Monenmoiset häiriöt

Jossain postauksessa kerroinkin jo siitä, että me pyritään käymään mahdollisimman erilaisissa ympäristöissä, jotta pentu tottuu hälinään, pyöriin, autoihin, ääniin jne. Olen antanut Halisen pällistellä ympäristöä, mutta nopeasti hän alkaa tarjoamaan katsekontaktia josta palkkaan. Aina lelun sattuessa mukaan, myös leikitän Halisea erilaisissa ympäristöissä. Näin yritän vahvistaa meidän keskinäistä suhdetta keskittymällä minuun ympäristöstä huolimatta; yhdessä tekeminen on hauskaa ja kivempaa kuin ympärillä tapahtuvat asiat. Kesä on ainakin täällä Jyväskylässä ollut tähän edottomasti loistava aika, koska melkein joka viikko on erilaisia möllikisoja ja mätsäreitä, joihin yritetään päästä mukaan. Meidän rooli on ollut juurikin edellä mainittu; ihmetellään, leikitään, palkitaan katsekontaktista, tehdään ohituksia koirista, pyöristä ja ihmisistä.

Mölliagilityä seuraamassa. Tällöin oli joku jännittävä tilanne, kun H tuli jalkojen väliin hakemaan turvaa. 

Keskustassa hengailua. Halise laittoi maahan ja torkahti välillä. Mahtavaa, että pystyy rauhoittumaan ihmisvilinässä :) 

Tietenkin näissä ympäristöissä on paljon paljon ihmisitä, ketkä jäävät metrin päähän ihastelemaan sillä ihanalla pennulle lässytys- kielellä (jota itsekin käytän), joka tottakai vaikeuttaa sitten Halisen keskittymistä. Aika hyvin Halise on kuitenkin oppinut, ettei me tervehditä hihnassa, joten nopeasti loppuu hihnassa tempominen ihastelijoita päin. Muutamia poikkeuksia olen tehnyt tuohon tervehtimiseen meidän treenihallilla, jossa treenikaverit ovat saaneet välillä luvan kanssa rapsutella. Mutta silloin jos meillä on leikit kesken tai katsekontaktiharjoitukset, niin silloin en anna lupaa kenellekään. Treenihallilla pyörivät ihmiset tietää kyllä milloin on hyvä hetki kysyä lupaa rapsutteluun ja milloin ei kannata tulla häiritsemään, tämä on ihan huippu juttu, koska onhan se ikävää kun oma + Halisen keskittyminenkin herpaantuu kesken hyvän harjoituksen. Muissa ympäristöissä olen aika yllättynyt siitä miten moni aikuisistakaan ei kysy lupaa saako silittää, vaan mennään kyykkyyn maahan houkuttelemaan pentua luokse. Näille olen sitten sanonut, että me ei nyt tervehditä kun meillä on koulutus käynnissä. Osalta on saanut närkästyneitä katseita, mutta osa kyllä ymmärtää hyvin. Olen nyt treenihallilla rapsuttelua vähentänyt roimasti, koska nyt aletaan tosissaan keskittymään siihen ettei me tervehditä _ketään_ hihnassa. Helpoin ja yksinkertaisin koiralle ja itselle.

Haukkuvaaralla seuraamassa agilitykisoja

Tässä meidän lähellä on melko vilkkaasti liikennöity tie, jonka varressa ollaan käyty harjoittelemassa katsekontaktia + ihan vaan totuttelemassa liikenteen hurinaan. Tänään vietiin harjoitusta eteenpäin menemällä kahden suojatien väliin olevalle alueelle (jossa odotetaan tienylitystä) ja näin meille jäi kummallekin puolelle kaistat jossa kulki ajoneuvoja. Henkilöautoista Halise ei niin piittaa, mutta kuorma-autoja ja linja-autoja Halise vähän hätkähtää. Kuitenkaan H ei vaikuta pelokkaalta (häntä ei mene koipien väliin ja hätkähdyksen jälkeen palautuu tosi nopeasti normaaliin moodiin) ja mielestäni on ihan tervettä ja normaalia yllättäviä ääniä vähän hätkähtää. Yllätyin itsekin miten superhienosti Halise otti katsekontaktia hälinästä huolimatta. Kauaa ei tätä harjoitusta tehty kunnes jatkettiin matkaa.

Tällä reitillä on myös rakennustyömaa, jonka kohdille jäädään tekemään kontaktiharjoituksia ja temppuilemaan. Sieltä kuuluu milloin mitäkin ääntä, ja tänään kävi hyvä tuuri, kun juuri siihen meidän kohdalle sattui kuorma-auto ja kaivuri soraa tonkimaan. Saatiin kuulla kunnon jytinät ja rytinät ja ilokseni taas huomasin että Halise vähän vilkaisi korvat luimussa, mutta sitten taas häntä heiluen jatkoi harjoituksia.

Treenihallilla. Halise odotti vuoroaan agilitytunnilla ja rauhoittui häkkiin hienosti nukkumaan, vaikka ohi kulkikin ihmisiä ja koiria lähietäisyydellä. 

Koiraohitukset menevät pääsääntöisesti ihan hyvin. Välillä Halise jää katselemaan ohitettavaa koiraa ja välillä se ei tuumaa vilkaisua enempää. Mutta. Innokkaat, rähisevät ja tuijottavat koirat ovat Haliselle vaikea ohitettava. Innokkaista koirista se vaan itse jää katselemaan ja heiluttamaan häntää ja sitä saa vetää perässä (tällä hetkellä en edes kokeile tehdä kontaktiharjoitusta tuollaisen koiran mennessä ohi, koska se on selvä epäonnistuminen, joten me vaan mennään ohi ilman mitään numeroa=piittaamattoman koiran ohi mennään välillä niin että pyydän katsekontaktia ja siitä suuret kehut). Rähisevät ja tuijottavat koirat aiheuttaa Halisessa rähinäreaktion. Tai oikeastaan ei edes rähisevät koirat (Halise saattaa kyllä alkaa murisemaan itse mutta pinkaisee ojan kautta ohi), mutta tuijottavat koirat. Se tuijotus on jotain mitä tuo neiti ei kestä. H alkaa tempomaan ja rähisemään hihnassa kuin mikäkin diiva=häntä ei saa tuijottaa. Huoh. Tässä olen ollut vähän sormi suussa, miten toimia. Välillä on ihan epätoivoinen olo että nyt mulla on kauhea remmirähjä josta ei ikinä tule yhteiskuntakelpoista koiraa, mutta sitten yritän muistaa että tuohan on ihan pieni vielä. Luulisin että Halise kokee sen tuijottamisen uhkana ja se räyhääminen on Halisen puolustus. Olen yrittänyt ennakoida nuo tilanteet kääntämällä huomion jonnekin muualle mutta jos tilanne ehtii äityä rähinämoodiin, minä vaan kävelen pois tilanteesta Halise perässä siihen asti että H rauhoittuu (en jää paikoilleni maanittelemaan, saatika sallimaan sitä rähinää). Myöskään tuolla hallilla Halise ei juurikaan mitään tuumaa toisista koirista, vaikka ollaankin lähekkäin ja esimerkiksi eteisessä pienessä tilassa. Leikkivät ja leikissä murisevat koirat myös aiheuttaa Halisessa tuon rähinän. Luulen tässäkin, että se rähinä ja sinne tänne säntäilevät koirat aiheuttaa jonkun levottomuuden/turvattomuuden, minkä vuoksi H alkaa elämöimään. Onneksi meillä on paljon mahdollisuuksia tätä viedä eteenpäin ja siedättyä siihen että toiset koirat ympärillä häärää, koska käydään usein hallilla harjoittelemassa. Välillä vaan epätoivoiset ajatukset valtaavat mielen ja tuntuu ettei tuosta tuu hyvää koiraa ollenkaan. Mutta näitä tilanteita ei kuitenkaan kovin usein tule ja pääsääntöisesti kaikki koirakohtaamiset menevät hyvin. Minua ei haittaa se että Halise katselee muita koiria, mutta tuijotusta/kyttäämistä en hyväksy. On ihan normaalia että koira saa katsella ympärilleen ja olla kiinnostunut ympäristöstä, mutta en halua missään nimessä sallia tilanteita joissa annan Halisen kytätä muita koiria/ihmisiä/ylipäänsä ketään ja kiihtyä siitä. Sen katkaisen heti.

Agilitykisoissa Haukkuvaaralla. Pientä pätkää seuraamista. :) 

Hihnakävely sujuu meillä mukavasti. Alussa Halise ei osannut juuri hihnassa kulkea ja sitä sitten harjoiteltiinkin kovasti. Hihnan kiristyessä (H:n vetäessä) pysähdyin ja odotin että Halise palaa takaisin minun luo tai sen verran lähemmäs että hihna löystyy ja sitten jatkoimme matkaa. Tätä ei kauhean usein tarvinnut tehdä, kun Halise hoksasi jutun jujun. Välillä tulee niitä hetkiä kun Halise jonkun hajun perässä lähtee vetämään, mutta muistaa kyllä nopeasti palata takaisin kun matka tyssää siihen paikkaan. Tällä hetkellä Halise kävelee vieressä/ihan lähettyvillä ja tarjoaa paljon katsekontaktia. Tästä olen kehunut ja palkinnut. Toki en edellytä että koiran täytyy hihnalenkillä katsoa silmiin koko ajan, mutta nyt kun Halise sitä innokkaasti tarjoaa niin tottakai sen palkkaan enkä jää itse passiiviseksi katsekontaktista. Silloin tällöin kesken kävelyn Halise tulee eteen istumaan, mutta olen yhdistänyt tämän johonkin jännittävään hetkeen tai siihen että Halise ei jaksa enää kävellä. Tätä en ole palkinnut, vaan olen ohjannut Halisen viereen (ei ole hyvä että yhtäkkiä pölähtää eteen istumaan, törmäysvaara).

Tokovalmennuksessa loppuhuilailua, kun toiset vielä jatkoivat harjoituksia.

-Maiju