Perusasentoahdistus, palkkaus ja paljon muuta!

Huomaamatta viikko vierähti ilman ainuttakaan blogipäivitystä. Paljon on kyllä tapahtunut viikossa, joten ehkä senkään takia ei ole ollut energiaa blogin päivittämiseen. Ajatuksena on ollut kirjoitella päivitys aiheena palkkaus, ihan senkin takia, että omat ajatukset aiheesta selkenisi tässä kirjoittamisen myötä.

Halise 14 viikkoa agilitykisoja seuraamassa. Kuvan nappasi Janina Kantola

Aluksi käytin Halisen kanssa hyvin pitkälle namipalkkaa tilanteessa kuin tilanteessa. Pian kuitenkin huomasin ettei se kauaa riittänyt motivoimaan, joten siirryin enemmän käyttämään lelupalkkaa. Lelupalkan käyttö treeneissä on lisääntynyt myös paljon, joten enää ei tarvitse kilokaupalla pilkkoa nakkeja taskuihin. Kana on ainut sellainen mikä varmaan menee yli lelun, mutta sitä annetaan vain harvoin ja tietyissä tilanteissa. Irtiollessa/luoksetuloissa käytetään parasta mitä voi olla. Luoksetulojakin harjoitellaan kyllä päivittäin, mutta vain muutamia kertoja, jotta "tänne"-käsky olisi aina super nopea. Lelupalkka on siis lyhyt leikki lelun kanssa tai lelun heittäminen (juokseminen on H:n lempipuuhaa) ja lelun palauttaminen minulle. Tuomistilanteissa teen niin, että kun H tuo lelun ja otan sen siltä pois, annan nakin palkaksi lelun tuomisesta. Jos tuomisesta seuraa aina se, että lelu menee pois, eipä sitä enää huvita tuoda. Myöskään joka kerta en tietenkään leikkiä lopeta siihen kun lelu tuodaan, mutta niinä kertoina kun H tuo ja otan pois, annan palkan tuomisesta. Lelupalkan miinuspuolena on vain sen "työläisyys". Lelu ei myös ole palkkana joka kerta, vaan esimerkiksi joka neljäs hieno katsekontakti on lelu ja muuten nakkeja. Näin myös se kiinnostus säilyy, kun pentu odottaa milloin on sen lelun vuoro. Välillä kyllä on niitäkin hetkiä, kun H:lle ei vain yksinkertaisesti ne nakit kelpaa, ne eivät ole tarpeeksi mielenkiintoisia. Silloin teen sellaisia harjoituksia, joita voin palkata lelulla. Esimerkiksi jokaisesta katsekontaktista leikkiminen on vähän turhan työlästä ja aikaavievää, kun H tarjoaa sitä katsekontakia koko ajan :D. Luoksetuloissa, merkinkierroissa, rallyliikkeissä lelupalkka on aika luonnollinen jatke siihen vauhdikkuuteen.
Lelupalkkana on narulelu jonka päässä on punottu pallo, tai joku muu helposti vedettävä ja heitettävä lelu. Jotkut lelut ovat kuitenkin liian kivoja, koska niitä H ei malta palauttaa ja niitä ei siitä syystä käytetä ainakaan heittämiseen. Heittämistä olen muutenkin vähän miettinyt, etten halua tehdä sitä liikaa. Palloja meillä ei oikeastaan ole mitä oltaisiin heitelty, mutta en myöskään halua opettaa "pallohullua" koiraa millään lelulla.

Haukkuvaaralla treenailemassa

Palkkalupauksena käytän naksutinta ja "jes" sanaa, mistä onkin ollut puhetta jo aikaisemmin. Olen alkanut kuvaamaan paljon meidän treenejä (aluksi vain kuvamateriaalin vuoksi), mutta nyt olen huomannut videoita katsoessa, miten myöhässä välillä olen palkkalupauksen kanssa! En ole edes tajunnut että joissain tilanteissa olen niin kammottavan myöhässä, mutta videoiden avulla olen pystynyt tätäkin petraamaan. Sen jälkeen olenkin jättänyt joistakin liikkeistä naksuttimen käytön kokonaan pois, jos joutuu kädellä ohjaamaan ja palkkaamaan ja vielä naksutin heiluu siinä mukana. Väkisin jonkun näistä tekeminen ei ole aikataulussa, joten parempi vähentää joku pois, kuin tehdä vähän sinne päin. Varsinkin liikkeiden/temppujen opettamisessa ajoitus on tärkeä. Ainakin tällainen bordercollie tajuaa jotkut asiat aivan liian hyvin, niin väärässä kohdassa palkkalupauksesta voi tulla isokin ongelma. Treeneissä valkku esimerkiksi minulle antoi palautetta, että merkin kierrossa annan palkkalupaussanan aina samassa kohdassa (merkin takana), joten siitä voi myöhemmin tulla ongelma, kun koira alkaa odottamaan palkkalupausta tietyssä kohdassa --> jos sanaa ei tule, koira hidastaa/pysähtyy. Välillä on kyllä hyvä saada palautetta muilta omasta treenistä, koska tuollaisetkin pienet asiat jää helposti huomaamatta.

Voi kun Halise on jo niin kasvanut! Tässä ollaan treeneissä. 

Viimeisen blogipäivityksen jälkeen meillä on ollut parit treenit. Toiset olivat valmennusryhmän ohjatut treenit ja toiset olivat vapaamuotoiset. Vapaamuotoisessa treeneissä me lähinnä leikittiin toisten koirien ollessa samalla kentällä (häiriötä), tehtiin parit nopeat paikkikset ja muutamat temppuilut. Valmennusryhmän treeneissä harjoiteltiin kuuntelemista; ohjeita ilman käsimerkkejä. Istu ja vapaa olivat meillä harjoituksen alla. Iloisesti yllätyin kuinka hyvin Halise osasi, koska minusta tuntuu että käytän välillä liikaakin käsimerkkejä. Toisaalta ne tulevat niin luonnollisesti mukana ja olen kokenut niin paljon helpommaksi asioiden opettamisen ensin apujen kautta ja pikkuhiljaa niitä pois häivyttämällä. Mutta olen saanut palautetta että autan liikaa.
Näissä treeneissä harjoiteltiin myös perusasentoa (tässäkin käytän liikaa käsiapuja) ja merkinkiertoa. Muut ryhmäläiset tekivät vielä pitkän matkan luoksetulon, mutta Halise alkoi olla jo niin väsynyt että me jätettiin se välistä.



Tuo perusasento alkoi sitten taas niin ahdistamaan. Nyt saan hyvin sen tehtyä käsiavuilla, mutta sitten se pelkkä sanallinen ohje tuottaa suuria vaikeuksia. Ääh, innostuin viimeksi niin paljon kun sain vihdoinkin puhtaan liikeradan käsiavuilla. Nyt pitäisi alkaa häviyttämään ne käsiavut pois, mutta sitten me ollaan taas aikalailla siellä alkuruudussa. Ehkä tämä on nyt sellainen asia missä tarvitsee vain suuresti kärsivällisyyttä ja aikaa. Toisaalta, mun suunnitelma oli että teen sitä käsiavuilla (käskysanoja samalla jankaten) niin kauan että se liikerata on superhyvä ja sitten alan vasta häivyttää käsiavut pois. Mutta nyt sitten jotenkin ahdistuin ja mietin että pitäiskö kuitenkin vaan opettaa ilman käsiapuja, koska pitäähän koiran osata ilman niitäkin. Ja en halua auttaa H:ta liikaa, koska se on sen verran fiksu tyttö. Olen kyllä tehnyt sitäkin, etten auta käsillä vaan odotan että H tarjoaa. Ja tarjoaahan se, mutta vain yhdessä kohdassa askelia oikeaan suuntaan. Siinä on sellainen näkymätön seinä minkä yli neitokainen ei pääse, joten sitten täytyy vähän auttaa.. Voiko koiralta vaatia jotain asiaa, mitä se ei vain osaa? No ei voi. Mutta, pitääkö mun vaan kärsivällisesti odottaa että se tarjoaa minulle sen mitä haluan? Kyseessä siis perusasennon harjoittelusta se kohta, missä Halise on laatikkoa vasten ja lähtee kääntämään itseään takatassuilla (etutassut laatikon päällä) vastapäivään minun vasemmalle sivulle. Käsiavuilla se tekee jo niin, että kääntyy sutjakasti perusasentoon. Mutta ilman käsiapuja hän ottaa vain muutaman sivuaskeleen ja kokeilee toiseenkin suuntaan ja lopulta istahtaa. Tai sitten kun palkkaan sen niistä parista askeleesta, hän palaaa takaisin lähtökohtaan ja ottaa taas pari askelta, josta palkkaan ja taas siirtyy takaisin siihen mistä aloitti jne. Voi kun turhauttaa. Pitäisi vaan itse päättää miten tekee ja mitkä on ne kriteerit, koska tällainen myllerrys ei kyllä auta asiaa yhtään.

Lyylin kanssa kävimme ystäväni luona tyttöjenreissulla pohjois-pohjanmaalla. Ystävälläni on kolme hevosta, kolme koiraa ja kissa ja aivan ihana tontti+talo+kaikki siellä. Sellaisen joskus haluan meillekin! Lyyli näki ekaa kertaa hevosia lähtietäisyydeltä ja olisi kovasti halunnut leikkimään niiden kanssa. Hevosetkin olivat kiinnostuneita Lyylistä. Olivat kyllä turhan kookkaita leikkikavereita.  Onneksi yksi kolmesta koirasta oli innokas leikkimään ja koirat rallattelivat ihan olan takaa siinä yhden vuorokauden aikana. Lyyli oli melkoisen väsynyt tuon reissun jälkeen. Tuollainen paikka pitäisi olla meilläkin; iso piha missä olisi tilaa juosta vapaana. L pääsi pienelle ajolle mönkijän kyytiin (minä vähän pitemmälle). Lyyli on kyllä niin ihana luonteeltaan, ei paljoa hätkähdä ihan uusiakaan asioita, vaan on aina kaikessa avoimin mielin mukana :D

Jotenkin tuollainen maaseudunrauha tekee mielelle hyvää. Oli ihanan rentoututtavaa! Heillä on siellä ison tontin laidalla mökki, missä majoituin reissun ajan. Siinä mökin terassilla aamulla istuessa tuntui kyllä että tämä tyttö on superonnellinen päästä varpaisiin. Ihana elämä!

Sinni ja Lyyli

Sinni oli vanha tekijä mönkkärin kyydissä. :D 

Kokoerosta huolimatta leikit sujuivat kivasti :) 

Hienosti taas aika loppuu kesken, me riennetään Halisen kanssa pentuvalmennukseen.  Seuraavaan päivitykseen laitan ohjeet pannan tekoon!

-Maiju