Eilen käytiin tekemässä seuran jäsenten kanssa vapaavuorolla tokoa. Itselläni oli toiveissa tehdä paikkamakuu niin, että vieraita koiria on Halisen näköpiirissä ja lähietäisyydellä. Meidän paikkamakuun kesto oli n. 10 sekuntia ja sen jälkeen lelupalkka. Tehtiin tällaisia harjoituksia kaksi. Sain vinkin yhdeltä treenaajalta keksittyä seuraamaan Halisen ilmettä ja eleitä enemmän, ennen kuin palaan sen luokse. Selvästi H välillä jää vaanimaan ja kun hetken odottelee, ilme pehmenee ja vaaniminen unohtuu. En ole ollut itse tästä tarkkana/hoksannut edes kiinnittää huomiota, mutta taustalla se, ettei koiralla lähde vaaniminen liian pitkälle ja jossain vaiheessa lähde nostamaan itseä paikkamakuussa. Nyt alan kiinnittämään huomiota siihen, että palaan H:n luokse vasta kun ilme on rentoutuneempi, enkä palkkaa vaanimisesta palaamalla luokse. Tunnistan kuitenkin itse eron siihen, että H laittaa leuan maahan ja tämän vaanimisen välillä. Leuan alas laittaminen viestii mielestäni malttamattomuudesta ja mikäli maassa olo on Haliselle mieluisampi leuka maassa, se saa sitä tehdä.
Osan ajasta päätin tietoisesti olla tekemättä mitään. Harvemmin me ollaan kentällä toisten koirien kanssa ilman tekemistä ja nyt päätin että siihenkin on totuttava. Halisea ei kyllä kiinnostanut toiset koirat, laittoi maahan pitkälleen rentoutuneena. Kertaakaan ei tarvinnut huomauttaa hihnassa rempomisesta tai kyttäämisestä tai muustakaan. Olemme tätä hengailua kyllä tehneet aika paljon eri paikoissa, joten sama kai se sitten missä sitä tekee 🙄 Odotin kyllä, että toisten koirien puuhat olisivat saattaneet kiinnostaa, mutta hyvä näin! Minusta tämä on tosi hyvä piirre, ettei H höntyile toisten perään.
Loppuun vielä leikittiin ja tehtiin parit luoksarit leluhäiriöllä (leluja matkan varrella luoksetuloon). Leikkiminen tietenkin on myös persoonakysymys, mutta nyt edellisten treenien jälkeen olen kiinnittänyt huomiota siihen, että olen itse aika vaisu ja tehoton leikkijä, vaikka yritänkin laittaa lisää tehoja itsestäni likoon. Koirastakin saa enemmän irti, kun itse on täysillä mukana leikin tiimellyksessä. Ja nyt tässä vaiheessa nimenomaan haluan kaivaa mahdollisimman paljon potkua irti, jotta sama vaihde pysyy päällä myös myöhemmässä vaiheessa. Kai sitä itsekin leikkimään oppii.. 😄
Tänään oli meidän toiset "paimennustreenit", toisin sanoen sytyttelyt. Kovasti oli jo eri meininki kuin viimeksi, Halise yritti innokkaasti pysäyttää lammaslaumaa ja loppua kohden eleetkin alkoi muuttumaan paimenkoiramaiseksi; häntä alhaalla ja hieman matalampi asento. Olihan se lampaiden pysäyttäminen aikamoista "räiskintää", kun yritti kauhealla vauhdilla edetä. Korvat oli osittain päässä ja malttoi tulla kutsusta luokse. Jahtaamista ei saa tehdä, joten aina kun näytti että siihen suuntaan on homma menossa, kutsuin H:n luokse. Lopussa pääsin kehumaan rauhallisesta etenemisestä. Nyt ekoilla kerroilla ei olla annettu mitään käskyjä tai kieltoja, luoksetuloa lukuunottamatta. Olikin kiva että nyt oli jo sen verran onnistunut lähestyminen lampaita kohden, että pääsin kehumaan luvan kanssa 😊 Seuraava paimennuskerta on parin viikon päästä, saapa nähdä minkälainen suhtautuminen sitten on lampaisiin! Innolla seuraan Halisen kehitystä tässäkin asiassa ja mielenkiintoista nähdä minkälaiseksi paimeneksi Halise kehittyy.
Tällä kertaa oli mukana myös Halisen veli Jekku. Mukavaa päästä tätä harrastusta jakamaan toisen "ummikon" kanssa ja voidaan yhdessä toinen toistamme kannustaa ja tukea, aika jännää touhuahan tämä on! Jekulla oli myös kovasti kiinnostusta lampaita kohtaan ja uskon että siitäkin kelpo paimen kuoriutuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti