Irtioloa ja uusia temppuja

Irtioloharjoituksia olemme tehneet turvallisissa paikoissa, joissa pentu ei pääse pakenemaan yllättävistä äänistä tms säikähtäneenä kivenkoloon tai karkaamaan ihmisten/koirien luokse. Meidän lähellä on jääkiekkokaukalo, jota on käytetty tätä tarkoitusta varten ja tietenkin meidän treenihallilla Halise on ollut irti harjoitusten ajan.

Irtiolon perustana on tietenkin varma luoksetulo, jota harjoitellaan joka päivä niin kotona kuin ulkonakin. Luoksetulon harjoittelusta kirjoittelinkin jo aikaisempaan päivitykseen. Minulla on käytössä kaksi eri luoksetulokäskyä:

1) "tule"-käsky on rennompi, joka yhdistetään temppuilun aloittamiseen, syliin tulemiseen, hihnan kiinnittämiseen, rapsutteluun, uloslähtiessä jne. Ulkona tule-käskyllä haluan että pentu tulee lähelle, mutta siihen ei ole yhdistettynä mitään tiettyä tarkkaa kriteeriä

2) "tänne"-käsky on tarkempi ja sitä käytetään harvemmin. Tänne käskyllä pentu tulee eteen istumaan ja sillä käskyllä tullaan supernopeasti heti luokse. Tämä tulee myös olemaan tokon luoksetulokäsky, joten senkin puolesta tarkkuus tässä on tärkeää. Tänne-käskyä en käytä koskaan kiinniottamiseen tai hetkissä joissa en jostain syystä pystyisi/ehtisi viemään sitä täydellisenä loppuun. Tänne-käskyllä on aina isot kehut ja hyvä palkka. Tähän käskyyn harjoitellaan paljon vauhtia ja nimenomaan palkan pitää olla superkiva ja hyvä. Tule-käskylläkin tietenkin palkitaan, mutta niinkuin aiemmin jo kirjoitin, sitä käytetään myös arkipäiväntilanteissa jolloin palkka voi olla erilainen (esimerkiksi rapsutukset ja sylissä oleminen, lenkille lähtö).
Lähelle istumista ollaan harjoiteltu lelun kanssa niin, että kun pentu lähtee juoksemaan kohti, ohjataan se lelulla istumaan eteen (lelu käsissä, ohjataan liikerata niin että lelu vedetään omaa napaa kohti pennun tullessa lähemmäs).

Metsälenkeillä ja omassa pihassa/ulkokentällä käytän pitkää jälkiliinaa. Periaatteessa pentu on vapaa mutta kuitenkin hallinnassa, jos tulee yllättäviä tilanteita. Halise on kyllä ehdollistunut siihen katsekontaktiin niin täpäkästi, että metsässäkin tykkää kulkea vierellä ja katsella silmiin. Olen tästä palkinnut, koska haluan vahvistaa lähellä kulkemista ja katsekontaktia missä ikinä me kuljetaankin. Toisaalta sitten en pahastuisi yhtään vaikka se kulkisi omia reittejään ja palaisi tarkistamaan missä me mennään. Ehkä sekin sieltä ajan kanssa tulee, mutta näin alkuun olen ollut tosi tyytyväinen siihen että se tykkää kulkea lähellä.

Me ollaan otettu muutamia uusia temppuja ohjelmistoon; takatassu-temppu, jossa Halise laittaa takatassut tietyn esineen päälle. Tässä ollaan käytetty puntaria ja tasapainotyynyä. Olen tehnyt sohvan ja sohvapöydän väliin kujan, mitä pitkin se peruuttaa. Näin on ollut helpompi löytää tehtävä mitä haetaan sekä saadaan linja pysymään suorana. Samalla tavalla ollaan harjoiteltu peruuttamista (ilman kujan perällä olevaa esinettä johon takatassut laitetaan).
Laatikkoon menemistä ollaan myös harjoiteltu; erittäin hyvä kehonhahmottamisharjoitus!
Ryömiminen tuli ihan uutena temppuna eilen; maahan käskystä vedän namia H:n nenän edessä ja se ryömimällä kulkee eteenpäin.
Väliin-temppua (H tulee seisomaan jalkojen väliin) ollaan päästy viemään uudelle tasolle itse liikkumalla eteen ja taakse päin --> Halise pysyy välissä, kun liike alkaa.

Mietin, että en ole tainnut edes kirjoitella tempuista sen enempää, mitä me harjoitellaan ja osataan. Siitä voisi yhden postauksen kirjoittaa erikseen. Täytyykin laittaa tehtävälistalle temppujen kuvaaminen.

Tänään meillä on illalla tokotreenit, joten tänään me ei normaali ulkoilujen lisäksi paljoa muuta touhuilla, että energiaa on sitten treeneissä :)

-Maiju

Agilityä ja paimennusta

Pikkupennun kanssa tehtävät agilityyn valmentavat harjoitukset liittyvät mielestäni hyvän pitkälle kehonhallintaharjoituksiin, kuuntelemisen opetteluun ja ohjaamisharjoituksiin. Tänään harjoitusten agenda oli kehonhallintapainotteista.

Kehonhallinnasta puheenollen, tämä osaa kyllä venkoilla milloin missäkin asennoissa. Eläinlääkäri tuumasi sen olevan aivan normaalia, kun pennut ovat joustavampia ja nivelet liikkuvaisempia. Tässä yksi tyylinäyte :) 

Ajelimme aamulla hallille tekemään treeniä ja automatkat on olleet nykyään hieman kinkkisiä Halisen matkapahoinvoinnin takia. Välillä sille tulee pahoinvointia ja välillä taas ei. Silloin kun sitä on, niin huonovointisuus alkaa näkyä kuolaamisena ja matkan päätyttyä tulee oksennus. Reppana. Alussa matkapahoinvointia ja muuten vain autoilusta ilmenevää ahdistusta oli useammin, mutta välissä oli pitempi tauko ettei ollut mitään. Epäilen että kuumuus on yksi laukaiseva tekijä, vaikka yritänkin viilentää autoa valmiiksi sekä aurinkoisilla ilmoilla kastelen Halisen ennen autoon menoa, että sillä olisi mahdollisimman viileä olo. Tällä kertaa matka meni ilman pahoinvointia ja pääsimmekin heti aloittelemaan treeniä (pahoinvointikertoina me ulkoillaan ja levähdetään/tasoitellaan pahaa oloa ennen harjoituksia).

Alkulämmittelyn (juoksentelun ja leikkimisen) jälkeen harjoittelimme jalkojen välistä pujottelua. Tätä ollaan nyt muutamana päivänä harjoiteltu ja mielestäni se menee jo tosi kivasti. Vähän jopa liikaa taidan antaa ohjausapuja. Minulla on välillä taipumusta antaa apuja enemmän kun tarvitsisi ja helpottaa tehtävää. Pitäisi muistaa odottaa että Halise itse tarjoaa, koska kyllähän sillä jo tiedossa on mitä tehdään. Tähän kyllä pitää kiinnittää enemmän huomiota! Hmm, yksi kohta lisää puutelistaani :D 

Seuraavana harjoiteltiin muutama toisto merkin ja ihmisen kiertoa. Nämä sujuu tosi kivasti molemmat. Liikaa olen kyllä kierrättänyt merkkiä vasemmalta puolelta, koska oikea puoli takkuilee huomattavasti enemmän, Kiertämisestä on hyötyä sekä agilityssä että tokossa. Ja tämä on yksi Halisen lemppariharjoituksista, kun saa ottaa kunnolla vauhtia merkiltä poispäin tultaessa. Olenkin tehnyt välillä niin, että lähetän H:n paikoillani eteen kiertämään, ja kun hän on merkin takana, lähden juoksemaan poispäin, niin saadaan luoksetulemiseen vauhtia. 

Pujottelun ja kierron lisäksi harjoiteltiin takakiertoa hyppyesteellä ilman hyppyrimaa. Tästä yritin saada kuvaa, mutta kamera oli harmillisesti ollut sen verran huonossa asennossa että pelkästään minun pää vilkkui. Joten, tästä ei kuvamateriaalia. Eli, koira lähetetään hyppyesteen siivekkeen taakse ja sieltä "hyppy" takaisin. Tätä tehtiin kummaltakin puolelta. Eli periaatteessa siis juuri tuota kiertämistä, mutta vain agilityesteellä. Varsinaiset hypyt otetaan kuvioihin sitten ensi keväänä, siihen asti harjoitellaan joko kokonaan ilman rimaa tai sitten sen maahan laitettavan puoliympyrän muotoisen hommelin kanssa (näin hienosti tiedän agilitysanastoa :)). 

Lopuksi tehtiin tasapainoiluharjoituksia tasapainotyynyllä ja ekaa kertaa myös dobopallolla. Halise laittoi etutassut tyynyn päälle, ja kieritti itseä muutamilla askeleilla myötä- ja vastapäivään. Dobopallolla kokeiltiin vain laittaa tassut pallon päälle. Meillä taisi olla yhden koon liian pieni pallo, mutta tarkoitus olikin vain tutustuttaa uuteen työvälineeseen. 

Etutassukäsky on H:n mieleen, se tarjoaa sitä automaattisesti mille tahansa alustalle :D

No voiko olla suloisempaa?!

Saimme Halisen kasvattajalta kutsun mennä seuraamaan Rantasalmelle paimennuskisoja. Siellä kisasivat Halisen kaksi siskopuolta sekä Halisen äiti. Paimennus on minulle aikalailla vieras laji, mitä nyt joitakin videoita youtubesta katsellut. Oli hienoa päästä näkemään bordercollie siinä työssä mihin se on tarkoitettu. Ei voinut kuin hämmästellä sitä viisautta mitä niillä on töitä tehdessään sekä uskomatonta työmäärää, mitä näiden koirien kanssa on tehty. Hatunnosto vain jokaiselle paimenuksessa kisaavalle/sitä harrastavalle. :) Aion kesällä käydä katsomassa muitakin kisoja, sen verran mielenkiintoisen näköistä touhua se oli! 

Rantasalmen paimennusmaisemissa

-M&H

Mitä, miten, milloin?

Edellisessä päivityksessä avasin jo hieman konkreettisia koulutukseen liittyviä asioita. Tässä päivityksessä ajattelin kirjoitella tarkemmin mitä meidän päivittäiset treenit pitävät sisällään ja milloin me treenataan.



Mutta ennen sitä pieni lisäys edelliseen päivitykseen. Huomasin, että tärkeimpien asioiden listaan unohtui kirjoittaa se tärkein (:D) ja itsestäänselvin asia, eli suhteen luominen pennun ja meidän ihmisten välille. Tärkeimäpä asiana on  luoda luottamus- ja kiintymyssuhde, jonka päälle on hyvä rakentaa koulutusta ja yhdessä tekemistä eteenpäin. Paljon siis yhdessä tekemistä, leikkimistä, touhuamista, hellyyttä, rapsutuksia ja johdonmukaisuutta _kaikessa_ tekemisessä. Pennun kanssa on erityisen tärkeää toimia aina samalla tavalla ja samoilla säännöillä. Koiran pään saa helposti sekaisin vaatimalla tältä aina jotain erilaista tietyssä tilanteessa tai itse toimia epäjohdonmukaisesti. Poikkeuksia sääntöihin voi ottaa myöhemmässä iässä, kun perustoiminta on juurtunut hyvin päähän.




Ja nyt niihin treeneihin! Tällä hetkellä harjoittelen varsinaisia treenejä n. 3-5 kertaa päivässä. Yhden harjoituksen kesto vaihtelee vireystason mukaan n. 2-5 minuuttia. "Virallisen" harjoittelun lisäksi me leikitään, ulkoillaan ja hengaillaan kodin ulkopuolella (olen tällä hetkellä vapaalla töistä, joten pentuun keskittyminen tässä mittakaavassa on mahdollista). Tähänkin harjoittelumäärään on tietenkin poikkeuksia; jos pentu osoittaa väsymystä, me ei tehdä. Jos pennulla on vielä illalla virtaa kuin pienessä pitäjässä, me tehdään vielä muutama harjoitus. Tärkeää on muistaa niinkin klisee asia, kuin laatu korvaa määrän. Mielummin kaksi onnistunutta toistoa, kuin kymmenen matalalla vireellä. Pyrin lopettamaan tietyn harjoituksen tekemisen/koko treenin aina silloin, kuin pennulla on innostus korkeimmillaan. Näin saadaan harjoittelusta jäämään pennulle hyvä mieli ja seuraavan kerran kun naksuttimet ja treenitaskut kaivellaan esille, pentu odottaakin jo innostuneesti. Välillä tosin huomaan, että itse innostuessani tekemisestä Halisen fiilis on voinut jo pudota tylsistyneen/väsyneen puolelle. Näissä hetkissä tulee henkisesti hakattua päätä seinään ja soimattua itseä, että miksi ei lopettanut ajoissa. Mutta, tämä pennun kouluttaminen on myös minulle uutta, joten jokaisesta tällaisesta "epäonnistumisesta" olen oppinut ja tehnyt seuraavalla kerralla asiat paremmin. Meidän harjoittelut myös loppuu pääsääntöisesti rauhoittumiseen. Otan Halisen syliin/lattialle viereen, silittelen sitä ja toistelen rauhallisesti että "nyt otetaan rennosti". Tällä tavalla kierrokset eivät jää päälle ja opitaan korkeasta vireystilasta rauhoittuneeseen moodiin.

Välihuilit treeniksellä

Parhaimman hyödyn harjoittelusta saa hetki sen jälkeen kun Halise on heräillyt päiväunilta. Yöunien jälkeen aamun ensimmäisiin harjoituksiin yritän ottaa haastavimmat ja vaikeimmat jutut, koska silloin Halisella on eniten energiaa.

Me harjoitellaan kotona, ulkona (meidän lähellä on hyvä pieni nurmikenttä, jossa harjoittelut onnistuu loistavasti), treenihallilla. Kaupan pihalla/tapahtumissa harjoitellaan myös jotain pikkujuttuja, mutta silloin ihan vain yksi tai kaksi toistoa. Leikkiä voi tietenkin ympäristöstä riippumatta. 

Kehonhallintaa

Sitten vielä vähän yksityiskohtaisemmin, miten meidän 2-5 minuutin harjoittelusessio koostuu.
Suunnitelen aina mielessäni etukäteen mitä me tullaan tekemään ja otan mahdollisesti tarvittavat välineet valmiiksi lähettyville. 

1) Harjoittelu alkaa vireystilan nostattamisella ja innostamisella. Tähän toimii hyvin esimerkiksi saalistusleikki lelulla tai juoksentelu yhdessä

2) n. 2-5 toistoa tempusta/tehtävästä riippuen. Esimerkiksi perusasennon työstämistä laatikon päällä (H laittaa etutassut n. 10cm korkean laatikon päälle ja käskystä lähtee takapäätä liikuttamalla pyörimään laatikkoa ympäri myötä- tai vastapäivään).

3) Pienet leikit

4) n. 2-5 toistoa seuraavaa harjoitusta (esimerkiksi paikallaoloa --> H käskystä maahan/istumaan, itse kävelen poispäin, palaan takaisin palkkaamaan. Tätä harjoitusta tehdään vain yksi/kaksi kertaa, koska tämä on Halisen mielestä aika tylsää..) Paikkiksen jälkeen tehdään superleikit ja höntsäilyt.

5) n. 2-5 toistoa taas seuraavaa harjoitusta (esimerkiksi merkin kiertoa/ihmisen kiertoa/kiertämistä jalkojen väliin)

Välihuomio! Pyrin siihen että jokainen harjoittelu pitää sisällään vauhdikkaita liikkeitä, ettei harjoitus käy pennulle tylsäksi. Kaikki vauhdikkaat ovat Halisen lemppareita.

6) Pienet leikit/juoksuspurtit ja rauhoittuminen (aikaisemmin kirjoittamallani tavalla). Mikäli tässä vaiheessa Halise näyttää olevan vielä virtaa ja energiaa täynnä, teemme vielä muutaman toiston jotakin harjoitetta.

Kentällä juoksentelemassa

Tärkeää nimenomaan on pitää harjoittelupätkät lyhyinä ja hauskoina. Paljon leikkimistä välissä, jotta mielenkiinto ja into säilyy. Koiralla ja ihmisellä molemmilla täytyy olla hauskaa ja harjoittelu on muokattava sellaiseksi, että se totetuu. Alussa en kiinnittänyt niin paljoa huomiota leikkimiseen, mutta pian huomasin ettei pelkät namit kauaa riittänyt motivoimaan Halisea. Pikkuhiljaa opin enemmän ja enemmän tuntemaan Halisea ja itseäni "kouluttajana"; tätä kautta treenit koko ajan kehittyy ja opin kehittämään niitä Haliselle paremmin sopivaksi.  Aina myöskään meidän harjoittelut eivät mene tismalleen tuossa mittakaavassa; välillä meidän harjoittelu on ujutettu leikin sisälle (rallytokon erilaiset käännökset kesken leikin lelun perässä kulkien esimerkiksi). Toisinaan me tehdään vain kolme toistoa yhtä liikettä ja that's it. Mutta tuossa on perusrunko, joka on todettu toimivaksi.

Haluan tähän loppuun vielä painottaa sitä, että jokainen harjoitus menee Halise edellä, ei minä. Jos harjoittelu tökkii, me ei tehdä sitä loppuun sen takia että minä haluan. Jos H vaikuttaa väsyneeltä, me ei edes aloiteta tekemään harjoittelua sen takia että olin sen suunnitellut, vaan suosiolla siirretään toiseen ajankohtaan. Halise saa myös nukkua, levähtää ja leikkiä aina kuin on tarpeen.

Päiväunien aika

-Maiju

Projektin ensiaskeleet

Halise saapui meidän laumaan 4.6 päivää vaille 10 viikon ikäisenä. Pentu oli odotettu ja toivottu, mutta Halisen muutto meille tuli kuitenkin nopeasti ja yllätyksenä. Huomasin pennusta ilmoituksen netistä, sain yhteyden kasvattajaan ja pian olinkin parin päivän päästä ajelemassa pentua katsomaan. Halisen luonne ylitti odotukset ja sen perusteella valinta olikin helppo. Samana päivänä kun ilmoitin kasvattajalle halukkuutemme ostaa Halise, pääsinkin sen jo hakemaan meille kotiin.

Minä olen keräillyt vinkkivihkoa viime syksystä asti, johon olen kirjoitellut hyviä ideoita ja toimintamalleja, joita haluan pennun kanssa kokeilla. Vinkkivihko onkin ollut tukena etenkin tokon ja agilityn alkeita silmällä pitäen. 

Olen pohtinut mitkä ovat tärkeimmät asiat heti ensi alkuun, mihin täytyy alkaa kiinnittämään huomiota.

 Tässä ne lista muodossa:

- luoksetulo

-katsekontakti

-lauman mukana pysyminen (irtiollessa)

-pennun aktiivisuus ihmistä kohtaan

-paikallaolo

-sisäsiisteys

-pennun kanssa kulkeminen siellä ja täällä

-naksutin

-rauhoittuminen

Näitä onkin alettu harjoittelmaan heti ensi päivistä alkaen, pienissä määrin, innostavasti ja leikin varjolla. Ensimmäiset katsekontaktiharjoitukset tehtiin jo saman päivän iltana, kun pentu saapui taloon. Katsekontaktista kehu ja palkka. Tämä juurtui pennun mieleen hyvin ja hän alkoi tarjoamaan sitä niin sisällä kuin ulkonakin. Siitä oli helppo lähteä työstämään eteenpäin. Esimerkiksi ulkona selän kääntäminen pennulle ja odottaminen, että katsekontaktia tullaan hakemaan --> tästä iso iso kehu ja palkkaus.

 Katsekontaktin avulla oli helppoa tutustua naksuttimen ideaan. Katsekontaki = naks+palkka. Kun naksuttimen idea tuntui olevan selkeä, se lisättiin mm tarpeiden tekemiseen ulos. (Pissan jälkeen naks+pissa-sana+palkka). Pikkuhiljaa naksuttimen käyttöä lisättiin temppuihin joita opetellaan. Naksutin on isossa roolissa kouluttamisessa, mutta joissakin harjoituksissa palkkalupaus naksuttimen sijaan on "jes" sana. 

Alusta asti olemme Halisen kanssa kierrelleet eri paikoissa katselemassa ja ihmettelemässä. Minulle on tärkeää, että H oppii rentoutumaan ympäristöstä riippumatta, koska harjoitusten ja kisojen perässä tulemme kulkemaan milloin missäkin. H on ollut yllättävän rento uusissa paikoissa ja ihmisvilinän keskellä. Siinä vaiheessa kun Halise rentoutuu, laittaa maahan ja useimmiten alkaa nukkumaan, tavoite on saavutettu ja voidaan lähteä. Yleensä kyllä Halise heittäytyy jo heti alussa maahan, häntä ei kauheasti ympärillä olevat asiat hetkauta (tämä oli ihan mahtavan ihana yllätys!). Tarkoituksella ihan ensimmäisissä uusissa paikoissa en vaatinut katsekontaktia, vaan halusin vaan mennä rennosti hengailemaan. Halise kuitenkin itse on innokas katsekontaktin tarjoaja, joten palkka siitä tietenkin kehujen kera on annettu :) 

Belgianpeimenkoirien erikoisnäyttelyssä Vihtavuoressa

Satamassa ihmettelemässä..

Koska uusissa paikoissa pyöriminen on osa koulutusta, olen pitänyt kiinni siitä (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta), ettei vieraat ihmiset (saatika koirat) pääse sitä rapsuttelemaan. Pidän tärkeänä tätä heti pennusta asti opettaa, koska näin ollen H oppii myös olemaan kiinnittämättä huomiota ympäristöön ja olla odottamatta vastaantulijoilta rapsutuksia. Kontakti säilyy siellä missä pitääkin, eli minussa. Halise tulee saamaan runsaasti ihmiskontakteja, joten pelkoa siitä ei ole, että se alkaisi ihmisiä vieroksumaan. 

Tästä aiheesta voisin kirjoittaa ihan omankin päivityksen, koska tämä aihe jakaa paljon mielipiteitä ja minulla on tästä paljon sanottavaa ;) 

Luoksetulon harjoittelua olemme tehneet siten, että kun pennun huomio on itsessä, lähden juoksemaan pennusta pois päin, ja kun näen että pentu lähtee juoksemaan kohti = luoksetulokäsky + palkka. Tästä on tullut H:n lempileikki ja nykyään se jo aika tiiviisti seurailee missä mennään. Juoksenteluharjoituksissa ei (ainakaan vielä) ole ollut nilkoista napsimista, jota vähän odotin olevan. Sitä on ilmeisesti kitketty pois ennen meille tuloa. Tässä kuitenkin pysyy keskittyminen ja mikäli se sieltä alkaa, tulee heti ehdoton kielto. 

Luoksariharjoituksia on tehty myös niin, että toinen/joku pitää pentua pannasta kiinni ja minä houkuttelen pentua luokse, ja kun sen into on huipussaan, sanon luoksetulosanan ja kiinnipitäjä vapauttaa pennun. Tällä tavalla luoksetuloon saadaan innokkuutta ja vauhtia. 

Rauhoittumisharjoituksia olemme tehneet harjoittelun/temppuilun jälkeen, jotta korkeasta vireystilasta päästään nopeasti rentoon tunnelmaan. Tämä auttaa tulevien lajien kohdalla, kun oman suorituksen jälkeen on pystyttävä rentoutumaan, rauhoittumaan ja odottamaan. Muutamia harjoituksia ollaan tehty jo meidän treenihallilla ja harjoitusten välissä ja lopussa istahdetaan lattialle ja rapsutellaan ja rauhoitutaan = odotan että H selvästi rentoutuu. Tässä vaiheessa rauhoittumisen vahvistaminen on helppoa, kun pentu luonnostaankin väsähtää nopeasti. Valmennuksessa/treeneissä on pystyttävä rauhoittumaan vaikka ympärillä tapahtuu. En kestä ajatusta sinne tänne höntyilevästä ja häsläävästä bortsusta :) 

Ensimmäisissä varsinaisissa tokotreeneissä tutustumassa. Parit luoksetuloharjoitukset ja ihan vaan ihmettelyä (ja nukkumista :))

Sisäsiisteydestä Halisella ei ollut ihan selkeää ajatusta meille tullessa. Välillä pissoja sattui ulos, mutta pääsääntöisesti sisälle sanomalehdelle. Niinä kertoina kun pissa tuli ulos, hoin hiljaa Halisen pissatessa "pissa" ja toimituksen jälkeen iiiiisot kehut ja palkka. Ei mennyt kuin pari päivää, kun neitokainen ymmärsi minkä takia siellä ulkona törötetään ja mitä se pissa oikein tarkoittaa. Siitä alkaen lähestulkoon kaikki pissat ovat tulleet ulos, mutta vielä ei sisällä ollessaan osaa tahtoa pihalle. Tässä täytyy itse olla tarkkana ja tuntea H:n pissarytmi. Mutta voi sitä riemun määrää, kun homma alkoi luistamaan! 

Halise on ylittänyt odotukset ja osoittautunut ihan mahtavaksi, juuri meidän laumaan sopivaksi tyypiksi. Tämän hetkisen tuntemuksen mukaan H on tasapainoinen, hyvähermoinen, ongelmanratkaisukeskeinen, ketterä (!!!), viisas ja tietenkin supersuloinen. Vielä ei ole ollut sellaista paikkaa missä Halise olisi ollut epävarma tai levoton. Hän osaa hienosti rauhoittua ja rentoutua. Ei siis stressaa turhia. Nyt on ollut jo monia tilanteita, joissa olen pakahtunut ylpeydestä ja onnesta, kun neiti on suoritutunut jostakin tilanteesta suurenmoisesti.

Välillä tosin, pakko myöntää, toivoo että tulisi päiväunien tai yöunien aika, kun hän on niin kekseliäs järjestämään itselleen aktiviteetteja... Hassu, hauska ja ihana koira! 

Ketterä kiipeilijä!

Ensimmäisen postauksen ideana olisi ollut kirjoitella päiväkirjamaisesti ensimmäisestä viikosta. Olen pitänyt päiväkirjaa jokaisesta päivästä, jotta ajan kuluessa voi seurata kehittymistä ja sitä, kuinka kauan minkäkin asian opettelu on ottanut aikaa. Ensimmäisten päivien ja viikkojen kommelluksia on myös hauskaa sitten lukea myöhemmin ja naureskella silloisille turhautumisille ja haasteille. Ehkä tätä tyyliä tulee toteutettua sitten toisen viikon kuulumisten muodossa. :) 

Lyyli nukkuu paidan alla ja Halise kainalossa. Vividiä ei vielä tässä vaiheessa viikkoa kiinnostanut lähikontakti pennun kanssa, joten siitä syystä häntä ei näy kuvassa :D






-Maiju ja koiralauma

Ketä me ollaan?

Ennen kuin alan kirjoittelemaan enemmän meistä, niin haluan kertoa ketä me oikeastaan ollaan.  Eli, laumaani kuuluu, minun Maijun lisäksi prahanrottakoira Lyyli ja bordercollie Halise.

Lyyli tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa ja se on ihan äärettömän ystävällinen. L iloitsee kaikista ja kaikesta ja häntä heiluu aina kun hän ei nuku. Ihana pakkaus, oikea läheisyydenkipeä sylikoira.
Prahanrottakoira Lyyli sitten taas liittyi laumaamme heinäkuussa 2015. Lyyli on nyt siis pari vuotias, ehkä maailman ystävällisin, avoimin ja luottavaisin koira. Parasta mitä Lyyli tietää on ehdottomasti nukkuminen ja lämpimät pehmoiset paikat mihin voi kärpertyä unille. Paidan sisällä nukkuminen on muodostunut Lyylin lempparipaikaksi ja sinne hän usein vaatiikin päästä nukkumaan. L on n. 25cm korkea ja painaa alle kaksi kiloa. Tosi hentorakenteinen (toisin sanoen Nirso-Kerttu), ja kevyt, jonka kanssa saa olla varuillaan ettei jää isompien runnomaksi. Hyvin on Lyyli oppinut varomaan ja väistämään itsekin. 

Lyyli on kauhean fiksu ja oppii nopeasti uusia asioita. Kävimme keväällä agilityn alkeiskurssin ja putki muodostui Lyylin erikoistaidoksi, hän oli siitä niin kovin innoissaan! 

L on lähinnä meillä seurakoirana, mutta kulkee kyllä metsälenkeillä mukana ja välillä harrastuksissakin. Useimmiten Lyyli vaan mieluummin valitsee lämpimän peiton harrastamisen sijaan ;) 

Kuka nyt kovalla lattialla haluaisi istua?

Halise on meidän lauman uutukainen, kauan ja hartaasti toivottu lisä laumaamme. Halise saapui meitä ilostuttamaan 4.6, 10 viikon ikäisenä. Halise palautui kasvattajalleen oltuaan viikon verran ensin ensimmäisessä kodissaan, joten siksi hän saapui meille vasta 10 viikon ikäisenä. 

Viikon tutustumisen jälkeen voi vaan todeta, että ihan uskomattoman ihana ja hyvähermoinen pentu. Erityisesti sietää ja kestää hyvin erilaisia ääniä. Paljon ollaan ehditty jo viikon aikana erilaisia tilanteita kokemaan ja hienosti hän on kaikesta suoritutunut. Ensimmäisestä viikosta kirjoittelen ihan oman tekstin, joten siihen sitten myöhemmin.. 

Mutta kaikinpuolin Halise vaikuttaa juuri sopivalta meidän laumaan ja olemme olleet kovin tyytyväisiä. 

-Maiju ja meijän lauma

Ihka ensimmäinen blogipäivitys (..vai miksikä sitä blogikielellä kutsutaan?) !

Hui, täysin uusi maailma tämä bloggaaminen! Seuraan kyllä blogeja, mutta mitään hajua ei tällaisen pyörittämisestä ole, jo pelkästään teeman ja taustakuvan valitseminen oli yllättävän haastavaa ja vaikeaa. No, katsotaan mitä tästä tulee!

Blogin perustamisen innoittajana toimi 11 viikon ikäinen työlinjainen bordercollie tyttö Halise, jota tämä blogi lähinnä käsittelee. Halusin koota johonkin yhteen paikkaan Halisen koulutusta, kasvattamista ja kasvamista koskevat asiat. Meidän tavoitteena on keskittyä pääasiallisesti tokoon, mutta myös agilityn salojen opetteluun ja jossain vaiheessa (ainakin tokon osalta) kisaamiseen. Blogissa tulenkin käsittelemään matkaa pennusta kisakoiraksi, eli (toko)taitojen opettelua ihan ruohonjuuritasolta alkaen ja sitä kaikkea mahdollista, mitä sujuvan arjen ja harrastamisen onnistumiseksi tarvitaan.

Blogissa tulee vilahtelemaan myös perheen toisen bordercolliemme Vividin sekä prahanrottakoiramme Lyylin touhuilut.

Tervetuloa mukaan seuraamaan projektia pennusta kisakoiraksi :)

Halise 10 viikkoa

Ensimmäinen metsälenkki. Välillä piti pysähtyä huilaamaan :)