Tokoringin pääsykoe

Eilen kävimme Halisen kanssa Keski-Suomen nuorten koirien tokoringin valintakokeessa.
Vuosi sitten, kun haku rinkiin oli käynnissä, haaveilin silloin jo rinkiin pääsystä vaikken omistanut iältään sopivaa koiraa siihen. Mietin silloin, että sitten kun minulla on sopivan ikäinen koira, haluan ehdottomasti hakea rinkiin mukaan. Toko on kuitenkin lajeista meille se ykkönen ja haluan imeä kaiken tiedon ja opin, jotta pystyn olemaan parempi ohjaaja Haliselle. Rinkiin kuuluminen lisäisi mahdollisuuksia koulutuksiin ja treenit olisivat entistä säännöllisemmät.

Ensimmäinen haaste pääsykokeeseen iski muutamaa päivää ennen koetta, kun huomasin Halisen aivastelevan. Koirakavereilla on ollut nenäpunkkitartuntaa liikenteessä, joten ei tarvinnut montaa kertaa arvata mistä pärskiminen johtuu. Kiireellä selvittelemään eläinlääkäreiltä reseptejä ja tietoa siitä, voimmeko osallistua valintakokeeseen; milloin voi mennä halliin lääkkeen saannin jälkeen jne.
Mitään typeriä riskejä toisten tartuttamisesta en ota, joten oli selvää ettemme pysty tekemään koetta hallissa, mihin se oli suunniteltu. Seuraavaksi soitin kokeen tuomarille, jonka kanssa sovimme, että voimme suorittaa liikkeet ulkona ja lisäksi hankin omasta takaa nollakoirakot paikkamakuuseen. Onneksi omaan ihania treeniystäviä ketkä olivat valmiita auttamaan ja sain kaksi koirakkoa paikkamakuuseen. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin, paniikista ja itkupotkuraivareista huolimatta pääsimme kuin pääsimmekin osallistumaan kokeeseen!

Nyt liikkeisiin:

1) Seuraaminen. Tämähän nyt on se liike mikä meillä kusee ja pahasti, joka suunnasta ja kaikkialle. Olen todella tarkka seuraamisen kriteereistä ja tähän asti olemme tehneet seuraamista pienissä pätkissä, jotta se on joka askeleella täydellinen. En halua seuruuttaa pitkää pätkää, koska tiedän että liike alkaa hajoamaan, joten pienin askelin ja ajan kanssa olemme tässä edenneet. Nyt olikin ensimmäinen kerta kun teimme ALO-luokan seuraamisen. Sanoinkin tuomarille, että emme ole aikaisemmin tehneet näin pitkää seuruuta, joka sisältää käännökset+vauhdin muutokset, joten saatan lopettaa liikkeen omia aikojani. Seuraamisen haaste meillä on siis edistäminen, H pyrkii eteen ja pahasti, joten olemme joutuneet hinkkaamaan oikeaa seuraamispaikkaa ja siksi edistyminen seuraamisessa on ollut hitaamman puoleista. Olen tosin kuullut monelta ettei se niin pahalta näytä miltä kuullostaa, mutta koska olen tällainen perfektionisti, niin minun silmiin sattuu :D

Seuraaminen meni yli odotusten, koska ajattelin pakan hajoavan viimeistään 15 metrin, käännösten tai vauhdin muutosten kohdalla. Ihan ensimmäinen pätkä ennen liikkeen pysäytystä meni kivasti, niin kuin osasin odottaa. Sen jälkeen tuli lyhyt suora ja käännös oikealle. Käännöksen jälkeen H alkoi haistelemaan maata ja otti n. puolen metrin hajuraon minuun. Tässä vaiheessa ajattelin että nyt kun tämä on mennyt jo perseelleen, niin jatketaan vaan eteenpäin lisäkäskyillä ja kehumisella. Kutsuin H:n takaisin ja loppu pätkä menikin yllättävän tehokkaasti ja suht oikealla paikalla pysyen. Hidas käynti oli ehkä paras osuus ja juoksuosuuskin meni yllättäen hyvin, vaikken ole sitä juuri harjoitellutkaan. Seuraaminen ei ollutkaan niin katastrofi mitä ajattelin, joten siitä jäi kokonaisuudessaan ihan hyvä fiilis. Eihän se ollut lainkaan kriteerieni mukainen suoritus, mutta siihen nähden että tämä oli ensimmäinen pitkä seuruu, voin kyllä olla tyytyväinen.

Tässä näkyy hyvin ärsytykseni aihe; päänasento ja edistäminen! 

2) Luoksetulo. Luoksetulo meni näpäkästi ja vauhdikkaasti. H tuli erittäin vauhdikkaasti ja teki tiukan käännöksen perusasentoon. Tässä ei moitittavaa!

3) Nouto. Damn! Tässä liikkeessä sai valita kapulan pidon tai noudon. Valitsin noudon, koska vauhtiliikkeet ovat Haliselle mieluisia ja tuollaisessa uudessa tilanteessa juokseminen todennäköisesti rentouttaa ja antaa lisäboostia. Nouto on sujunut jo tovin kivasti; H hakee ja palauttaa hyvällä tahdilla ja tekee tiukan käännöksen perusasentoon ja luovuttaa käskystä. Tällä kertaa H lähti hakemaan hyvin, tarttui kapulasta tiukasti, tuli kohti vauhdikkaasti, mutta sitten iski blackout. H jäi istumaan hassusti puoli sivuttain minun eteen ja kun lähdin korjaamaan, H pudotti kapulan ja sitten loppu olikin yhtä säätämistä, kun H nappasi kapulan ja pyöritteli sitä maassa ja suussa ja sitten liikkuri keskeyttikin liikkeen. Siinä tuomarin kirjoittaessa palautetta teimme odotellessa pidon, koska halusin H:lle jäävän kapulasta hyvän kokemuksen. Tyytyväinen olen kyllä vauhtiin ja siihen että H pitää kapulaa tiukasti. Tässä olisin voinut antaa lisäkäskyn perusasentoon tuloon, mutta kun sitä ei ole tarvinnut enää hetkeen, niin en alkanut varmistelemaan.

4) Vapaavalintainen liike meillä oli voittajaluokan luoksetulo pysäytyksellä, käyttäen suullista käskyä. Pysäytykset on ollut Halisen bravuuri ja erityisesti tämä liike on ollut todella vahva. Paitsi ei eilen. :D Yllätys. H lähti käskystä himmaamaan ja valui about 3 omaa mittaansa ennen lopullista pysähtymistä. Loppuliike meni hyvin, tuli taas vauhdikkaasti ja tiukalla käännöksellä perusasentoon.
En tiedä mikä nyt oli, että tuo pysäytys tuolla tavalla valui, mutta mistäs näistä tietää :D Yleensä ne ei toimi silloin kuin pitäisi.

5) Paikkamakuu. Paikkis meni hyvin. Meni napakasti maahan käskystä, pysyi paikoillaan (vilkuili kyllä ympäristöä ja katsoi kuvaajaa.. linssilude) ja nousi perusasentoon, tosin vähän liian laiskasti minun makuuni. Pitäisi saada tuohon sivulle nousuun lisää napakkuutta, niin kuin kaukoissa on.

Linssilude 

Arvosteluissa sain palautetta oman kropan asennosta; katson koiraa liikaa ja olen kääntyneenä vasemmalle. Tunnistan tämän kyllä. Etenkin seuruussa varmistelen että onhan se siinä mukana tulossa :D Mutta kyllä, erityisen hyvä kehityskohde ja täytyy tehdä seuruuharjoituksia enemmän peilin edessä. Muutamista virheistä lukuunottamatta tekeminen näytti kivalta ja olemme potentiaalinen koirakko. Piinapenkin lopuksi meille ilmoitettiin, että pääsimme mukaan rinkiin! Wuhuuu! Nyt käynnistyy uusi tehovaihde meidän tokouralla, kyllä tästä neidistä valio vielä leivotaan ;) Olen todella innoissani uusista kuvioista ja tulevista koulutuksista/treeneistä. Tässä kuussa mm. Maarit Hellmanin koulutus, jota odotan jo kovasti!

Uinti, agility ja toko

Blogi on taas jäänyt hieman vähemmälle päivittämiselle. Juhlimme mm. Halisen 1 vuotissynttäreitä 27.3 ja niistäkin jäi päivitys tekemättä! Huono äiti :D

No, hypätääs sitten tämän viikon treeneihin. Tällä viikolla olikin kolmena päivänä ohjelmaa ja ensimmäisenä niistä uinti.
Olimme keskiviikkona pitkästä aikaa uimassa. Hallin ovesta mentiin reippaasti sisälle, mutta siinä vaiheessa kun liivejä puettiin päälle, neitokainen alkoi muistamaan mistäs tässä hommassa olikaan kyse. Tällä kertaa oli vaikeinta päästä altaaseen, H löi jarrut pohjaan rampin alkupäässä ja uintiohjaaja joutui H:n melkeinpä kantamaan vesirajalle saakka. Pienen suostuttelun jälkeen H lähti perääni uimalla, kun itse kiersin allasta ulkopuolelta. Pari kertaa kierrettiin allas ympäri, jonka jälkeen palattiin aina rampille haukkaamaan happea. Päätimme ottaa seuraaville kierroksille lelun mukaan, koska se nyt on parasta mitä H tietää. Kiersimme altaan loppupäähän ja heitin lelun sieltä kohti ramppia. Vähän niin kuin arvasin; enää uinti ei tuntunutkaan yhtään sen hullummalta. H haki ja toi lelun aivan niin kuin kuivalla maallakin. Loppu uintiaika tehtiinkin ainoastaan noutoja. Heitin rampilta lelun --> H hyppäsi perään hakemaan --> toi lelun rampille. Ei ollut mitään arkailuja veteenmenossa! Olipa itselleni helpotus nähdä, kuinka rohkeasti H lähti noutamaan, koska ehkä tässä olisi nyt toivonkipinä sille, että kesällä päästäisiin järveen. Minulle ei ole väliä sillä meneekö H järveen ilman lelua vai lelun kanssa. Uinti vaan olisi tosi hyvä harrastus kesällä, mikäli helteitä on luvassa ja näin perus lenkkeily jää vähemmälle. Ja onhan uinti todella hyvää lihaksistolle ja nivelille.

Torstaina kävimme tekemässä agilitytreenit penturyhmässä. Muistelin hallille mennessä meidän ihan ensimmäisiä treenejä ja mietin että ollaankohan me koskaan siinä pisteessä, että pystyisimme etenemään edes muutaman esteen välit sujuvasti. Nyt kun olemme käyneet treeneissä kohta 10 kk, alamme päästä molemmat jyvälle ratojen suorittamisesta ;) Taas olen kyllä kuullut palautetta siitä, että koira katsoo todella tarkasti ja herkästikin ohjaukset, ja jos olen itse yhtään kujalla, koirakin menee tietenkin sinne minne vahingossa ohjaan eikä sinne minne pitäisi. Haasteita riittää siinä, että opin itse tarkemmaksi ja nopeammaksi puhumattakaan kylmäpäisyydestä ja rauhallisuudesta kentällä. H on ihan älyttömän nopea ja itselläni menee kyllä usein ihan pasmat sekaisin kun virtuaalisesti harjoitellut ohjauskuviot menee 100 kertaa nopeammin koiran kanssa. Välillä sekaan tulee sellaisia ohjauskuvioita joita ei kyllä mistään oppikirjasta löydy :D
Agendana oli tällä kertaa pieni ratapätkä (10 estettä) sisältäen pussin, A-esteeseen tutustumista ja toinen pieni ratapätkä sisältäen renkaan.
H ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt pussia, joten aloitimme siitä yksittäisenä esteenä. Valkku piti pussin toista päätä avoimena koiralle ja H:lla ei ollut mitään ongelmia pussiin menemisessä. Käytin samaa käskyä kuin putkeen menossa (ajattelin että H:lle paras, että pussi ja putki on samalla käskyllä) Ratapätkä meni ensimmäisellä yrittämällä ihan nappiin, mutta loput kierrokset jouduimme tekemään pienemmissä pätkissä palkaten esimerkiksi takaakierrolle jonka jouduin lähettämään aika kaukaa. H olisi hypännyt esteen suoraan ilman takaakiertoa (putki houkutteli ilmeisesti liikaa takakierron jälkeen), joten takaakiertoa muistuteltiin niin että valkku palkkasi takakierron.
A-estettä ei oltu kokeiltu aikaisemmin ja teimme pari kertaa ensin niin että lähetin ihan esteen vierestä A:lle ja pyöräytin ennen harjannetta takaisin alas. H ei arkaillut estettä yhtään eikä yrittänyt hypätä alas ennen aikojaan. Pääsimmekin kokeilemaan A:ta niin, että jätin H:n alapäähän odottamaan ja menin palkan kanssa harjanteelle, ja ohjasin siitä rauhallisesti alas. Tästä taisi tulla hurjapään uusi lempieste :D

Tokotreenit ovat olleet viime kuukauden ajan ihan hirveätä pakkopullaa. Seuraamisen tehoharjoituksia ollaan tehty pikkupätkinä päivittäin, koska ongelmana on edistäminen. Olen opettanut H:ta seuraamaan jalkaa ja mikäli edistää, olen muistuttanut oikeasta kohdasta ja H on kyllä hyvin oppinut palaamaan oikealle kohdalle ja siitä olen palkannut. Treeneissä katsottiin tätä seuraamista ja valkku lohdutti ettei se näytä niin kamalalta mitä kuvailin. Potentiaalinen seuraaminen mutta töitähän se vaatii. Teimme sitten höntäsilynä rallyseuraamista mitä olen opettanut pentuna ja näytin tätä myös valkulle. Hän meinasi että voitaisiin keskittyä tämän rallyseuraamisen viilaamiseen, koska koira liikkuu siinä rennosti hyvässä rytmissä ja olen itsekin rennompi. Pään asento ei ole niin suora mitä haluaisin, mutta valkku sanoi että siitä ei välttämättä kovin suoraa edes saa. Perusasennossa pään asento on hyvä ja suora, mutta liikkeessä asennon pitäminen voi olla fysiologisesti hankala eikä luonteva koiralle. Omat vaatimukset ovat ehkä liian suuret päänasennolle.

Teimme lisäksi estehyppyä, ruutua ja luoksetuloa. Estehyppyä teimme samalla kun toinen koirakko teki luoksetuloa ja olen kyllä tosi ylpeä Halkusta, miten se on kehittynyt siinä, ettei ota enää häiriötä ohi juoksevasta koirasta. Puoli vuotta taaksepäin ei olisi onnistunut näin hyvin, koska juoksevat lapset ja koirat ovat olleet ihan todella hankalia Haliselle. Tein aluksi pari toistoa kaksoiskäskyllä mutta siirryin nopeasti vain yhteen käskysanaan. Perusasentoon tuleminen on todella nätin näköinen ja täpäkkä.

Ruutua pääsimme tekemään jo todella pitkältä etäisyydeltä. Otimme targetin pois ja H löysi hyvin paikan mihin pysähtyä. Kokeilimme myös takapalkkaa niin, että lelu on ruutunauhan takana ja pysäytän H:n ruutunauhan etureunan kohdalta, jolloin pysähtyy oikeaan kohtaan ja vapautan palkalle. H:lla on todella hyvä vauhti ja tatsi ruudulle. Kerran teki niin, että hyppäsi pitkän loikan ruutunauhan etureunalta oikeaan kohtaan ja tähän kiinnitän huomiota, että loikkia ei tule.

Luoksetulot menivät kivasti. H:lla on hyvä vauhti ja näpäkkä perusasentoon tuleminen. Palkkaussuuntaan täytyy kiinnittää huomiota, koska huomaamattani palkkaan liian eteen. Joten palkka suoraan kainalosta tiputtamalla tai takakautta oikealle puolelle.

Kokonaisuudessaan on ollut tosi kiva treeniviikko! Onnistumiset olivat nyt kohdillaan tälle tokomasennukselle mikä on vaivannut viimeisen kuukauden. Arkielämässä on ollut myös kiireistä ja väsynyttä, joten treenimotivaatio ei ole ollut ihan samaa luokkaa kuin aikaisemmin. Nyt kun lumet ovat sulaneet, niin olemme tehneet paljon luoksareita, paikkista, luoksetulon pysäytyksiä ja noutoja ulkoilmassa. Ihmeesti piristää ja saa uutta intoa pitkän talven jälkeen! Vauhtiliikkeet ovat ehdottomasti H:n vahvuus ja mukavaa että päästään niitä tekemään enemmän nyt kevään koittaessa :)

Perjantai-illan tokoilut

Piiitkästä aikaa päästiin ohjattuihin tokotreenien tämän sairasloman takia. Aihekin oli miltei paras mahdollinen; ongelmakohtien läpikäynti. Saimme pohtia etukäteen muutaman ongelman mihin haluaisimme apua. Tämä oli tietenkin se vaikein osuus, kun tuntuu että jokaisessa liikkeessä on jokin ongelma mikä kaipaa ratkaisua. Päädyin kuitenkin pyytämään apua seuraamiseen, kaukokäskyihin (maahan-seiso-maahan vaihdot) ja kapulan pitoon.

Seuraamisessa oli vielä muutama viikko sitten ongelmana "kurkkiva" päänasento. Olen saanut päänasentoa suoristettua seuraamisen yhteydessä palkkaamalla namilla kainaloon/ylös niin, että H hyppää ottamaan palkan palkkalupaussanasta. Valmentajan mielestä olimme päässeet päänasennossa eteenpäin ja se oli nyt parempi kuin viimeksi. Uutena ongelmana on tullut edistäminen ja pureuduimme nyt siihen. Lähdimme ratkaisemaan ongelmaa opettamalla H:lle seuraamaan vasenta jalkaa: kun vasen jalka ei liiku, H ei liiku. Kun vasen jalka liikkuu, H liikkuu. Teimme pari ensimmäistä toistoa niin että otin H:n perusasentoon ja otin yhden askeleen oikealla jalalla. H pysyi tässä hyvin ja palkkasin pysymisestä. Seuraavaksi lisättiin askeleet niin, että yksi oikealla, yksi vasemmalla, yksi oikealla ja vasen jäi paikoilleen. Tässä H yritti lähteä edistämään mutta lähti itse hakemaan oikeaa perusasentopaikkaa. Palkkasin oikeasta kohdasta. Tässä aion myös käyttää pientä muistutusta, jos H ei hoksaa lähteä hakemaan oikeaa paikkaa. Tätä nyt jankataan ja lisätään askeleita pikkuhiljaa. Lisäsimme myös käsiavun lonkan kohdalle. Käsi nyrkkiin, sormet alaspäin. Eli nyt tällainen tehopaketti oikean kohdan löytymiseen ja sitten lähdetään häivyttämään käsiapu pois.

Maahan-seiso vaihtoja lähdettiin opettamaan tällä tarjoamispelillä millä olen opettanut maahan-istu-maahan vaihdot. Eli maahanmenosta palkka annetaan istuasennosta (tietenkin palkkalupaus=naksaus tai jes oikeasta asennosta). Nyt annoin maahan käskyn ja jessitin, palkkasin seisoasentoon. Tähän myös lisätään uusi käskysana joka tulee olemaan up, koska liikerata on eri istu-seiso-vaihdossa. Lähdimme tekemään tätä niin, että H on edessäni sivuttain, jotta näen takapään liikkeen ylösnousemisessa, ettei tule lisäaskelia. Saatiin muutama hieno onnistuminen tehtyä ja treenit jatkuu ahkerasti kotona.

Kapulan pitoa katsottiin myös lopuksi. Tämä on ollut minulle murheenkryyni ja takapakkia on tullut ajoittain ja taas menty eteenpäin. Pelkään että kapulan pidosta tulee ikävä ja epämiellyttävä, joten olen ollut siinä aika varovainen, etten vaadi liikaa liian aikaisin. Aivan alkuun naksuttelin kapulan pidosta, mutta se meni pian siihen että pitoa ei saatu pidennettyä kun H tiputti kapulan. Siirryin sitten siihen etten antanut samaa (ota)käskyä mitä olin käyttänyt naksuttelussa ja jätin naksuttimen pois. Olen tehnyt aikalailla tällä kaavalla: kapula suuhun, irti, jes, palkka. Olen siis palkannut "kokonaisesta" liikkeestä vaikka välillä annan irti käskyllä pudottaa maahan ja välillä käteen. Nyt valkku muistutteli "jes" sanan käytöstä ja siitä että sillä sanalla kapula saadaan vasta irroittaa. Eli ei väliä pudottaako jessillä maahan vai antaako käteen, mutta sillä päästetään irti. Aika simppeli juttu, mikä nyt on vain päässyt unohtumaan.. Teimme sitten todella hyviä pitoja ja sain tehtyä ihan hyvät käsihäiriötkin. Esimerkiksi näin: kapula suuhun, kädet koskettaa kapulaa, jes. Kapula suuhun, kädet koskettaa kapulaa, palaa takaisin sivulle, jes. Kapula suuhun, kädet koskettaa kapulaa, palaa takaisin sivuille, koskettaa kapulaa, jes. Eli jes sana tulee aina eri kohdissa, ettei H opi ennakoimaan. Näillä opeilla tässäkin nyt eteenpäin!

Halise täyttää parin viikon päästä vuoden, eikä sillä ole vielä ollut juoksuja! Tänään toosa näytti siltä että saattaa olla juoksut lähestymässä. Toivottavasti alkaisi pian, jännittää että onko siinä jotain vikana kun ei ole vieläkään ollut yhtiäkään juoksuja tähän ikään mennessä. Kääk.

Nyt uudella seuraamis-, kauko-, ja kapulainnolla eteenpäin kotitreeneissä ja ensi kerralla nähdään ollaanko edistytty ;)

Lyhyt tilannekatsaus

Olen ollut itse pari viikkoa sairaslomalla ensin flunssan takia ja sitten leikkauksen. Halise on ollut hoidossa ja palasi torstaina kotiin virtaa täynnä. Yhtiäkään treenejä ei olla tehty kahteen viikkoon, lenkkeilyt ollut minimissä ja muutenkin tekeminen vähissä. Lelujen etsinnästä ja aktivointilelujen pyörittelystä on lähinnä Halisen aktiviteetit koostunut viimeisten päivien aikana.

Tänään käytiin ensimmäistä kertaa siis pitkään aikaan hallilla tekemässä ruutua ja luoksetuloa.
Hallille mentäessä Halise sattui vahingossa kohdakkain eteisessä toisen koiran kanssa, joka alkoi haukkumaan. Usein tällaisissa yllättävissä tilanteissa H on provosoitunut ja alkanut haukkumaan/murisemaan takaisin. Nyt kävikin ihan yllättävä asia ja H palasi minun viereeni ja otti katsekontaktin. Wuhuuu! En tehnyt tästä kauhean suurta numeroa, mutta kehuin ja palkkasin sanallisesti hienosta reaktiosta.

Sitten siihen ruutuun. Ajatuksena oli tehdä pitkältä etäisyydeltä ruutua targetille. Sain kuitenkin extempore idean kokeilla mitäs käy jos lähetän ruutuun ilman targetia. Sinnehän se mokoma meni! Lähti vähän epävarmasti, mutta ruutuun meni ja pysähtyi. Palkkasin lelulla. Teimme kuitenkin vielä parit targetille menot pidemmältä etäisyydeltä. Aion ottaa nyt ohjelmistoon ruudun ilman targetia lyhyemmältä etäisyydeltä ja lisään parille toistolle targetin muistutuksena oikeasta kohdasta. Lisäksi teen pitkältä matkalta targetille ja sekaan kerta/pari ilman targetia. Halisella on mielestäni hyvä vauhti ruutuun, ja sitä haluan vahvistaa pidemmällä etäisyydellä. H kun rakastaa juoksemista ja vauhtia :) Tässä pätkä ekasta ruudusta ilman targetia:

Ensimmäinen ruutu ilman targetia

Luoksetuloa tehtiin piiiitkällä etäisyydellä. Tällaisen treenitauon jälkeen halusin tietoisesti ottaa vauhdikkaita liikkeitä, että saadaan energiaa purettua. Tehtiin neljä kertaa luoksetulo, kerran varasti lähdössä. Palautin takaisin ja loput toistot menikin hyvin takapuoli maahan liimattuna :D
Taas oltiin vähän edistytty viime kerrasta ja perusasentoon tulossa en antanut enää kuin ihan pienen käsiavun. Kehuin vauhdista kesken liikkeen ja superpalkat sitten liikkeen lopussa. Tässä video luoksarista:

Luoksari

Kapulan pitoa ollaan harjoiteltu kotona satunnaisesti. Se liike on jotenkin niin hermoja raastavaa, todella ärsyttävä liike opettaa. Eihän se koirankaan mielestä varmasti mitään mielenkiintoista ja hauskaa ole verrattuna vaikka luoksetuloon. Pidot onnistuu 3/5 toistosta. Pidon jälkeen annan joko irti käskyn niin että H pudottaa maahan tai niin että otan kapulan käteen. Tällä tavalla yritän tehdä omien käsien liikkeitä merkityksettömäksi = kun kädet liikkuu, se ei tarkoita yhtään mitään (irroittamista). Olemme kyllä harjoitelleet myös niin että pidon aikaan liikutan käsiäni (kuten alla olevalla videolla). Meillä oli takapakkivaihe kapulanpidossa hetki sitten ja tuntui että H ei enää ikinä pidä koko kapulaa. Se kyllä ottaa sen innokkaasti suuhun ja innokkaasti noutaa, mutta pitäminen oli jotenkin hankalaa. Sain vinkin yhdeltä ystävältäni, jolla on myös kapulan kanssa ollut taantumavaihe, että pidän lelua kainalossa/treeniliivin taskussa näkyvillä pidon aikana. Lelun saa sitten kun pito onnistuu. Näin sain takaisin pitoa paremmaksi, kun H odottaa näkyvillä olevaa lelua.

Kapulan pito

Noutojen kanssa ollaan vielä vähän vaiheessa palautusten osalta. Enkä ole sitä nyt niin stressannut, koska uskon sen helpottavan sitten kun pito on varmempi. Eli H kyllä tuo kapulan käteen asti ja ei louskuta sitä vaan pitää tiukasti, mutta jos pyydän tuomaan perusasentoon, H pudottaa kapulan useammin kuin pitää suussa irti-käskyyn asti.

Kaukojen perusteita teimme myös pari päivää sitten kotosalla. Ne tuotti kyllä vähän harmaita hiuksia, kun Halisessa riittää tällä hetkellä virtaa kuin pienessä pitäjässä ja keskittyminen oli sitä luokkaa. Ajattelin nyt keskittyä purkamaan ylimääräiset patoutuneet energiat lähiviikkojen aikana ja sen jälkeen keskittyä taas enemmän nuihin pilkuntarkkoihin juttuihin.

Kaukojen rakentelua

Tämän päivän hallitreeneistä jäi kyllä ihan mukava fiilis. Nyt huomaa että pikkuhiljaa alkaa rakentumaan liikkeet kisanomaisiksi ja tehty työ alkaa tuottamaan tulosta. Pitkä matka on vielä edessä, mutta välietapeista ja matkasta pitää nauttia täysillä. :)

Nouto, jäävät ja agilityn ratatreenit

Hyvä tahti jatkuu Halkun reippaassa arkikäyttäymisessä. Autojen kyttääminen on vähentynyt todella paljon ja enää ei tarvitse jokaisesta autosta olla kieltämässä. Itseasiassa tämä luopuminen on nyt siinä pisteessä että auton nähtyään H katsoo automaattisesti minuun ja pääsen palkkaamaan luopumisesta ilman käskyä. Leluja on hajoitettu x määrä edelleen, mutta nämä kerrat on ollut omaa mokaa kun en ole jättänyt luita tarpeeksi kaluttavaksi.

Tällä viikolla tokotreeneissä oli aiheena nouto ja jäävät. Nouto sujuu mukavan vauhdikkaasti ja loppuasennossa olen auttanut vielä vähän käsiliikkeellä. Olen myös hokenut tuonnin aikana "pidä, pidä, pidä hienosti, pidä". 80% suorituksista H tuo kapulan todella hienosti perusasentoon ja irroittaa vasta käskystä. Välillä pudottaa juuri ennen perusasentoa ja välillä irroittaa ennen käskyä. Mutta mielestäni vauhti on hyvä ja uskoisin tuon loppuasennon vielä hioutuvan paremmaksi. Halise saa selvästi tuosta vauhdista ja juoksemisesta tukea, koska pelkkä loppuasennon harjoitteleminen (H minun eteen, kapula suuhun, käsky perusasentoon) on sitten ihan oma lukunsa :D Millään ei meinaa mennä jakeluun, että kapulaa pidetään suussa koko ajan eikä irroiteta välissä. Treeneissä taidettiin saada vain pari onnistunutta perusasentoon tuloa ilman vauhtia kapula suussa. Tähän sain nyt ohjeeksi etten anna käsiapua, koska H reagoi käsien liikkeeseen tässä vaiheessa vielä niin paljon. Lisää myös kapulamotivaatiotreeniä, esimerkiksi niin, että kapula maahan ja odotan että H tarjoaa kapulan tuontia/kiinnostusta kapulan nostoon ja pitoon. Tein kotitreeniä kapulan kanssa ja koska H ei paineistu helposti, päätin kokeilla mitä se tuumaa siitä, että odotan niin kauan että se tuo kapulan perusasentoon vaikka pudottaisi sen välillä. No, sehän toimi yllättäen. Laitoin kapulan lattialle n. metrin/puolentoista päähän ja vapautin kapulalle ja annoin perusasentokäskyn. H haki kapulan, pudotti ja tuli perusasentoon. Sanoin kerran että "tuo vaan" ja sen jälkeen en sanonut enää mitään. H katseli minua ja selvästi aivot raksutti. Sitten se haki kapulan, tuli perusasentoon, annoin sen pitää muutaman sekunnin ennen kuin otin ja annoin superhyperpalkat. Itse koen tuollaisen koulutushetken painostavana koiralle, ehkä siitä syystä että Vividin kanssa treenatessa en olisi voinut toimia noin, koska se paineistuu helposti asioista joita se ei osaa. Mutta pitää ehkä opetella siitä pois, koska H tarvitsee ehkä enemmän tuollaista treeniä missä se joutuu oikeasti miettimään ja oivaltamaan enkä antaisi liian helppoja vastauksia. Tehtiin tuollaista treeniä muutama toisto, tämä sama uusiutui pari kertaa ja viimeisellä kerralla H tuli kapula suussa perusasentoon ja sai iiiisot palkat. Varmaan turhauttavin tokoliike opettaa on tuo pito.. Pitää perehtyä enemmän eri tapoihin. Käsitargetia voisi myös hyödyntää tässä.

Jäävistä maahan ja istu on H:lla suht hyvin hallussa. Maahanmeno on kaikista varmin ja onnistuu lähes 100% seuraamisessa tai muihin suuntiin kulkiessa. Napakkuutta ei tietenkään koskaan voi olla liikaa, joten hienosäätöä tähän on luvassa. Olen tähän mennessä palkannut lelulla tai namilla niin, että heti maahanmentyä olen nakannut palkan H:n jalkoihin. En tiedä miten hyvin takapalkka toimisi maahanmenoon? Ainakin liikkeestä seisominen voisi toimia takapalkan kanssa.
No, sitten siihen liikkeestä seisomiseen.. :D Sehän on millä ihan retuperällä. Tätä lähdin opettamaan silloin kun H oli ihan pikkupentu ja siitä muodostui "sto"-käsky jolla H pysähtyy kuin seinään ihan sama miten. Tämä on lähinnä sellainen arkipysähtyminen. Minusta poispäin mentäessä sto-käskyllä H pysähtyy seisomaan, kohtitullessa joko maahan tai istu. Joten nyt samalla tekniikalla, uudella käskysanalla liikkeestä seisomista lähdettiin opettamaan. Eli itse pysyn melko lailla paikoillaan, H tulee kohti, minä teen kummallakin kädellä napakan eteenpäin liikkeen, H (pitäisi) pysähtyy, heitän namin H:n taakse. Tätä tehtiin treeneissä ja hyvinhän se alkoi oivaltamaan mitä haetaan.

Agilitytreeneissä tehtiin ihan kivaa rataa jossa päästiin kokeilemaan irtoamista aika pitkälle matkalle. Ensimmäinen kierros meni todella hyvin ja H irtosi mallikkaasti juuri sinne minne pitikin. Loput kierroksista tuohon irtoamiseen ei mennytkään niin nappiin, kun H ilmeisesti tajusi etten olekaan sen kannoilla ja jäi katselemaan taaksepäin ja varmistelemaan että tulenko mukana. Saatiin taas irtomisen kotiläksyt. Näitä on vähän haastava treenata ilman assistenttia joka olisi palkkaamassa, kun en omista namimaattia. En tiedä onkohan se tulevaisuuden pakollinen hankinta.

Seuraavat pari viikkoa tulee olemaan meillä ahkeraa treenaamista, koska sitten jään itse parin viikon sairaslomalle. Olen saanut tuuraajan agilityyn, joka käy Halisen kanssa treenaamassa  minun katsellessa kentän laidalta.

On se niin suloinen nukkuessa ;)

Toko, uinti ja agility

Sydän pakahtuu ilosta! Mun teinihirviö on (vähintään) mennyt lomalle ja lutupullahalkku on tullut käymään kotona! Tällä viikolla on ollut ilo lenkkeillä ja Halise on ollut oikea kainaloinen. Hellyydenkipeä ja miellyttämisenhaluinen. Jälkimmäisestä ei ole ollut tietoakaan sitten joulukuun :D
Voisikohan se nyt tehdä juoksuja, kun se vaan viihtyisi sylissä ja kainalossa kyhnöttämässä? Lisäksi korvat on löytäneet todellisen käyttötarkoituksensa ja treeneissäkin on ollut ilo käydä. Mutta, pessimistin vikaa kun minusta löytyy, en vielä tuuleta. Optimistipuoleni vain iloitsee onnistuneesta viikosta. ;)

Tokossa teimme tällä viikolla ruutua ja luoksareita pitkältä etäisyydeltä + häiriöitä.

Krhmm.. tuo ruutu.. Taas huomasin, että olen auttanut aivan liikaa! Olen lähettänyt n. 3-4 metrin päästä vieläpä targetille, kun nyt treeneissä välimatkaa oli 15 metriä ja ruudut onnistuivat siltä etäisyydeltä targetille. Nyt en lähettänyt perusasennosta, vaan kyykistyin H:n viereen ja hetsasin ennen lähetystä. Palkkasin ruudulle lelupalkalla. Läksyksi sain, etten enää saa lähempää lähettää targetille, kuin tuon onnistuneen välimatkan treeneissä. Nyt luodaan vauhtia ja revitellään täysillä. Omakin ruutumotivaatio kasvoi treenien myötä huomasin että kyllähän tuo pikkupentele vähän jotakin osaa :D Tästä lähtien, tämä on lupaus, jokaisella omatoimitreenillä hallilla otan ruudun!

Luoksetuloja teimme myös piitkältä välimatkalta ja tein ne suoraan perusasentoon. Halise kiihdyttää hyvään vauhtiin, mutta hidastaa raviin muutamaa metriä ennen ja jää vähän pohtimaan perusasentoon tuloa. Annoin tähän sitten reilummat käsiavut, että saataisiin loppua varmemmaksi. Parilla ekalla kerralla yritti varastaa lähdössä. Sen jälkeen kun olin kääntynyt kohti, nousi seisomaan. Kävin palauttamassa takaisin istumaan ja annoin tuplakäskyn odottamiseen. Viimeisimmillä toistoilla jäi hyvin.

Loppuun tehtiin häiriöitä seuraamiseen. Kentällä oli leluja, ruokaa ja yksi koirakko teki luoksetuloa. Luoksetulo (eli ohi juokseva koira) oli näistä minun mielestäni pahin, koska juoksevat koirat ovat H:lle punainen vaate. Mutta H yllättikin aivan täysin! Se kyllä vilkaisi juoksevaa koiraa, mutta otti sen jälkeen heti katsekontaktin = luopui. Tästä superpalkka tietenkin ja voi kun olin ylpeä! Saatiin tehtyä muutamat hyvät pikkupätkät seuruuta. Meillä on ollut seuraamiseen lähdön kanssa pulma siinä, että ensimmäisten askelten aikana H laskee minun makuuni liikaa päätä alas, hakee ikään kuin katsekontaktia "alakautta". Sain tähän hyvät vinkit, miten lähteä korjaamaan. Annan H:n palkkalupauksen jälkeen hypätä ottamaan palkka oikeasta seuruukohdasta (vasen kylki). Teinkin näitä harjoituksia heti muutamia seuraavina päivinä ja hienosti pää pysyi ylhäällä, kun hoksasi että palkka napsahtaa nyt korkealta eikä taskusta.

Uintitreeneissä H oli jännittyneempi kuin viime kerralla. Se ei oikein rentoutunut rampilla missään vaiheessa, vaan oli todella jännittyneen oloinen. Uidessa kuitenkin haki reippaasti lelua ja uiminen näytti hyvältä. Ei ollut hätäistä räpiköimistä vaan H todella ui. Lyyli ei päässyt tällä kertaa mukaan juoksujen takia. Ajattelimme Halisen veljen omistajan kanssa, että ottaisimme tehoboostin uintitreenejä maaliskuusta alkaen, jotta koirat tottuisi veteen ennen kesää paremmin.

Torstain agilitytreenit olivat ihan kultaa! Teimme 10 esteen ratapätkän takkuilematta ja oli tosi hyvä meininki, minulla ja koiralla. Halise reagoi hyvin ohjauksiin ja irtosi hyvin esteille. Ratapiirrosta ei ole jaettavaksi, mutta pari kinkkistä kohtaa oli joissa H pari kertaa meinasi karata väärään putkenpäähän, mutta sain korjattua (kovalla äänellä) :D
Kokeilimme myös 3 esteen "pyöritystä", missä esteen olivat tässä muodossa : /_\  (:D)
Kierrätin vastakäännöksillä kolmion ja taas sain yllättyä siitä miten hienosti H tajusi ja osasi tehdä, vaikka olikin tiukat ja nopeat käännökset. Tässä on hyötyä siinä että H kysyy ohjeita, eikä reikäpäänä juokse itsekseen miten sattuu. Irtoamista pitää kyllä harjoitella, mutta tällaisissa keisseissä on hyvä että kyselee eikä lähde itse säätämään.

Tänään kävin vanhempieni luona ompelemassa Haliselle fleecemanttelin. Se mahtuu sopivasti tuon aikaisemman ompelemani manttelin alle, joten nyt tarkenee!

Sunnuntaihöntsäilyt

Flunssani on alkanut sen verran helpottaa, että päästiin tekemään aamutreenit hallille. Päätin tehdä nyt kaikkea vähän suurpiirteistä, vauhdikasta ja hauskaa. Huomaan että Halisen on ollut hankala keskittyä viime aikoina, joten en näe järkeväksi ottaa nyt mitään pilkunviilausharjoituksia.

Ensimmäiseksi tehtiin liikkeestä pysäytyksiä niin, että otin H:n perusasentoon, heitin lelun ja vapautin lelulle, annoin hakea lelun. Toisella kerralla niin että heitettyäni lelun vapautin H:n lelulle mutta pysäytinkin kesken matkan ja pysähdyksen jälkeen vapautin lelulle uudelleen. Tämän jälkeen vapautin useasti lelulle ilman pysäytystä ja sen jälkeen teimme pysäytykset vielä kerran. Tätä harjoitusta ei voi tehdä kovin usein, kun H alkaa ennakoimaan. Tämä harjoitus oli ihan hyvä siinä mielessä, kun se karkasi lenkillä eikä totellut pysäytystä. Pienet muistuttelut siihen myös :)


Pysäytysten jälkeen tehtiin piiiiitkästä aikaa ruutu-treenit. Ruutua ollaan harjoiteltu ehkä kolmesti tätä ennen. Olisi pitänyt enemmän miettiä mitä tehdään, kun keskityin nyt liikaa targetille osumiseen, kuin että olisin voinut vaatia vauhtiakin. Olisin voinut hetsata lähdössä ja innostaa enemmän. Nyt ruutuun meno oli vähän lönkyttelyä, vaikka ollaan me joskus tehty vähän vauhdikkaampiakin ruutuja. Hienosti Halise muisti tämän harjoituksen  ja parin muistutuksen jälkeen en käyttänytkään enää target-käskyä (touch) vaan ruutu-käskyä. Ensimmäisellä ruutuun käskyllä H pysähtyi ja ihmetteli, annoin sen pohtia itse ja lopulta se tarjosi targetille. Superpalkat tästä ja seuraavat toistot menikin ruutu-käskyllä suoraan. Pitäisi ottaa tätä ohjelmistoon tiuhemmin, niin voisi kokeilla ilman targetia..

Viimeisenä treenattiin agilityn takakiertoa. Saimme kotiläksyksi tehdä harjoituksia, joissa lähetän H:n takakiertoon ja samalla lähden itse jo toiseen suuntaan juoksemaan. Palkkasin lelulla, koska assaria ei ollut näissä treeneissä mukana ja heitin lelun heti esteen eteen, kun itse jo juoksin lujaa toiseen suuntaan. Aluksi piti auttaa enemmän ja odottaa että H pääsee esteen kohdille ennen kuin lähdin itse juoksemaan. Lopulta saatiin tehtyä hyviä harjoituksia ja H ei keskeyttänyt ja lähtenyt minun perään, vaan suoritti esteen! Jee! Outoa, että tämän murrosiän keskellä silti H on kiinnostuneempi minun sijainnista kuin agilityesteiden tekemisestä. Kai se silti on vielä vähän äiskän tyttö ;)

Ensi viikolla meillä onkin monenmoista tiedossa, kun on toiset uinnit, tokotreenit ja agility. Tänään täytynee yrittää vielä puristaa virrat pois, että ehkä huomenna työpäivän aikana jaksaisi neitokainen levähtää..

Halisen uudet kujeet

..ja ne eivät ole mitää hauskoja! Muutamana päivänä töistä tullessa näky on ollut tämä:

Onneksi kuitenkin hajotettujen tavaroiden joukossa on ollut vain koristetyynyjä ja leluja, mutta pelkään pahoin että huonekalujen vuoro saattaa olla pian, mikäli tämä murkkuikä ei ota pian laantuakseen. Tekemisen tarve on ihan huipussaan ja tuntuu että normaalin liikunnan ja treenien lisäksi virtaa on aivan kuin ei olisi tehty mitään viikkoihin. Olen antanut ruoat aktivointileluista tai piilottanut nappulat ympäri asuntoa ja käynyt normaalia pidemmän aamulenkin. Kaikki lelut mitä vain löytyy olen jättänyt Halisen saataville. Luita en uskalla jättää, kun tuo hotkii ne isoissa paloissa ja luiden syöntiä on aina vahdittava.

Tänään olisi ollut tokotreenit, mutta itse sairastuin kuumetautiin, niin nekin jää kalenterista, kuten myös tavalliset lenkit. Onneksi olen nyt kuitenkin kotona sairastamassa ja samalla vahtimassa ettei teini tee tuhojaan. Huoh. Milloin tämä loppuu.. Yritän kyllä kovasti olla reagoimatta sen suuremmin ja miettiä että tämä vaihe loppuu joskus, mutta järki meinaa mennä. Yhdessä tekeminen ja edes lenkille lähteminen ei ole mukavaa vaan ahdistavaa, kun joutuu pysähtelemään sekunnin välein, kun tuo yrittää kytätä autoja ja pyöriä. Halise kyllä luopuu hyvin, mutta hyvin kettumaista pysähtyä metrin välein kaavalla : "jätä!" "hyvä, hieno koira" "jätä!" "hienosti meni, hyvä" "jätä, hyvä tyttö". Argh. Ja palkkaamisen tietenkin pitää olla iloisen kuuloista ja innostavaa, mutta kiireessä ei voisi vähempää kiinnostaa palkata siitä että ohitetaan auto. Huoh. Mutta periksi ei voi antaa tässä ja yritän kyllä vältellä sellaisia lenkkivalintoja, missä jouduttaisiin kulkemaan autotien vierestä. Meidän perus metsälenkin alkupätkällä on todella vilkas autotie ja kävelemme n. 300m sen vieressä ennen metsän alkua. Ja tämä 300m ottaa aikaa n. 15minuuttia.

Yksi päivä kävimme lenkillä Jekun kanssa pitkästä aikaa. Koirilla sujui lenkki ihan mukavasti, vaikka emme ole lenkkeilleet yhdessä melkein kahteen kuukauteen Halisen kynsivaurion takia. Siitä lenkistä olen osittain kyllä tosi iloinen, kun ainakin alkumatkalla H jaksoi hyvin kuunnella ja keskittyä vaikka Jekku olikin vieressä juoksentelemassa. Lisäksi H malttoi pitää hyvän etäisyyden, vaikka Jekku välillä lähti juoksentelemaan kauemmas. Tästä kehuin ja palkkasin ja leikin myös mahdollisimman paljon.

Halise on hujahtanut taas korkeutta ja saapa nähdä miten korkea neitokainen siitä loppupeleissä kasvaa! Tällä hetkellä kotimittauksella H on 52,5cm korkea. H on kauhean siro rakenteeltaan, joten jytkyltä se ei näytä vaikka korkea onkin. Agilityn kannalta ihan hyvä että korkeutta löytyy.
Painosta ei ole tietoa. Kaksi kuukautta sitten oli 11.8kg joten veikkaisin että nyt ehkä 13kg?

Saapa nähdä mikä virtakerttu tästä kuoriutuu viikonlopun jälkeen (ja uuden työviikon alkuun) kun varmaan tämä viikonloppu menee sairastellessa. Huh..

Onnistunutta aksaa, epäonnistunutta arkea

Uskaltauduttiin torstaina agilitytreeneihin. Tällä kertaa oli ihan kannattavat treenit ja pitkästä aikaa sain olla taas iloinen tuosta teinihirviöstä! Tein ensimmäistä kertaa suht onnistuneesti 7 esteen radan. Tosin itsehän heiluin kuin heinämies ja huidoin käsilläni ja sohelsin jalat solmussa, mutta me tehtiin se! Jee! Ja ei ollut minulle helppo ratakuvio. Olen aikaisemminkin siitä blogissani puhunut, että agility on minulle hyvin uusi tuttavuus ja opettelen vasta valssin askeleita, sokkareista, sylkkäreistä ja viskeistä puhumattakaan :D Tässä sinne päin kuva ratapätkästä (mittasuhteet ym ei tietenkään oikein, mutta sinne päin)

2 esteen takakierto oli aluksi hieman ongelmallinen saada Halisen päähän, kun jouduin antamaan takakiertokäskyn suht kaukaa estettä ja lähteä jo pinkomaan esteille 3,4, jotta ehdin tehdä ohjaukset esteille 4 ja 5. Halise oli menossa tekemään takakierron mutta kun näki että juoksin jo toiseen suuntaan, se lähti perään ennen kuin oli suorittanut esteen. Teimme sitten pari kertaa pelkästään tämän takakierron ja sen jälkeen kokeiltiin yhdistää 1,2,3,4 esteet. Hyvin alkoi sujumaan, kun huomasi idean. Sainkin kotiläksyksi treenata esimerkiksi metsässä lähetyksiä niin, että lähetän H:n kiertämään puun ja samalla juoksen itse jo eri suuntaan, jotta saadaan vietyä irtaantumista eteenpäin.
Tämän kynsisaikun aikana tehtiin todella paljon tokoa ja huomaa, että nyt agilityssä on ollut vaikeuksia lähteä pois minun luotani. Irtaantuminen ei ollut ongelma vielä pari kuukautta sitten.. Mutta ihan kiva, että edes jossakin haluaa olla lähellä ;)

Halisella tosiaan sitä vauhtia piisaa, joten tärkeää olisi pystyä tekemään esteille lähetykset suht kaukaa, että ehtii itse mukaan seuraavalle. Seuraava ongelma olikin 3,4 esteen väli, kun en ehtinyt 4 esteelle juosta Halisen tehtäessä takakiertoa 2 esteellä, ja H ehti jäädä 3 esteen jälkeen kysymään minne sitten mennään. Mutta kun saimme tuon takakierron onnistumaan vähän kauempaa että pääsin itse juoksemaan lähemmäs 4 estettä, saimme hyvin tehtyä ilman että H jäi katselemaan perään.

4,5 esteen väliin teimme puolivalssin ja itselläni meni hetki ennen kuin tajusin miten päin kädet ja jalat liikkuu. Harjoittelin tätä sitten ilman koiraa ja koiran kanssa niin että teimme vain tämän 4,5 esteen välin. Tämän jälkeen lisäsimme alkuradan + 4,5 esteet. Tästä viisastuneena pääsimme jatkamaan 6,7 esteille. Ensimmäisellä yrittämällä pimeään putkikulmaan meno epäonnistui ja H kiersi putken. Tässä kuitenkin (yllätys yllätys) itse olin väärässä kohdassa lähettämässä ja jalkaterät ja rintakehä väärään suuntaan. Koutsi neuvoi ja otin uuden asennon, ja hienostihan H hurahti oikeen päähän putkea.

Lopuksi kokeiltiin koko rata 1-7 ja toisella yrittämällä päästiin upeasti (minun näkökulmastani) läpi ilman virheitä. Oma menoni näyttää varmaan aika hurjalta (pitäisi varmaan kuvata näitä videolle, että pääsisi sitten joskus tulevaisuudessa ihastelemaan kehitystä :D) mutta olen superonnellinen että me suoritettiin tämä! Tällä kertaa halli raikasi minun riemunkiljahduksista.. Agility on varmaan se missä eniten pystyn iloitsemaan onnistumisista, koska kaikki on itselle niin uutta, että jos H menee sinne minne minä yritän sen saada, on minulle jo tosi iso saavutus. Koutsi sanoi, että H lukee todella hyvin minun liikkeitä, joten hyvä siitä varmasti tulee kunhan itse opin liikkumaan kentällä.

Innostun kyllä agilitystä joka treenien jälkeen enemmän ja enemmän. Olisipa Halkun luusto kunnossa, niin voisimme viedä tätä harrastusta eteenpäin!

No, sitten siihen epäonnistuneeseen arkeen.. Olin jo tätä postausta kirjoittamassa kunnes ylitsepääsemätön pettymys lenkillä iski ja en jaksanut iloita mistään onnistumisista. Halise karkasi ensimmäisen kerran minulta lenkillä. No, oma vika oli kun pidin tuota teinihirviötä irti ja päätin luottaa siihen sen verran kuin aina ennenkin ja ohittaa koira irti. Mokoma karkasi. Ei auttanut mitkään huudot. Neiti vaan meni. Iloisena tosin, nöyränä ja kilttinä tervehtimään vastaantulijaa. Mutta voi hiiskatti kun raivostuin. Olin niin pettynyt, että en pysty edes kuvailemaan sitä tunnetta. Joo, ehkä pieni asia jonkun mielestä, mutta minulle iso. No, raahasin tuon niskanahoista pois ja annoin kyllä kuulua että nyt on tehty isoin virhe ikinä. Mokoma paskapää. Olipa nöyrää tyttöä sen jälkeen. Onneksi sain annettua palautteen heti ja kunnolla, toivon että meni perille. Huomenna kuitenkin lavastan vastaavanlaisen tilanteen treenikaverin avustuksella. Laitan jälkiliinan perään varmuuden vuoksi ja toivon että pysyy kontaktissa eikä tarvitse pettyä uudelleen. Haluan toistoja tuollaisista tilanteista pian, ettei jää sellainen mieli Haliselle, että karkaaminen on missään tilanteessa ok.

Tänään kotitokotreenit sujui pitkästä aikaa nekin mukavasti. Halisella on ollut joku ongelma maahanmenon kanssa ja saatiin tehtyä nyt hyvät maahanmenotreenit liikkeestä. Olen ottanut pari askelta taaksepäin ja palannut käsiapuun, jotta napakka maahanmeno muistuisi mieleen. Olemme alkaneet treenaamaan myös liikkeestä seisomista. Se on kovasti vielä alkutekijöissä, mutta ihan hyvää kehitystä näin muutaman harjoituskerran jälkeen. Tällä hetkellä me ei tehdä tokotreeniä kovin "tosissaan", vaan harjoitushetket ovat lyhyitä ja välillä tehdään temppuja ja muuta hömppää. Huomaan että nyt keskittymiskyky ei ole ihan tavallisella tasolla.

Huomenna olisi meidän koiraseuran vapaavuoro ja ajattelin mennä sinne H:n kanssa tekemään tokojuttuja. Ensin pitkä lenkki, että saataisiin ylimääräiset höyryt pois. Taidan keskittyä siellä kontaktitreeniin ja joihinkin helppoihin juttuihin, että saataisiin nyt niitä onnistumisia! Kehonhallintatreeni voisi olla myös paikallaan, H tykkää niin paljon tasapainoilla dobopallolla ja tyynyillä. Ehkä sitä myös sitten! Itselleni vaikeaa tämä taantumisvaihe, kun olin jo niin tyytyväinen joihinkin osa-alueisiin. Täytyy hyväksyä tämä murrosikä ja mennä koiran ehdoilla. On se silti ihan kiva koira, vaikka suurimmaksi osaksi ajasta ärsyttääkin! ;)

Hormoniseikkailut osa 1

Murrosikä on rantautunut meidän residenssiin pahempana kuin olisin ikinä osannut odottaa. Kaikki, mitä murrosikäinen koira voi keksiäkään tämän ihanan vaiheen aikana, on viimeistä asiaa myöten Halisen uudella asialistalla. Kertokaa, että tämä vaihe menee ohi. Pian. Etten pian kaupittele bordercollien turkista tehtyjä rukkasia :D

No, mitäs meillä nyt sitten nykyään harrastetaan ja mihin tottelevaisen koiran rooli on vaihtunut?

Meillä harrastetaan: autojen kyttäämistä, äiskän puolustamista kaikelta (mm. eräs aamulenkki hurja tien sivuun aurattu lumipenkka meinasi hyökätä kimppuun, pakkohan sille oli näyttää..), muuten vaan perseilyä (yhtään ei muisteta mitä tarkoittaa istu, ei ota, maahan..), pöydiltä varastelua, hihnassa rempomista (eihän tässä kauaa mennytkään kun saatiin hihnakäytös toimimaan, nyt ollaan takaisin siellä 3kk pennun asteella), toisten koirien haukkumista kunnes ne on vaarattomaksi todettu (tai sitten ei, haukutaan nyt varmuuden vuoksi vielä korttelin päästä), rappukäytävän, tai no itseasiassa koko korttelin hallinnointia.. Huh, kiireinen koira nykyään kaikkine harrastuksineen. Harmi kun se ei millään onnistu järjestämään aikaa tahi aivoja oikeisiin harrastuksiin (toko, agility, mitänäitänyton).
Niin ja Halisen uusi rooli; joku Euroopanomistajan ja diktaattorin välimaastoon sijoittuva johtajahahmo.

Joka aamu herätessäni toivon että tuo pikku perseapina olisi kadonnut Halkun päästä ja tilalla olisi se vanha kunnon Halise. Toistaiseksi näin 18 aamun jälkeen muutosta ei ole tapahtunut. Ei tänäkään aamuna. Ensimmäistä kertaa kuukausiin Halise pokkana lorotteli pissat matolle (!!!) ja aamulenkin jälkeen haukkui rappukäytävässä muuttoa puuhaaville miehille niin, että oli pakko raahata koko piski pihalle kurinpalautukseen. Tai no, enhän minä sille siellä pihalla enää mitään sanonut kun pihalle päästyä korvat luimussa peppu heiluen iloisella ilmeella katseli minua taatusti ajatellen "Näitkö äiti kun olin hieno. Näitkö kun sanoin niille miehille!" Komensin siinä rapussa, mutta sitten en enää tiennyt kummasta lähti isompi ääni, minusta vai koirasta, niin päätin yrittää korjata pilalle menneen tilanteen ja poistua takavasemmalle.

Miten olen sitten toiminut näissä uusissa kotkotuksissa? Välillä mielestäni hyvin ja välillä niin huonosti kuin teinin asteelle alentuvan aikuisen ihmisen voi kuvitella toimivan. Yritän aina olla johdonmukainen. Kiellän tietysti vaikka se kuuroille korville meneekin. Tilanteesta riippuen vien Halisen pois ja olen niin kuin en olisikaan (tämä usein vaikeaa, kun Halise kyllä varmistaa että tasan jokainen lähikorttelin ihminen tietää missä päin me milloinkin liikutaan). Välillä taas kuittaan murahduksella (jotain olen minäkin teiniltä oppinut) ja kohautan olkia, "höpö höpö", sanon minä. Useimmiten tehoaa parhaiten tuo välinpitämätön höpinä matalalla äänellä. Mutta välillä ei tehoa sitten mikään ja sehän nakertaa niin kuin pikkuoravaa. Niissä hetkissä kiitän Luojaa että olen julkisella paikalla enkä yksin kotona missä lähettyvillä on jos jonkin näköistä teräesinettä. Tai no enpä tiedä teräesineestä. Tietokone on ja monenmoiset koiranmyyntipalstat.

Kyllähän tuo teini osaa välillä yllättääkin. Eilen käveltiin autolta kotiin (n. 50m) ilman äänen häivääkään (paitsi omaani tietysti, kun piti kehua kerrankin kun siihen oli tilaisuus)ja taisin saada ensimmäisen katsekontaktin ulkomaailmassa viikkoihin. No okei, nyt minä vähän huijaan. Halise kyllä joka kerta katsoo minua iloisesti kun on pelastanut minun hengen oksilta, männynkävyiltä, jalkapallomaalilta tai epämääräisen näköisiltä lumikökkäreiltä. Ja iloisesti katsoo aina lenkin loppusuoralla, juuri ennen ulko-ovea. Ihan kuin se iloitsisi siitä, että selvittiinpä taas hengissä yksi lenkki. Tai itseasiassa se sama tuttu lenkki mikä me päivittäin kävellään. Olinpa äiti hieno, toin kotiin sinut.

Nyt kun nämä uudet harrastukset vievät niin paljon aikaa meidän arjessa, olemme joutuneet jättämään varsinaiset työt vähemmälle. Uimaan me mentiin. Siellä kun oli vain uima-allas ja ihminen. Agilityyn mentiin kun uitiin niin hienosti. Virhehän se oli. Kerran karjasin niin kovasti, että koko halli pysähtyi hetkeksi. Raukat rallytokoilijat kun säikähtivät. Mutta pakko oli. Teini karkasi ainakin kymmenen kertaa ohjauksesta ja koutsi sanoi että nyt pitää asiat tehdä niin ettei enää karkaa ja sitten kun se mokoma teini***** taas lähti iloisesti palkalle ohittaen ne kaksi estettä mitä oli tarkoitus tehdä, hermo vaan petti ja keuhkoista lähti sellainen karjaisu etten varmasti osaisi yhtä kovaa huutaa edes silloin jos tuo juoksisi auton alle uuden harrastuksensa perässä. Ei sitte menty agilityyn tällä viikolla. Kun en vaan kehtaa.

Tokoon mentiin eilen illalla. Se oli 50% hyvä valinta. Imuttaen jouduttiin halliin kävelemään. Siellä kun olisi ollut niin monta kenelle olisi pitänyt varmuuden vuoksi antaa sanallista palautetta tai ihan vain tiedoksianto siitä, kuka astelee juuri halliin. Laitoin teinieläimen häkkiin ja liinan päälle, huh :D
Teemana oli kuunteleminen (itku oli niin lähellä, että alkoi naurattamaan, mitäpä muutakaan meillä voisi olla, helppo homma, tästä selvitään). Leluthan on Halisen mielestä toiseksi parasta mitä tietää, joten niillä sitten mentiin. Harjoitukset meni kutakuinkin näin:

1) Koira perusasentoon, heitä lelu, vapauta koira lelulle. Jee kun hieno. Tuo lelu tänne.
2) Koira perusasentoon, heitä lelu, vapauta koira lelulle, pysäytä kesken matkan, jee miten hieno, vapauta lelulle. (Tämä meni oikeasti tosi hienosti, ensimmäistä kertaa moneen viikkoon olin ylpeä että juuri tuo teini on minun teini. Pysähtyi minun käskystä. Ai kun hieno.)
3)Koira perusasentoon, heitä lelu, kontakti, seuraaminen. (Mitäpä luulette.. :'D, paljoa kiinnostaa silmiin kattelu kun parempaa tiedossa 20 metrin päässä)
4) Luoksetulo. Lelu puoleen väliin. Tämän ei pitänyt onnistua. Ei sitten millään. Kyllähän se askeltahti hidastui lelun kohdalla mutta ihan änskällään tuli luokse. Hieno rekku, äitin kultamussu.

Kauheasti tekisi mieli treenailla ja tehdä kaikkea kivaa, mutta kyllä me nyt vältellään kaikkea missä voi epäonnistua (ruuan annan ja lenkillä on pakko käydä, ehkä jotakin temppuja tehdään, mutta ei mitään mitä tarvitsen myöhemmin elämässä, nyt ei opetella huonoja tapoja jatkuvien epäonnistumisien kautta). Yritin tehdä kaukoja, kun tehtiin niitä paripäivää sitten viimeksi. Hääh.. mitä ihmettä? Ikinä ei ollut Halise kuullut niitä käskyjä. Ei ikinä. Yritin myös tehdä paikkista. Sama reaktio, koskaan ei ikinä ole tarvinnut olla paikoillaan. Typerä uusi leikki, en leiki.

Annetaas nyt sitten hormoonimyrskyn myllätä. Ekoja juoksuja odotellessa. Monet on koettanut lohduttaa että juoksuja se tekee. Jotkut on tarjonnut kuunteluapua. Jotkut on möläyttänyt että toivottavasti ei jää tollaseks. No en kyllä ajatellut että jää. Mutta voiko se jäädä?! Ei kai. Jos jää niin on kateltava torppa jostakin paikasta missä ei ole mitään eikä ketään.

Nyt ollaan vaan ja ootellaan. Kyllä se arki sieltä vielä tulee. Tämä hormoniseikkailu on varmasti yhtä raskasta sekä minulle että Lyylille. Ja ehkä naapureille. Vähän myös lähitienoon ihmisille ja koirille. Myös sille hiihtäjäraukalle joka melkein meni nurin kun luuli että sille huusin. No teinille minä vaan huusin kun luin sen ajatukset. Meinas että hiihtäjä pääsis vähän lujempaa jos juoksis vähän matkaa perässä. Halisea ei kuulemma haittaa uudet seikkailut. Uusi elämä on aika monisävyistä ja jännittävää.

Uimakoulu startattu!

Tänään Halise kävi ensimmäistä kertaa uimakoulussa Jyväskylässä aquabarksilla. Ensin Halisea jännitti rampille meno, mutta yllättävän rohkeasti lähti uimaan. Minä kiersin altaan ulkoreunaa Halisen edellä ja kehuin sitä samalla kovasti. Halisen uintivauhti oli aika nopea, joten jouduin itsekin vähän pinkomaan.. Neljännellä ja viimeisellä kierroksella Halise sai pidellä lelua uidessaan ja kerran se heitettiin altaan keskelle ja H kävi sen sieltä innokkaasti hakemassa.
Rampille (lähtöpaikka) päin uiminen jännitti ja ekalla kierroksella H halusi olla uittajan sylissä. Uittaja laski Halisen tassu kerrallaan seisomaan itse rampin päälle ja H jäi siihen reippaasti. Loppua kohden ramppi ei enää niin jännittävä ollutkaan ja H uskalsi siinä itse istua.
Seuraava uintikerta on tämän kuun viimeinen päivä. Odotan jo innolla 😊
Toivottavasti Halise oppisi tykkäämään uimisesta ja onhan se ihan älyttömän hyvää liikuntaa! Kehittää hyvin lihaksia.
Loppuun muutama kuva. Kiitos vaan pikkusiskolle joka lähti auttamaan ja kuvaamaan 😊

2018

Vuosi vaihtui ja aika kirjoitella tulevan vuoden tavoitteet ylös. Toivottavasti näitä pääsee sitten hyvillä mielin muistelemaan vuoden päästä ja ainakin osa olisi saavutettu!

Agility:

Agilityn tavoitteet tarkentunee lonkka/kyynärä/selkäkuvausten jälkeen. Mikäli luustossa jotakin häikkää, me kuopataan agility ja keskitytään muihin lajeihin. Tottakai toivon sydämeni pohjasta että luusto on terve (enkä tietenkään pelkästään agilityn puolesta) ja voitaisiin kaikkea harrastaa ilman terveydellistä huolta.

Mikäli luusto on terve, aloitetaan pujoitteluharjoitukset, kontaktit sekä nostetaan rimoja asteittain. Näitä ei olla vielä tehty, vaikka kovasti minulla juoksukontaktien opettaminen polttelee.. En kuitenkaan ole vielä sitä aloittanut, koska Halise ei ole vielä täydessä mitassaan, niin laukka-askellus ei pysyne samana kuitenkaan. Tässä ei meillä mikään kiire ole, joten annetaan Halkun kasvaa rauhassa. Pujoitteluprojektiin täytyy alkaa pikkuhiljaa perehtymään ja etsiä meille mukavin tapa opettaa se. Toki me käydään agilityvalmennuksessa ja luotan koutseihin, että ne tietää parhaimmat keinot pujoittelun opettamiseksi.

Fiilistyöskentelyä jatketaa niin kuin tähänkin asti: rauhoittuminen ja kierrosten laskeminen kuuluu treeneihin. Tähän asti ainakin olen ollut erittäin tyytyväinen Halisen off-nappiin : ei vöyhkäämistä, vinkumista eikä höntsäilyä. Mahdollisimman paljon harjoitusta korkeista kierroksista täysin tekemättömyyteen. Agilityssä kuten tokossakin kentälle menoon keskitytään. Sinne ei mennä hihna pitkällä (niinkun ei tähänkään asti), vaan rennosti kontaktissa. Palkkaan joko sosiaalisella palkalla tai lelulla/namilla nätin kehääntulon.

Kisatavoitteita ei vielä agilityn osalta ole. Katsotaan ne kuvaukset ja sen jälkeiset treenit rauhassa. Mikäli kaikki sujuu hyvin, mikään ei estä kisakentille lähtöä. Mikäli näin onnekkaita ollaan, annan H:n kasvaa rauhassa ja opetellaan kaikki tarvittavat ajan kanssa. Sitten kisailujuttuja miettimään.

Toko:

Tokossa tavoitteet ovat taas edenneet pitemmälle kuin agilityssä. Toivon, että tämän vuoden loppu puolella päästäisiin korkkaamaan alo-luokka. Uskoisin että toko pysyy meidän päälajina, joten sen suhteen odotukset ja toiveet ovat korkeimmilla. Tosin mistään ei ikinä voi tietää mitä tapahtuu, mutta kisoihin me tähdätään.

Liikekohtaiset tavoitteet:

-paikkis: yhdet paikkikset kerran päivässä. Joko lyhyet korkealla häiriöllä tai pitkät vähemmällä häiriöllä. Tästä edetään pikkuhiljaa minuutin paikallaoloon suurilla häiriöillä. Lyhyttä häiriöpaikkista teen tällä hetkellä niin, että paikatan Halisen ja leikin Lyylin kanssa/vingutan leluja ja heittelen niitä. Tätä n. 10-20 sekuntia, niin, että paikallaolo on 100% varma. Paikkiksessa vältän suuren suuresti epäonnistumista. Pitkää paikkista teen tällä hetkellä niin, että jätän H:n, kuljeskelen/juoksen, teen X-hyppyjä sen edessä, takana, vieressä. Heittelen leluja ja teen äkkinäisiä liikkeitä.
Sitten kun päästään minuutin paikkikseen niin että riehun Lyylin kanssa ja H pysyy, siirryn tekemään pitkää paikkista koirakavereiden kanssa. Tällä hetkellä paikkistreeneissä muiden kanssa palkkaan tiheästi ja pidän lyhyttä etäisyyttä varmuuden vuoksi. Sisimmässä tiedän että H kyllä pysyisi, mutta en halua ottaa paikkiksen kanssa mitään riskejä. Uskon että hiljaa hyvä tulee enkä kiirehdi yhtään. Suurin tavoite johon olisin äärettömän tyytyväinen olisi se, että H on minuutin paikkiksessa niin, että muut koirakot leikkivät ympärillä. Jokaisesta harhakatseesta annan palautteen; en hyväksy ympärille pälyilyä ja huomion keskittymistä muualle (nämä treenit muiden koirien kanssa).

-perusasento ja seuraaminen: tällä hetkellä pa on hyvällä mallilla; H etsii hyvin paikan ja pysyy siinä vaikka pyörisin tai otan askeleen mihin suuntaan tahansa. Perusasentotreeniä jatkan hamaan tappiin asti, se tuskin koskaan on täysin valmis :D Seuraamisen tehotreenit voivat alkaa. Sitä harjoitellaan askel kerrallaan ja pään asennon täytyy pysyä koko ajan hyvänä. Tässä täytyy itse pysyä tosi tarkkana, etten ala palkkaamaan melkein hyvä suorituksista vaan ainoastaan täydellisistä ja siitä syystä edetään hitaasti, että pääsen palkkaamaan nimenomaan niistä täydellisistä.

-noutokapulan pito: tässä mentiin vähän ojasta allikkoon, kun palkkasin Halisea alkuun liikaa hetken pitämisestä. Nyt H:n mielestä ota-käsky on hetken pito ja se siitä. Nyt olen jättänyt käskysanan pois ja alkanut pitämään sillä milloin mitäkin suussa. Leluja, tavaroita, nakkeja jne. Kunhan saadaan pitämistä vahvistettua (hoen aivan hiljaa pidä, pidä, pidä) lisään jossain vaiheessa uuden käskysanan ota-käskyn tilalle.

Kapulan tuominen perusasentoon sujuu ihan kivasti. Lähtee innokkaasti kapulalle, tuo sen yhtä nopeasti, mutta tarvitsee vielä käsiavun jotta pitää kapulan perusasentoon asti nätisti. Ilman käsiapua se pudottaa kapulan eteeni ja tulee perusasentoon. Tämä ei tosin ole alo-liike, mutta tämä on yksi H:n lempiliikkeistä ja tätähän me tarvitaan sitten heti TK1:n jälkeen ;)

-jäävät: näitä tietenkin saadaan hiottua täysin vasta kun seuraaminen on kunnossa. Olemme tehneet jääviä pennusta asti, mutta ne on välillä hitaanpuoleisia. Nyt olen alkanut tekemään takapalkalla ja vielä jatketaan ns. edessä seuruutusta ja siitä jäävät. Nyt en palkkaa enää hitaasta vaan täytyy olla nopea ja varma. Tässä käytän käsiapua n. joka toinen kerta, jotta se joka toinen kerta on ilman käsiapua nopea. Uskoisin että päästään käsiavusta ahkeralla treenillä pois, mutta haluaisin että jäävät ovat nopeat ja täpäkät eikä hitaat. Tässä takapalkka auttaa kummasti. :D Tavoitteena saada jäävistä maahan tositosi hyväksi ja istu/seiso hyvälle mallille ylempiä luokkia varten.

-estehyppy: pari kertaa olemme tätä treenanneet ja H on oivaltanut idean hyvin. Tässäkin tosin tarvitsee vielä käsiapua täydelliseen perusasentoon palaamiseen, mutta tästä liikkeestä en ole niin huolissani.

-kaukot: tällä hetkellä tehdään paljon jo kisanomaisia kaukoja. Välillä H tekee hitaasti ja silloin palataan askel taaksepäin. Kaukoihin olen tällä hetkellä tyytyväinen, mutta vielä nopeutta ja tarkkuutta lisää. Istu-seiso-istu vaihtoja ja maahan-seiso-maahan vaihtoja harjoitellaan ahkerasti. Istu-seiso olen opettanut pompulla ja siinä tarvitaan vielä seiso-istu takapään tarkkuutta. Välillä meinaa takatassut liikkua liikaa. Tässä palataan vähän taaksepäin ja lyhennän etäisyyttä, jotta saadaan peräpää pysymään paremmin paikoillaan.

-sosiaalinen palkka: H reagoi ihan hyvin sosiaaliseen palkkaan, mutta jää kovasti katselemaan namujen ja lelun perään. Kiinnitän enemmän huomiota siihen, että eka sosiaalinen palkka (mihin H reagoi) ja sitten namu.

Paimennus:

Tätä haluaisin tehdä joka päivä ja koko ajan! Olen ihan hurahtanut koko touhuun. Tässä siis tavoitteena päästä mahdollisimman usein treenaamaan. Harmi vaan, kun paikat ovat niin vähissä täällä Keski-Suomessa. Kasvattajan luona saamme äärimmäisen hyvää opetusta ja heidän luona käydään aina kuin mahdollista. Etelä-Suomessa tulemme käymään keväällä enemmän ja kesällä osallistutaan niin moneen paimennuskoulutukseen kuin mahdollista. Tavoitteena (ei vielä tälle vuodelle, mutta tulevaisuuteen) on suorittaa PPR. Haaveena olisi päästä kisaamaan paimennuksessa, mutta se on tosiaan haave ja unelma joka voi valitettavasti jäädä toteutumatta kun ei päästä treenaamaan usein.

Uinti:

Parin päivän päästä alkaa uimakoulu. Tässä puhdas ja ainoa tavoite on se, että H oppisi tykkäämään uimisesta ja voitaisi tätä harrastusta hyödyntää kesällä. Haaveena olisi päästä kokeilemaan vepeä, mutta arveluttaa H:n siro rakenne. En tiedä onko se rakenteen ja koon puolesta mahdollinen laji.

Muut:

-koirahiihto: tätä päästään ehkä vuoden päästä kokeilemaan, mikäli luusto kunnossa. Kesällä totuttelen H:n vetovaljaisiin juoksuharrastuksen myötä. Tässäkin hidas eteneminen koiraa kuunnellen.

-arkikäyttäytyminen: nyt ehkä murrosiän myötä puolustusvietti on noussut uusiin sfääreihin. Toivon tähän tasaantumista, joka toivottavasti tulee myös iän myötä, mutta tehokasta treeniä tämän asian myötä on luvassa. Tilanteiden ennakointia, johdonmukaisuutta ja jämäkkyyttä.

-häiriötreenit: nämä pysyy ohjemistossa: paikkista, kontaktia ja olemista kauppojen pihoilla ja isojen teiden varsilla. Leikkimistä ja suhteen vahvistamista, sitä ei varmasti voi koskaan olla liikaa.

-terveystutkimukset: huhtikuussa lonkka, kyynär ja selkäkuvauksiin!

Huh, tässäpä on tavoitteita kerrakseen tulevalle vuodelle :D En kyllä käyttäisi vapaa-aikaani ja rahojani mielummin muuhun kuin tämän kouluttamiseen. Meistä tulee hyvä tiimi <3