin kehääntulon.

Kisatavoitteita ei vielä agilityn osalta ole. Katsotaan ne kuvaukset ja sen jälkeiset treenit rauhassa. Mikäli kaikki sujuu hyvin, mikään ei estä kisakentille lähtöä. Mikäli näin onnekkaita ollaan, annan H:n kasvaa rauhassa ja opetellaan kaikki tarvittavat ajan kanssa. Sitten kisailujuttuja miettimään.

Toko:

Tokossa tavoitteet ovat taas edenneet pitemmälle kuin agilityssä. Toivon, että tämän vuoden loppu puolella päästäisiin korkkaamaan alo-luokka. Uskoisin että toko pysyy meidän päälajina, joten sen suhteen odotukset ja toiveet ovat korkeimmilla. Tosin mistään ei ikinä voi tietää mitä tapahtuu, mutta kisoihin me tähdätään.

Liikekohtaiset tavoitteet:

-paikkis: yhdet paikkikset kerran päivässä. Joko lyhyet korkealla häiriöllä tai pitkät vähemmällä häiriöllä. Tästä edetään pikkuhiljaa minuutin paikallaoloon suurilla häiriöillä. Lyhyttä häiriöpaikkista teen tällä hetkellä niin, että paikatan Halisen ja leikin Lyylin kanssa/vingutan leluja ja heittelen niitä. Tätä n. 10-20 sekuntia, niin, että paikallaolo on 100% varma. Paikkiksessa vältän suuren suuresti epäonnistumista. Pitkää paikkista teen tällä hetkellä niin, että jätän H:n, kuljeskelen/juoksen, teen X-hyppyjä sen edessä, takana, vieressä. Heittelen leluja ja teen äkkinäisiä liikkeitä.
Sitten kun päästään minuutin paikkikseen niin että riehun Lyylin kanssa ja H pysyy, siirryn tekemään pitkää paikkista koirakavereiden kanssa. Tällä hetkellä paikkistreeneissä muiden kanssa palkkaan tiheästi ja pidän lyhyttä etäisyyttä varmuuden vuoksi. Sisimmässä tiedän että H kyllä pysyisi, mutta en halua ottaa paikkiksen kanssa mitään riskejä. Uskon että hiljaa hyvä tulee enkä kiirehdi yhtään. Suurin tavoite johon olisin äärettömän tyytyväinen olisi se, että H on minuutin paikkiksessa niin, että muut koirakot leikkivät ympärillä. Jokaisesta harhakatseesta annan palautteen; en hyväksy ympärille pälyilyä ja huomion keskittymistä muualle (nämä treenit muiden koirien kanssa).

-perusasento ja seuraaminen: tällä hetkellä pa on hyvällä mallilla; H etsii hyvin paikan ja pysyy siinä vaikka pyörisin tai otan askeleen mihin suuntaan tahansa. Perusasentotreeniä jatkan hamaan tappiin asti, se tuskin koskaan on täysin valmis :D Seuraamisen tehotreenit voivat alkaa. Sitä harjoitellaan askel kerrallaan ja pään asennon täytyy pysyä koko ajan hyvänä. Tässä täytyy itse pysyä tosi tarkkana, etten ala palkkaamaan melkein hyvä suorituksista vaan ainoastaan täydellisistä ja siitä syystä edetään hitaasti, että pääsen palkkaamaan nimenomaan niistä täydellisistä.

-noutokapulan pito: tässä mentiin vähän ojasta allikkoon, kun palkkasin Halisea alkuun liikaa hetken pitämisestä. Nyt H:n mielestä ota-käsky on hetken pito ja se siitä. Nyt olen jättänyt käskysanan pois ja alkanut pitämään sillä milloin mitäkin suussa. Leluja, tavaroita, nakkeja jne. Kunhan saadaan pitämistä vahvistettua (hoen aivan hiljaa pidä, pidä, pidä) lisään jossain vaiheessa uuden käskysanan ota-käskyn tilalle.

Kapulan tuominen perusasentoon sujuu ihan kivasti. Lähtee innokkaasti kapulalle, tuo sen yhtä nopeasti, mutta tarvitsee vielä käsiavun jotta pitää kapulan perusasentoon asti nätisti. Ilman käsiapua se pudottaa kapulan eteeni ja tulee perusasentoon. Tämä ei tosin ole alo-liike, mutta tämä on yksi H:n lempiliikkeistä ja tätähän me tarvitaan sitten heti TK1:n jälkeen ;)

-jäävät: näitä tietenkin saadaan hiottua täysin vasta kun seuraaminen on kunnossa. Olemme tehneet jääviä pennusta asti, mutta ne on välillä hitaanpuoleisia. Nyt olen alkanut tekemään takapalkalla ja vielä jatketaan ns. edessä seuruutusta ja siitä jäävät. Nyt en palkkaa enää hitaasta vaan täytyy olla nopea ja varma. Tässä käytän käsiapua n. joka toinen kerta, jotta se joka toinen kerta on ilman käsiapua nopea. Uskoisin että päästään käsiavusta ahkeralla treenillä pois, mutta haluaisin että jäävät ovat nopeat ja täpäkät eikä hitaat. Tässä takapalkka auttaa kummasti. :D Tavoitteena saada jäävistä maahan tositosi hyväksi ja istu/seiso hyvälle mallille ylempiä luokkia varten.

-estehyppy: pari kertaa olemme tätä treenanneet ja H on oivaltanut idean hyvin. Tässäkin tosin tarvitsee vielä käsiapua täydelliseen perusasentoon palaamiseen, mutta tästä liikkeestä en ole niin huolissani.

-kaukot: tällä hetkellä tehdään paljon jo kisanomaisia kaukoja. Välillä H tekee hitaasti ja silloin palataan askel taaksepäin. Kaukoihin olen tällä hetkellä tyytyväinen, mutta vielä nopeutta ja tarkkuutta lisää. Istu-seiso-istu vaihtoja ja maahan-seiso-maahan vaihtoja harjoitellaan ahkerasti. Istu-seiso olen opettanut pompulla ja siinä tarvitaan vielä seiso-istu takapään tarkkuutta. Välillä meinaa takatassut liikkua liikaa. Tässä palataan vähän taaksepäin ja lyhennän etäisyyttä, jotta saadaan peräpää pysymään paremmin paikoillaan.

-sosiaalinen palkka: H reagoi ihan hyvin sosiaaliseen palkkaan, mutta jää kovasti katselemaan namujen ja lelun perään. Kiinnitän enemmän huomiota siihen, että eka sosiaalinen palkka (mihin H reagoi) ja sitten namu.

Paimennus:

Tätä haluaisin tehdä joka päivä ja koko ajan! Olen ihan hurahtanut koko touhuun. Tässä siis tavoitteena päästä mahdollisimman usein treenaamaan. Harmi vaan, kun paikat ovat niin vähissä täällä Keski-Suomessa. Kasvattajan luona saamme äärimmäisen hyvää opetusta ja heidän luona käydään aina kuin mahdollista. Etelä-Suomessa tulemme käymään keväällä enemmän ja kesällä osallistutaan niin moneen paimennuskoulutukseen kuin mahdollista. Tavoitteena (ei vielä tälle vuodelle, mutta tulevaisuuteen) on suorittaa PPR. Haaveena olisi päästä kisaamaan paimennuksessa, mutta se on tosiaan haave ja unelma joka voi valitettavasti jäädä toteutumatta kun ei päästä treenaamaan usein.

Uinti:

Parin päivän päästä alkaa uimakoulu. Tässä puhdas ja ainoa tavoite on se, että H oppisi tykkäämään uimisesta ja voitaisi tätä harrastusta hyödyntää kesällä. Haaveena olisi päästä kokeilemaan vepeä, mutta arveluttaa H:n siro rakenne. En tiedä onko se rakenteen ja koon puolesta mahdollinen laji.

Muut:

-koirahiihto: tätä päästään ehkä vuoden päästä kokeilemaan, mikäli luusto kunnossa. Kesällä totuttelen H:n vetovaljaisiin juoksuharrastuksen myötä. Tässäkin hidas eteneminen koiraa kuunnellen.

-arkikäyttäytyminen: nyt ehkä murrosiän myötä puolustusvietti on noussut uusiin sfääreihin. Toivon tähän tasaantumista, joka toivottavasti tulee myös iän myötä, mutta tehokasta treeniä tämän asian myötä on luvassa. Tilanteiden ennakointia, johdonmukaisuutta ja jämäkkyyttä.

-häiriötreenit: nämä pysyy ohjemistossa: paikkista, kontaktia ja olemista kauppojen pihoilla ja isojen teiden varsilla. Leikkimistä ja suhteen vahvistamista, sitä ei varmasti voi koskaan olla liikaa.

-terveystutkimukset: huhtikuussa lonkka, kyynär ja selkäkuvauksiin!

Huh, tässäpä on tavoitteita kerrakseen tulevalle vuodelle :D En kyllä käyttäisi vapaa-aikaani ja rahojani mielummin muuhun kuin tämän kouluttamiseen. Meistä tulee hyvä tiimi <3