perjantai 29. syyskuuta 2017

6kk

Halise täytti 27.9. kuusi kuukautta. Jotkut harmittelevat sitä kuinka aika menee nopeasti ja pentu ei olekaan enää niin pieni pentu, mutta minusta tässä vaiheessa on vain ihanaa kun aika mennä viipottaa eteenpäin! Erityisesti siksi, että tietää koiran oppivan pentuna kuukaudenkin aikana jo huikean määrän uusia taitoja, joten arki menee koko ajan helpommaksi sekä koulutettavissa asioissa mennään rytinällä eteenpäin. Olen tainnutkin mainita jossain postauksessa, että olen itse välillä hieman kärsimätön ja haluan asioiden tapahtuvan nopeasti. Tästä syystä bordercollie on ollut oiva valinta harrastuskoiraksi, koska se oppii niin nopeasti asioita ja pääsemme etenemään nopeammalla tahdilla eteenpäin. Ajattelin tähän koota asioita samalla tavalla kuin viime kk-päivitykseen; mistä olen iloinen, mitä kehitettävää, mitä olemme oppineet, mitä haasteita on tullut lisää.



Aloitetaanpa iloisista asioista. Jotkut näistä ovat pienen pieniä onnistumisia, mutta vaikuttaa suuremmin meidän arkeen/sujuvuuteen.

1) Maahanmeno käskystä.

Tämä ei ole tokoon liittyvä maahanmeno, vaan arjessa ja frisbeessä käytettävä maahanmeno.
- Frisbee hommissa voin lähettää Halisen kädellä näyttämääni suuntaan ja keskeyttää matkan antamalla "maahan" käskyn.
- Metsälenkeillä voin komentaa Halisen metsään, käydä maahan ja odottaa ohikulkijoiden menevän ohi. Helpottaa kummasti, kun ei aina tarvitse ottaa kiinni hihnaan. Tätä tietenkin kehitetään koko ajan eteenpäin niin, ettei tarvitse aina 10m päähän metsään sitä komentaa :D
-Maahan menossa on vielä haasteita siinä, jos lähetän H:n frisbeen perässä ja käsky tulee kesken matkan. Pysähtyminen on helpompaa kun H lähestyy minua. Oletettavastikin. Poispäin mentäessä meillä ei ole katsekontaktia ja fokus on täysin suoritettavassa tehtävässä. Tätä me harjoitellaan nyt niin, että teen pysäytyksestä vielä vahvemman ja sen jälkeen siirrytään siihen että vapautan kuolleelle lelulle ja pysäytän. Lentävä frisbee on vielä niin kova sana, että en halua suoraan mennä harjoittelemaan pysäytyksiä siihen. Toki olen kokeillut ja H kyllä pysähtyy.. kunhan on hidastanut ja madellut ensin 10 metriä. En halua missään nimessä pysähtymisen olevan sellaista, joten me tehdään hitaasti ja varmasti napakkaa pysähtymistä kohi, ettei tällainen matelu jää päälle. Tositilanteita on ollut, kun frisbee on lentänyt puskan yli tielle ja kyllä H silloin pysähtyy kun karjaisee ilmoille pysähtymiskäskyn.



2) Tarpeiden tekeminen käskystä

Tämä sujuu jo heti ekalla yrittämällä (:D) eikä tarvitse montaa kertaa toistaa. Näppärää, tekee sekä pissat että kakat käskystä. Useasti H ei meinaisi malttaa itsenäisesti esim metsälenkeillä pysähtyä tarpeilleen, mutta käskystä käy heti.

3) Yleinen kuuliaisuus ja tottelevaisuus

Metsässä, kotona, pihalla, lenkillä, hallilla korvat ovat löytäneet hyvin paikkansa ja niitä käytetään! Toki on niitäkin hetkiä kun korvat katoaa (näistä lisää haasteet listassa) ja neiti ei kuuntele vaikka mitä tekisin, mutta pääsääntöisesti voin luottaa Haliseen ja siihen että se tottelee. Iloinen olen siitä, että huomaan olevani (ainakin ajoittain) kiinnostavampi, kuin esimerkiksi kaverikoirat joiden kanssa mennään yhteislenkille. Halise hakeutuu luokseni ja toivoo, että minä leikittäisin häntä. Näissä tilanteissa olen tätä vahvistanut ja leikkinyt/palkannut siitä, että H tulee kesken erityisen mielenkiintoisen hetken luokseni. Jee! Jotain olen tehnyt oikein ;)

4) Perusasento!

Enpä olisi uskonut, että tätä tulisi vielä piiiitkään aikaan onnistuneiden asioiden listalle. Vieläkään emme ole siirtyneet tekemään seuraamista (välillä kyllä mietin, että junnaanko liian kauan samassa kohdassa?) vaan keskitymme perusasennon tekniikkaan. Halise on alkanut oivaltamaan todella hienosti paikkansa ja olemme tehneet kääntymisiä paikallaan, yhtä askelta sivulle ja eteen. Halise hakee todella hyvin jo ilman käsiapua perusasentopaikan. Välillä (etenkin toistojen alussa) annan käsiavun, jotta mieleen muistuu oikea paikka. En halua perusasennossa epäonnistumisia, joten sen takia tätäkin olen viilannut. Sitten, kun H tekee täysin ilman käsiapua käännökset pitäen hyvin paikkansa, siirryn seuraamiseen. Mitään kiirettä ei ole ja haluan pohjatyön tehdä kunnolla.

5) Paimennus

Halise on osoittanut erittäin paljon potentiaalia paimennusharjoituksissa. Olemme päässeet jo tekemään tasapainoa, ja suurimmaksi osaksi ajasta H liikkuu rauhallisesti ja selvästi miettii sitä mitä hänen pitäisi tehdä seuraavaksi. H pitää lampaisiin sopivan etäisyyden ja käyttäytyy rauhallisesti lampaita kohtaan. Toki välillä innostuu liikaa, mutta tuolloin peli vihelletään poikki. Lampaiden kanssa ei räiskitä, vaan niitä kohdellaan kunnioittavasti ja ystävällisesti. H:lla on kyllä geenit kunnossa ja taitoa on tämä neiti kyllä osoittanut. Hieno paimen <3




Seuraavaksi sitten niitä haasteita ja asioita, joihin tällä hetkellä kiinnitetään enemmän huomiota.

1) Mörköikäpostauksessa kirjoittelinkin jo kiihtymisistä. Eli ne ovat yksi haaste edelleen. Yhtäkkiset tilanteet; juoksevat lapset, koirat, sauvakävelijät tuottaa harmaita hiuksia ja sykkeen nousua meille molemmille. Luulen että nyt ollaan menty aavistus parempaan suuntaan, kun olen itse ottanut vähän rennommin ja en ole omalla käytökselläni tehnyt mitään suurempaa numeroa. Tähän siis kiinnitetään huomiota. Kävimme yksi päivä mm. istumassa agilitykentän laidalla kun treenikaveri teki agilityä. H pari kertaa kiskoi hihnassa sinne päin, mutta rauhoittui sitten maahan makaamaan kun tajusi ettei tässä mitään suurempaa tapahdu. H seurasi tiukasti minun reaktiota; kun mitään en tehnyt/huomioinut, H ihmetteli, mutta rauhoittui.

2) Hihnakävely tuottaa välillä ongelmia, erityisesti päivän ensimmäinen lenkki: kiire ja vauhti on kova. Olen kyllä ollut periksiantamaton tässä ja en ole antanut periksi. Me kävellään eteenpäin ainoastaan hihna löysällä. Ohitukset menevät nykyään jo ihan mukavasti, H vaan on alkanut tekemään sitä, että ohi menee todella sievästi, mutta kun ohitettava on mennyt ohi, H sinkoaa "perään" jälkihajuille. Ihmisiä haluaisi tervehtiä kaikkia, joten sitä innokkuutta on saanut kääntää näissä tilanteissa muualle (esim. katsekontaktiin). Mutta luulen että hihnakävelykin on sellainen asia, ettei se ihan hetkessä ole valmis. Kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta tässäkin tarvitaan. :)

3) Ajoittainen levottomuus. Tästäkin kirjoittelin edellisessä postauksessa. Nyt on selvästi sisällä olossa lisääntynyt levottomuus ja vaatiminen. Tässä olen ollut tiukka; jos meillä ei ole leikit/treenit kesken, silloin ei höntyillä. Vinkumiseen on ehdoton nollatoleranssi ja turhan päiväiseen kaahkailuun sisällä olen puuttunut. Erityisesti tämä on havaittavissa, jos olemme olleet tekemässä jotain hyvin virettä nostattavaa (frisbee esim). Silloin on tekemistäkin tärkeämpää rauhoittua ja olla tekemättä mitään. Mielestäni en tee Halisen kanssa liikaa, mutta tämä rauhoittuminen on tärkeä taito oppia ja nimenomaan muistuttaa.

4) Auto. Joskus alkuvaiheessa blogia kirjoittelin enemmän tästä matkapahoinvoinnista. Pahoinvointi itsessään on kyllä helpottanut, mutta autoahdistus ei. H ei haluaisi millään autoon ja usein autolle käveltäessä H:lla alkaa paksu kuola valua suupielistä. Se vihaa autoa. Tästä otan kyllä syyt omille niskoille, nimittäin pitäisi tehdä sellaisia harjoituksia, että mennään autoon esim. syömään, ottamaan parit namit ja sen jälkeen pois. En ole tainnut tällaisia harjoituksia tehdä kuin pari kertaa. Tässä aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja lisätä enemmän autoharjoituksia ilman että auto liikahtaa mihinkään. Selvästi Haliselle jäänyt mielikuva autosta ja pahoinvoinnista ja nyt oireilu alkaa ennen kuin ollaan edes autossa.

Edelleen, joka päivä enemmän ja enemmän olen Haliseen tyytyväisempi ja iloinen sen olemassaolosta. Tekeminen yhdessä on mukavaa ja Halise on kyllä todella helppo koira ohjattavaksi. Työmotivaatio on ihan huippuluokkaa ja H oppii nopeasti uusia asioita. Välillä itse stressaannun siitä, että on niiiiin paljon asioita mitä pitäisi opetella/oppia ja tuntuu että sitten se aika on pois jostain yhtä tärkeästä. Esimerkiksi agilitystä oli n. 4 viikon tauko, tosin eilen käytiin tekemässä/muistuttelemassa putkitreenit, mutta nekin jäi parin kerran kokeiluun, kun jouduimme käyttämään ulkokenttää. Sen huomasin nyt, että seuraavissa agilitytreeneissä otan a) avustajan palkkaamaan b) namit lelun sijaan. Lelun arvo Halisen silmissä on noussut mielestäni liian suureksi ja H haluaa lelua niin paljon, että tekeminen on sitten toisarvoista. En tiedä pitäisikö sen olla näin, mutta itsestäni nyt tuntuu että fokus ei ole ihan oikeissa mittasuhteissa. Lelun kanssa olen ollut muutenkin tarkka, välillä otan lelun mukaan lenkille niin että H sen näkee, mutta en heitä sille/palkkaa sillä. H kyllä sitä kärkkyy, mutta en anna ottaa vaan sanon sille "nyt ei leikitä". H kyllä luopuu lelusta ja lähtee haistelemaan ja tutkailemaan, eikä maanisesti kyttää lelua.



Tällä hetkellä päällimmäisinä ajatuksia Halisen suhteen on onnellisuus ja tyytyväsisyys. Haasteita tulee varmasti aina olemaan ja onnistumisia ja ilon aiheita on onneksi paljon enemmän kuin huolia. Hyvin meillä menee ja meistä tulee koko ajan parempi tiimi! :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti