Agilitaaja

Tänään käytiin pitkän tauon jälkeen tekemässä Halisen kanssa agilityä. Agility on jäänyt ehkä tietoisesti taka-alalle ja tokon perusteet on vienyt enemmän aikaa. Vuorokaudessa kyllä riittäisi tunteja tehdä muutakin, mutta sopivassa suhteessa täytyy olla lepoa ja vaan olemista. Vaikka kuinka kiva olisikin koko ajan jotain hääräillä, rauhoittumisella ja tylsyydellä täytyy olla sijaa arjessa. Joinakin päivinä olen huomannut Halisesta levottomuutta, jos päivä ei ole sisältänyt sen suurempia aktiviteetteja. Onhan se tietenkin normaaliakin pennulle, tietynlainen sählääminen, mutta näitä päiviä pitäisi olla sen takia lisää, että opitaan myös olemaan tekemättä mitään.

Noh, niihin agilitytreeneihin sitten. Tänään tehtiin hypylle takakiertoa, pujottelun alkeita, parit putkeen menot ja keinuharjoituksia.
Hypyn tarjoamista ja takakiertoa tehtiin nyt jo vähän pidemmällä etäisyydellä kuin viimeksi, reilulla käsi- ja kroppa-avulla kylläkin. Halise on kyllä ihan super nopea oppimaan ja parin toiston jälkeen ymmärsi yskän pidemmälle etäisyydelle. Unohdin tälle treenikerralle ottaa mukaan targetin, joten heitin palkan maahan. Takakiertoa ja hyppyä tehtiin tasaisesti kummaltakin puolelta. Lisäsin vähän vauhtia kierrättämällä Halisen ensin takaani, sitten ohjaamalla joko hypylle suoraan eteen tai takakierrolla. Vaihtelin myös omaa paikkaani; välillä hypylle suoraan edestä, sivusta, viistosti jne. Takakiertoa tehtiin ainoastaan aikalailla niin että olin itse suoraan estettä päin ja ohjasin esteen takaa takaisin kohti itseäni.

Pujottelua kokeiltiin neljällä kepillä ja hitaalla vauhdilla, ettei ensinnäkään varpaat murjoudu metalliosiin ja toiseksi ettei tule liian jyrkkiä kääntymisiä. Tarkoituksena olisi tehdä kepit tutuiksi ja ainoastaan kevyttä ja rauhallista pujoittelua. En usko että vauhdin lisääminen tulee olemaan ongelma myöhemmin. Halise kyllä heti tässäkin ymmärsi idean vaikkei aikaisemmin olla juuri keppeihin tutustuttu. Ohjasin Halisea kädellä ensimmäiset pari kertaa ja sen jälkeen ei juuri käsiapuja tarvittu, kun neiti pujoitteli pari kepin väliä itsenäisesti.

Putkesta olen kuullut useata eri mielipidettä siitä, että kannattaako sitä pennun kanssa tehdä, ettei varvasluut vaurioidu putken poimuihin. Olen tehnyt putki"harjoituksia" about kolme kertaa ja mielestäni tällainen harvakseltaan pari toistoa ei ole sen kummemmin suureksi vaaraksi, kuin tuo päivittäinen metsässä juoksentelukaan kivenkoloineen ja risuineen. Mitään kiirettähän meillä ei tämänkään suhteen ole, mutta kai se oma into päästä tekemään välillä vie voiton. Tehtiin tänään suoraa putkea pari kertaa niin, että jätin H:n maahan, menin itse putken suun viereen, ohjasin H:n käsiohjauksella putkeen ja juoksin putken vieressä ja lelupalkan heitin putken suun eteen. Kokeilunhalusta kokeilin myös putkea, joka oli sen verran käyrä ettei putken suusta nähnyt toiseen päähän. Ensimmäisellä kokeilulla Halise juoksi putken ulkoreunaa pitkin (putken ulkopuolella) ja toisella kerralla meni putkeen ja hienosti juoksi putken läpi.
Nyt putkiharjoittelut saa taas hetkeksi jäädä, kun näin mainiosti sujuu vaikka ei ollakaan kokeiltu paria kertaa enempää.

Keinuharjoituksia jatkettiin samalla kaavalla kuin eräässä aikaisemmassa postauksessa kuvien kera havainnollistin. Nyt nostettiin vähän keinun päätä, jotta saatiin lisää ääntä ja liikettä. Tehtiin myös ensin etutassuilla keinun pamauttamista lattiaan, jotta kolahdus ei tule aivan yhtäkkiä Halisen ollessa keinun päällä. Kolahduksesta H ei ollut taas moksiskaan, vaan innokkaasti pamauttelu keinua menemään.

Lopuksi otettiin vielä rauhoittumisharjoitukset, kun nämä agilityharjoitukset ovat Haliselle super mieluisia ja kierrokset nousevat. H rauhoittui hyvin syliin ja laskettuani hänet lattialle, olisi neiti siihen jäänyt nukkumaan 😄 

Pian toivottavasti koittaa postaus sadetakista, jonka tekemisen kanssa olen saanut harmaita hiuksia ja hermot on mennyt useaan otteeseen. Kaava on vaihtunut välissä ja enemmän purettuja saumoja kuin ommeltuja.. toivottavasti saan takin pian valmiiksi 😄

5kk

Nyt on hyvä hetki katsoa hieman taaksepäin ja pohtia menneitä kuukausia ja niiden tuomia uusia taitoja ja haasteita. Tämä kesä on ollut yksi parhaimmista; olen saanut keskittyä täysin Halisen kasvattamiseen ja kouluttamiseen. Olen saanut itse suunnitella opittavien asioiden listaa ja olen sieltä myös aika ajoin karsinut asioita pois. Olen oppinut hillitsemään itseäni; pennun koulutuksessa vähempi on parempi, laatu korvaa määrän ja mielummin pari asiaa täydellisesti kuin useita keskinkertaisesti. Olen ollut kauhean innostunut, mutta välillä myös korvia myöten täynnä koirajuttuja. Olen pakahtunut ilosta ja ylpeydestä, sekä olen ollut pettynyt ja turhautunut. Tunteiden kirjo on ollut aikamoinen ja tämä kesä on opettanut minulle paljon myös itsestäni. Tämä on projekti josta olen haaveillut pitkään ja myös asia jonka haluan tehdä hyvin ja onnistuneesti. Tiedän että tämä on elämän mittainen matka, mutta pentuna opitut asiat ovat ikuisesti koiran muistissa, ja haluan muistijäljen olevan positiivinen ja täynnä onnistumisen kokemuksia.

Olen pohtinut sitä, että sillä on ollut suuri vaikutus, että H tuli vasta 10 viikon ikäisenä meille. Se, että tuollaisen itsenäisen luonteen omaava pentu on käynyt jo yhdessä kodissa ja palautunut kasvattajalle, on varmaan vahvistanut itsenäisyyttä. Uskon, että oltaisiin asioissa jo pidemmällä esimerkiksi keskinäisen suhteen luomisen vuoksi tai nimenomaan tämän itsenäisyyden. Kun tämä herkin ikä 8-10vko meni niin, ettei H kiintynyt omaan laumaan, uskon olevan vaikutusta.

Ensimmäisenä haasteisiin. Ihan ensimmäisiltä päiviltä ja parilta ensimmäiseltä viikolta päiväkirjamerkinnät ovat päivittäin täyttyneet samasta huolen aiheesta; Halise on kauhean itsenäinen eikä lähesty meitä ihmisiä niinkuin normaalisti ehkä koiranpennut lähestyy. Jos käsi lähestyy rapsuttamaan, Halise vetäytyy pois eikä tule käskystä lähelle. Tämän päättelin johtuvan siitä, että ennen meille tuloa sitä on napattu kiinni kun se on tullut lähelle. Tämä haasteen voi kyllä jo osittain heittää romukoppaan; H on hienosti sopeutunut meidän laumaan ja ottanut meidät omiksi ihmisiksi. Mutta vieläkin käden lähestyessä yllättäen rapsuttamaan, H vetäytyy pois. Samoin jos kutsutaan rapsuteltavaksi "tule"-käskyllä tai millä tahansa, H muuttuu epäluuloiseksi ja luoksetulo on vähän niin ja näin. Voi olla kyllä siitäkin kyse, ettei H kauheasti tykkää olla rapsuteltavana.

Sisäsiisteysasiat tuottivat myös harmaita hiuksia. Halisella ei ollut kyllä mitään käryä miksi se ulkona pojotetaan tunnista toiseen, kävellään pientä ympyrää ja odotellaan jotakin? Sisäsiisteysasiat olivat aika pitkissä kantimissa ja vieläkin tämä on kesken. En voi sanoa että Halise on sisäsiisti tai että luottaisin siihen että neiti pidättelee hädän sattuessa kärsivällisesti. Parin viime viikon aikana ollaan otettu edistysaskel, että H hakeutuu eteisen ovelle norkoilemaan kysyvän näköisenä. Jokaisesta tällaisesta norkoilusta olemme vieneet H:n ulos ja aina on pihalle tarpeet tulleet. Öisin Halise on pentuaitauksella rajatussa tilassa, koska ollessaan toisten koirien kanssa isommassa tilassa yön, H teki tarpeita välillä ihan järkyttäviä määriä. Ja huomattiin myös se, että tylsistyessään H teki tarpeita, tai huomion hakuisuuden vuoksi. Yöt ovat olleet nyt usean viikon ihan täysin siistejä ja varmuuden vuoksi pidetään aitauksessa rajatussa tilassa vielä jonkin aikaa.

Rähinäongelmaa oli aluksi ja siitä tänne jotain kirjoittelinkin. Olin jo aika huolissani siitä, että minkälainen rähinäroope tuosta neidistä kehkeytyy. Onneksi tähän ongelmaan saatiin apua Pertti Vilanderilta, ja rähinät loppui kuin seinään ihan yksinkertaisella ratkaisulla; hihna löysällä ohituksissa ja itse rentona ohitustilanteissa. Sen jälkeen ei ole ollut rähinöitä ollenkaan. Samoin myös olen alkanut vähän tiukentamaan kuria; aina ei saa huomiota kuin itse haluaa vaan välillä komennan pennun pois kun se tulee hakemaan huomiota. Tällä olen huomannut sen vaikutuksen, että H tulee paljon innokkaammin luokse, kun se ei enää pääsekkään joka kerta kun itse tahtoo. Tietenkin sitä mitä ei saa, haluaa.. ;) Mutta H on vielä pentu ja sitä kohdellaan pentuna. Nyt kun alkaa tulemaan viikkoja lisää ja H muuttuu pennusta nuoreksi koiraksi, kurikin kasvaa ja muuttuu erilaiseksi. Vielä on pentulisenssiä voimassa hetken :)

Sitten onnistumisiin ja ilon aiheisiin!

Halise on luonteeltaan ja olemukseltaan ihan super ihana pentu. Kauhean kiltti ja kuuliainen, mutta myös hyvällä tavalla itsenäinen ja rohkea. Ei ole koko ajan jalassa kiinni ja pelkää kaikkea, vaan rohkeasti tutustuu ympärisöön mutta tulee heti käskystä luokse kun sen aika on. Kertaakaan (koputtaa puuta) ei ole karannut luotani ja aina kutsusta tullut luokse. Olen iloinen ja yllättynyt siitä viisauden määrästä, mitä noin pienellä pennulla voi olla pään sisällä. Miten nopeasti voikaan opettaa uusia asioita, mutta myös minkälaista huomioonottamista se tarvitsee itseltä, koska tämä nopeasti oppiminen ei välttämättä ole aina hyvä juttu. Liian useasti sama toisto tietyssä kohdassa pihaa, niin H alkaa ennakoimaan ja tarjoamaan : "tätähän me tehtiin viimeksikin just tässä kohdassa?". Olenkin oppinut vaihtelemaan ympäristöä enemmän ja uuden asian opettamiseen vaihtanut huonetta, paikkaa, omaa asentoa jne. ettei H ala ennakoimaan liikaa.
Olen ollut yllättynyt siitä, kuinka vähän meillä on hajonneita tavaroita. Suurin tuhoaminen oli sohvatyyny ja tämä meni ihan omaan piikkiin. Lähdin kiireellä jonnekin, unohdin laittaa esille lelut ja luut ja tietenkin neiti oli sitten keksinyt oheistoimintaa poissaoloni ajaksi. Sohvatyynyn lisäksi kyytiä on saanut pari lelua ja yksi talouspaperirulla. Puremisongelmaa ei ole ollut, H ei ole purrut meitä kumpaakaan kertaakaan. Vaatteista on yrittänyt napsia aluksi ja kerran taisikin saada lahkeesta kiinni, mutta tämä loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin.
Halisen itsenäinen luonne tulee positiivisella tavalla esiin esimerkiksi treeniksellä; voin jättää Halisen häkkiin ja lähteä käymään vessassa, ja häkistä ei kuulu inahdustakaan. H ei ole vaikuttanut vielä ainakaan eroahdistuneelta eikä ole koko ajan muutenkaan seuraamassa ja jalassa kiinni.

Erityisen iloinen olen arkipäivän asioista mitä Halise on sisäistänyt; irtiolemisen, luoksetulon, kiellot (esim. tänään lenkillä huomasi juoksijan ja lähti perään, mutta pysähtyi saman tien kun huusin, ettei sinne ole mitään asiaa) ja jotkut temput ovat olleet kauhean hauskoja. Esineen tuominen oli työn ja tuskan takana opettaa, mutta se onnistuu nyt ja siitä olen kauhean tyytyväinen. Liikkeestä maahanmeno; ihan huikean hienosti osaa tehdä kyseisen tehtävän, vaikka emme ole sitä kauhesti harjoitelleet, mutta paimennustreenien innoittama aloitimme sitä harjoittelemaan enemmän. Alla linkki tähän liikkeeseen! Ekaa kertaa videolla kokeiltiin ja super taitavasti meni! Olen niin ylpeä tuosta pikkuisesta!

https://www.youtube.com/watch?v=IBRGy2UNOvM

Iloa tuottaa se, että kuinka nopeasti H oppii ja kuinka innoissaan se on työnteosta. Joka kerta kun lähdetään treenaamaan, ilme syttyy ja H on sisällä tekemisessä. Ihan parasta; ei tarvitse enää kiinnittää siihen huomiota, että saan pidettyä huomion itsessäni, vaan saan keskittyä tekemiseen ja asioiden opettamiseen.

Iloinen olen siitä, että voimme treenata irti kentällä, missä on muitakin koiria. Voin olla huoleti, koska H keskittyy minuun ja uusiin ohjeisiin mitä hänelle annan. Innokkuus ja palo aiheuttaa minussa suuren suurta onnellisuutta ja tyytyväisyyttä. Ihanaa, minulla on pentu, joka rakastaa tekemistä!

Parasta on ollut ehkä se, että H pystyy laskemaan kierrokset tekemisestä nollaan heti kun sanon. Voin ensin leikkiä ja juosta sen kanssa hullun lailla, ja seuraavassa hetkessä ottaa lelun pois ja sanoa, että nyt riitti, ei enää leikitä. Sen jälkeen H joko menee maahan makoilemaan tai lähtee tutkailemaan muuta ympäristöä. Hepulikohtauksia ei tule enkä niitä sallisikaan. Viime aikoina H on alkanut kantamaan leluja meidän luokse ja pyytänyt leikkimään, mutta jos leikkiin ei ryhdytä, se alkaa leikkimään itsekseen. Sellaista komentamista ja vaatimista ei ole ollut.

Innoissani odotan mitä tulevaisuus meidän eteen tuo ja mihin päälajiin me sitten lopulta päädytään. Tällä hetkellä oma haaveeni on tokoura, mutta H:n ketteryys ja sähäkkyys olisi omiaan agilityssä. Tietenkään ne eivät poissulje toisiaan, mutta helpompi olisi keskittyä täysillä yhteen, kuin puoliteholla moneen. Paimennus myös tuli nyt uutena ideana, mitä en edes ajatellut alkavani harrastamaan. Tietenkään vielä ei voi sanoa tulisiko Halisesta hyvää paimenta, mutta aika näyttää senkin. Ainakin tokon pohjat tehdään nyt aluksi vahvaksi ja syyskuussa aloitellaan myös agilityn penturyhmässä. Agilityä nyt varsinaisesti ei pääsekään tekemään kunnolla kuin vasta vuoden päästä, joten nyt on hyvää aikaa keskittyä tokon pohjiin. Agilityä pidän paimennuksen kannalta tärkeässä roolissa, koska ohjaajasta irtautuminen on tärkeää. Halisella kuitenkin itsenäistä luonnetta piisaa, joten en usko että siitä edes kouluttamalla täysin perskärpästä saisi.

Tällä hetkellä Halise on tähän astisesta ajasta parhaimmassa iässä; järkeä on tullut päähän, perusasiat suht hallussa ja sen kanssa on super kivaa tehdä asioita, kun voi keskittyä itse tekemiseen. H on kiintynyt meihin ja tykkää meistä, ja nykyään voi ulkoillakin muutenkin kuin H:n kanssa kahdestaan. Aluksi H olisi mennyt vain Lyylin ja Vividin perässä eikä kiinnostanut pätkän vertaa mitä sille puhui. Nykyään se tulee välillä paremmin luokse jopa paremmin kuin Lyyli tai Vivid ja on erittäin kuuliainen vaikka nuo toisetkin olisi paikalla. Olen tätä harjoitellut niin, että olen jättänyt Halisen paikkamakuuseen ja antanut toisten koirien juosta ympärillä ja leikittänyt mahdollisimman paljon toisten koirien läsnäollessa. Näin olen saanut tehtyä itsestä kiinnostavan Halisen silmissä.

Treenit ja elämä jatkuu, tällainen pieni tilannekatsaus tuli ihan kohdalleen. Kaikinpuolin olen tyytyväinen Haliseen ja toivon sydämeni pohjasta, että siitä kasvaa terve ja iloinen koiraneiti! <3

Toinen virallinen tokokoe

Tänään käytiin Vividin kanssa sen toisessa virallisessa tokokokeessa Muuramessa. Ensimmäinen tokokoe oli helmikuussa Jyväskylässä ja se jäi harmittamaan oman kömmähdyksen takia. Saimme kuitenkin ykköstuloksen silloinkin, joten harmitus ei onneksi niin suuri ollut mitä olisi voinut olla. Ekassa kokeessa siis annoin noutokapulan Vividille liian kaukaa, ja se joutui nousemaan ottamaan sen vastaan, jäi seisomaan kapula suussa ja tiputti kapulan ja minä vielä nostin sen :D Eli kapulan pito ei mennyt ihan niinku strömsössä. Tällä kertaa onneksi tilanne oli toinen.
Lisähaastetta myös meidän suoritukseen toi se, että Lyylillä on juoksut ja Vivid on ihan dingdong koko koira. Vinkuu, kuolaa, läähättää ja ajatukset on jossain aivan muualla kuin tokohommissa. Olin vähällä perua koko menemisen, mutta viimeksi samasta syystä peruin, niin ajattelin kuitenkin kokeilla. Eilen illalla olin ihan hermona, kun ärsytti niin paljon tuon sählääminen kun tietää että se osaa, mutta hormoonien takia käyttäytyy kuin mikäkin sählä. Luoksepäästävyydessä vinkui ja nuuhki ilmaa ja olin vähällä viedä autoon koko koiran! Ärsytti niin paljon, kun ei osannut käyttäytyä. Ennen meidän yksilökoetta kävin heittelemässä sille frisbeetä ja tein temppuja, niin sen jälkeen se oli ihan elävien kirjoissa ja näytti ihan omalta itseltään. Hyvä niin, koska todennäköisesti olisi ykköstulos jäänyt saamatta jos ei olisi ollut aivot mukana touhussa.

1) Paikkamakuu 10
Arvosanasta huolimatta tämä paikkis oli ehkä surkein minkä Vivid on tehnyt koskaan. Se ilmeisesti pelkäsi vieressä olevaa koiraa, ja se yritti kääntää päätään niin ettei edes sivusilmällä näkisi koiraa ja lipoi hermostuneena huuliaan, näin ollen katsekontakti minuun ei ollut mistään parhaimmasta päästä. Kuitenkin asento pysyi samana, ei liikkunut eikä itse aiheuttanut häiriötä. Vieressä olevista koirista lähti ääniä, jotka vissiin herkkää Pihviä jänskätti. Onneksi ei kuitenkaan mitään ikävää  tapahtunut, kuten ekan ryhmän paikkiksessa; siellä koira kävi toisen paikkiskoiran kimppuun. Todella kurja tilanne, joka onneksi ratkesi nopeasti.

2) Seuraaminen 8½
Seuraamiseen olen ihan tyytyväinen, koska kuvittelin sen olevan astetta kamalampaa ajatusten harhailujen vuoksi. Olihan se nytkin keskinkertaista; välillä katsekontakti hävisi kokonaan ja yleisilme ei ollut niin innokas kuin muissa liikkeissä. Mielestäni perusasennot olivat hyvät ja seuraamiskohta hyvä, ettei lähtenyt harhailemaan. Aika kovaan ääneen kyllä karjaisin sille vauhdinmuutoksissa käskyt uudelleen, että herra pysyisi vähän maanpinnalla :D

3) Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Tässä erehdyin antamaan typerän hienovaraisen vartaloavun josta lähti piste pois. Muuten mielestäni hyvä; V jäi täpäkästi ja suoraan maahan, piti katsekontaktin ja yleisilme oli mielestäni reipas ja iloinen.

4) Luoksetulo 10
Voihan luoksetulo! V on alkanut törmäämään minun jalkaani luoksetulossa, kun pyydän sen suoraan viereeni. Olen sitä yrittänyt kitkeä pois, mutta se on juurtunut sen mieleen liiankin hyvin. Tosin, nyt kesällä en ole tehnyt Vividin kanssa juuri mitään, koska energia ja aika on mennyt pennun koulutukseen. Aktiivisemmalla koulutuksella todennäköisesti olisin saanut kitkettyä pois tuon törmäämisen, mutta siihen nyt jatkossa huomio. Summa summarum, jouduin siis vaihtamaan luoksetulon eteen ja siitä vasta käskystä viereen. Nyt muutama viime päivä (hyvissä ajoin aloitettiin valmistautuminen kisaan) tein luoksaria vain eteen. Ihmettelin suuresti, että miksi V tulee tänne-käskyllä, mikä sille on varma kuin vesi, tulee typerästi sivuttain eteeni/viereen. Ihan kuin olisi menossa perusasentoon, mutta jättää puolitiehen. No, tätä harjoittelin ja päättelin että johtunee siitä, että luoksarit teen AINA sen kanssa niin, että pyydän suoraan viereen ja nyt se on hämillään siitä. Jatkoin harjoittelua ja ongelma jatkui. Ärsytti. Sitten tajusin mistä se johtuu. Tein kisanomaisia luoksareita, eli pyysin eteen, siitä viereen ja sitten palkka. Eli Vivid ennakoi viereentuloa ja tarjosi tuollaista välimallia, koska viereen kuitenkin pitää mennä ennen palkkaa. Fiksu koira, typerä ohjaaja. Onneksi ehdittiin tehdä muutamia luoksetuloja onnistuneesti ja yhdet vielä kisa-aamuna. Ja hyvinhän se meni sitten kokeessa; täydellisen nopea ja terävä vauhti suoraan eteen ja erinomainen perusasento sen jälkeen. Jee, hieno Pihvi <3

5) Noutoesineen pitäminen 10
Nyt meni kapulan pito erittäin mallikkaasti. Tein esineen pidon edestä. V otti kapulan täpäkästi, piti sen suorassa ilman pään kääntymisiä/pureskeluja ja antoi käskystä kapulan heti pois. Erittäin hieno suoritus!

6) Kauko-ohjaus 10
Kaukot meni ihan perushyvin, suorat ja hyvät liikkeenvaihdot. Itse toivoisin lisää nopeutta ja täpäkkyyttä V:n kaukoihin. Tästä "ärsyyntyneenä" olenkin opettanut Haliselle kaukoja tarjoamisen kautta, ja ollaan saatu niistä enemmän mieleiset. Vivid tekee kyllä liikkeet puhtaasti ja kauniisti, mutta itse tykkään että liikkeet ovat nopeat.

7) Estehyppy 10
Tätä käytiin eilen hienosti viime tingassa treeniksellä vielä harjoittelemassa ja muistuttelemassa mieleen. Pitemmän tauon jälkeen Vivid jää hypyn jälkeen eteeni norkoilemaan ja vähän kyselemään että mitäs sitten, tuunko viereen vai hypitäänkö lisää. Nyt meni mallikkaasti; nopea hyppy ja suora sivulletulo.

8) Kokonaisvaikutus 10
Saatiin kehuja erittäin mukavan näköisestä työskentelystä. Yritinkin nyt jättää oman järkyttävän jännityksen taka-alalle ja keskittyä hymyilemään ja liikkumaan itse rennosti. Viime kisoissa olin ihan paskajäykkänä ja Vividkin vaistosi ettei nyt ole kaikki ihan niinkuin normitreeneissä kuuluisi olla. Onneksi tämä tuotti tulosta ja saatiin kokonaisvaikutuksesta täysi kymppi :)

Yhteispisteet: 193,5 ja sijoitus 3/7. Lisäksi saatiin kunniapalkinto! Ei yhtään hullumpi päivä. Seuraavat kisat todennäköisesti lokakuun puolella, kunhan Lyyli on juoksunsa juossut ja Vivid päässyt niistä yli sekä ollaan saatu luoksetuloa vähän vietyä eteenpäin. Seuraavasta ykkösestä tulisi koulutustunnus ja luokanvaihto avoimeen. :)

Paikkis+paimennus

Eilen käytiin tekemässä seuran jäsenten kanssa vapaavuorolla tokoa. Itselläni oli toiveissa tehdä paikkamakuu niin, että vieraita koiria on Halisen näköpiirissä ja lähietäisyydellä. Meidän paikkamakuun kesto oli n. 10 sekuntia ja sen jälkeen lelupalkka. Tehtiin tällaisia harjoituksia kaksi. Sain vinkin yhdeltä treenaajalta keksittyä seuraamaan Halisen ilmettä ja eleitä enemmän, ennen kuin palaan sen luokse. Selvästi H välillä jää vaanimaan ja kun hetken odottelee, ilme pehmenee ja vaaniminen unohtuu. En ole ollut itse tästä tarkkana/hoksannut edes kiinnittää huomiota, mutta taustalla se, ettei koiralla lähde vaaniminen liian pitkälle ja jossain vaiheessa lähde nostamaan itseä paikkamakuussa. Nyt alan kiinnittämään huomiota siihen, että palaan H:n luokse vasta kun ilme on rentoutuneempi, enkä palkkaa vaanimisesta palaamalla luokse. Tunnistan kuitenkin itse eron siihen, että H laittaa leuan maahan ja tämän vaanimisen välillä. Leuan alas laittaminen viestii mielestäni malttamattomuudesta ja mikäli maassa olo on Haliselle mieluisampi leuka maassa, se saa sitä tehdä.

Osan ajasta päätin tietoisesti olla tekemättä mitään. Harvemmin me ollaan kentällä toisten koirien kanssa ilman tekemistä ja nyt päätin että siihenkin on totuttava. Halisea ei kyllä kiinnostanut toiset koirat, laittoi maahan pitkälleen rentoutuneena. Kertaakaan ei tarvinnut huomauttaa hihnassa rempomisesta tai kyttäämisestä tai muustakaan. Olemme tätä hengailua kyllä tehneet aika paljon eri paikoissa, joten sama kai se sitten missä sitä tekee 🙄 Odotin kyllä, että toisten koirien puuhat olisivat saattaneet kiinnostaa, mutta hyvä näin! Minusta tämä on tosi hyvä piirre, ettei H höntyile toisten perään.

Loppuun vielä leikittiin ja tehtiin parit luoksarit leluhäiriöllä (leluja matkan varrella luoksetuloon). Leikkiminen tietenkin on myös persoonakysymys, mutta nyt edellisten treenien jälkeen olen kiinnittänyt huomiota siihen, että olen itse aika vaisu ja tehoton leikkijä, vaikka yritänkin laittaa lisää tehoja itsestäni likoon. Koirastakin saa enemmän irti, kun itse on täysillä mukana leikin tiimellyksessä. Ja nyt tässä vaiheessa nimenomaan haluan kaivaa mahdollisimman paljon potkua irti, jotta sama vaihde pysyy päällä myös myöhemmässä vaiheessa. Kai sitä itsekin leikkimään oppii.. 😄

Tänään oli meidän toiset "paimennustreenit", toisin sanoen sytyttelyt. Kovasti oli jo eri meininki kuin viimeksi, Halise yritti innokkaasti pysäyttää lammaslaumaa ja loppua kohden eleetkin alkoi muuttumaan paimenkoiramaiseksi; häntä alhaalla ja hieman matalampi asento. Olihan se lampaiden pysäyttäminen aikamoista "räiskintää", kun yritti kauhealla vauhdilla edetä. Korvat oli osittain päässä ja malttoi tulla kutsusta luokse. Jahtaamista ei saa tehdä, joten aina kun näytti että siihen suuntaan on homma menossa, kutsuin H:n luokse. Lopussa pääsin kehumaan rauhallisesta etenemisestä. Nyt ekoilla kerroilla ei olla annettu mitään käskyjä tai kieltoja, luoksetuloa lukuunottamatta. Olikin kiva että nyt oli jo sen verran onnistunut lähestyminen lampaita kohden, että pääsin kehumaan luvan kanssa 😊 Seuraava paimennuskerta on parin viikon päästä, saapa nähdä minkälainen suhtautuminen sitten on lampaisiin! Innolla seuraan Halisen kehitystä tässäkin asiassa ja mielenkiintoista nähdä minkälaiseksi paimeneksi Halise kehittyy.
Tällä kertaa oli mukana myös Halisen veli Jekku. Mukavaa päästä tätä harrastusta jakamaan toisen "ummikon" kanssa ja voidaan yhdessä toinen toistamme kannustaa ja tukea, aika jännää touhuahan tämä on! Jekulla oli myös kovasti kiinnostusta lampaita kohtaan ja uskon että siitäkin kelpo paimen kuoriutuu!

Vapaapäivä

Tänään vietettiin vapaapäivää koko perheen voimin mustikoiden keräämisen merkeissä. Vapaapäivä oli myös koirilla, ei treenejä eikä temputuksia, ainoastaan rentoa rallattelua metsässä. Välillä täytyy itseä muistutella vapaapäivistä koirille, vaikka ne aina ryhtyy innokkaasti tekemiseen mukaan, niin yhden vapaapäivän jälkeen meno on taas paljon täpäkämpää.

Vividillä on nyt koko viikko vapaata, meillä on nimittäin tulevana lauantaina Muuramessa tokokoe. V toimii parhaiten, kun ennen suoritusta on ollut pidempi vapaa treeneistä. Uskoisin että parit luoksarit teen ensi viikolla, koska näin viime hetkellä päätin että teen luoksetulon eteen ja siitä sitten perusasentoon. V on innostunut viime aikoina törmäämään jalkaani luoksetulossa kun pyydän sen suoraan viereeni. Olemme treenanneet tätä pois kaikella mahdollisella, mutta se vauhti on ilmeisesti niin suuri, että ei malta hidastaa ajoissa. Sitten taas tässä eteentulossa ongelmana on ollut vino perusasento. Otan kuitenkin vinosta PA:sta mielummin pistevähennyksiä kuin jalkaan törmäämisestä, koska alo-luokassa ollaan kuitenkin vähän armollisempia hitusen vinosta perusasennosta kuin törmäämisestä ohjaajan jalkaan, ainakin olettaisin? Viime kisat (meidän ekat) meni muuten hyvin, mutta omasta virheestä kapulan pidosta saatiin vain 5 arvosanaksi. Luotan ja tiedän että koira osaa hyvin, mutta suoritukseen vaikuttaa järkyttävä esiintymisjännitys ja sitä myötä oma vire ja elekieli. Täytyy yrittää rentoutua ja olla hyvillä mielin; hymyillä enemmän ja yrittää olla miettimättä mitä ollaan tekemässä. Kesällä käytiin möllikisoissa tämän oman jännityksen takia ja tehtiin siellä kaksi kehää. Toinen meni mun jännityksen piikkiin vähän niin ja näin, mutta toinen kierros oli selkeästi parempi, kun olin itse jo rentoutuneempi. Jokaisesta näistä oppii aina lisää ja toivoisin että möllikisoja olisi enemmänkin, niin pääsisi itse työstämään tätä jännitystä. Toivottavasti lauantaina kaikki sujuu kivasti ja ilman suurempia kommelluksia. Haasteena meillä on lisäksi se, että Lyyli aloitti juoksut ja V on tästä tietenkin vähän sekaisin. Lyyli menee ensi viikoksi hoitoon siskoni luokse, jotta saadaan täällä kotona Vividin hermoja kuriin ja toivottavasti vähän järkeä tekemiseen. Tällä hetkellä huolestuttavasti näyttää siltä että ei kauheasti tekeminen kiinnosta, vaan ulkonakin saa kovaan ääneen antaa käskyjä että menee korvien väliin. Toisaalta nämä kisat voisi perua, mutta edellisetkin jäi väliin samasta syystä. Mennään nämä ja katsotaan sitten seuraavia syksylle. Pidän kyllä vaihtoehtona perua, jos näyttää että meno yltyy mahdottomaksi.

Halisen kanssa ensi viikolla on luvassa yhteiset tokotreenit seuran jäsenten kanssa maanantaina, tiistaina paimennustreenit ja agilitykuvioita katsellaan loppuviikolle. Noutotreenejä tehdään leikin varjolla omalla pihamaalla tai aamulenkkiin yhdistettynä. Yritän yhdistellä paljon esimerkiksi perusasentotreeniä lenkkeilyn sekaan, että aina ei harjoittelut ole nimenomaisia treenihetkiä.

Tänään metsässä Jukka huomautti, että pyydän Halisea turhan paljon luokse. En ole tätä aikaisemmin siihen kiinnittänyt huomiota, mutta jatkossa aion vähentää luokse kutsumista, ja silloin kun kutsun, luvassa on leikkiä ja temppuja. Nyt nimittäin kun olimme metsässä koko lauma, välillä H ei olisi malttanut tulla käymään vaikka kutsuin. Syynä varmaan se, että "tule"-käskyllä sai luotani kinkkua ja vaihtoehtona oli temmeltää Vividin kanssa. Tähän panostusta, koska haluan että molemmilla luoksetulokäskyillä tullaan yhtä innokkaasti. Kai sitä tulee kutsuttua senkin takia tiheään luokse, koska se on hyvää harjoitusta ja haluan pitää H:n lähellä. Mutta onhan tässä tietenkin se varjopuoli, että luoksetulo ei ole ehkä niin palkitsevaa ja hauskaa, jos sitä tehdään liian usein.. hyvä oli taas tällainenkin kuulla ulkopuoliselta, koska niinkuin viime postauksessa tuli todettua, aika sokea täällä koulutuskuplassa on eikä kaikkea tule huomattua.

Loppuun vielä kuvasatoa marjareissulta  😊

Perusasento, nouto, häiriö

Käytiin eilen pitkästä aikaa ohjatuissa treeneissä Haukkuvaaralla. Monta viikkoa mennyt ilman ohjattuja treenejä, milloin minkäkin esteen vuoksi. Nyt päästiin vihdoinkin treenailemaan ja heti jäikin taas hyviä vinkkejä perusasentoon ja noutoon liittyen.

Jostain syystä tämä PA on takkuillut ihan suuremman kerran, en ole osannut tarpeeksi hyvin ohjata ja asennot ovat joka kolmas kerta vinoja. Nyt oli hyvä saada ulkopuolisen mielipide ja heti löytyi syy moisille vinoille asennoille. Tietenkin minun ohjausvirheistä. Annan käsiohjausmerkin liian eteen, josta johtuen asennot ovat olleet etupainotteisia ja vinoja. Sain hyvät ohjeet lähteä tätä korjaamaan ja heti treeneissä näytti jo paremmalta. Tuli myös kehoitus tehdä PA:a muistakin suunnista kuin edestä. Jotenkin olen ajatellut että kunhan PA tullaan nätisti edestä, sen jälkeen siirrytään muista suunnista. Mutta, sainkin hyvän pointin siihen, että koira pian oppii että PA-käskysana tarkoittaa pepun pyöräytystä, eikä viereentuloa, jos käsky tehdään aina edestä. Näiden takia ohjatut treenit on ihan kultaa, kun joku tämän kuplan ulkopuolelta antaa näkökulmia. Aina ei tule kaikkea ajatelleeksi ja onhan tämä kuitenkin ensimmäinen tokokoira, jota koulutan. Oppia ikä kaikki!

Noudot sujuu meillä mielestäni mukavasti, Halise lähtee räjähtävästi kapulalle ja tuo kapulan käteen sievästi. Tätä ei nyt jostain kumman syystä tehdä perusasennosta lähtien.. mutta sitä kohti edetään. Nyt otan Halisen sivulle, pitelen pannasta kiinni kun heitän kapulan, hetsaan vähän ja vapautan kapulalle. Otettuaan kapulan annan "tuo"-käskyn. Tässä kuitenkin koutsi huomautti että paluumatka on hitaampi, Halise alkaa ravaamaan ja nopeutta on mahdollista saada siihen monin kerroin lisää. Ja tässä vaiheessa nopeuden saaminen on helpompaa kuin myöhemmässä vaiheessa. Eli, vauhtia palautuksiin oli meidän osalta noutotreeni.
Kahden lelun leikillä olemme harjoitelleet luopumista; lelusta vaihto "jes"-sanalla toiseen leluun. Tämä on oivallinen harjoitus nimenomaan noutoa varten.
Teimme nyt niin, että hetsasin Halisea enemmän kapulalle lähetettäessä ja paluumatkalla annoin "jes"-käskyn ja kädessäni odotti lelu minkä H sai napata vauhdista, kun juoksi minua kohti.Eli jes-sanalla pudottaa kapulan ja tarttuu leluun. Tässä vaihdellaan jes-sanan paikkaa, ettei koira ehdollistu siihen, että palkkalupaus tulee aina samassa kohdassa.
Heti parin kerran jälkeen vauhtia oli ihan superisti enemmän ja näitten harjoitusten parissa jatketaan kotona.

Meillä ei ole ollut vähään aikaan sellaisia treenejä että samalla kentällä olisi ollut muita koiria. Olemme käyneet paljon koiratapahtumissa pyörimässä, hallilla treenailemassa omia juttuja jne, mutta varsinaisia tällaisia treenejä ei ole ollut hetkeen. Olikin mielenkiintoista seurata miten H reagoi siihen, että kentällä on yhtäaikaa muitakin treenaajia. Pidin lähes koko ajan Halisea irti, eikä se kertaakaan yrittänyt lähteä toisten koirien luokse vaan keskittyi tekemiseen. Ihan huikeeta, miten näin pikkuinen voi olla jo niin sisällä työntekemisessä. Huomaa että H nauttii käskyistä ja tekemisestä, namit hyvänä motivaattorina, mutta kyllä sitä tekemisen riemua on suurempi prosenttiosuus. Koko ajan pienen katse seurailee toiveikkaana, mitä seuraavaksi tehdään. Paljon edelleen meidän treeneihin sisältyy rauhoittumista ja rentoutumista, enkä anna taukojen aikana Halisen höntyillä yhtään. Eikä mielestäni Halisella ole kyttäämistä ja minun käskemistä tekemään, enemmän nöyryyttä ja toiveikkuutta. H on luonteeltaan kuitenkin aika rauhallinen ja itsenäinen, eikä ole kauhean kiinnostunut mitä ympärillä tapahtuu. Nyttenkin treeneissä taukojen aikana se pötkötteli, eikä vinkunut muiden koirien perään. Ihan täykky pentu❤

Lopuksi tehtiin vielä häiriötreeniä niin, että toiset koirien omistajat vei koirat pois ja tuli ihmishäiriöksi. Me H:n kanssa temppuiltiin ja leikittiin toisten ympäröimänä, eikä H heistä häiriintynyt yhtään. Leikkimiseen saatiin myös vinkkejä miten tehdä sitä vähän tehokkaammaksi. Olen kuulemma varovainen leikkijä ja saisin enemmän Halisesta irti kun heittäytyisin itse leikin tiimellykseen enemmän. Tätä sitten kokeiltiin ja sieltähän löytyi ihan turbovaihe Halisestakin. Tietenkin tässä tasapainona se, että kun sanotaan että leikki loppuu, niin silloin se loppuu ja on aika rauhoittua. Kierrosten nostatus on yhtä tärkeää kuin kierrosten laskeminen. Kumpaakin pitää pystyä tekemään.

Jäipä hyvä mieli treeneistä ja mikä kivointa, jäi hyviä ideoita kotiin toteutettaviksi.

Meillä alkaakin syyskuussa agilityn penturyhmä ja tokossa jatketaan jossain muodossa syksylläkin. Katsotaan jatketaanko säännöllisesti vai siirrytäänkö irtovuoroihin.

-Maiju

Aivojumppaa

Varsinaisten treenien lisäksi pyrin keksimään Haliselle paljon aivotyöskentelytehtäviä. Useimmiten ruoka tarjoillaan temppujen tekemisen yhteydessä palkkana tai aktivointilelusta. Pari postausta sitten laitoinkin kuvan erään päivän aktivointileluarsenaalista, kun H jäi pidemmäksi aikaa yksin ja sai päiväksi tekemistä. Tietenkin yksinoloa tehdään myös ilman leluja, jotta oppii myös tylsyyteen, mutta näin alkuun haluan antaa mahdollisuuden purkaa energiaa yksin ollessaan aktivointileluihin. Aina kuitenkin jätän luita ja leluja mitä saa pureskella yksin ollessaan.

Osa aktivointileluista

Aivojumppaan liittyen ajattelin kirjoitella listaa tempuista joita me harjoitellaan ja ollaan opittu. Seassa on toko ja rallytokoliikkeitä.

1) du (istu)
2) ma (maahan)
3) ympäri+käänny (pyörähdys myötä- ja vastapäivään)
4)kierrä+round (ihmisen/merkin kierto myötä- ja vastapäivääm)
5) väli (jalkojen väliin seisomaan ja tässä liikkuminen omien liikkeiden mukaan, esim peruuttaen, eteenpäin kulkeminen)
6) etuväli (jalkojen väliin niin, että peräpää on minun katseen suunnassa)
7) pujottelu (jalkojen välistä eteenpäin kulkien)
8) etutassut (esineen päälle)
9) perä (takatassut esineen päälle)
10) päälle (kokonaan esineen päälle, esim. tasapainotyyny)
11) ota (ottaa lelun/esineen suuhun)
12) tuo (tuo lelun/esineen käteeni)
13) ali (liikkeestä seuraamisesta puolen vaihto jalan ali: rallytokoliike)
14) touch! (targetille etutassut)
15) check! (käsitarget = nenä käteen kiinni)
16) peruu (peruutus)
17) sisä (laatikon sisälle meneminen)
18) ryömiminen
19) kuiskaa ("kuiskaa" korvaan)
20) lepo (maahan niin että leuka maassa myös)
21) koppi
22) paikka
23) liki+sivu (tokon perusasento vasen ja perusasento oikealla)
24) stop (liikkeestä pysähdys)
25) hävettääkö? (laittaa tassun kuonon päälle)
26) eteen (eteen istumaan)

Työnalla:

-oikea, vasen
-peukalo (peukalon tunnistaminen kaikista sormista)
-onko asiaa? (murisee)
-halaus (takaapäin tassut olan yli ja pää olkaa vasten)

lepo

Kovasti odotan että päästään työstämään frisbeetä enemmän. Paljon on mielessä sellaisia temppuja joihin liittyy hyppääminen, joten niiden opettamista odotellaan vielä :) Näiden lisäksi on vielä agilityyn liittyvät, esim hypyn tarjoaminen, takakierto jne, mutta en katsonut niiden kuuluvan tähän listaan,koska näitä me harjoitellaan kotona. Tietenkin nuo listassa olevat temput jotka jo osataan, on sellaisia mitä koko ajan jalostetaan eteenpäin ja harjoitellaan. Temppujen tekeminen on Haliselle tosi mieluista ja se jaksaisi ihan loputtomiin tehdä. H tulee itse tarjoamaan erilaisia temppuja ja kysymään voitaisiinko tehdä. Näihin sen omiin tarjoamisiin en ole lähtenyt mukaan, jos ei ole kyseessä harjoitteluhetki. Olen myös ollut siitä tarkkana, että en toistaisi käskyjä montaa kertaa, koska yritän vähentää liikaa auttamista käskyissä. Hyvin Halise sitten itse oivaltaa mitä haetaan, kun hetken aikaa odotan mitä hän käskyyn tarjoaa.

koppi

Temppuideoita otetaan vastaan, mikäli on tiedossa hauskoja temppuja!

Temppujen ja aktivointilelujen lisäksi tehdään paljon namin etsintää. Tavaroiden etsinää ei muuten olla harjoiteltu vielä ollenkaan! Hmm, täytyypä joku päivä kokeilla! Vivid esimerkiksi osaa etsiä esineelle parin. Jos piilottaa hanskan, ja näyttää sille paria, niin se osaa etsiä piilossa olevan parin. Tällaiset on tosi hyviä ja koiralle väsyttäviä harjoituksia.

Mitäs seuraavaksi tehtäis? 

tuo

Etsintäleikeistä puheenollen.. Lyyli on taitava mustikoiden etsijä (ja syöjä) ja se on nyt opettanut Halisen tälle tavalle.. Tänään metsässä kilpaa etsivät mustikoita ja pistelivät menemään. En tiedä kiinnostaako Halisea mustikat niinkään, mutta mitä "isompi" edellä, sitä pienempi perässä ;)

Superpentupäivä

Vaikka välillä vajoaa syviin mietteisiin ja tuskailee asioista mitkä eivät toimi, olen viime päivät keskittynyt ainoastaan positiiviseen ajatteluun ja niihin asioihin mitkä meillä sujuu kivasti. Jokaisella koirakolla on omat haasteet ja kipukohdat joiden kanssa mahdollisesti kamppaillaan treenikerrasta toiseen.

Kuva: Anne Heikkala

Ylpeyttä ja riemua olen saanut ulkopuolisten palautteesta; hienosti koulutettu koiranpentu, joka toimii jo nyt niinkuin työkoira konsanaan. Itse kun tarkkailee koko ajan tätä koulutusprojektia niin läheltä, ei aina huomaa edistysaskeleita ja sitä, kuinka hienosti Halise joissakin tilanteissa jo toimii. Myös jonkinlainen vähättely on rantautunut palautteen vastaanottamiseen :"no, toi juttu on ihan ok mutta esimerkiksi luopuminen ei suju välillä yhtään, ja tokoseuraamista ei osata vielä yhtään. Temppulistakin on lyhyt". Ärsyttävää, miksi ei voi oikeasti vain kellua tyytyväisyyspilvessä niistä hyvistä asioista mitkä onnistuu? Ei se tarkoita ylpistymistä ja pään korottamista pilviin niin ettei maankamaraa enää näy. Mutta pitäisi opetella se aito ilo koirankin puolesta, "hei, mulla on superpentu joka osaa erittäin hienosti noutaa ja häiriöistä huolimatta olla paikallaan" tai "tänään mun superpentu oppi tuomaan kädestä pudonneen hihnan minulle". Tottakai kehun aina Halisea vuolaasti onnistumisista, mutta itsekriittisyys kai se siellä takapiruna vaivaa; minähän tätä koiraa koulutan ja kaikki osaamattomuus tai puutteellisuus on minun vikani.

Tässä nyt kuitenkin onnistumisen riemua listamuodossa:

1) paikkikset; nuo ihanat ja haastavat paikkikset, joista saa tehtyä erilaisia variaatioita erilaisilla häiriöillä. Tällä hetkellä paikkisten tilanne on se, että voin jättää H:n paikkamakuuseeen tai istumiseen ja käydä esimerkiksi eri huoneessa tai puskan takana muutaman sekunnin piilossa ja palata takaisin palkkaamaan. Olen mennyt aina antamaan palkan Halisen luokse, enkä esimerkiksi vapauttanut minun luokse palkkaa hakemaan. Haluan että paikkiksesta saa palkan siitä kohtaa mihin paikallaolo on käskytetty. Paikkiskäsky on maahan-käsky tai istu-käsky. Haluan että siinä käskyssä mikä annetaan, pysytään niin kauan kunnes vapautetaan.

Toinen onnistumisen riemu paikkiksessa on se, että voin jättää H:n paikkikseen ja juoksennella sen edessä ja heitellä leluja, eikä neiti liikauta evääkään. Näitä harjoitellaan päivittäin ja pienissä erissä ja pätkissä. Mutta en kyllä ajatellut että nelikuinen pentu malttaisi pysyä paikoillaan jos omistaja juoksee ympärillä leluja heitellen. Ihana ja reipas Halise ❤

2) Työnteon totisuus. Ei ehkä kuullosta hauskalta, mutta minusta on ihan huikeaa miten H on keskittynyt siihen mitä tehdään. Ympärillä saa juosta koiria ja lapsia, mutta käskyt tehdään aina täydellä sydämellä. Tämä ei ole kai sellainen asia minkä kehittymiseen olisin niinkään ollut osallisena, vaan tämä tulee H:n selkäytimestä. Ja mitä "tärkeämpää" tehtävää suoritetaan, sitä totisemmaksi ja intensiivisemmäksi Halise käy. Katse on tiukasti porautuneena minuun ja odottaa jatkokäskyä. Ihan superhauskaa, miten pentu voi olla jo näin sisällä työn tekemisessä!

3) Noutaminen. Tästä kirjoitinkin jo edellisennä postauksessa vähän, mutta lelun noutamisen lisäksi H on alkanut tuomaan kivasti muitakin tavaroita. Esimerkiksi maassa oleva namipussi, talutushihna tai vesikuppi. Tämä on tempuista ja käskyistä itselle erittäin mieluinen, kun tuomis-käskyllä voi opettaa niin paljon erilaisia temppuja ; pyykkien viemistä ja lelujen siivoamista. Esineiden nimeämistä voi myös harjoitella tämän avulla: "tuo avaimet" "tuo kynä" jne.

4) Halisen omat oivallukset. Päivittäin saa hämmästellä H:n järjenjuoksua ja omia lisäyksiä. Viime päivinä maahanmenopaikkiksessa Halise on laittanut leuan maahan. Ihan supersuloisen näköinen! Tokosäännöissä tämä on ok, joten olen sallinut sen. Mikäli se on H:sta kivempi sillä tavalla, niin miksipä ei. Ja onhan se ihan syötävän suloinen näky!

Kopin nappaaminen on tullut myös viime päivinä ja se on Halisen ihan oma keksimä juttu. Tämä alkoi siitä kun temppuilimme sohvalla ja tempun jälkeen H sai palkaksi pallon. Ihan itse hän alkoi napsimaan pallosta koppia ja nyt se tekee sitä usein kun heittää lelua. Tämä oli ihan toivottu temppu, koska frisbee tulee olemaan myös yksi harrastuksista. Hieno oivallus, jota en ollut ajatellut näin pienen vielä hahmottavan.

5) Nöyryys ja kiltteys. Voi kun olen iloinen siitä, että Halise on niin reipas ja kiltti pentu. Ei ole ollut tarvetta uhmata meitä eikä myöskään ole kertaakaan purrut tai roikkunut vaatteissa kiinni. Pari kertaa juoksuleikeissä on yrittänyt napsia vaatteista, mutta lopettaa samantien kun kieltää. Muutenkin kauhean tasapainoinen ja reipas pentu, ei turhia stressaa eikä hätkähdä. Olen iloinen siitä, että olen voinut käyttää ajan asioiden opettamiseen, eikä ole tarvinnut vääntää kurinpidollisista asioista.

Onnistumisen riemu näkyy aina myös koiralle; vuolaat kehut ja kiitokset hyvin tehdystä työstä. Koira saa aina positiivisen palautteen, mutta itse näitä asioita kuitenkin pään sisällä kritisoi.

Nyt jatkossakin tärkeää muistaa; minulla on kauhean potentiaalinen ja reipas pentu, josta kuoriutuu kelpo harrastuskoira. Ja me nautitaan superpentupäivistä ja onnistumisista ihan sydämen kyllyydestä ❤ Meillä ei ole mikään kiire mihinkään ja kärsivällisyys ajan kera on tässä projektissa avain asemassa. Sopivan kriittinen täytyy olla, jotta pystyy kehittymään, mutta nyt sijaa enemmän rennolle iloitsemiselle.

Hyvä meistä tulee!

Kuva: Anne Heikkala

Lääkärireissu, paimennusta ja viime viikon kuulumisia!

Nyt on taas ollut ihan luvattoman kiireistä :D Mitähän tästä mun blogin pitämisestä tulee..

Halise säikäytti viikko sitten ihan kunnolla. Tulin lenkiltä kotiin ja se oli oksentanut n. 10-15 kertaa ympäri sohvaa. Laskin sen lattialle, jotta pääsen siivoilemaan tuotoksia. Halise jatkoi oksentamista ja siirsin sen kylpyhuoneeseen. Siivottuani menin katsomaan potilaan kuntoa ja se oli ihan surkeassa kunnossa. Oksenteli edelleen ja pian meni veltoksi eikä reagoinut kunnolla puheeseen. Makasi vain ja oksenteli; ei jaksanut istua eikä seistä. Aloin soittelemaan samantien eläinlääkäreitä läpi ja lopulta monen soiton jälkeen saatiin aika Omaeläinklinikalle. Siellä Halise röntgenkuvattiin (vierasesineiden varalta) josta ei sitten onneksi löytynyt mitään jonka jälkeen vietiin nesteytykseen ja lääkitykseen. Kuuden tunnin tiputuksen jälkeen hain neitokaisen kotiin, joka oli onneksi siinä vaiheessa jo hyvässä kunnossa ja vaikutti ihan omalta itseltään. Säikäytti kyllä kunnolla ja ehdin olla hädissäni. Eläinlääkäri epäili että olisi syönyt jotain sopimatonta tai sitten joku vatsapöpö.

Viime viikko menikin sitten tämän episodin jälkeen ihan rauhallisissa merkeissä ja lääkekuurilla, joten viime viikolla jätettiin suosiolla myös treenit välistä.

Tällä viikolla kävimme ensimmäistä kertaa ikinä paimentamassa. Tai no "paimentamassa". Katsomassa lampaita Halisen kanssa. Voi juku, kylläpä sitä itse niin innostui lajista! Mikäli Halise syttyy lampaille, niin todennäköisesti paimennus lisätään meidän harrastuslistaan. Paimennuspaikka löytyi myös suhteellisen läheltä, joten se sopisi myös siinä mielessä meidän aikatauluihin.

Ensimmäisestä paimennuskerrasta ei oikein vielä osaa sanoa tuleeko siitä koskaan paimennuskoiraa, mutta osoitti kyllä kiinnostusta lampaita kohtaan. Kierteli ja katseli, mutta kyllä H:ta myös jännitti. Välillä pörhenteli karvojaan ja murisi. Loppuviimein alkoi haukkumaan lampaille isostikin ja kävin sitä hakemassa pois. Mutta yleisesti ottaen meni kivasti mielestäni, koska pelkäsin että se ei edes vilkaise niitä päin tai ole lainkaan kiinnostunut. Me mennään parin viikon päästä uudelleen ja saadaan mukaan Halisen veli Jekku!  On kyllä mukavaa kun on Halisen myötä tutustunut uusiin samanhenkisiin koiraihmisiin, joille voi jakaa näitä koira-ajatuksia.

Noutokapulan pitämisestä ja hakemisesta muutama sananen. Kokeilin eilen ensimmäistä kertaa noutokapulan hakemista ja se sujui oletettua paremmin. Istutin Halisen, jonka jälkeen heitin kapulan suoraan sen eteen muutaman metrin päähän ja vapautin hakemaan. H lähti kuin tykin suusta, haki kapulan ja toi minulle käskystä. Ensin yritti juosta minun ohi, mutta käskystä tuli tuomaan kapulan. En tehnyt tätä kuin pari toistoa, koska vauhti oli parempi kuin oletin ja into kapulalle oli myös hyvä.
Silloin ihan alussa meillä oli kapulan pitoharjoituksia muutamat, mutta H oli niin innostunut siitä kapulasta, ettei se olisi malttanut siitä luopua, joten jätin sen asian muhimaan. Tänään kokeilin kapulan pitoa kylmiltään tauon jälkeen. Istutin Halisen eteeni (istuin itse myös lattialla), annoin kapulan "ota"-käskyllä ja Halise otti kapulan nätisti. Naksautin heti palkan merkiksi. Kokeiltiin tätä pari kertaa ja ihan todella hienosti meni! Tuo kapula tuntuu olevan Haliselle joku yli-esine, mihin sillä on joku käsittämätön hinku. Hahha, no, eipä mua haittaa, helpommalla pääsen kun ei tarvitse kapulamotivaatiota sen enempää treenailla ;) Mutta tässäkin nyt ihan vain pari toistoa, jotta se into ei vain mihinkään katoa.

Jostain syystä targetille (etutassut alustalle) menon harjoittelu on vain unohtunut ja muistin yksi päivä ettei olla tehty pitkään aikaan. Otin sitä parina päivänä ja vähän oli nyt hakusassa että mitä tässä pitäisi tehdä. Menee tosi hienosti kädellä ohjaten (käden heilautus targetille päin), mutta sinne ohjautumisessa on vähän hankaluutta. Halise tarjosi targetin päälle istumista, makaamista, kiertämistä takatassuja (!!!!), mutta ei etutassuja :D Me siis nyt muistutellaan taas mieleen että etutassuja sinne halutaan ja siitä lähdetään pikkuhiljaa ottamaan enemmän etäisyyttä targetille.

Välillä kyllä tuntuu että teen asiat Haliselle liian helpoksi ja unohdan antaa sille tilaa itse oivaltaa. Ehkä itselläni on se pelko siitä että koira turhautuu ja ei ole kiinnostunut enää tekemisestä, jos liikaa odotutan. Tässäkin se kultainen keskitie olisi erittäin hyvä, note to myself!
Viime päivinä on ollut muutenkin sellaisia epäonnistumisen fiiliksiä, vaikka mitään sen kummempaa ei ole tapahtunutkaan. Tuntuu että pitäisi olla edistyneempiä joissakin asioissa ja minä en osaa ohjata ja opettaa asioita. Mieheni kyllä lohdutti tässä ja käski keskittyä hetkeksi miettimään niitä asioita mitkä Haliselle on se vahvuus, jotta muistan myös ne asiat. Ja tottahan se on, kyllä H osaa jo vaikka mitä asioita todella hienosti. Esimerkiksi paikkamakuu on mielestäni Halisella tosi vahva. Voin jo tehdä sellaisia paikkiksia, että menen hetkeksi piiloon ja palaan takaisin. Paikkista treenataan päivittäin muutamia kertoja esimerkiksi lenkillä niin, että H jää paikoilleen ja toiset koirat saavat olla vapaana. Näin se myös tottuu siihen että ympärillä saa tapahtua liikettä ja asioita, mutta H:n silti täytyy pysyä paikoillaan.

Oli Halisella kivaa, vaikka se tässä niin apaattiselta näyttääkin :D 

Luoksetulo on myös mielestäni tosi kivasti mennyt Haliselle korvien väliin. Tulee todella vauhdikkaasti ja innostuneesti. Tässäkin edelleen käytän kahta sanaa, ja lenkillä "tule"-sana on se enemmän käytetty. Pari päivää sitten lenkillä ollessa H oli minulla irti metsätiellä ja takaa tuli pyöräilijä joka kilkutti kelloa merkiksi lähestymisestä. Pyysin Halisea odottamaan ja pidin sitä pannasta kiinni sen aikaa että pyöräilijä pääsi ohi. Sitten vapautin Halisen. H lähti juoksemaan pyöräilijän perään (ei onneksi ehtinyt kuin pari metriä) ja huusin "tänne"-käskyn, ja H kääntyi heti kannoiltaan ja tuli luokse. Tästä sai kyllä isot isot lelupalkat ja leikit. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun joutui tositilanteessa käyttämään luoksetuloa. Onneksi treeni on tuottanut tulosta ja sitä myös jatketaan!

Rallytokokisat eivät selvästikään olleet kiinnostavaa seurattavaa ;) 

Nämä kaksi ovat ihan paita ja peppu <3 Melkoinen tehokaksikko <3

Tekemistä pitemmälle päivälle yksin. Toki välillä on yksin ilman aktivointia, mutta erityisesti näin alkuun on hyvä että saa purkaa tylsyyttään sallittuun tekemiseen :)


-Maiju