torstai 25. tammikuuta 2018

Halisen uudet kujeet

..ja ne eivät ole mitää hauskoja! Muutamana päivänä töistä tullessa näky on ollut tämä:




Onneksi kuitenkin hajotettujen tavaroiden joukossa on ollut vain koristetyynyjä ja leluja, mutta pelkään pahoin että huonekalujen vuoro saattaa olla pian, mikäli tämä murkkuikä ei ota pian laantuakseen. Tekemisen tarve on ihan huipussaan ja tuntuu että normaalin liikunnan ja treenien lisäksi virtaa on aivan kuin ei olisi tehty mitään viikkoihin. Olen antanut ruoat aktivointileluista tai piilottanut nappulat ympäri asuntoa ja käynyt normaalia pidemmän aamulenkin. Kaikki lelut mitä vain löytyy olen jättänyt Halisen saataville. Luita en uskalla jättää, kun tuo hotkii ne isoissa paloissa ja luiden syöntiä on aina vahdittava.

Tänään olisi ollut tokotreenit, mutta itse sairastuin kuumetautiin, niin nekin jää kalenterista, kuten myös tavalliset lenkit. Onneksi olen nyt kuitenkin kotona sairastamassa ja samalla vahtimassa ettei teini tee tuhojaan. Huoh. Milloin tämä loppuu.. Yritän kyllä kovasti olla reagoimatta sen suuremmin ja miettiä että tämä vaihe loppuu joskus, mutta järki meinaa mennä. Yhdessä tekeminen ja edes lenkille lähteminen ei ole mukavaa vaan ahdistavaa, kun joutuu pysähtelemään sekunnin välein, kun tuo yrittää kytätä autoja ja pyöriä. Halise kyllä luopuu hyvin, mutta hyvin kettumaista pysähtyä metrin välein kaavalla : "jätä!" "hyvä, hieno koira" "jätä!" "hienosti meni, hyvä" "jätä, hyvä tyttö". Argh. Ja palkkaamisen tietenkin pitää olla iloisen kuuloista ja innostavaa, mutta kiireessä ei voisi vähempää kiinnostaa palkata siitä että ohitetaan auto. Huoh. Mutta periksi ei voi antaa tässä ja yritän kyllä vältellä sellaisia lenkkivalintoja, missä jouduttaisiin kulkemaan autotien vierestä. Meidän perus metsälenkin alkupätkällä on todella vilkas autotie ja kävelemme n. 300m sen vieressä ennen metsän alkua. Ja tämä 300m ottaa aikaa n. 15minuuttia.

Yksi päivä kävimme lenkillä Jekun kanssa pitkästä aikaa. Koirilla sujui lenkki ihan mukavasti, vaikka emme ole lenkkeilleet yhdessä melkein kahteen kuukauteen Halisen kynsivaurion takia. Siitä lenkistä olen osittain kyllä tosi iloinen, kun ainakin alkumatkalla H jaksoi hyvin kuunnella ja keskittyä vaikka Jekku olikin vieressä juoksentelemassa. Lisäksi H malttoi pitää hyvän etäisyyden, vaikka Jekku välillä lähti juoksentelemaan kauemmas. Tästä kehuin ja palkkasin ja leikin myös mahdollisimman paljon.



Halise on hujahtanut taas korkeutta ja saapa nähdä miten korkea neitokainen siitä loppupeleissä kasvaa! Tällä hetkellä kotimittauksella H on 52,5cm korkea. H on kauhean siro rakenteeltaan, joten jytkyltä se ei näytä vaikka korkea onkin. Agilityn kannalta ihan hyvä että korkeutta löytyy.
Painosta ei ole tietoa. Kaksi kuukautta sitten oli 11.8kg joten veikkaisin että nyt ehkä 13kg?










Saapa nähdä mikä virtakerttu tästä kuoriutuu viikonlopun jälkeen (ja uuden työviikon alkuun) kun varmaan tämä viikonloppu menee sairastellessa. Huh..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti