Käytiin eilen pitkästä aikaa ohjatuissa treeneissä Haukkuvaaralla. Monta viikkoa mennyt ilman ohjattuja treenejä, milloin minkäkin esteen vuoksi. Nyt päästiin vihdoinkin treenailemaan ja heti jäikin taas hyviä vinkkejä perusasentoon ja noutoon liittyen.
Jostain syystä tämä PA on takkuillut ihan suuremman kerran, en ole osannut tarpeeksi hyvin ohjata ja asennot ovat joka kolmas kerta vinoja. Nyt oli hyvä saada ulkopuolisen mielipide ja heti löytyi syy moisille vinoille asennoille. Tietenkin minun ohjausvirheistä. Annan käsiohjausmerkin liian eteen, josta johtuen asennot ovat olleet etupainotteisia ja vinoja. Sain hyvät ohjeet lähteä tätä korjaamaan ja heti treeneissä näytti jo paremmalta. Tuli myös kehoitus tehdä PA:a muistakin suunnista kuin edestä. Jotenkin olen ajatellut että kunhan PA tullaan nätisti edestä, sen jälkeen siirrytään muista suunnista. Mutta, sainkin hyvän pointin siihen, että koira pian oppii että PA-käskysana tarkoittaa pepun pyöräytystä, eikä viereentuloa, jos käsky tehdään aina edestä. Näiden takia ohjatut treenit on ihan kultaa, kun joku tämän kuplan ulkopuolelta antaa näkökulmia. Aina ei tule kaikkea ajatelleeksi ja onhan tämä kuitenkin ensimmäinen tokokoira, jota koulutan. Oppia ikä kaikki!
Noudot sujuu meillä mielestäni mukavasti, Halise lähtee räjähtävästi kapulalle ja tuo kapulan käteen sievästi. Tätä ei nyt jostain kumman syystä tehdä perusasennosta lähtien.. mutta sitä kohti edetään. Nyt otan Halisen sivulle, pitelen pannasta kiinni kun heitän kapulan, hetsaan vähän ja vapautan kapulalle. Otettuaan kapulan annan "tuo"-käskyn. Tässä kuitenkin koutsi huomautti että paluumatka on hitaampi, Halise alkaa ravaamaan ja nopeutta on mahdollista saada siihen monin kerroin lisää. Ja tässä vaiheessa nopeuden saaminen on helpompaa kuin myöhemmässä vaiheessa. Eli, vauhtia palautuksiin oli meidän osalta noutotreeni.
Kahden lelun leikillä olemme harjoitelleet luopumista; lelusta vaihto "jes"-sanalla toiseen leluun. Tämä on oivallinen harjoitus nimenomaan noutoa varten.
Teimme nyt niin, että hetsasin Halisea enemmän kapulalle lähetettäessä ja paluumatkalla annoin "jes"-käskyn ja kädessäni odotti lelu minkä H sai napata vauhdista, kun juoksi minua kohti.Eli jes-sanalla pudottaa kapulan ja tarttuu leluun. Tässä vaihdellaan jes-sanan paikkaa, ettei koira ehdollistu siihen, että palkkalupaus tulee aina samassa kohdassa.
Heti parin kerran jälkeen vauhtia oli ihan superisti enemmän ja näitten harjoitusten parissa jatketaan kotona.
Meillä ei ole ollut vähään aikaan sellaisia treenejä että samalla kentällä olisi ollut muita koiria. Olemme käyneet paljon koiratapahtumissa pyörimässä, hallilla treenailemassa omia juttuja jne, mutta varsinaisia tällaisia treenejä ei ole ollut hetkeen. Olikin mielenkiintoista seurata miten H reagoi siihen, että kentällä on yhtäaikaa muitakin treenaajia. Pidin lähes koko ajan Halisea irti, eikä se kertaakaan yrittänyt lähteä toisten koirien luokse vaan keskittyi tekemiseen. Ihan huikeeta, miten näin pikkuinen voi olla jo niin sisällä työntekemisessä. Huomaa että H nauttii käskyistä ja tekemisestä, namit hyvänä motivaattorina, mutta kyllä sitä tekemisen riemua on suurempi prosenttiosuus. Koko ajan pienen katse seurailee toiveikkaana, mitä seuraavaksi tehdään. Paljon edelleen meidän treeneihin sisältyy rauhoittumista ja rentoutumista, enkä anna taukojen aikana Halisen höntyillä yhtään. Eikä mielestäni Halisella ole kyttäämistä ja minun käskemistä tekemään, enemmän nöyryyttä ja toiveikkuutta. H on luonteeltaan kuitenkin aika rauhallinen ja itsenäinen, eikä ole kauhean kiinnostunut mitä ympärillä tapahtuu. Nyttenkin treeneissä taukojen aikana se pötkötteli, eikä vinkunut muiden koirien perään. Ihan täykky pentu❤
Lopuksi tehtiin vielä häiriötreeniä niin, että toiset koirien omistajat vei koirat pois ja tuli ihmishäiriöksi. Me H:n kanssa temppuiltiin ja leikittiin toisten ympäröimänä, eikä H heistä häiriintynyt yhtään. Leikkimiseen saatiin myös vinkkejä miten tehdä sitä vähän tehokkaammaksi. Olen kuulemma varovainen leikkijä ja saisin enemmän Halisesta irti kun heittäytyisin itse leikin tiimellykseen enemmän. Tätä sitten kokeiltiin ja sieltähän löytyi ihan turbovaihe Halisestakin. Tietenkin tässä tasapainona se, että kun sanotaan että leikki loppuu, niin silloin se loppuu ja on aika rauhoittua. Kierrosten nostatus on yhtä tärkeää kuin kierrosten laskeminen. Kumpaakin pitää pystyä tekemään.
Jäipä hyvä mieli treeneistä ja mikä kivointa, jäi hyviä ideoita kotiin toteutettaviksi.
Meillä alkaakin syyskuussa agilityn penturyhmä ja tokossa jatketaan jossain muodossa syksylläkin. Katsotaan jatketaanko säännöllisesti vai siirrytäänkö irtovuoroihin.
-Maiju
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti