Hyvää Joulua! 🌲😊

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! 😊

Paluu treeneihin

Nyt olemme tehneet rauhallisen paluun treenikentille. Halise on intoa täynnä ja kantavana teemana on ollutkin ensisijaisesti rauhoittuminen, kontakti ja pienet hyvät onnistumiset. Kävimme seuramme jouluvideon kuvauksissa viikko sitten ja ennen kuvauksia tehtiin pienet tokoilut. Ekaa kertaa Halise alkoi revittelemään palkkalelun saatuaan;juoksi ympäri kenttää ja heitteli lelua innoissaan. Hetken tämä oli minustakin hauskaa, kunnes tajusin että eihän tämä ole mikään hyvä juttu tietenkään. Palkka on yhteinen leikki, eikä itsekseen revittely ympäri areenaa. Tokoilut sujui mallikkaasti ja onnistuttiin taltioimaan jouluvideolle Halisen vilkutus-temppu.

Keskiviikkona meillä oli varsinaiset tokotreenit. Aiheena oli kisanomainen suoritus. Meidän osalta se tarkoitti kehääntuloharjoituksia, seuraamisen alkeita ja estehyppyä. Kehääntuloa olen tehnyt H:n kanssa ihan pennusta asti. Kentälle mennään katsekontaktissa ja palkka on tullut heti kentälle päästyä. Nyt tosin H oli aivan intopiukeana ja yritti rymistellen mennä kentälle. Koutsi sanoi, että kannattaa ottaa H kentälle ilman hihnaa, koska hihnasta se saa sen verran jännitettä. Irti onnistui tosi kivasti.
Seuraamista lähdetään rakentemaan luopumisen kautta niin, että H on perusasennossa, laitan namikäden avoimena H:n kuonon viereen ja otan askeleen --> H kääntää pään minuun päin kun luopuu namista mikä on vieressä ja tuloksena kaunis päänasento ja katsekontakti. Perusasennossa luopuminen onnistuu tosi hyvin, mutta kun otan askeleen, katsekontakti säilyy mutta kuono kääntyy namiin päin. Sain ohjeeksi tähän siirtää kättä vielä lähemmäs kuonoa ja näin se alkoi onnistua paremmin. Mikäli pidän kättä palkkauskohdassa (housunsauma vasemmalla), H kyllä seuraa todella hienosti. En kuitenkaan halua ottaa tätä tapaa seuraamisen opettamiseen, koska ajattelen käden häivyttämisen olevan tuskainen ja pitkä projekti :D
Estehyppyä kokeiltiin ihan ekaa kertaa. En ole halunnut ottaa hyppyä aikaisemmin (nyttenkin rima laitettiin n. 15cm) koska en halua hyppyyttää H:ta yhtään sen enempää kuin on tarvis. Nyt olisin myös halunnut tehdä ilman rimaa ja tehtiinkin alkuun pari niin että rima oli alimmillaan, mutta tekeminen näytti vähän laiskalta. Suostuin kokeilemaan niin että rimaa nostettiin ja sieltähän tuli oikein innokkaan näköinen estehyppy. Tätä en aio tehdä kuin silloin tällöin, koska uskon että tämä on helppo liike opettaa. Nyt tämä liike meni käsiavustuksella perusasentoon, muuten oikein hyvin. Ajattelin etten ota tähän mitään ylimääräistä käskysanaa, vaan perusasentokäskyllä mennään. En ole kyllä miettinyt asiaa vielä ylempien luokkien kannalta, mutta siellä hypyn suorittaminen on muutenkin vähän erilainen kuin alossa.

Eilen kävimme kehonhallinta/kehonhahmotustunnilla. Teimme siellä osittain tuttuja juttuja, mutta pääsimme kokeilemaan myös uutta. Koen tällaiset treenit tärkeäksi tulevien harrastusten vuoksi, etenkin agilityn. Tokossakin on tärkeää että koira hahmottaa peräpäätään.

Tällaisia harjoituksia teimme:

1) Koira jalkojen väliin seisomaan, nami heitettiin koiran eteen. Nostettiin koiran yhtä tassua "nilkasta" ja kun koira seisoi rauhallisesti ja rentoutuneesti, vapautettiin namille. Jokainen tassu käytiin yksitellen läpi ja lopussa nostettiin vastakkaiset tassut niin, että koira seisoi kahdella tassulla.

2) Etutassut tasapainotyynylle. Tätä ollaan tehty aika paljon etutassuilla ja takatassuilla. Halise tarjosi kovasti takatassuja ja tyynyn päälle menoa, kun niitä etutassuja ei olla vähään aikaan tehty.

3) Takatassut korkeammalle alustalle (meillä oli n. 15cm-20cm korkea tasapainotyyny).

4) Takatassut korkeammalle alustalle ja etutassut tasapainotyynylle. Etutassutyynyjä otettiin kaksi ja liikuteltiin koiraa vaihtamaan ensin etutassut vasemmalla puolella olevalle tyynylle ja siitä oikealla puolella olevalle tyynylle.

5)Takaperin pujoittelua (jes!!). Tämän olenkin halunnut Haliselle opettaa mutta jostain syystä on vaan jäänyt opettamatta. H tajusi idean melko nopeasti ja päästiin peruuttamaan jo kaksi askelväliä. Tämä tulee ehdottomasti ohjelmistoon ja tätä voi harjoitella kotonakin.

6) Yhden takajalan laittaminen alustan päälle. Tässä H tarjosi todella paljon molempia takatassuja, mutta lopulta hoksasi antaa vain toisen. Tätä ei kauhean pitkään ehditty tehdä, mutta hyvä uusi harjoitus meille. Tämäkin tulee ehdottomasti ohjelmistoon :)

Näitä harjoitteita ajattelin ottaa käyttöön aina kun hallilla käy. Koutsi sanoi, että jos tekee lyhyitä toistoja ja niin että koiran viretila on hyvä, ei haittaa vaikka ottaa useastikin. Nämä liikkeet on kuitenkin aika raskaita syville lihaksille, joten pitkään näitä ei kannata toisteilla kerrallaan.

Parin viikon päästä meillä alkaa uimakoulu, joka on n. kerran kuukaudessa. Ajattelin ottaa kuitenkin uintikertoja alkuun niin, että päästäisiin vähintään kaksi kertaa kuukaudessa. Treenit alkavat myös rullaamaan tammikuusta alkaen normaalisti, nyt kun on tämä sairasloma ohi (toivottavasti). Kynsi näyttää jo hyvälle. Lisäksi aion ostaa agilityn irtotunteja niin, että päästäisiin joka viikko käymään agilityssä. Halise on ensi viikolla 9kk, joten fysiikkakin alkaa riittämään kerta viikkoon treeniä. Tietenkin tuon ikäisen kanssa on varioitua, ettei me aleta hyppimään vielä esteitä eikä tehdä vielä pujottelua/kontakteja, mutta muuta sitten. Erityisesti itse haluan päästä tekemään enemmän ratoja, joten lisätunnit eivät ole pahitteeksi.

Tänään aamulenkillä H molksahti avantoon. Voi järkytys sitä säikähdystä ja pelkoa mikä iski! Onneksi selvittiin säikähdyksellä ja H on nyt kylpyhuoneessa lämmittelemässä. Argh, kyllä välillä pelkään että sydän pettää tuon toilailujen takia :D

Loppuun höntsäilyvideo missä H tekee temppuja. :)

Muutoksia ja sairaslomaa

Blogi on ollut varsin hiljainen viimeisen kuukauden. En ajatellut tämän tauon näin pitkäksi venyvän, mutta erinäisten asioiden yhteensattumana niin pääsi käymään. Ensinnäkin, uusi työpaikka ja muutto aiheutti marraskuussa hulinaa kerrakseen. Lisäksi kävi kammottava haaveri, kun Halisen kynsi halkesi lenkillä pitkittäissuunnassa juureen asti, jonka seurauksena kynsi piti poistaa. Pari viikkoa meni jatkuvasti vuotavan kynnen kanssa, mutta uuden lekurikäynnin jälkeen saimme paremmat voiteet ja paketointivälineet ja paraneminen sai uuden spurtin. Nyt näyttää jo ihan hyvältä; kynsi on alkanut pikkuhiljaa kasvaa ja enää en ole pitänyt Halisella kauluriakaan. Tosin se ei kyllä H:ta haitannut, ihan innoissaan aina oli päätänsä tarjoamassa kun kauluri otettiin esille. :D Tämä kynsihaaveri sattui siis kolme viikkoa sitten ja agilitystä ajattelin olla sairaslomalla koko joulukuun, mutta luulen että ensi viikon tokotreeneihin me mennään paketti jalassa, koska kynsi näyttää jo sen verran hyvältä.

Kynnen vuoksi pannassa on ollut siis irtiolo, pitkät lenkit, kaikenlainen juoksentelu ja reuhaaminen (kröhöm) ja treenit tietenkin. Kotona ollaan sitten treenailtu tokojuttuja; paikkista runsaiden häiriöiden kanssa (ruokahäiriöitä olemme tehneet aivan liian vähän), perusasentoa (wuhuu, nyt mennään jo ilman käsiapuja ja H korjaa hienosti jo itse jos tulee vinoon), esineiden pitoa, seuraamista pienissä pätkissä, ja peruuttamista. Huh, ihan vahingossa otin yksi päivä peruutusaskeleen kun H oli perusasennossa ja se mokoma seurasi perässä. Ajattelin peruuttamisen olevan hieman hankalampi projekti (tosin yhden askeleen verran ei passaa tuulettaa) opettaa, mutta H hiffasi hyvin mistä on kyse. Kaukokäskyjä olemme myös tehneet ja etenkin I-S vaihtoja. Tässä ollaan vielä ihan alkutekijöissä, mutta pikkuhiljaa olen alkanut vaikeuttamaan (noussut itse seisomaan, ottanut etäisyyttä, pienentänyt käsimerkkiä jne). Lopussa on linkki kaukovideoon, missä on muutama pätkä Halkun kaukokäskyistä.
Tällainen tauko teki alkujärkytyksen jälkeen kyllä tosi hyvää, koska nyt ollaan keskitytty kunnolla niihin juttuihin mitkä välillä tahtoo unohtua. Lisäksi uskon että agilityn kannalta tällainen tauko on tehnyt hyvää, että asiat ovat saaneet kypsyä rauhassa.

Itse en tosin malttanut pysyä pois hallilta, vaan kävin itsenäisyyspäivänä agilityn ohjaustekniikkatunnilla (koutsin lainakoiralla). Koira oli loistava, itse en niinkään :D. Tällaiset tekniikkatunnit tulee itselleni kyllä ihan tarpeeseen, kun kaikki agilityyn liittyvä on niin uutta minulle. Niin joo, sain muuten alustavan lupauksen treenikaverilta, joka voisi alkaa Halkkua kisaamaan agilityssä. Itse en varmasti ikinä tule olemaan tarpeeksi rohkea, että uskaltaisin H:n kanssa kisaamaan aksassa. Tokossa kyllä, mutta agilityssä ei. Olen muutenkin ihan kauhea jännittämään ja en tykkää kisatilanteista yhtään. Lisäksi agilityssä kaikki on kiinni ohjaamisesta, muistamisesta, oikeista liikkeistä jne, joten H olisi jo eläkeläinen kun olisin itse valmis edes yrittämään. Ehkä se mieli muuttuu kun saadaan enemmän kokemusta, mutta tällä hetkellä tällainen vaihtoehto tuntuu hyvältä.

Halise ehti täyttää 8 kuukautta tässä hiljaiselon aikana. Iso tyttö jo! Loppuun kuvia kuukauden ajalta.

Laitan tähän vielä linkin meidän kaukokäskyvideoon, jonka kuvasin yhtien kotitreenien päätteeksi. Kaukoihin olen suht tyytyväinen, tosin vielä on hinkkaamista. Mutta sitä kait se tulee olemaan aina, koskaan ei ole täysin valmista :) 

Halisen kaukokäskyjä :)

Aksahirmu

Torstaina päästiin taas viilettämään aksakentälle! Toivoin edellisenä päivänä koutsilta, että päästäisiin tekemään rataa (tässä penturyhmässä tehdään yleensä yksittäisiä/kahden esteen välejä ja paöjon ohjaustekniikkaa mikä on minulle just hyvä, ym. pennuille sopivaa aksaamista) ja niinhän meitä odotti huikea viikkorata hallilla. Mutta ei mopolla mahdottomia, viiden esteen väli kokeiltiin. Sanallisesti selitettynä (1) esteeltä (2)mutkaputkeen ja takaisin (3) ykkösesteelle, jonne lähetyksessä ennakoiva valssi, ohjaus kolmoshypyn "viereen" (4) hypylle, periaatteessa takakierrolla, ja siitä eteenlähetys (5) putkeen. Tämän jälkeen 5-7 esteet, jotka oli kaikki putkia, tehtiin yksittäin, koska siellä tarvittiin jo minulle haastavia ohjauskuvioita ja vauhtiin yhdistettynä ei olisi ollut koiran kannalta hyvä säätää ja itse omalla toiminnalla sekoittaa koiraa.

Lisäksi tehtiin irtoamista kahden esteen päähän ja hyppytekniikkaa viiden esteen hyppysarjalla.

Kehuja saatiin siitä miten hyvin Halise seuraa ohjaamista ja miten hyvin se irtoaa/tekee. Tässä juuri huomaa sen miten kaikki on itsestä kiinni, jos ei osaa ohjata, koira ei voi osata toimia. Tämän vuoksi olen vähän suunnitellut, että alkaisin ostamaan enemmän irtovuoroja (nyt meillä on kiinteä kk-valmennus, joka toinen vko agility ja joulukuusta alkaen toko joka viikko), jotta itse kehittyisin ohjaamisessa nopeampaa. Halisella on keskittyminen bueno, eikä se säädä mitään omiaan. Tekee sen mitä pyydetään ja sen jälkeen kierrokset laskee, eikä se jää höyryämään. Pystyn rauhassa itse virtuaalisesti kertaamaan ohjauskuviot ja H odottaa nätisti käskyn alla.

Vielä ainakaan ei ole ollut mitään ääntelyä, enkä taatusti sitä tule hyväksymään. Tähän vaikuttaa meidän kohdalla mielestäni se, että toistot on lyhyitä, teen sellaisissa pätkissä mikä "takaa" onnistumisen (en ota liian isoja haasteita, koska itsekin vasta opettelen) ja vireensääntelyn harjoittelut päivittäin. En koskaan jätä treenien jälkeen Halisea korkeaan vireeseen, vaan me rentoudutaan ja rauhoitutaan. Lähdetään vasta sitten, kun huomaan Halisen rauhoittuneen. Lisäksi kesken leikkimisen pyydän Halisea rauhoittumaan, ja se on paljon se, koska leikkiminen nostattaa kierroksia eniten.

Tällä hetkellä agilitystä on tosi kivat fiilikset, H on osoittanut tosi mukavaa työskentelyä ja keskittyy hyvin. Tekee sen mitä pyydetään, eikä säädä ja vauhkoa omiaan. On sinnikäs ja jaksaa tehdä jokaisen toiston 100%. Ihan huippu pentu ❤

Hyvät treenit kompensoi huonoja treenejä

Viime aikoina en ole oikein saanut mitään suurempia onnistumisen kokemuksia ja ilon hetkiä meidän treeneistä. Aikaa on mennyt turhaan säätämiseen ja enää ei treenit suju yhtä mukavasti kuin aikaisemmin. Pienet onnistumiset jää epäonnistumisten varjoon. Syynä tähän epäilen orastavaa murrosikää joka on tuonut tullessaan kiinnostusta ympäristöä kohtaan ja kovaa tarvetta kontrolloida kaikkea. Jokaiseen häiriöön haksahdetaan ja treenien vakiosanastoon kuuluu nykyään "jätä". Super turhauttavaa. No, tietenkin tässä saa myös katsoa peiliin. Kaupanpihatreenit ja muutkin häiriötreenit on jäänyt viime aikoina vähemmälle ja tilalle on tullut enemmän kaksistaan treenaamista. Toki me viikottain käydään ohjatuissa, mutta tällä hetkellä se ei riitä.

Viime torstain aksatreenit meni kyllä päin prinkkalaa. Samaan aikaan kentällä oli koira joka haukkui kovasti ja Halise ei meinannut päästä siitä millään yli. Pää pyöri ja välillä edes leikkiminen ei tuntunut auttavan. Ihan hirveästi häiritsi ihmiset, äänet ja koirat. Ja minua ärsytti. Enemmän mitä koiraa häiritsi häiriöt. Huh. No, saatiin me kuitenkin ihan mukavia onnistumisia muutama. Treenien teemana oli irtautuminen ja ohjauskuvioista sokkari. Irtautuminen sujui aivan mukavasti ja saimme tehtyä kivan ratapätkän missä koira meni ensin mutkaputkeen, sieltä hyppyyn ja toiseen hyppyyn takakierrolla. Hypyt oli siis peräkkäin suorassa linjassa. Tässä sokkari tehtiin näiden kahden hypyn välissä, jotta sain vaihdettua ohjaavan käden oikealle ja tätä myöten koiran oikealta takakiertoon viimeiselle hypylle. Halise suoriutui tästä todella kivasti ja olin ihan yllättynyt taas miten taitavasti se toimi. Tässä nyt huomaa ohjaajan merkityksen kun ei harjoitella yksittäistä estettä, vaan onnistuminen riippuu ohjauksesta. Ja siinä ohjauksessa tarvitsen älyttömästi apua ja oppia, ihan uutta mulle.

Nyt kun miettii, niin olihan siellä kyllä onnistumisiakin. Ehkä otan liian raskaasti taas nämä takapakit ja se vaikuttaa kokonaiskuvaan. 😅

Tämän onnettoman agilitytreenin jälkeen päätin ottaa vähän takapakkia ja palautella kontaktiasioita ruohonjuuritasolta mieleen. Katsekontaktia ja tiheämpää palkkaamista häiriössä. Kävimme meidän seuran vapaavuorolla tekemässä kontaktipainotteista tokotreeniä ja voi vitsit kuinka iloiseksi tulin! Pitkästä aikaa treenit luisti kauhean mukavasti. Saatiin hyvät onnistumiset ruudusta, perusasennosta, kontaktin hakemisesta ja ihan vaan leikkimisestä ja keskittymisestä. Eipä tarvinnut montaa kertaa Halisea muistutella kontaktin menettämisestä. Täytyy myös itse taas kiinnittää huomiota omaan vireeseen, enemmän täpäkkyyttä ja innokkuutta sekä tarpeeksi lyhyitä toistoja.
Kokeiltiin myös eka kertaa sellaista, että lähetin H:n targetille ja käskin maahan. Ajattelin että saapa nähdä miten käy, kun ei olla tehty mitään istu/maahan käskyjä niin kaukana toisistamme. Mutta hienosti meni ja H heti hoksasi idean. Heitin namipalkan targetille.
Ruutuun saatiin todella hyvät vauhdit, vaikka lähetin targetille. Yleensä mennyt targetille niin että lähtee kunnolla juoksemaan ja ruudun reunalta ravaa. Nyt juoksi ihan täysillä targetille asti ja tästähän seurasi huiput lelupalkat.
Tein myös pieniä paikkiksia istuen ja maaten. Kivasti meni ja asento säilyi (välillä maassa ollessa heittää lonkalle, joten olen lyhentänyt paikkista niin että pääsen palkkaamaan pelkästään hyvästä ryhdistä, tästä sitten pikkuhiljaa pidennetään aikaa). Pääpaino treeneissä oli kuitenkin se yhdessä fiilistely ja leikkiminen ja kontaktin pysyminen. Olen tosi ylpeä Halkusta, koska viereisellä kentällä oli agilitytreenit ja sieltä kuului putken ryminää ja kaikenlaista melskettä ja neitokainen silti jaksoi keskittyä. Ihan mahtavaa, näitä kun saisi lisää niin saisi taas lisäboostia tekemiseen 😊

Ensi viikolla päästään pitkästä aikaa paimentamaan, odotan tosi kovasti! Aivan huippua päästä tekemään koiran kanssa vähän eri ympäristöön, kuin näihin koti/treenihalliympyröihin. Lisäksi olen paimentamisesta niin innostunut, että voisin vaihtaa tällä hetkellä toko ja aksatunnit heti paimennustunteihin 😂

Perusasento

Ajoittain tuntuu että perusasento sujuu kauhean kivasti ja olemme edistyneet ja sitten taas toisena päivänä tuntuu ettei me edistytä yhtään ja kaikki on aivan tasoa 10 viikkoinen pentu.
Tänään tokotreeneissä kävimme onneksi läpi perusasentoa ja sain siihen nyt vähän lisävihjeitä. Teimme myös eka kertaa kisanomaisen paikkamakuun (toki saatiin palkata niin usein kuin tarvis) ja se oli meille laatuaan ensimmäinen. Yllättävän hyvin H meni perusasennosta maahan vaikka me ei oltu (kröhöm..) tehty sitä kertaakaan aikaisemmin 😅. No, mutta siihen perusasentoon.

Olen ollut koko ajan sitä mieltä että perusasennon opettaminen on tylsää koiran ja minun mielestäni. En ole oikein keksinyt miten siitä saisi hauskan. Tikkusuoraa pönöttämistä ja paikallaan oloa. Siitä syystä teemme sitä vain muutaman toiston ja sitten lopetamme.
Seuraamista me ei tehdä vielä ollenkaan, koska haluan perusasennon olevan täydellinen ennen kuin siihen lisätään liikettä eteenpäin. Nyt sain kuitenkin erilaisen näkökulman perusasennon vahvistamiseen.

Aika perusharjoitus, mitä tein Halisen ollessa pentu mutta en tajunnut jatkaa sitä eteenpäin. Eli ihan vaan kävellessä palkkaamista siitä, kun H hakeutuu perusasentopaikalle ja on tarpeeksi tiiviisti minussa. Tätä sen takia, että liike nyt on aina kivempi kuin paikalla olo ja perusasennon paikkaa saa vahvistettua näin. Tähän ei liitetä perusasentokäskyä vaan nimenomaan tarjoamisen kautta palkitaan koiraa. Lähellä hyvä. Olen jotenkin juurtunut itse siihen ajatukseen että me ei liikuta ennen kuin perusasento on vahva, mutta en ole tajunnut kokeilla perusasennon paikan vahvistamista muutoin kuin paikalla pönöttämällä. Nyt siis tällaista liikeharjoitusta meidän ohjelmistoon ja ehkä saadaan tehtyä tästä mukavampi juttu meille molemmille.

Tänään treenit oli kyllä hyvänmielentreenit, vaikka se perusasento minua ahdistaakin. Halise toimi tosi kivasti ja sai kehuja kaukokäskyistä ja käsitargetista. Joissakin asioissa me ollaan kuitenkin ihan hyvällä mallilla vaikka jotkut asiat tuntuukin takkuilevan. Usein täytyy itseä tosissaan muistutella siitä että Halise on vasta puoli vuotias ja pentu vielä. Jotenkin Halise on hassulla tavalla aina tuntunut tosi kypsältä ja sillä ei sellaisia pentumaisia vinkeitä juuri ole ollut, joten sitä on aina pitänyt vähän isompana ja sitä kautta vaatinut paljon. Ihan hyvin meillä menee, vaikka jotkut asiat jumittaa. Olen vaan hieman kärsimätön ja haluaisin onnistua just eikä melkein. Ja tietenkin huolettaa että näinköhän H oppii koko perusasentoa ja seuraamista ikinä. Hmmh. Pitää keskittyä vaan nykyhetkeen ja unohtaa tavoitteet ja suunnitelmat hetkeksi. Minulla oli suurena haaveena että jouluna ollaan siinä pisteessä että H seuraa 10 askelta. Saapa nähdä, nyt tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta. 😄

Perusasentoharjoitukset jatkuu tästä eteenpäin siis liikkeen avulla (ilman käskyä, pelkästään tarjoamista ja paikan vahvistamista) sekä pönötysharjoituksilla. 💪

Häiriötreenit ja hihnaton lenkki

Tänään aamulla kävimme treenikaverin kanssa tekemässä bordercolliepentujemme kanssa tokoilu painotteiset treenit. Nyt kun Halisella on viime aikoina ollut ihmeellistä käyttäytymistä treeneissä, keskityimme nyt urakalla häiriöihin (tai oikeastaan yritimme olla keskittymättä 😄) ja ihan vaan hauskaan yhdessä tekemiseen.

Olimme samalla kentällä mutta eri päissä, että koirat sai keskittyä omaan tekemiseensä. Tein Haliselle kontaktiharjoituksia niin että pidin leluja käsissä ja katsekontaktista palkka. Heiluttelin leluja ja aiheutin häiriöitä. Nämä sujui ihan ok. Huomaa vaan että lelut ovat nyt super tärkeitä ja tarpeeseen nämä luopumisharjoitukset tuli.
Teimme myös paikallaoloja niin että laitoin H:n maahan ja heittelin sen eteen leluja ja frisbeetä. Toisessa harjoituksessa lisäsin liikettä ja juoksentelin lelujen kanssa Halisen edessä. Paikkikset sujui todella hienosti.
Muutamat luoksetulot tein niin että matkan varrelle jätin leluja ja palkkasin taskusta lelupalkalla, kun H juoksi hienosti luokseni lelujen ohi.

Hyvin H jaksoi keskittyä, vaikka näki että toisen koiran kanssa leikittiin kentän toisella laidalla. Nämä kun on ollut niitä haastavia tilanteita meille aina. Täytyy tässäkin antaa Haliselle sitä paljon puhuttua aikaa ja edetä rauhallisesti, mutta kuitenkin tuoda häiriötä paljon mukaan. Nyt myös keskityn siihen että treenit ovat huolella suunnitellut eikä odottelu hetkiä olisi, ellei se ole täysin minun valvonnassa (ettei hölmöilyjä pääse sattumaan). Jossain vaiheessa kun malttia löytyy enemmän niin voimme harjoitella olemista silloin kun toiset touhuaa ja tekee. Tätä olisin kyllä halunnut tehdä enemmän jo nyt, mutta ehkä panostan tässä vaiheessa vielä kontaktiin ja meidän tekemiseen ja siedätän pikkuhiljaa siihen, että toisia vaan katsellaan rauhallisesti.

Tänään tein ekan lenkin (autotien vieressä kulkevaa pyörätienpätkää lukuunottamatta) niin että H oli koko ajan irti ja ohitettiin koirat, sauvakävelijät (!!!) ja juoksijat irti. Tosin nämä ohitustilanteet tein niin että laitoin H:n lenkkipolun laitaan maahan ja odotettiin ohikulkijoiden menevän ohi ja sen jälkeen palkkasin (välillä namilla ja välillä lelulla). Voi kun olin ylpeä mun pennusta!! Meni todella hienosti! Kaksi rähisevää koiraakin meni ohi eikä H liikauttanut takapuoltaan! Jee! Enpä olisi uskonut vielä muutama viikko sitten että sauvakävelijät voitaisiin ohittaa niin että H on paikkamakuussa. Onhan tästä vielä matkaa siihen että ohitetaan niin, että H kulkee vierellä, mutta hienoa että pystytään tekemään jo näin. Paremmin H on reagoimatta muihin irtiollessaan kuin remmissä.. vielä on todellakin paljon työnsarkaa edessä, mutta tällainen välionnistuminen tämän murkkuiän kynnyksellä on aivan mahtavaa!

Vaihdoin tässä pikkuhiljaa Halisen ruuan toiseen. Tähän asti H söi jahti&vahti penturuokaa, mutta H alkoi iltaisin nuolemaan tassuja ja rapsuttamaan itseään. Kokeiltiin brit caren puppy ruokaa: salmon&potato ja se näyttäisi ainakin tähän asti sopivan hyvin. Tassujen punoitus on loppunut eikä H nuole enää tassujaan. Toivottavasti tämä ruoka olisi sopiva, ettei tarvitsisi taas vaihtaa. Tässä ruoassa oli myös vitamiineja nimenomaan nivelille, mikä oli ehdoton plussa uutta ruokaa valkatessa.

Huomasin että viime postauksen piiiiitkä kirjoitus ei näy kokonaan, joten kunhan kärsivällisyys riittää, teen sen postauksen uudelleen. Oli niin mielenkiintoinen aihe, että kirjoitin päivitystä monena iltana.

Loppuun vielä söpistelykuvat lenkiltä 😍

Liian tottelevainen?

Muutama päivä sitten käymäni keskustelu on saanut minut kovasti miettimään, mitä koiraltani haluan. Mitkä ovat ne kriteerit joista haluan pitää aina kiinni ja mistä asioista olen valmis joustamaan. Mikä on liian tottelevainen ja jääkö koira jostakin paitsi koulutuksen seurauksena? Vaadinko liikaa ja kiinnitänkö huomiota oikeisiin asioihin? Pitäisikö pennun antaa olla vapaammin?

Keskustelu lähti liikkeelle, kun olin lenkillä ystäväni kanssa. Ystäväni koira juoksenteli kauempana meistä ja sillä oli kova tarve päästä purkamaan energiaa. Halise pysytteli n. 30 metrin säteellä minusta; pysähtyi odottamaan minua ja seuraili missä minä kuljen. En antanut H:lle mitään erillisiä käskyjä, mutta joka kerta kun se pysähtyi odottamaan; kehuin. Aloimme keskustelemaan siitä, että onko koira liikan tiukassa kontrollissa, jos se ei lähde juoksemaan ja spurttailemaan kauemmas. Onko se koiralle jotenkin haitallista tai tylsää, jos se kulkee omistajansa mukana?

Itse olen tätä nimenomaisesti Haliselle vahvistanut, että palkkaan sen siitä, kun se pysähtyy odottamaan. Halisen tehtävänä on pysyä minun matkassani, eikä minun tehtävä pysyä Halisen matkassa. Haluan, että H itse pitää sellaisen etäsiyyden, että pysyy mukanani enkä minä häviä sen näköpiiristä. Halise kyllä juoksee vapaana ollessaan, mutta lähinnä minun ohitseni eteen ja taakse, pituussuunnassa. Jos olemme lenkillä niin, että Vivid on mukana, silloin ne välillä juoksevat kauemmaskin, mutta tulevat aina pian takaisin päin. Minulle on kauhean tärkeää, etenkin kun asumme kaupunkiympäristössä, että H hakeutuu ajoittain luokseni ja pysähtelee, koska vastaantulijoita on paljon. Onko tämä koirasta tylsää? Itse en koe, että se olisi. Kyse on mielestäni vain siitä, mitä koiralle opetetaan olevan ok ja mikä ei. Minä olen kouluttanut tätä asiaa niin, että meillä on aina niin hauskaa yhdessä, että minä voitan ympäristön. Olemme leikkineet paljon metsässä ja Halise on saanut pentuna suurimman osan ruuastakin minun taskustani. Olen vahvistanut, että minun lähellä on paras; aina tapahtuu jotain kivaa. Näin minä asian haluankin olevan. Tämä on hyödyllistä harrastusten parissa, kilpailutilanteissa, arjessa ja minun mielestäni kaikessa. H ei kuitenkaan ole sellainen perskärpänen, ettei se uskaltaisi irtautua. H on kova ja itsepäinen koira, joten senkin puolesta on pitänyt vahvistaa enemmän lähellä oloa kuin irtautumista. Pystyn huoletta jättämään H:n treeniksellä häkkiin odottamaan, eikä se jää sinne piippaamaan. Se ei jää itkemään minun perääni kotona eikä muuallakaan. En ole tehnyt siitä kuitenkaan nössykkää, joka ei pärjää ilman minua. Vividin suhteen Jukka on joutunut vahvistamaan sille irtautumista ja itsenäisyyttä, kun se on ollut pentuna arka. Itse koen, että Halisen kanssa asiat täytyy tehdä päin vastoin. Jos en opeta sitä pysymään lähellä, se irtautuu liikaa. Jos en tee itsestäni mielenkiintoisempaa kuin ympäristö, tulen olemaan vaikeuksissa saada sitä pysymään luonani. Toki meillä on vielä tilanteita, jotka ovat mielenkiintoisempia kuin minä, enkä saa pidettyä Halisea niin hyvin kurissa kuin haluaisin. Näitä tietenkin harjoitellaan koko ajan. Haluan, että voin luottaa Haliseen eri tilanteissa ja itse saan luottoa siitä, kun minun ei esimerkiksi metsässä tarvitse huolehtia siitä missä H menee vaan tiedän sen pysyvän lähelläni.

Minä tulen olemaan H:n elämässä tärkein ja me tullaan olemaan tiivis tiimi. Meidän täytyy molempien pystyä luottamaan toisiimme enkä minä halua, että olen koiralleni kakkosvaihtoehto.
Meillä on todellakin hauskaa yhdessä, eikä Halise minua odottaisi tai lähettyvillä pysyisi, jos meillä ei olisi kivaa. Ei sitä kiinnostaisi.

Tällä hetkellä ainut ongelma mikä ohittaa minut, on vietin iskeminen päälle; silloin en vielä vedä vertoja, mutta tätä koko ajan harjoitellaan ja mielestäni ollaan menty asiassa eteenpäin. Halisella on todella voimakas paimennusvietti. Esimerkiksi lampailla täytyy olla koko ajan todella kartalla missä mennään, ettei H kiihdy liikaa, jonka jälkeen siihen on hankala saada kontaktia. Olemme pärjänneet ihan hyvin, tosin välillä tulee näitä karkaamisia ja minulla on vaikeuksia saada H takaisin luokse. 

Samoin ne tilanteet, missä toisia koiria leikitetään, yllättäen ohi juoksee koira, aiheuttaa H:ssa (olen tullut siihen tulokseen) paimennusvietin. Näissä hetkissä on vielä paljon petraamista, että neiti malttaa kuunnella. Vieläkään en itse ole täysin sinut sen asian kanssa, miten siinä tilanteessa olisi toimittava. Tällä hetkellä kielto ja pois vieminen, ja niin kauas tilanteesta että saan huomion itseeni. Haluaisin kuitenkin kontrollin heti siinä tilanteessa kun se iskee päälle, mutta olen huomannut että se on vielä liikaa vaadittu. Uskon, että tähän asiaan auttaa aika ja sinnikäs harjoitteleminen. Kuitenkin näitäkin tilanteita tulee eteen ja pääsemme niitä työstämään. Halise on tässä muutamassa kuukaudessa jo rauhoittunut, joten uskon että aika (osatekijänä) auttaa tämän ongelman suhteen.

Ehkä kiteytettynä se, mitä koiraltani haluan, on täydellinen kontrolli tilanteessa kuin tilanteessa. Haluan että koirani kunnioittaa minua ja tekee käskyjen mukaan. Metsässä koirat saavat huoletta juoksennella, mutta opetetuilla säännöillä. Treenihallilla ei mitään poikkeuksia seuraaviin: hallin lattiaa ei nuuskutella, toisia koiria ei kytätä saatika niiden luokse pyritä, huomio on minussa eikä ympäristössä. Nämä ovat tietenkin asioita mitä me harjoitellaan joka kerta kun hallille mennään eikä Halise ole vielä näissä valmis. Kriteerit ovat kuitenkin asetettu tavoitettaviksi ja näitä kohden koko ajan pyritään. 

Vastapainoksi sille, että meillä on suht tiukat säännöt, H saa paljon rakkautta ja rapsutuksia. Ja vaikka säännöt voivat kuullostaa tiukoilta puolen vuoden ikäiselle pennulle, kaikki tämä tehdään hauskan kautta. Esimerkiksi huomio pysyy hallilla minussa, kun me leikitään, temppuillaan ja touhutaan. Kun tekeminen loppuu, H menee odottamaan häkkiin tai laitan sen "ottamaan rennosti" eli pötköttämään ja myös vahdin, että H on rennosti eikä ala nuuskuttamaan lattiaa tai pörräämään omia. Tärkeää olla johdonmukainen aina kaikissa tilanteissa. Täytyy toimia samalla tavalla. Helpompi myöhemmässä iässä on antaa vapauksia silloin tällöin joissakin asioissa, kun ensin on opeteltu selkeät säännöt. 

Jonkun korviin voi kuullostaa pahalta pitää pentua jo tiukassa kurissa ja nuhteessa, mutta tämä on minun päätökseni kouluttaa oma pentuni. Ja Halise ei ole mikään helppo seurakoira, vaan vaativa työkoira joka tarvitsee ehdottoman selkeät säännöt. Kouluttaminen on ollut helppoa Halisen ominaisuuksista johtuen, mutta luonteeltaan H ei ole helpoimmasta päästä (tämä valkenee minulle koko ajan enemmän ja enemmän). Jos en nyt ole tiukka ja aseta rajoja, miten saan H:n tottelemaan myöhemmässä vaiheessa? 

Tällä hetkellä olen tyytyväinen koulutuksen hedelmiin; olen saavuttanut tavoitteita ja osa tavoitteista on jo lähellä. Minusta on mahtavaa kuulla ulkopuolisten ihmisten kommentteja siitä, että H on tottelevainen ja osaa jo hienosti eri asioita. Kaikkea ei myöskään itse huomaa vaan pitää joitakin asioita itsestään selvyytenä, joten ulkopuolinen palaute on mukavaa. Minun mielestäni Halisessa näkyy se, että olemme touhunneet paljon yhdessä, kotona, hallilla ja eri häiriöissä. Olen tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen, mutta matka on vielä pitkä ja paljon asioita opittavana. Halise saa paljon kiitosta hyvästä käyttäytymisestä ja itse koen, että Halise on todella iloinen ja onnellinen koira. 

Tämä keskustelu sai minut kovasti tutkailemaan omia ajatuksiani ja tietenkin myös pohtimaan sitä, olenko vaatinut Haliselta liikaa. En halua epäonnistua H:n kanssa, joten kaikki "huolet" ja kritiikki kasvatustapaani kohtaan otan vakavasti ja pohdin sen huolella. Tässä kuitenkin aion pitää kiinni kriteereistäni ja jatkaa samaan malliin. H on sen verran itsepäinen ja kova, etten sitä tällä koulutustyylilläni takuulla saa pilattua liian nössöksi tai irtautumattomaksi. Positiivinen vahvistaminen ja johdonmukaisuus on tuonut meidät tähän ja vie meidät eteenpäin. Niin kauan, kun H tekee työtä ilolla ja on selvästi halukas olemaan kanssani, tiedän että olen onnistunut. 

Nyt tuli pitkä lätinä, mutta tämä oli tarpeen itselleni selvittää näitä ajatuksia :) Varmasti löytyy tyylejä niin monia, kuin on koiranomistajaakin ja mielestäni se on aivan ok. Minun tyylini on tällainen ja noudattamalla sitä mikä tuntuu itsestä hyvältä, tiedän saavani sellaisen koiran mistä haaveilen. Tärkeää on tuntea oma koira, että voi tietää mitä pystyy vaatimaan missä vaiheessa ja mikä tyyli toimii/mikä ei.

Tämä viikko sopiikin hyvin tällaisten asioiden pohdiskeluun, kun vietän sairaslomaa erään leikkausoperaation vuoksi. Halisekin joutuu tyytymään vähempään tekemiseen hetken aikaa. Siskoni eilen ystävällisesti käytti Halisen agilitytreeneissä, joten mukavaa ettei tarvinnut jättää niitä väliin. Postausideoita on taas ihan hullunlailla, joten ehkäpä saan nyt hyödynnettyä näitä petipäiviä niiden kirjoitteluun ;) 

Tokotreenit

Eilen illalla kävimme tokotunnilla ja harjoittelimme seuraavaa: ruutu, kaukot ja kontakti häiriössä.

Halise oli ensimmäistä kertaa treeneissä jotenkin rasittavan ympäristöstä kiinnostuneella tuulella. Yritti nuuskuttaa hallin lattiaa (tämä ei ole sallittua), ruutuun mentäessä palkkauksen jälkeen kävi ruudun takana olevia tavaroita haistelemassa (?!) ja oli tosi hektisen oloisella tuulella. No, päätin sitten että tällaisella kerralla ei jäädä odottelemaan omaa vuoroa kentälle vaan vien oman suorituksen jälkeen häkkiin odottamaan. Teen tätä kyllä muutenkin, mutta usein me odotellaan 50/50 häkissä ja kentällä. Toki pitää osata odottaa kentällä toisten touhutessa, mutta huomasin H:n vireydestä että tänään ei ole se päivä. 😄 Jotkut eivät varmaan edes huomanneet että H on jotenkin erityisen reaktiivisella tuulella, kun sekin oli (ehkä joidenkin silmissä) aika hienovaraista. Olen itse vaan niin hiiskatin tarkka, että höntyillä ei saa yhtään.
Halkku on kyllä tosi reipas häkissä odottelija, yhden ainoan kerran kesällä se vinkui häkissä, kun menin hallille koulutukseen ja otin H:n mukaan. Hallissa oli tuolloin paljon (äänteleviä) koiria ja jätin H:n toiselle puolen hallia. Sen kerran jälkeen ei ole ollut mitään ääntelyongelmaa. Pyrin menemään treeneihin niin hyvissä ajoin, että H ehtii olla häkissä ennen treenien alkua n. 10-15min. Haluan, että treenit alkaa täydellä rauhoittumisella ja rauhallisella mielentilalla.

No, sitten siihen mitä me tehtiin.

1) ruutu. Lähetin targetille, ensin niin että annoin vain käskyn "touch" ja H juoksi (lönkytteli) alustalle, pysähtyi hienosti ja heitin namin. Koutsi ohjeisti vähän innostamaan enemmän lähetyksessä, koska H:sta on paremaan. No, uudella yrityksellä otin pannasta kiinni ja vähän hetsasin "oo, kato mikä siellä, onko touch, vau ku hieno, joko mennään" ja silloin kun H kiskoi jo innoissaan, vapautin ja annoin touch käskyn (jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt sanoa ruutuun, koska oli lukinnut targetin). Tällä kertaa meno oli ihan eri kaliiperia ja neitiltä ei vauhtia puuttunut ja pysähtyminen oli (minun silmissäni) täydellinen! Minulla itseasiassa itsellänikin on ruutunauha, mutta ei reunatörppöjä, joten en ole juurikaan kotona harjoitellut. Kai siihen törppöjen tilalle kävisi joku toinenkin esine..

2) kaukot. Ylpeyden aihe, nämä H tekee super hienosti! Olen saanut istu-seiso liikevaihdon pompun kautta ja näyttää hyvältä. Tähän sain nyt ohjeen että en enää pidä namia kädessä (vaikka annan käsiavun), vaan naks jälkeen palkka taskusta. Namit on tähän asti ollut kädessä siksi, että saan palkattua nopeasti, koska tämä on ollut työn alla ja uusi asia. Tästä ehkäpä videota tulossa! 😉

3) kontakti+häiriö. Häiriön laatua oli neljänlaista: liike, ääni, ruoka ja lelu. Lelu (ei yllättänyt) oli ruoan tullessa hyvänä kakkosena pahin. Kaikista muista paitsi röhkivästä possusta H selvisi mielestäni kivasti. Alkuun katsoi häiriön mutta sen jälkeen piti kontaktin perusasennossa hyvin. Näitä me olemme tehneet hävettävän vähän. Kontaktia kyllä kauppojen pihoilla ja eri koiratapahtumissa, mutta että tällaisia missä häiriö tapahtuu 30cm päästä. Täytyy ehdottomasti ottaa harjoituslistalle. Aion myös metronomin avulla mitata kauanko meidän normaali kontakti ilman häiriötä on, jotta saa osviittaa siitä mitä häiriön kera voi vaatia.

Tunnin päätteeksi laitoin H:n häkkiin, että sain kerättyä kamppeeni. Juttelin siinä vielä parin treenikaverin kanssa ja häkistä kuului kolahdus. Huvittuneet katseet treenikavereilta sai minutkin ihmettelemään mitä tapahtuu, niin sinne H oli kyljelleen heittäytynyt häkin lattialle ja laittoi nukkumaan. Jes, tämä on parasta antia. Harvoin H nukkuu/kyljellään häkissä makaa, yleensä häkkiasento on se, että H makaa ja leuka on maassa. Tai kippuralla. Nyt näkyi koko olemuksesta totaalinen rentoutuminen ja se oli paras juttu ehkä koko treeneissä, koska H vaikutti aika kiihkeältä muutoin, niin tällainen rentoutuminen oli paras näky. 😊 

Kuvia en ehtinyt ottaa, mutta laitan tähän torstai-aamun agilitytreeneistä kuvan. Voi kun H on niin kaunis ❤

Ensimmäinen agilityn "ratatreeni" ja tokon tilannekatsaus

Tähän asti meidän agilitytreenit ovat olleet hypyntarjoamista, takakiertoharjoituksia, putkeen menoa, keinuun siedättymistä jne. pieniä, mutta sitäkin tärkeämpiä harjoituksia. En ole ajatellut että mitään ratatreeniä me voitaisi tehdä vielä moniin kuukausiin enkä ole edes tehnyt itse esim. "hyppyä" yhdistettynä putkeen. Huom! Hypystä puhuessani tarkoitan ponnaria.

Maanantaina pääsimme treenikaverin puolesta ylimääräisiin agilitytreeneihin. Tähän asti näillä ns. ratatreenitunneilla me olemme tehneet jotain omia pentujuttuja, eikä olla sekaannuttu rataan. Tällä kertaa koutsi yllätti ja sanoi että me tehtäisiin radan alkua kolmen esteen verran. Apua! Samaan aikaan olin kauhuissani ja innoissani. Eniten näissä itseäni ahdistaa se, että en minä osaa mitään valsseja, sylkkäreitä ja sokkareita. En aina muista ajatella ryhtiä, rintamasuuntaa ja kengänkärkien suuntaa. Enkä katsetta. Itse tarvitsen erittäin hidasta etenemistä. Yhtä esteen väliä, että voin harjoitella ja sisäistää  sen miten päin minun pitää milloinkin olla ja miten koira on ja miten kädet liikkuu jne.

Meidät heitettiin ihan uuteen ja yllättävään tilanteeseen, mutta me selvittiin! Aluksi olin vähän väärin päin ja vähän liian kumarassa ja ohjauslinja oli vähän väärään suuntaan, mutta kun pari kertaa sain kokeilla ja tuli onnistuminen, niin voi vitsit sitä tunnetta! Minä, täysi agilitytumpelo huonon rytmitajuni kera sain koiran menemään kolme esteenväliä onnistuneesti. Wuhuu! Enkä kyllä jäänyt masentelemaan huonoa ryhtiä tai minulle tässä vaiheessa pikkuseikkoja. Ihan super hyvät fiilikset onnistumisesta. Ja se, miten hyvin Halise pärjäsi, ihan uskomatonta. Eka kertaa ratapätkää ja neiti tekee kuin vanha tekijä. Olen niin ylpeä tuosta sähikäisestä!

Tänään aamulla ennen kukonlaulua käytiin tekemässä tätä samaa kyseistä ratapätkää uudelleen muutaman toiston verran. Lisäsin tähän vielä yhden esteen ja kuivaharjoittelin Halisen odotellessa häkissä ja lepäämässä. Tässä ratapätkässä tuli käännöksiä ja takakierto, joten en halunnut tehdä kuin muutaman kerran. Näitä ratatreenejä varmaankin tullaan jatkossa tekemään silloin tällöin, mutta en usko että vielä viikoittain. Edetään nyt rauhassa ja maltilla, ettei tule mitään nivelvaurioita. Tästä meidän ensimmäisestä ratapätkästä laitan videon postauksen loppuun, sen verran olen iloinen tästä onnistumisesta! :D


Tällä hetkellä tokon suhteen olemme ihan hyvässä paikkassa. Kaukokäskyihin olen tyytyväinen; niistä olen saanut säpäkät ja nopeat luotua. Kokeilin yksi päivä jopa kisanomaista kaukokäskyliikettä ja aivan hienosti meni. Vieläkin kyllä perusasennossa annan käsiapua, mutta uskon että siitä pääsemme ajan kanssa eroon. Olen nyt enemmän treenannut perusasentoa peilin edessä ja huomaan että olen palkannut välillä liian edessä olevasta asennosta. Ääh! No, nyt ei muuta kuin korjaamaan. Teemme nyt perusasennon ensin niin vahvaksi, että voin tehdä käännökset paikoillaan ja sen jälkeen alamme tekemään seuraamista. Olen ottanut yhtä askelta eteen ja H on tullut hyvin vierellä mukana.

Luoksetuloa perusasentoon olemme harjoitelleet myös hieman; tässäkin käsiapua vielä. Jotenkin nyt pitäisi reipastua itse tämän käsiavun häviyttämisen suhteen, koska tuo perusasento on kuitenkin tärkein pohja koko tokolle.

Nouto sujuu hyvin, Halise tuo halukkaasti kapulan ja ei järsi sitä. Kapulan pitoa olemme alkaneet pienesti harjoittelemaan ja tässä käytän naksutinta apuna. Eli annan kapulan, naksautan ja otan kapulan. Tässä on tavoitteena tällä hetkellä 2 sekunin pito.

Paikkiksia olemme harjoitelleet paljon, mutta vain muutamia kertoja niin että koiria on aivan lähellä. Kaikki kerrrat ovat kuitenkin menneet hyvin ja olen palkannut tiheästi. Tätä paikallaoloa tehdään päivittäin arjessa, joten uskon sen olevan Haliselle suht varma liike tulevaisuudessa.

Kontaktia olemme tehneet häiriössä paljon, koko ajan pennusta asti, mutta näitä harjoituksia ei voi ikinä olla liikaa. Ensi kerran tokotreeneissä taisi itseasiassa olla teemana kontakti, joten odotan innolla uusia ideoita tämän harjoitteluun!

Oikeaa ja vasenta olemme harjoitelleet viime aikoina enemmän. Eli oikean/vasemman tuomista. Olemme tätä harjoitelleet lelulla, mutta piakkoin aion kokeilla myös kapulan kera. Olen ottanut reilusti väliä oikealle ja vasemmalle lelulle, käynyt näyttämässä kumpaa haetaan, palannut H:n viereen ja odottanut että lukitsee oikean. Tämän jälkeen antanut reilun käsiavun ja käskysanan "tuo oikee" tai "tuo vasen". Pari epäonnistumista on ollut treeneissä, mutta pääsääntöisesti H on nyt hoksannut idean tässä ja tuo innokkaasti. Tärkeintä tässä on nyt ollut onnistumisten luominen (niinkuin kaikessa tekemisessä) ja aluksi tehtävän helpoksi tekeminen.

Tämän hetken suurin tavoite on perusasennossa käsiavun häivyttäminen. Lisäksi takapään käyttöä otetaan taas ohjelmistoon enemmässä määrin. Halisella taas tullut kasvupyrähdys ja tuntuu että koivet on välillä tiellä :D Tällä hetkellä oman mittauksen mukaan H on näin 6kk ikäisenä 49cm korkea ja painoa n. 11-12 kg. H on rakenteeltaan aika siro ja sillä on mielestäni rinta aika kapea. Massaa vielä muutama kilo on odotettavissa. Vaikka nuo mittasuhteet kuullostaa aika hurjalta, niin H:lla ei näy kylkiluut eikä tunnu mitenkään huolestuttavasti (vrt. nirso ja laiha prahanrottakoira).

Huomenna meillä on tokotreenit ja maanantaina aamulla päästään taas paimentamaan! Jes, kivat päivät tulossa :) Loppuun siis tuo video, älkää kauhistuko ohjaajan jäykkyyttä ja vähän ylimeneviä ohjauksia :D

Paimennus, agility ja metsäjälki

Ahh, mikä ihana harrastusten täyteinen pari päiväinen! Ollaan päästy Halisen kanssa ihan urakalla hommiin ja opittu uutta. Jes!

Ensimmäistä kertaa koko lauma lenkillä yhdessä minulla. Ei säästytty ärräpäiltä eikä hermoromahduksilta :D 

Aloitetaanpa paimennuspäivityksellä. Olemme käyneet nyt pari kertaa Halisen kasvattajan luona lampailla ja Halisesta on kuoriutunut todella hieno paimenkoira. Hienompaa tekemistä, mitä olin osannut tämän ikäiseltä pennulta odottaa. H on selvästi fiksuuntunut lampaiden parissa, häntä pysyy lähestulkoon koko ajan alhaalla ja muutenkin ilme on rauhallinen. H lähestyy lampaita rauhallisesti ja selvästi miettii mitä ja miten pitäisi toimia. Joka kerta on kuitenkin sisältänyt myös ylilyöntejä (kuulemma ei tarvitse olla huolissaan, kuuluu pennun käytökseen) ja H on innostunut liikaa, jolloin se on pitänyt ihan kunnolla karjaista pois lampaiden luota. Ylilyönnillä tarkoitan, että lähestyy lampaita juosten ja selvästi jahtaaminen mielessä. Näistä olen ollut tiukkana, ja tuollainen käytös pitää heti kitkeä pois; lampaita lähestytään ainoastaan rauhallisessa mielentilassa. Halisella on edelleen liina perässä mutta en pidä siitä kiinni. Olen huomannut että H on paljon rauhallisempi, jos liina on löysällä eikä tiukalla. H saa luvan lähestyä lampaita vasta kun on selvästi rauhoittunut ja nämäkin jahtaamiset on tullut sen jälkeen kun on ensin lähtenyt rauhallisen oloisena.

Viime kerralla H haki todella hienosti tasapainoa. Oli ihan uskomattoman hienoa seurata, kuinka H piti lampaita pienellä liikkeellä kasassa ja jos joku lampaista karkasi, H yritti saada karanneen takaisin laumaan. Uskomatonta, miten tuollainen käytös tulee luonnostaan! Vielä kun itse oppisi yhtä nopeaa tahtia lampaiden kieltä ja oikeaa reagoimista. Välillä kielsin Halisea väärästä asiasta; esimerkiksi siitä kun minun silmiini näytti että H lähtee jahtaamaan lampaita, mutta se yrittikin kasata kaksi erilleen joutunutta pientä ryhmää yhteen. Sainkin ohjeen siitä, että jos koira juoksee kohti lampaita, silloin kielto, mutta jos koira juoksee ns leveyssuunnassa, niin silloin se yrittää pitää niitä kasassa. Olemme Jekun omistajan kanssa saaneet pentujen kasvattajalta erittäin hyvää opetusta ja koko ajan selitystä siitä, mitä koira ajattelee ja mitä lampaat ajattelee, mitä tapahtuu milloinkin jne. Olen kyllä tosi kiitollinen että meille on järjestynyt aikaa, koska opetus on ollut ihan huippuluokkaa! Seuraavat paimentelut on parin viikon päästä. Odotan kyllä innolla! Olen innostunut niin paljon tästä paimennushommasta, että voisin vaikka muuttaa pellolle :'D

Tänään aamulla, ennen metsäjälkikokeilua kävimme hallilla tekemässä vähän putkitreeniä. Sain kerrankin palkkaajan mukaan, joten treenit luonnistuivat huomattavasti helpommin. Tähän asti olen siis heittänyt lelupalkan H:lle kun se on lähtenyt putkeen, mutta nyt halusin kokeilla namipalkalla, koska lelusta on tullut sen verran tärkeä. Ja lisäksi tekeminen on vähän nopeampaa, kun ei tarvitse välissä lelulla rallatella ja pyytää sitä pois. Harmillisesti en hoksannut pyytää kuvaamista, koska siihenkin olisi ollut mahdollisuus, joten tästä treenistä ei ole lainkaan kuvamateriaalia.

Tein suoraa putkea ja mutkaputkea ja painopisteenä oli lähettäminen putkeen eri kohdista ja pidemmältä etäisyydeltä. Otin H:n jalkojen väliin istumaan, näytin putkea ja sanoin putki sanan ja kun H lukitsi putken, vapautin ja huusin "putkeen". Putkeen menon jälkeen avustaja heitti namin targetille joka oli suorassa linjassa putken kanssa. H teki todella reippaasti ja innokkaasti töitä. Luulen että siirryn tähän namipalkkaan suurimmaksi osaksi, mutta se vaatii sitten avustajan läsnäolon. Nyt oli fokus esteessä, eikä palkassa esteen päässä.

Loppuun tehtiin muutama ruutuun meno niin, että otin kunnolla etäisyyttä ruutuun, avustaja näytti H:lle lelua, jätti lelun ruutuun, vapautuin H:n ja huusin perään "ruutuun". Tätäkin harjoitusta on hieman haastavaa tehdä ilman avustajaa, joten piti olla kaikki hyöty irti ;) Hmm, tulipa mieleeni, että taas on alustaharjoitukset hieman jääneet taka-alalle.. täytyykin tässä lähipäivinä muistutella targetia mieleen!

Viime viikon tokotreeneistä

Ja sitten siihen metsäjälkeen! Olen tässä kesän mittaan tutustunut facebookryhmän kautta erääseen naiseen, joka omistaa n. Halisen ikäisen bordercolliepennun Junin. Olemme kirjoitelleet paljon meidän pennuista ja ollut todella mukava vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia. Tänään sitten nähtiin ensimmäisen kerran metsäjäljen merkeissä, kun Junin omistaja lupasi ystävällisesti meitäkin opastaa metsäjäljen saloihin. Haliselle tehtiin namiruutu (jos nyt tremi meni oikein), jossa tallottiin n. 1m x 1m kokoinen alue metsämaastoon ja alueelle ripoteltiin nameja. Ruudun annettiin hetken "tasoittua" ja Halise pääsi hetken päästä ruudulle. H käytti hienosti nenää ja nuuskutus kuului, kun neiti etsi nameja alueelta. H jaksoi hyvin etsiä ja kun alue oli koluttu, seurasi lelupalkka poispäin ruudusta.

Tämän jälkeen oli meidän treenikamujen vuoro tehdä omat jäljet ja hienosti Junikin osasi jo tehdä sellaisen jäljen, missä oli mutka. Hassua kyllä, miten H ja J on niin saman näköisiä, vaikka niillä ei ole ainuttakaan yhteistä sukulaista. Väritys on hyvin pitkälle samanlainen (Halisella on hieman enemmän valkoista) ja kokokin oli samaa luokkaa. Silmät on molemmilla yhtä hurmaavat! Uskoisin että tytöistä tulee vielä hyvät kaverit, kun pääsevät yhdessä leikkimään :)

Toisena harjoituksena tehtiin muutaman metrin mittainen jana, johon laitoin taas nameja (jokaisen kantapään kohdalle). H lähti aluksi tosi hienosti etenemään suoraa linjaa, mutta loppua kohden vähän harhaantui. Pääasia, että kuitenkin ymmärsi mitä ollaan tekemässä ja nokka pysyi tälläkin kertaa hyvin maassa. :) Ääh, ärsyttävää kun löytyy tällaisia mielenkiintoisia uusia harrastuksia! Ei millään riittäisi aikaa enää uuteen juttuun, mutta ehkäpä tämä voisi olla sellainen sunnuntaihöntsäily..?

Mutta taas sain olla iloinen Halisen intensiivisestä työskentelystä ja hyvästä työotteesta. Kyllä se ihan työkoira on ja toivottavasti pysyykin yhtä innokkaana tekijänä. Agilityavustajani tänään kommentoi sitä, että H on niin sisällä siinä työnteossa, että ei voi kun ihailla. Vaikka välillä pidin taukoja ja annoin H:n olla vapaammin, silti se odotti uusia ohjeita ja käskyjä. Se olisi voinut lähteä hönttäsemään ympäriinsä, mutta valitsi mielummin minut ja odotti seuraavaa käskyä. Todella ihana piirre ja olen siitä todella iloinen. Vaikka korvat välillä johonkin katoaa, mutta silloin kun me tehdään yhdessä, niin silloin ei kiinnosta mitä ympärillä tapahtuu.

Huomenna taidan pitää ihan totaalisen lepopäivän kaikesta. Lenkkeilyä luonnossa, mutta ei mitään temppuja eikä harjoituksia. Ihan nollataan molemmat aivoja ja ollaan vaan! Ensi viikolla on sitten taas tokovalmennusviikko ja lisäksi mietin, että me käytäisiin tekemässä perusasentoharjoituksia ja paikallaoloa jossain marketin pihalla pitkästä aikaa.

Postauksen kuvat eivät liity sisältöön mitenkään. Nyt vaan kävi niin, ettei mistään kolmesta treenistä tullut otettua kuvia!

6kk

Halise täytti 27.9. kuusi kuukautta. Jotkut harmittelevat sitä kuinka aika menee nopeasti ja pentu ei olekaan enää niin pieni pentu, mutta minusta tässä vaiheessa on vain ihanaa kun aika mennä viipottaa eteenpäin! Erityisesti siksi, että tietää koiran oppivan pentuna kuukaudenkin aikana jo huikean määrän uusia taitoja, joten arki menee koko ajan helpommaksi sekä koulutettavissa asioissa mennään rytinällä eteenpäin. Olen tainnutkin mainita jossain postauksessa, että olen itse välillä hieman kärsimätön ja haluan asioiden tapahtuvan nopeasti. Tästä syystä bordercollie on ollut oiva valinta harrastuskoiraksi, koska se oppii niin nopeasti asioita ja pääsemme etenemään nopeammalla tahdilla eteenpäin. Ajattelin tähän koota asioita samalla tavalla kuin viime kk-päivitykseen; mistä olen iloinen, mitä kehitettävää, mitä olemme oppineet, mitä haasteita on tullut lisää.

Aloitetaanpa iloisista asioista. Jotkut näistä ovat pienen pieniä onnistumisia, mutta vaikuttaa suuremmin meidän arkeen/sujuvuuteen.

1) Maahanmeno käskystä.

Tämä ei ole tokoon liittyvä maahanmeno, vaan arjessa ja frisbeessä käytettävä maahanmeno.
- Frisbee hommissa voin lähettää Halisen kädellä näyttämääni suuntaan ja keskeyttää matkan antamalla "maahan" käskyn.
- Metsälenkeillä voin komentaa Halisen metsään, käydä maahan ja odottaa ohikulkijoiden menevän ohi. Helpottaa kummasti, kun ei aina tarvitse ottaa kiinni hihnaan. Tätä tietenkin kehitetään koko ajan eteenpäin niin, ettei tarvitse aina 10m päähän metsään sitä komentaa :D
-Maahan menossa on vielä haasteita siinä, jos lähetän H:n frisbeen perässä ja käsky tulee kesken matkan. Pysähtyminen on helpompaa kun H lähestyy minua. Oletettavastikin. Poispäin mentäessä meillä ei ole katsekontaktia ja fokus on täysin suoritettavassa tehtävässä. Tätä me harjoitellaan nyt niin, että teen pysäytyksestä vielä vahvemman ja sen jälkeen siirrytään siihen että vapautan kuolleelle lelulle ja pysäytän. Lentävä frisbee on vielä niin kova sana, että en halua suoraan mennä harjoittelemaan pysäytyksiä siihen. Toki olen kokeillut ja H kyllä pysähtyy.. kunhan on hidastanut ja madellut ensin 10 metriä. En halua missään nimessä pysähtymisen olevan sellaista, joten me tehdään hitaasti ja varmasti napakkaa pysähtymistä kohi, ettei tällainen matelu jää päälle. Tositilanteita on ollut, kun frisbee on lentänyt puskan yli tielle ja kyllä H silloin pysähtyy kun karjaisee ilmoille pysähtymiskäskyn.

2) Tarpeiden tekeminen käskystä

Tämä sujuu jo heti ekalla yrittämällä (:D) eikä tarvitse montaa kertaa toistaa. Näppärää, tekee sekä pissat että kakat käskystä. Useasti H ei meinaisi malttaa itsenäisesti esim metsälenkeillä pysähtyä tarpeilleen, mutta käskystä käy heti.

3) Yleinen kuuliaisuus ja tottelevaisuus

Metsässä, kotona, pihalla, lenkillä, hallilla korvat ovat löytäneet hyvin paikkansa ja niitä käytetään! Toki on niitäkin hetkiä kun korvat katoaa (näistä lisää haasteet listassa) ja neiti ei kuuntele vaikka mitä tekisin, mutta pääsääntöisesti voin luottaa Haliseen ja siihen että se tottelee. Iloinen olen siitä, että huomaan olevani (ainakin ajoittain) kiinnostavampi, kuin esimerkiksi kaverikoirat joiden kanssa mennään yhteislenkille. Halise hakeutuu luokseni ja toivoo, että minä leikittäisin häntä. Näissä tilanteissa olen tätä vahvistanut ja leikkinyt/palkannut siitä, että H tulee kesken erityisen mielenkiintoisen hetken luokseni. Jee! Jotain olen tehnyt oikein ;)

4) Perusasento!

Enpä olisi uskonut, että tätä tulisi vielä piiiitkään aikaan onnistuneiden asioiden listalle. Vieläkään emme ole siirtyneet tekemään seuraamista (välillä kyllä mietin, että junnaanko liian kauan samassa kohdassa?) vaan keskitymme perusasennon tekniikkaan. Halise on alkanut oivaltamaan todella hienosti paikkansa ja olemme tehneet kääntymisiä paikallaan, yhtä askelta sivulle ja eteen. Halise hakee todella hyvin jo ilman käsiapua perusasentopaikan. Välillä (etenkin toistojen alussa) annan käsiavun, jotta mieleen muistuu oikea paikka. En halua perusasennossa epäonnistumisia, joten sen takia tätäkin olen viilannut. Sitten, kun H tekee täysin ilman käsiapua käännökset pitäen hyvin paikkansa, siirryn seuraamiseen. Mitään kiirettä ei ole ja haluan pohjatyön tehdä kunnolla.

5) Paimennus

Halise on osoittanut erittäin paljon potentiaalia paimennusharjoituksissa. Olemme päässeet jo tekemään tasapainoa, ja suurimmaksi osaksi ajasta H liikkuu rauhallisesti ja selvästi miettii sitä mitä hänen pitäisi tehdä seuraavaksi. H pitää lampaisiin sopivan etäisyyden ja käyttäytyy rauhallisesti lampaita kohtaan. Toki välillä innostuu liikaa, mutta tuolloin peli vihelletään poikki. Lampaiden kanssa ei räiskitä, vaan niitä kohdellaan kunnioittavasti ja ystävällisesti. H:lla on kyllä geenit kunnossa ja taitoa on tämä neiti kyllä osoittanut. Hieno paimen <3

Seuraavaksi sitten niitä haasteita ja asioita, joihin tällä hetkellä kiinnitetään enemmän huomiota.

1) Mörköikäpostauksessa kirjoittelinkin jo kiihtymisistä. Eli ne ovat yksi haaste edelleen. Yhtäkkiset tilanteet; juoksevat lapset, koirat, sauvakävelijät tuottaa harmaita hiuksia ja sykkeen nousua meille molemmille. Luulen että nyt ollaan menty aavistus parempaan suuntaan, kun olen itse ottanut vähän rennommin ja en ole omalla käytökselläni tehnyt mitään suurempaa numeroa. Tähän siis kiinnitetään huomiota. Kävimme yksi päivä mm. istumassa agilitykentän laidalla kun treenikaveri teki agilityä. H pari kertaa kiskoi hihnassa sinne päin, mutta rauhoittui sitten maahan makaamaan kun tajusi ettei tässä mitään suurempaa tapahdu. H seurasi tiukasti minun reaktiota; kun mitään en tehnyt/huomioinut, H ihmetteli, mutta rauhoittui.

2) Hihnakävely tuottaa välillä ongelmia, erityisesti päivän ensimmäinen lenkki: kiire ja vauhti on kova. Olen kyllä ollut periksiantamaton tässä ja en ole antanut periksi. Me kävellään eteenpäin ainoastaan hihna löysällä. Ohitukset menevät nykyään jo ihan mukavasti, H vaan on alkanut tekemään sitä, että ohi menee todella sievästi, mutta kun ohitettava on mennyt ohi, H sinkoaa "perään" jälkihajuille. Ihmisiä haluaisi tervehtiä kaikkia, joten sitä innokkuutta on saanut kääntää näissä tilanteissa muualle (esim. katsekontaktiin). Mutta luulen että hihnakävelykin on sellainen asia, ettei se ihan hetkessä ole valmis. Kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta tässäkin tarvitaan. :)

3) Ajoittainen levottomuus. Tästäkin kirjoittelin edellisessä postauksessa. Nyt on selvästi sisällä olossa lisääntynyt levottomuus ja vaatiminen. Tässä olen ollut tiukka; jos meillä ei ole leikit/treenit kesken, silloin ei höntyillä. Vinkumiseen on ehdoton nollatoleranssi ja turhan päiväiseen kaahkailuun sisällä olen puuttunut. Erityisesti tämä on havaittavissa, jos olemme olleet tekemässä jotain hyvin virettä nostattavaa (frisbee esim). Silloin on tekemistäkin tärkeämpää rauhoittua ja olla tekemättä mitään. Mielestäni en tee Halisen kanssa liikaa, mutta tämä rauhoittuminen on tärkeä taito oppia ja nimenomaan muistuttaa.

4) Auto. Joskus alkuvaiheessa blogia kirjoittelin enemmän tästä matkapahoinvoinnista. Pahoinvointi itsessään on kyllä helpottanut, mutta autoahdistus ei. H ei haluaisi millään autoon ja usein autolle käveltäessä H:lla alkaa paksu kuola valua suupielistä. Se vihaa autoa. Tästä otan kyllä syyt omille niskoille, nimittäin pitäisi tehdä sellaisia harjoituksia, että mennään autoon esim. syömään, ottamaan parit namit ja sen jälkeen pois. En ole tainnut tällaisia harjoituksia tehdä kuin pari kertaa. Tässä aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja lisätä enemmän autoharjoituksia ilman että auto liikahtaa mihinkään. Selvästi Haliselle jäänyt mielikuva autosta ja pahoinvoinnista ja nyt oireilu alkaa ennen kuin ollaan edes autossa.

Edelleen, joka päivä enemmän ja enemmän olen Haliseen tyytyväisempi ja iloinen sen olemassaolosta. Tekeminen yhdessä on mukavaa ja Halise on kyllä todella helppo koira ohjattavaksi. Työmotivaatio on ihan huippuluokkaa ja H oppii nopeasti uusia asioita. Välillä itse stressaannun siitä, että on niiiiin paljon asioita mitä pitäisi opetella/oppia ja tuntuu että sitten se aika on pois jostain yhtä tärkeästä. Esimerkiksi agilitystä oli n. 4 viikon tauko, tosin eilen käytiin tekemässä/muistuttelemassa putkitreenit, mutta nekin jäi parin kerran kokeiluun, kun jouduimme käyttämään ulkokenttää. Sen huomasin nyt, että seuraavissa agilitytreeneissä otan a) avustajan palkkaamaan b) namit lelun sijaan. Lelun arvo Halisen silmissä on noussut mielestäni liian suureksi ja H haluaa lelua niin paljon, että tekeminen on sitten toisarvoista. En tiedä pitäisikö sen olla näin, mutta itsestäni nyt tuntuu että fokus ei ole ihan oikeissa mittasuhteissa. Lelun kanssa olen ollut muutenkin tarkka, välillä otan lelun mukaan lenkille niin että H sen näkee, mutta en heitä sille/palkkaa sillä. H kyllä sitä kärkkyy, mutta en anna ottaa vaan sanon sille "nyt ei leikitä". H kyllä luopuu lelusta ja lähtee haistelemaan ja tutkailemaan, eikä maanisesti kyttää lelua.

Tällä hetkellä päällimmäisinä ajatuksia Halisen suhteen on onnellisuus ja tyytyväsisyys. Haasteita tulee varmasti aina olemaan ja onnistumisia ja ilon aiheita on onneksi paljon enemmän kuin huolia. Hyvin meillä menee ja meistä tulee koko ajan parempi tiimi! :)

Mörköikä.

Tuo järjellä ajateltuna ohimenevä, mutta tässä hetkessä kamala vaihe. Halise on alkanut pelkäämään sauvakävelijöitä ja saa ihmeellisiä sätkyjä milloin mistäkin asiasta. Tiedän, että vaihe on ohimenevä, mutta silti huoli ja ahdistus koputtelee takaraivossa, että entä jos tässä onkin jotain pysyväksi jääviä kummastuksia? Sauvakävelijöiden pelkääminen alkoi aivan yhtäkkiä. Meidän normaalilla lenkkipolulla kulkee paljon kaikenlaista kulkijaa ja pennusta asti sauvakävelijät ovat olleet lähes päivittäisiä vastaantulevia. Aikaisemmin he eivät ole aiheuttaneet Halisessa mitään kummallista reaktiota; on ollut kiinnostunut, mutta ei niin että jaksaisi jäädä katsomaan sen pidemmäksi aikaa. Nyt kun sauvojen kopina kuuluu pitkältä, H terävöityy; häntä ja karvat nousee ylös, murina/haukkuminen alkaa. Voi kuinka pyllystä. Aluksi hämmennyin tästä suuresti ja komensin Halisea ihan huolella; et hiiskatti rähise kyllä yhtään kenellekään. Sitten huomasin, että tämä oma reaktio lisäsi Halisen agressiota ja niinpä olen päättänyt mennä ohi vetäen perässä hepuloivaa bortsupentua. Raivostuttavaa; tähän asti tyyliini on kuulunut saman tien palautteen antaminen (kielto/murahdus) ja sen jälkeen vaihtoehtoinen toiminto (tule/seuraa/mennään). Nyt ei auta. Ei vaikka mitä sanoisi. Eli, parempi olla meuhkaamatta kun siitä ei ole näköjään muuta apua kuin rähinän lisääntyminen (ja ei-käskyn turha kuluttaminen). Huolissani olen joo, että tässäkö sitä nyt mennään sitten; annan koirani rähistä remmissä ja vedän sitä perässäni, kamalaa. Mutta oppia ikä kaikki ja selvästikin olen joutunut muuttamaan joitakin koulutustapojani Halisen myötä. Usein paremmin toimii huomioimattomuus kuin kielto. Ja voihan se olla että oma reaktio vahvistaa tuota käytöstä; luultavimmin automaattisesti kiristän hihnaa tai itse jännityn, koska tiedän mitä tuleman pitää.

Nämä ihmeelliset sätkyt.. Tästä on jo pari viikkoa aikaa kun siskoni oli mukana treenihallilla kuvaamassa meidän harjoituksia. Yhtäkkiä Halise alkoi haukahtelemaan ja karvat pystyssä "kiertämään" kenttää, enkä saanut siihen mitään kontaktia. Kävin hakemassa sen pannasta takaisin luokseni, kun se ei käskyjä kuunnellut. Haukahtelu jatkui. Huomasin, että haukun kohteena oli siskoni (!!!) joka oli siinä kentällä ollut alusta asti kuvaamassa. Tulimme yhtämatkaa ja Halise taatusti hänet näki. Mutta kun siskoni kyykistyi ja kutsui Halisen luokse, homma oli ohi ja treenit jatkui normaalisti.

Juoksevat lapset, koirat ym yllättävät tilanteet jotka ovat aina olleet Halkulle vaikeita, on nyt saanut ihan uudet mittasuhteet. Näissäkin oma reaktio on ärähtäminen ja kielto, ja tilanteesta pois vieminen (en missään olosuhteissa halua hyväksyä murisemista ja räksyttämistä toisille). Mutta, nyt yritän päästä tästä omasta reaktiostani sen verran yli, että en käyttäisi tuota kieltoa vaan veisin vaan H:n pois, jotta se pääsee rauhoittumaan. Ärähtäminen kuin selvästi antaa sille lisäboostia. Pari päivää sitten olimme seuraamassa agilitykisoja ja hallin nurkilla koirakko harjoitteli putkeenmenoa, H sai kauheat raivarit. Komensin, vein sen pois. Ei auttanut. En saanut kontaktia kuin vasta lähes hallin ulkopuolella. Jukan kanssa juteltiin asiasta ja hän antoi ehdotuksen, että jos tilanne olisi mahdollinen, niin voitaisiin jäädä seuraamaan tuollaista tilannetta mikä aiheuttaa tämän reaktion, jotta H näkisi ettei mitään kummallisempaa tapahdu. Olemme kyllä olleet seuraamassa agilitytreenejä kesällä ym. mutta jostain syystä nyt on iskenyt kaikki juoksevat koirat/yllättävät tilanteet pahasti päälle. Mutta tuollakin kisoissa teimme kontaktiharjoituksia ja leikimme leluilla, niin silloin H ei kiinnittänyt ympäristöön mitään huomiota. Eli ongelma ei kuitenkana ole NIIN suuri, että se jättäisi kesken jonkun käskyn tai leikin sen takia että ohi juoksee koiria/ihmisiä. Taidan kyllä etsiä jonkun spottipaikan jostain leikkipuiston läheltä (sopivan etäisyyden päästä), missä kirmailee juoksevia lapsia ja ihan vaan siedätytään.

Mutta. Toisaalta, mietin, kannattaako nyt mörköiän aikana tehdä tällaisia siedätyshoitoja vai odottaa että pahin mörkö on ohi? Itse tietenkin heti haluaisi tarttua härkää sarvista. Tämä toisten koirien leikkiminen/juoksentelu jne on ollut kyllä Haliselle haastavaa (välillä oli jo paljon parempana) mutta nyt mennyt taas huonompaan suuntaan.

Tässä mörköiässä pahinta on tämä, kun tulee se tunne että nämä asiat ovat tulleet jäädäkseen, ja sen takia haluaisi heti alkaa työstämään näitä esille tulleita ongelmia. Joskus kai nekin voi jäädä päälle ja on ongelmana myöhemminkin?

Tämä on toisaalta nyt myös itselleni hyvä mielentilaharjoitus, koko mörköikä. Koko ajan olen jotenkin "varpaillani" ja yritän tehdä parhaani Halisen suhteen. Yritän onnistua ja olla tekemättä suuria virheitä. Tällaisen tilanteen äärellä joutuu itsekin vaan hyväksymään sen, etten pysty asialle tekemään juurikaan muuta kuin itse rauhoittumaan ja olla tilanteissa johdonmukainen ja rauhallinen. Usein yllättävissä tilanteissa itsekin kiihdyn/säikähdän ja reaktio on paniikinomainen hätiköinti. Nyt pitäisi päästä siihen mielentilaan, että parhaiten itse pystyn toimimaan olemalla rauhallinen enkä lisää kierroksia reagoimalla itse.

Nyt on lisänä tullut viimeisen viikon aika kaikenlainen vöyhkääminen. Aikaisemmin ei ole tuottanut mitään ongelmia rauhoittua kotona ja yleensä lenkin/treenin jälkeen H on vetäytynyt vähän omiin oloihinsa; välillä leikkimään, välillä vaan pötköttelemään. Tämä on ollut ihan ok. Kotona en hyväksy ympäriinsä kävelemistä ja vinkumista ja selvästi levotonta käyttäytymistä. Silloin kun me ei leikitä eikä tehdä treeniä, silloin ollaan rauhassa. Toisten koirien kanssa saa leikkiä ja itseään saa viihdyttää leluilla, mutta vaatiminen, perässä kulkeminen ja vinkuminen on ehdoton ei.

Nyt olen tietoisesti ollut Haliselle tiukempi; kun sanon että mennään "nukkumaan" tai rauhoittumaan, silloin me kanssa mennään eikä riitä se että omalla paikalla pyörähdetään. Kaikenlaisesta vinkumisesta ja vaatimisesta on saanut nyt kunnon komennot ja murahdukset. Nämä on ehkä myös sellaisia asioita missä voisi käyttää myös huomioimattomuutta, mutta kyllä minussa sen verran löytyy vielä sitä kouluttajaa millä olen aikaisemmat koirat pistänyt ruotuun, että haluan opettaa koiralle myös sanoin sen, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Halise osaa myös olla erittäin suloinen ja lähes vastustamaton, kun se tuo leluja korvat luimussa ja koko peräpää heiluen. Älyttömän kiva olisi aina tarttua siihen leluun ja alkaa leikkimään. Mutta ei enää, ei ainakaan niin usein kuin aikaisemmin. Aikaisemmin olen kiinnittänyt huomiota siihen, millä ilmeellä H tulee pyytämään leikkiin. Jos ilme on dominoiva (korvat ja häntä pystyssä selvästi komentaen), olen komentanut Halisen pois. Mutta jos ilme on ollut nöyrä (korvat luimussa, hieman matalana, häntä heiluen), olen alkanut leikkimään. En kylläkään joka kerta, mutta useimmiten. Nyt tässäkin kiristetään ja leikkikerrat tulee vähenemään huomattavasti (siis Halisen aloitteesta). Jukalle tämä tulee olemaan haaste, koska H on pureutunut sen sydämeen niin vahvasti, että Jukka sulaa kaikesta Halisen leikkikutsusta :D Jukka on ollut Vividille todella tiukka ja rajat olleet tarkat, mutta uskon että nyt kun Halise on minun harrastuskoira, niin Jukka ei näe lepsuilun vaikutuksia niin tarkasti kuin minä. Mutta onneksi J ymmärtää, paremmin kuin hyvin yhden bc:n kasvattamisen jälkeen, että rajat ovat enemmän kuin tuhat jänestä. Halise on kyllä onnistunut kieputtamaan Jukan pikkutassunsa ympärille ;)

No mutta katsokaa nyt sitä! Aika helposti tähän katseeseen kompastuu.. Täytyy pitää nyt tunteet kurissa ja järki päässä ;) 

Tunnaritreenit

Tänään oli minun ja Halisen ihka ensimmäiset tunnaritreenit. En oikein tiedä miten olen päässyt tästä liikkeestä "luistamaan" ja en ole edes Vividin kanssa kertaakaan tehnyt tunnistusnoutoa.. Hups! No, nyt saatiinkin hyvät eväät lähteä viemään tätä harjoitusta eteenpäin.

Olen netistä kyllä lukenut aiheesta ja sieltä löytyy läjäpäin eri tapoja opettaa kyseistä liikettä. Itselläni kun ei ole tämän liikkeen opettamisesta kokemusta, niin en ole päässyt luomaan mielipidettä siitä mikä olisi hyvä ja toimiva tapa meille. Joten, hypättiin innokkaasti näihin treeneihin mukaan.
Ensimmäinen projekti oli saada tunnistuskapulat, joita en edes omista, hankittua tunnille mukaan. Kyselinkin vinkkejä facebook-ryhmästä, mistä kapuloita kannattaa lähteä hankkimaan täältä Jyväskylän alueelta. Sen verran olen hintoja joskus katsellut, että Mustin ja Mirrin kapulat olivat mielestäni aika hintavat (16,90€/50kpl). Sain vinkin, että Starkki myy juurikin tämän kokoista puista rimaa ja kävinkin sieltä ostamassa 3,30m mittaisen riman, jonka ystävän avustuksella pätkin 10cm paloihin. Jee, tein itse ja säästin :D

Me aloitettiin harjoitukset niin, että ruudun nauhasta tehtiin "mytty" maahan, koiralle näytettiin kapulaa, kapula laitettiin myttyyn piiloon ja vapautettiin koira etsimään kapulaa. Kun koira löysi, naksautus ja palkka kapulalle. Haliselle käytin etsi-sanaa, koska sillä tiesin että H hoksaa alkaa etsimään tällä sanalla. Löydön ja palkan jälkeen heitin namin poispäin mytystä, jotta sain aikaa siirtää kapulan toiseen kohtaan. Halise hoksasi tosi nopeasti idean ja levähdystauon aikanakin karkasi mytylle etsimään kapulaa.. En tiedä mikä fiksaatio sillä on puisiin esineisiin, mutta meidän ei kauheasti ole tarvinnut kapulamotivaatiota harjoitella. Se nimittäin voittaa lelunkin :D Tästä saimme sitten jatko-ohjeet kuinka edetä! Olipa hauskaa ja virkistävää tehdä jotain ihan uutta. 

Tunnarin lisäksi harjoiteltiin noutoa. Tästä ehdinkin kirjoitella aikaisempaan postaukseen, että vahvistanko vaan sitä tuomisen tarvetta vai opetanko vaihtamisen vahvaksi. Pohjustinkin koutsille tätä minun mietintääni ja hän pyysi näyttämään miten me tehdään. Kokeilin ekalla kerralla palautuksessa "jes" kun vauhti oli hyvä ja H yllättäen irroittikin kapulan ja juoksi innoissaan luokseni ja palkkasin namilla, koska en ollut edes ottanut lelua käteeni. Seuraavan tein samalla kaavalla, mutta nyt otin lelun, jotta H saa vaihtaa kapulan siihen. Taas onnistui, H pudotti jessillä kapulan ja haki lelun, mutta irroitti lelusta ja palasi kapulalle. Koutsi kehoitti houkuttelemaan takaisin lelulle ja kertoi että näyttää vaan siltä että H on normaalin pentumaiseen tapaan kiinnostunut maahan pudonneesta kapulasta, mutta parempi ettei siihen kiinnitä sen enempää huomiota vaan houkuttelee sen takaisin palkalle (lelulle). Näitä harjoituksia tehdään enemmän ja pitemmällä matkalla, jotta H saa juosta ja ottaa vauhtia enemmän.

Lopuksi katsottiin vielä kaukokäskyjä. Istu-maahan menee jo ihan hyvin ja täpäkästi. Välillä maasta istumiseen menee tassuilla askeltaen, joten tähän saimme käsitarget vinkin, miten kokeilla muutamia kertoja, että saadaanko istumaan nousu täpäkämmäksi. Eli, kun H on maassa, laitan käsitargetin ylös ja pyydän sitä koskemaan siihen. Tätä ei oteta aktiivisesti ohjelmistoon, mutta kokeillaan löytäisikö H tätä kautta idean pompun kautta istumaan menoon.

Tällä kertaa H oli ihan supersuper innokas, vähän ehkä liiankin ajoittain.. Lepotauoilla yritti tarjota kaikkia osaamiaan temppuja ja selvästi oli virtaa kuin pienessä pitäjässä. Ja eikä ihmekään, nyt kun olen itse kipeänä niin tämän päivän "aktiviteetit" on koostunut ihan vaan pienistä pissatuslenkeistä ja aamun temppuiluista. Voisin kyllä jatkossakin ottaa treenipäiville tällaisen lenkittömän päivän, jotta innostus olisi tätä luokkaa treeneissä. Olen kyllä aina pitänyt ennen treenejä pitkän tauon mistään muusta tekemisestä (esimerkiksi pitkä lenkki aamulla eikä iltapäivällä), että energiaa olisi sitten treeneissä. Treenipäivinä olen myös antanut iltapäiväruuan puolikkaana annoksena, että olisi myös ruuan takia motivaatiota. Tosin tällaisen työmyyrän kanssa sitä motivaatiopulaa tuskin tulee olemaan. Mutta, tällaisilla pienillä konsteilla saa lisäpotkua treeneihin.

Halise kävi pari päivää sitten leikkimässä ekaa kertaa uuden tuttavuuden, kelpiepentu Lilin kanssa. Aluksi olin hieman skeptinen tämän parivaljakon toimeentulemisesta, koska Lili on Halisen tavoin melkoisen sähäkkä tapaus. Ystävällinen ja kiltti kyllä, mutta kova kuten H. Me käveltiin ensin hihnoissa, jotta koirat pääsivät toisia katselemaan ensin välimatkan päästä ja sitten vasta päästettiin irti metsässä. Tosi hienosti meni leikit, H oli yllättävän alistuvainen eikä yrittänyt komennella. Kesken lenkin myös malttoi tulla kutsusta luokse, joka oli tietenkin erittäin mieluinen yllätys.

Kuvassa Halise, Lili ja Jade

Aamun temppuilut :D





Hauskaa viikonloppua toverit! Ensi viikolla meillä taitaa tulla "treenitön" viikko, kun työt haittaa harrastamista, ja agilitytunnille pääsy on vähän kysymysmerkkinä :) 

Mitä ei koiranomistaja harrastusten eteen tekisi?

Viime yönä heräsin ihan kamalaan poskiontelosärkyyn ja muutenkin olosta päättelin että kipeäksi olen tullut. Aamupäivä menikin nukkuen ja särkylääkkeitä nappaillen. Iltapäivällä olisi tiedossa agilitytreenit ja heti perään paimennus. Vesisadetta luvattu ja tiedossa olisi siis kipeänä vesisateessa tönöttämistä. Kertaakaan en silti edes miettinyt etten menisi, koska kyllä nyt aina yhden harrastusiltapäivän jaksaa vaikka "vähän" joka lihasta kolottaakin. 😅Edes nyt tätä kirjoittaessa peiton alla hytisten ei kaduta yhtään, oli taas tosi mukavia treenejä ja paljon opittiin uutta!

Aloitimme siis nyt Halisen kanssa pentuagilityryhmässä, jossa käydään pennuille sopivia harjoitteita läpi. Tänään ohjelmassa oli hypyn tarjoamista(ilman rimaa tai puoliympyrää, pelkästään siivekkeiden läpi) ja hyppytekniikkaa sellaisen "hyppykujan" avulla. Varsinaisten hyppyjen sijaan maassa oli niitä puoliymprän muotoisia härveleitä joiden nimeä en vieläkään tiedä? 😄 Haastetta Haliselle tähän ryhmään tuo se, että samoissa treeneissä käy myös Jekku (H:n veli), jonka kanssa on totuttu leikkimään ja riehumaan. Kerran treenien aikana yritti lähteä Jekkua jahtaamaan, ja tämäkin ihan omaa syytäni, kun en ollut tilanteessa ihan hereillä. Huomasin kyllä ettei itselläni ollut mikään paras vire päällä ja tuokin karkaamisyritys ajoittui omaan koomailuhetkeen. Jotenkin oli nyt vähän haasteita itselläni heittäytyä mukaan.
Halise kyllä taas antoi parastaan ja sai kehuja hyvästä vireestä ja tarjoavasta tyylistään. Hypylle tarjosi mm. peruuttamista ja häpeämistä (tassu kuonon päälle) 😅. Hypyn tarjoaminen meni oikealta vasemmalle paljon paremmin kuin vasemmalta oikealle. Olen kyllä yrittänyt tätä harjoitella kummaltakin puolelta,mutta aloin miettimään että olenko nyt kuitenkaan muistanut vaihtaa hyppysuuntaa, kun olen vaihtanut vasemmalta siivekkeeltä oikealle. Onko tässä nyt takana isompikin aivopieru 😂
Mutta näitä lisää. Tosin tuota hyppykujaa ei kannata kuulemma tehdä enempää kuin kerran kolmeen viikkoon max, joten se nyt ei tule kovin aktiiviseksi liikkeeksi meidän ohjelmistoon.

Treeneissä välillä pidin Halisea irti ja välillä taas kiinni, koska se viime perjantain karkaaminen vieläkin kalvaa mieltä ja en enää niin sokeasti luota Haliseen. Kyllä tuolla omalla vireellä on vaan ihan älyttömän suuri merkiys eikä oma keskittyminen saisi herpaantua. Ajattelin jatkossa keskittyä siihen enemmän, että teen ihan täydellä vireellä vähän ja sitten H häkkiin, koska nyt olen saattanut antaa H:n vaan hengailla juttujen välissä ja silloinhan ne ajatuksen (lue: koiran) karkaamiset tapahtuu. Eli, skarppia itelle!

Agilityn jälkeen sitten lähdettiin suoraan paimennustouhuille. Tämä oli nyt kolmas kerta lampailla ja taas mentiin asioissa vähän eteenpäin. Alkuun saimme hieman teoriaopetusta ennen sytyttelyä. Tähän paimennusuran alkuun ei oikein voi vielä muuta tehdä, kun antaa pennun syttyä, niin tekeminen on vielä sellaista höntsäämistä. Toki, ihanaa höntsäämistä onkin. Ihan mielettömäm koukuttavaa, kun seuraa Halisea ja huomaa joka kerta eroja käyttäytymisessä. Tänään oli selvästi meno vähän rauhoittunut edellisestä, ja H lähestyi lampaita rauhallisesti, häntä alhaalla. Välillä olisi intoutunut jahtaamaan, mutta silloin pyysin Halisen luokseni tai odotin että rauhoittuu liinassa (lopettaa kiskomisen). Itse olen kyllä vieläkin koko touhusta pihalla kuin lumiukko, mutta onneksi koutsi antaa koko ajan ohjeita mihin suuntaan lähteä liikkumaan ja jos pitää lyhentää/pidentää liinan mittaa.
Innolla odotan jo seuraavaa kertaa, tämä on tosi mielenkiintoista. Seuraavan kerran mennään syyskuun lopulla, joten tässä kolmen viikon tauon aikana kaikenlainen kehittyminen suuntaan jos toiseen on mahdollista. Jännittävää on nähdä miten H reagoi lampaisiin ja siihen touhuun seuraavalla kerralla.

Huomenna pitäisi vielä puristaa tokotreenit ja sen jälkeen saa luvan kanssa sairastaa 😄 Huomiselle pitäisikin hankkia vielä tunnarikapulat jotka on Haliselle ostamatta. Jyväskylässä starkki myy tunnarikapulan kokoista (2cm x 2cm) rimaa josta itse sahaamalla (jes, odotan tätä innolla) ajattelin tunnarikapulat huomiseksi väsätä 😉