Projektin ensiaskeleet

Halise saapui meidän laumaan 4.6 päivää vaille 10 viikon ikäisenä. Pentu oli odotettu ja toivottu, mutta Halisen muutto meille tuli kuitenkin nopeasti ja yllätyksenä. Huomasin pennusta ilmoituksen netistä, sain yhteyden kasvattajaan ja pian olinkin parin päivän päästä ajelemassa pentua katsomaan. Halisen luonne ylitti odotukset ja sen perusteella valinta olikin helppo. Samana päivänä kun ilmoitin kasvattajalle halukkuutemme ostaa Halise, pääsinkin sen jo hakemaan meille kotiin.

Minä olen keräillyt vinkkivihkoa viime syksystä asti, johon olen kirjoitellut hyviä ideoita ja toimintamalleja, joita haluan pennun kanssa kokeilla. Vinkkivihko onkin ollut tukena etenkin tokon ja agilityn alkeita silmällä pitäen. 

Olen pohtinut mitkä ovat tärkeimmät asiat heti ensi alkuun, mihin täytyy alkaa kiinnittämään huomiota.

 Tässä ne lista muodossa:

- luoksetulo

-katsekontakti

-lauman mukana pysyminen (irtiollessa)

-pennun aktiivisuus ihmistä kohtaan

-paikallaolo

-sisäsiisteys

-pennun kanssa kulkeminen siellä ja täällä

-naksutin

-rauhoittuminen

Näitä onkin alettu harjoittelmaan heti ensi päivistä alkaen, pienissä määrin, innostavasti ja leikin varjolla. Ensimmäiset katsekontaktiharjoitukset tehtiin jo saman päivän iltana, kun pentu saapui taloon. Katsekontaktista kehu ja palkka. Tämä juurtui pennun mieleen hyvin ja hän alkoi tarjoamaan sitä niin sisällä kuin ulkonakin. Siitä oli helppo lähteä työstämään eteenpäin. Esimerkiksi ulkona selän kääntäminen pennulle ja odottaminen, että katsekontaktia tullaan hakemaan --> tästä iso iso kehu ja palkkaus.

 Katsekontaktin avulla oli helppoa tutustua naksuttimen ideaan. Katsekontaki = naks+palkka. Kun naksuttimen idea tuntui olevan selkeä, se lisättiin mm tarpeiden tekemiseen ulos. (Pissan jälkeen naks+pissa-sana+palkka). Pikkuhiljaa naksuttimen käyttöä lisättiin temppuihin joita opetellaan. Naksutin on isossa roolissa kouluttamisessa, mutta joissakin harjoituksissa palkkalupaus naksuttimen sijaan on "jes" sana. 

Alusta asti olemme Halisen kanssa kierrelleet eri paikoissa katselemassa ja ihmettelemässä. Minulle on tärkeää, että H oppii rentoutumaan ympäristöstä riippumatta, koska harjoitusten ja kisojen perässä tulemme kulkemaan milloin missäkin. H on ollut yllättävän rento uusissa paikoissa ja ihmisvilinän keskellä. Siinä vaiheessa kun Halise rentoutuu, laittaa maahan ja useimmiten alkaa nukkumaan, tavoite on saavutettu ja voidaan lähteä. Yleensä kyllä Halise heittäytyy jo heti alussa maahan, häntä ei kauheasti ympärillä olevat asiat hetkauta (tämä oli ihan mahtavan ihana yllätys!). Tarkoituksella ihan ensimmäisissä uusissa paikoissa en vaatinut katsekontaktia, vaan halusin vaan mennä rennosti hengailemaan. Halise kuitenkin itse on innokas katsekontaktin tarjoaja, joten palkka siitä tietenkin kehujen kera on annettu :) 

Belgianpeimenkoirien erikoisnäyttelyssä Vihtavuoressa

Satamassa ihmettelemässä..

Koska uusissa paikoissa pyöriminen on osa koulutusta, olen pitänyt kiinni siitä (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta), ettei vieraat ihmiset (saatika koirat) pääse sitä rapsuttelemaan. Pidän tärkeänä tätä heti pennusta asti opettaa, koska näin ollen H oppii myös olemaan kiinnittämättä huomiota ympäristöön ja olla odottamatta vastaantulijoilta rapsutuksia. Kontakti säilyy siellä missä pitääkin, eli minussa. Halise tulee saamaan runsaasti ihmiskontakteja, joten pelkoa siitä ei ole, että se alkaisi ihmisiä vieroksumaan. 

Tästä aiheesta voisin kirjoittaa ihan omankin päivityksen, koska tämä aihe jakaa paljon mielipiteitä ja minulla on tästä paljon sanottavaa ;) 

Luoksetulon harjoittelua olemme tehneet siten, että kun pennun huomio on itsessä, lähden juoksemaan pennusta pois päin, ja kun näen että pentu lähtee juoksemaan kohti = luoksetulokäsky + palkka. Tästä on tullut H:n lempileikki ja nykyään se jo aika tiiviisti seurailee missä mennään. Juoksenteluharjoituksissa ei (ainakaan vielä) ole ollut nilkoista napsimista, jota vähän odotin olevan. Sitä on ilmeisesti kitketty pois ennen meille tuloa. Tässä kuitenkin pysyy keskittyminen ja mikäli se sieltä alkaa, tulee heti ehdoton kielto. 

Luoksariharjoituksia on tehty myös niin, että toinen/joku pitää pentua pannasta kiinni ja minä houkuttelen pentua luokse, ja kun sen into on huipussaan, sanon luoksetulosanan ja kiinnipitäjä vapauttaa pennun. Tällä tavalla luoksetuloon saadaan innokkuutta ja vauhtia. 

Rauhoittumisharjoituksia olemme tehneet harjoittelun/temppuilun jälkeen, jotta korkeasta vireystilasta päästään nopeasti rentoon tunnelmaan. Tämä auttaa tulevien lajien kohdalla, kun oman suorituksen jälkeen on pystyttävä rentoutumaan, rauhoittumaan ja odottamaan. Muutamia harjoituksia ollaan tehty jo meidän treenihallilla ja harjoitusten välissä ja lopussa istahdetaan lattialle ja rapsutellaan ja rauhoitutaan = odotan että H selvästi rentoutuu. Tässä vaiheessa rauhoittumisen vahvistaminen on helppoa, kun pentu luonnostaankin väsähtää nopeasti. Valmennuksessa/treeneissä on pystyttävä rauhoittumaan vaikka ympärillä tapahtuu. En kestä ajatusta sinne tänne höntyilevästä ja häsläävästä bortsusta :) 

Ensimmäisissä varsinaisissa tokotreeneissä tutustumassa. Parit luoksetuloharjoitukset ja ihan vaan ihmettelyä (ja nukkumista :))

Sisäsiisteydestä Halisella ei ollut ihan selkeää ajatusta meille tullessa. Välillä pissoja sattui ulos, mutta pääsääntöisesti sisälle sanomalehdelle. Niinä kertoina kun pissa tuli ulos, hoin hiljaa Halisen pissatessa "pissa" ja toimituksen jälkeen iiiiisot kehut ja palkka. Ei mennyt kuin pari päivää, kun neitokainen ymmärsi minkä takia siellä ulkona törötetään ja mitä se pissa oikein tarkoittaa. Siitä alkaen lähestulkoon kaikki pissat ovat tulleet ulos, mutta vielä ei sisällä ollessaan osaa tahtoa pihalle. Tässä täytyy itse olla tarkkana ja tuntea H:n pissarytmi. Mutta voi sitä riemun määrää, kun homma alkoi luistamaan! 

Halise on ylittänyt odotukset ja osoittautunut ihan mahtavaksi, juuri meidän laumaan sopivaksi tyypiksi. Tämän hetkisen tuntemuksen mukaan H on tasapainoinen, hyvähermoinen, ongelmanratkaisukeskeinen, ketterä (!!!), viisas ja tietenkin supersuloinen. Vielä ei ole ollut sellaista paikkaa missä Halise olisi ollut epävarma tai levoton. Hän osaa hienosti rauhoittua ja rentoutua. Ei siis stressaa turhia. Nyt on ollut jo monia tilanteita, joissa olen pakahtunut ylpeydestä ja onnesta, kun neiti on suoritutunut jostakin tilanteesta suurenmoisesti.

Välillä tosin, pakko myöntää, toivoo että tulisi päiväunien tai yöunien aika, kun hän on niin kekseliäs järjestämään itselleen aktiviteetteja... Hassu, hauska ja ihana koira! 

Ketterä kiipeilijä!

Ensimmäisen postauksen ideana olisi ollut kirjoitella päiväkirjamaisesti ensimmäisestä viikosta. Olen pitänyt päiväkirjaa jokaisesta päivästä, jotta ajan kuluessa voi seurata kehittymistä ja sitä, kuinka kauan minkäkin asian opettelu on ottanut aikaa. Ensimmäisten päivien ja viikkojen kommelluksia on myös hauskaa sitten lukea myöhemmin ja naureskella silloisille turhautumisille ja haasteille. Ehkä tätä tyyliä tulee toteutettua sitten toisen viikon kuulumisten muodossa. :) 

Lyyli nukkuu paidan alla ja Halise kainalossa. Vividiä ei vielä tässä vaiheessa viikkoa kiinnostanut lähikontakti pennun kanssa, joten siitä syystä häntä ei näy kuvassa :D






-Maiju ja koiralauma