Tällä viikolla olemme käyneet pariin otteeseen ottamassa Halisesta kuvia erään treenikaverimme toimesta. Hän oli kuvaamassa meidän seuran agilitykisoja ja nappasi siellä pari kuvaa H:sta. Sain kuvat käsiini ja oli ihan huippua saada niin hyvälaatuisia kuvia, joten ehdotin voisiko hän kenties ottaa Halisesta lisää kuvia. Ensimmäinen kuvaussessio meni H:n puolesta ihan kivasti; jaksoi olla kameran edessä suht kärsivällisti ja otettiin yhteiskuvia Vividin kanssa. Toisella kerralla sitten taas H:lla oli joku bitch-päivä, ja mikään ei huvittanut ja kiinnostanut ja ikinä ei ollut kuullut mm. istu-käskyä. Hohhoi, sillä hetkellä tiesin mitä tarkoittaa se, että narttukoirilla on välillä narttupäiviä, milloin tehdään vain tasan sitä mitä neiti haluaa. :D Ja ensimmäistä kertaa ei tullut luokse kun käskin (tule-kutsulla) vaan lähti Jukan ja Vividin perään jne. Argh, no hain penskan takaisin ja homma jatkui (hänen ehdoilla).
Saatiin mahtavia kuvia, ja tässä vähän kuvasaastetta! Kuvaajana toimi siis Janina Kantola, suosittelen! :)
 |
| Välillä piti revitellä, että jaksaa taas poseerata ;) |
Sitten vielä "narttupäivän" kuvat :D
 |
| Tää on niin ihana otos! <3 |
 |
| Sivuprofiilia.. Tässä kyllä näyttää siltä että H:n pää on kasvanut yli kropan :D Toivottavasti tasoittuu ;) |
 |
| Iloinen Vivid! Kuvaussession päätteeksi pääsi leikkimään Janinan koiran Amelian kanssa. |
Itseasiassa juurikin tuo narttupäivä kääntyi iltaa myöten superpentupäiväksi, kun tehtiin muutama upea onnistuminen iltatreeneissä. Palkkauspostauksessa kirjoittelinkin siitä, että lelupalkka on kovasti H:n mieleen ja lelulla leikkiminen on yksi parhaista jutuista mitä hän tietää. Tässä asiassa onkin ollut sitten työnsarkaa viime aikoina, koska jos minulla on lelu kädessä, Halise mielellään vaan tuijottelisi sitä. Ollaan kyllä tehty paljon katsekontaktiharjoituksia niin että käsissäni on jotain häiriötä aiheuttavia asioita, mutta tämä katsekontakti on hieman hankalaa esimerkiksi kesken leikin kun heittelen H:lle lelua. Kun H palauttaa lelun käteeni, hän jää tuijottamaan lelua ja odottaa että heitän uudelleen. Olen tehnyt nyt erittäin tiukan linjauksen siitä, että lelu lentää ainoastaan katsekontaktista. Olen myös alkanut tekemään temppuja H:n kanssa leluja käsissäni ja näin vahvistan sitä, että vaikka leluja roikkuu minussa kuin joulukuusessa koristeet, se ei tarkoita sitä että sillä välttämättä leikitään mitään. Toivottavasti näillä harjoituksilla päästään siihen, että lelun merkitys vähenee verrattuna katsekontaktiin.
Noh, niihin onnistumisiin siis! Heitin Haliselle lelun ja vapautin sen lelulle, ja kesken kaiken huusin tänne-käskyn. Aika riskialtis kokeilu, koska lelun nähtyään Halise juoksee suinpäin sitä hakemaan eikä sitä silloin kiinnosta mitä ympärillä tapahtuu. Nyt kuitenkin se pysähtyi kuin seinään ja juoksi minun luokse lelun sijasta! Kääk! Ihana onnistuminen :D Tänne-käskyä teen tosi harvoin, mutta silloin kun teen, niin teen kunnolla ja palkka on aina luoksetulosta ihan superihana. Näköjään alkaa oppi menemään päähän. No, eipä tässä kauheasti kannata vielä leijua yhden onnistumisen jälkeen, mutta mulle tämä antoi taas lisäboostia!
Tämän lisäksi tein luoksetuloa niin, että jätin Halisen paikoilleen ja lähdin kävelemään pois, jätin lelun n. puoliväliin ja jatkoin matkaa omalle pisteelleni (tämäkin kokeilu hieman jännitti, koska ideana siis oli Halisella ohittaa lelu ja juosta minun luokseni). Tänne-käskyn jälkeen H juoksi salamana minun luokseni eikä edes vilkaissut lelua sen ohi/päältä juostessaan. H sai superherkun ja vapautuksen lelulle. Tulipa hyvä mieli! Jes! Näitä lisää :)
Olen alkanut Halisea pitämään irti myös meidän taloyhtiön pihassa, missä on kyllä yleensä aika paljon trafiikkia (pyöräilytie ja autotie lähellä sekä ihmisiä kulkee pihassa suht paljon). Tunnen nyt Halisea enemmän ja uskallan luottaa siihen. Jossain vaiheessa on vaan tehtävä se luottamispäätös ja uskallettava ottaa riski. Kertaakaan ei ole (nyt koputan puuta ja kovaa) karannut kenenkään luokse, vaan keskittyy omaan tekemiseen. Tänään tosin kävi niin, että tehtiin luoksaria ja kun olin jättänyt H:n paikoilleen ja juuri alkamassa kutsumaan luokse, pyörätieltä juoksi lapsia ja Halise karkasi minun luokseni. Ennakoi kutsuhuudon ja varmaan myös hämmentyi vieressä juoksevista lapsista ja näin ollen ratkaisi tilanteen tulemalla luokseni. Tästä en torunut/tuumannut sen kummemmin mitään, vaan vein H:n takaisin samaan paikkaan mistä se lähti ja kutsuin uudelleen luokse.
Nyt on ollut kyllä ihan supermukavaa touhuta ja tehdä Halisen kanssa, kun pystyy luottamaan siihen enemmän. Ja kun sillä taidot koko ajan karttuu, niin tekeminen käy koko ajan mukavammaksi kun ei tarvitse keskittyä ihan niihin ruohonjuuritason juttuihin :) Huomasin vaan tässä, että kohta kuukausi vaihtuu ja on jo elokuu! Kyllä on kesä mennyt nopeaan, kun on riittänyt puuhaa pennun kanssa. Hyvä näin, paras aika mielestäni pentua kasvattaa/kouluttaa on kesä. Mielummin sitä pissaa odottelee lämpimässä kesäkelissä, kuin pakkasella ;) Toivottavasti nyt vaan ennen talvea saisin Halisen sisäsiistiksi, niin helpottaisi kovasti elämää. Halisella ei nimittäin vieläkään ole ymmärrystä tahtoa pihalle tarpeilleen. Tähän ollaan nyt tehty sellaisia muutoksia kotona, että Halise on hereillä ollessaan aina samassa huoneessa kuin itsekin ja näin pystyy paremmin seuraamaan sitä, ettei se lirauta/töräytä sisälle tarpeitaan. Tekemistä kyllä riittää kaikilla osa-alueilla, mutta luottavaisin mielin olen sen suhteen, että tästä vielä kelpo koira tulee! :)
 |
| Elämäni bortsut <3 -Maiju |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti