Lääkärireissu, paimennusta ja viime viikon kuulumisia!

Nyt on taas ollut ihan luvattoman kiireistä :D Mitähän tästä mun blogin pitämisestä tulee..

Halise säikäytti viikko sitten ihan kunnolla. Tulin lenkiltä kotiin ja se oli oksentanut n. 10-15 kertaa ympäri sohvaa. Laskin sen lattialle, jotta pääsen siivoilemaan tuotoksia. Halise jatkoi oksentamista ja siirsin sen kylpyhuoneeseen. Siivottuani menin katsomaan potilaan kuntoa ja se oli ihan surkeassa kunnossa. Oksenteli edelleen ja pian meni veltoksi eikä reagoinut kunnolla puheeseen. Makasi vain ja oksenteli; ei jaksanut istua eikä seistä. Aloin soittelemaan samantien eläinlääkäreitä läpi ja lopulta monen soiton jälkeen saatiin aika Omaeläinklinikalle. Siellä Halise röntgenkuvattiin (vierasesineiden varalta) josta ei sitten onneksi löytynyt mitään jonka jälkeen vietiin nesteytykseen ja lääkitykseen. Kuuden tunnin tiputuksen jälkeen hain neitokaisen kotiin, joka oli onneksi siinä vaiheessa jo hyvässä kunnossa ja vaikutti ihan omalta itseltään. Säikäytti kyllä kunnolla ja ehdin olla hädissäni. Eläinlääkäri epäili että olisi syönyt jotain sopimatonta tai sitten joku vatsapöpö.

Viime viikko menikin sitten tämän episodin jälkeen ihan rauhallisissa merkeissä ja lääkekuurilla, joten viime viikolla jätettiin suosiolla myös treenit välistä.

Tällä viikolla kävimme ensimmäistä kertaa ikinä paimentamassa. Tai no "paimentamassa". Katsomassa lampaita Halisen kanssa. Voi juku, kylläpä sitä itse niin innostui lajista! Mikäli Halise syttyy lampaille, niin todennäköisesti paimennus lisätään meidän harrastuslistaan. Paimennuspaikka löytyi myös suhteellisen läheltä, joten se sopisi myös siinä mielessä meidän aikatauluihin.

Ensimmäisestä paimennuskerrasta ei oikein vielä osaa sanoa tuleeko siitä koskaan paimennuskoiraa, mutta osoitti kyllä kiinnostusta lampaita kohtaan. Kierteli ja katseli, mutta kyllä H:ta myös jännitti. Välillä pörhenteli karvojaan ja murisi. Loppuviimein alkoi haukkumaan lampaille isostikin ja kävin sitä hakemassa pois. Mutta yleisesti ottaen meni kivasti mielestäni, koska pelkäsin että se ei edes vilkaise niitä päin tai ole lainkaan kiinnostunut. Me mennään parin viikon päästä uudelleen ja saadaan mukaan Halisen veli Jekku!  On kyllä mukavaa kun on Halisen myötä tutustunut uusiin samanhenkisiin koiraihmisiin, joille voi jakaa näitä koira-ajatuksia.

Noutokapulan pitämisestä ja hakemisesta muutama sananen. Kokeilin eilen ensimmäistä kertaa noutokapulan hakemista ja se sujui oletettua paremmin. Istutin Halisen, jonka jälkeen heitin kapulan suoraan sen eteen muutaman metrin päähän ja vapautin hakemaan. H lähti kuin tykin suusta, haki kapulan ja toi minulle käskystä. Ensin yritti juosta minun ohi, mutta käskystä tuli tuomaan kapulan. En tehnyt tätä kuin pari toistoa, koska vauhti oli parempi kuin oletin ja into kapulalle oli myös hyvä.
Silloin ihan alussa meillä oli kapulan pitoharjoituksia muutamat, mutta H oli niin innostunut siitä kapulasta, ettei se olisi malttanut siitä luopua, joten jätin sen asian muhimaan. Tänään kokeilin kapulan pitoa kylmiltään tauon jälkeen. Istutin Halisen eteeni (istuin itse myös lattialla), annoin kapulan "ota"-käskyllä ja Halise otti kapulan nätisti. Naksautin heti palkan merkiksi. Kokeiltiin tätä pari kertaa ja ihan todella hienosti meni! Tuo kapula tuntuu olevan Haliselle joku yli-esine, mihin sillä on joku käsittämätön hinku. Hahha, no, eipä mua haittaa, helpommalla pääsen kun ei tarvitse kapulamotivaatiota sen enempää treenailla ;) Mutta tässäkin nyt ihan vain pari toistoa, jotta se into ei vain mihinkään katoa.

Jostain syystä targetille (etutassut alustalle) menon harjoittelu on vain unohtunut ja muistin yksi päivä ettei olla tehty pitkään aikaan. Otin sitä parina päivänä ja vähän oli nyt hakusassa että mitä tässä pitäisi tehdä. Menee tosi hienosti kädellä ohjaten (käden heilautus targetille päin), mutta sinne ohjautumisessa on vähän hankaluutta. Halise tarjosi targetin päälle istumista, makaamista, kiertämistä takatassuja (!!!!), mutta ei etutassuja :D Me siis nyt muistutellaan taas mieleen että etutassuja sinne halutaan ja siitä lähdetään pikkuhiljaa ottamaan enemmän etäisyyttä targetille.

Välillä kyllä tuntuu että teen asiat Haliselle liian helpoksi ja unohdan antaa sille tilaa itse oivaltaa. Ehkä itselläni on se pelko siitä että koira turhautuu ja ei ole kiinnostunut enää tekemisestä, jos liikaa odotutan. Tässäkin se kultainen keskitie olisi erittäin hyvä, note to myself!
Viime päivinä on ollut muutenkin sellaisia epäonnistumisen fiiliksiä, vaikka mitään sen kummempaa ei ole tapahtunutkaan. Tuntuu että pitäisi olla edistyneempiä joissakin asioissa ja minä en osaa ohjata ja opettaa asioita. Mieheni kyllä lohdutti tässä ja käski keskittyä hetkeksi miettimään niitä asioita mitkä Haliselle on se vahvuus, jotta muistan myös ne asiat. Ja tottahan se on, kyllä H osaa jo vaikka mitä asioita todella hienosti. Esimerkiksi paikkamakuu on mielestäni Halisella tosi vahva. Voin jo tehdä sellaisia paikkiksia, että menen hetkeksi piiloon ja palaan takaisin. Paikkista treenataan päivittäin muutamia kertoja esimerkiksi lenkillä niin, että H jää paikoilleen ja toiset koirat saavat olla vapaana. Näin se myös tottuu siihen että ympärillä saa tapahtua liikettä ja asioita, mutta H:n silti täytyy pysyä paikoillaan.

Oli Halisella kivaa, vaikka se tässä niin apaattiselta näyttääkin :D 

Luoksetulo on myös mielestäni tosi kivasti mennyt Haliselle korvien väliin. Tulee todella vauhdikkaasti ja innostuneesti. Tässäkin edelleen käytän kahta sanaa, ja lenkillä "tule"-sana on se enemmän käytetty. Pari päivää sitten lenkillä ollessa H oli minulla irti metsätiellä ja takaa tuli pyöräilijä joka kilkutti kelloa merkiksi lähestymisestä. Pyysin Halisea odottamaan ja pidin sitä pannasta kiinni sen aikaa että pyöräilijä pääsi ohi. Sitten vapautin Halisen. H lähti juoksemaan pyöräilijän perään (ei onneksi ehtinyt kuin pari metriä) ja huusin "tänne"-käskyn, ja H kääntyi heti kannoiltaan ja tuli luokse. Tästä sai kyllä isot isot lelupalkat ja leikit. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun joutui tositilanteessa käyttämään luoksetuloa. Onneksi treeni on tuottanut tulosta ja sitä myös jatketaan!

Rallytokokisat eivät selvästikään olleet kiinnostavaa seurattavaa ;) 

Nämä kaksi ovat ihan paita ja peppu <3 Melkoinen tehokaksikko <3

Tekemistä pitemmälle päivälle yksin. Toki välillä on yksin ilman aktivointia, mutta erityisesti näin alkuun on hyvä että saa purkaa tylsyyttään sallittuun tekemiseen :)


-Maiju