Projektina Halise : Kisapentuvalmennus ja leikkitreffit velipojan kanssa

Tänään aloitimme aamun leikkitreffien parissa Halisen veljen Jekun kanssa läheisellä kaukalolla. Me olemme treffanneet muutamia kertoja ja pentujen leikit ovat sujuneet ihan kivasti. Halisella on vaan ollut alussa tarve päästä kovistelemaan ja alistamaan. Tämä piirre on kyllä suoraan sanottuna ärsyttävä ja ahdistava (ehkä siksi ettei aikaisemmin ole tällaista pentua ollut, joka on niin kova määräilemään ja provosoitumaan), ja niissä tilanteissa itse menee kyllä puihin kun ei oikein tiedä miten olisi järkevintä toimia. Tällä hetkellä olen vaan vienyt tilanteesta pois ja katkaissut sen tuijottelun. En ole halunnut vaatia kontaktia koska tiedän ettei se pysty siihen jos tilanne on jo päällä ja en turhaan kyllä ala jankuttamaan kontaktisanoja, koska tietää että se on ihan tyhjän kanssa, koska H ei vielä kykene jättämään huomiotta niin suurta häiriötä. Tietenkin tätä täytyy harjoitella ja jossain vaiheessa haluan voida vaatia kontaktin oli tilanne mikä hyvänsä. Mutta, ehkä parempi aloittaa pienemmistä häiriöistä ja siirtyä sitten hiljalleen vaikeisiin. Ja toki olisi ihanteellista että saisi vietyä huomion häiriöstä pois jo ennen kuin pentu ehtii kiihtyä. Kontaktiharjoituksia vain enemmän pikkuhiljaa vaativimmissa ympäristöissä (näistä kirjoitan postauksen lopussa lisää).

Jekku vasemmalla, Halise oikealla. Eipä näistä oikein edustavia kuvia saanut :D

Anyway, siis, tänään ei leikit sujunut _yhtään_. Jekku oli kasvattanut itsevarmuuttaan tässä edellisen tapaamisen jälkeen ja ei ollutkaan enää Halisen pompoteltavissa (hyvä niin, H tarvitsee kokemuksia sellaisistakin koirista jotka eivät tanssi sen pillin mukaan), joten sehän ei sopinut Haliselle eikä Halisen äkkäilyt Jekulle. Leikkejä ei päässyt siten syntymään, molemmat koirat hengaili omissa oloissaan ja me käytettiin tilanne hyväksi Jekun omistajan kanssa ja temputettiin koiria tahoillamme. Ihan hyvät häiriöt tästä sai! Välillä toki hallinta petti ja H lähti iloisesti juoksemaan Jekun omistajan luokse kun hän kutsui Jekkua. Jälkiviisaana olisi pitänyt laittanut H:n jälkiliinaan varmuuden vuoksi ja olisin päässyt stoppaamaan nämä karkaamiset. Seassa kuitenkin erittäin hyviä leikkejä ja kontaktiharjoituksia sekä temppuiluja. Tietty oltiin vähän pettyneitä kun koirilla ei enää kemiat kohdanneet, koska olisi ollut kiva että Halisella olisi joku oman ikäinen painikaveri.

Jekku vasemmalla ja H oikealla. Nakkeja kärkkymässä ;)

Jotenkin tuon Halisen käytöksen takia olen ollut arka sopimaan mitään leikkitreffejä, kun pelkään että se alkaa rähinöimään ja kovistelemaan. Mietinnässä onkin ollut, että tarvitseeko Halise leikkikavereita? Ihan hyvin meidän muutkin koirat elää elämäänsä ilman että niillä on leikkikavereita ja etenkin meidän Vivid ei ole kovin leikkisää sorttia. En minä odotakaan että H olisi kaikkien kaveri ja tulisi kaikkien kanssa toimeen, mutta täytyy oppia sietämään. Tällä hetkellä olen siinä ajatuksessa että me ei haalita leikkikavereita vaan nimenomaan keskitytään tähän sietämispuoleen. Mutta toisaalta mietin että otanko tämän liian vakavasti, koska 90% koirakohtaamisista menee hyvin ilman mitään ongelmaa, mutta ahdistun siitä 10% mitkä eivät mene niinkuin minä toivoisin. Nyt täytyy itse vain hyväksyä se, että Halise on sähäkämpi luonteeltaan, joka tarvitsee tiukemmat säännöt ja minun täytyy oppia toimimaan niissä tilanteissa nopeasti ja oikein. Ja minun täytyy alkaa työstämään tätä asiaa. Tärkeintä on vain nyt hakeutua uudestaan ja uudestaan koirakohtaamisiin. Tämä ehkä aiheuttaa ahdistusta myös sen takia, kun minulla on niin suuri pelko siitä että epäonnistun Halisen kanssa ja siitä tulee ihan kuriton, remmiräyhä koira. Minun täytyy nyt vain ottaa itse rennommin ja keskittyä hoitamaan kaikki tilanteet johdonmukaisesti ja samalla tavalla.

Tästä aiheesta päästään hyvin tämän illan kisapentuvalmennukseen. Tunnin aikana kiersimme erilaisia pisteitä, mitkä liittyivät tokoon ja rallytokoon joko suorina suorituksina tai suorituksen työstämisvaiheina.

1) Ensimmäisellä pisteellä tutustuttiin dobopalloon. Tähän ollaankin Halisen kanssa omatoimisesti tutustutti treenihallilla sen verran, että Halise hyppää palloa vasten seisomaan/päälle röhnöttämään. Tänään kokeiltiin pallon päälle kiipeämistä niin että pallo oli tukevasti minun jalkojeni välissä ja kädellä ohjasin Halisea (käytin myös käskysanaa "päälle", jota ollaan jonkin verran harjoiteltu) pallon päälle. Nopeasti H hoksasi mitä halutaan ja muutamia kertoja annoin kiivetä pallon päälle (pallon päällä oleminen oli ihan pari sekuntia) jonka jälkeen leikittiin ja hengailtiin; odotettiin kierroksen vaihtumista.

Vanhempi kuva dobopalloilusta

Tästä taas päästään yhteen ärsytyksen aiheeseen; minä en anna Halisen nuuskutella hallin lattiaa, joten nämä odotteluhetket ovat ihan työn ja tuskan(hien) takana, että saan pidettyä sen nokan pois lattiasta. Tämä kielto siksi, koska haluan että H:n keskittyminen on joko minussa ja tekemisessä, tai vain olemisessa. Mikäli nuuskuttelun sallii, se voi viedä huomion jopa kesken suorituksen, jos satutaan ohittamaan joku hyvän tuoksuinen paikka. Jos nuuskuttelun sallii nyt, niin siitä saa sitten kärsiä myöhemmin. Vividin kanssa tätä nuuskutteluongelmaa oli pitkään hallilla ja esimerkiksi paikkamakuussa välillä nokka kävi niin että kirsu meinasi irrota kuonon päästä. Ihan todella todella ärsyttävää. Tämä ollaan onneksi saatu nyt katkaistua ja V tietää että hallilla ei haistella. Varsinkin uroskoirilla ne hajut jää päähän mylläämään ja vie liikaa keskittymistä (esim. juoksuisen nartun ah niin ihanat tuoksut). Annan siis H:lle heti palautteen jos nokka menee lattiaan kiinni ja keksin sille tekemistä. En anna aikaa haisteluun. Tänään tässä kyllä epäonnistuin surkeasti, en itse tajunnut pitää Halisea tarpeeksi kiireisenä tai suunnitella taukoja niin, että aikaa ei olisi ollut haisteluun. Tästäkin siis opimme jotain ja ensi kerralla osaan kiinnittää tähän tarkemmin huomiota (suoritettava tehtävä, leikki, tauko sylissä jne.)

Kauanko on vielä otettava rennosti?

2) Toisena tehtiin perusasentoharjoituksia juurikin niin miten olemme kotona harjoitelleet. Odotan niin innolla, että päästään tekemään tämän tehtävän viimeinen osio puhtaasti, niin pääsen kuvaamaan ja kertomaan yksityiskohtaisesti miten olemme perusasennon harjoitelleet. Jonkin verran siitä olen kirjoitellut, mutta haluan avata sen tarkasti. Tämä on kuitenkin eniten käytetty liike tokossa. En kuitenkaan hoppuile, vaan tehdään ihan rauhassa ja huolellisesti, jotta saadaan liikeradat puhtaiksi.

3) Merkinkierto. Tässä olisi ollut tarkoitus tehdä pysähdys merkille, mutta päätettiin tehdä merkin kiertoa koska sitä olemme jo harjoitelleet. Pysähdyksen merkille ajattelin opettaa targetin avulla (etutassut targetille), mutta tässä haluan hioa vielä enemmän vauhtia targetille ja täsmällisyyttä, ennen kuin sen avulla aletaan harjoittelemaan mitään enemmän.
Merkin kierto sujui ihan kivasti sen jälkeen kun tajusin vaihtaa palkaksi nakin sijaan lelun. Ääh, miten hölmöjä aivopieruja itselle välillä tulee. Vauhtiahan ei kyllä nakilla saa, tämä kun syttyy paremmin leluista ja juoksusta. Noh, nakkejen jäätyä taskun pohjalle saatiin super täpäkät kierrot tehtyä.

Uusi lelu todettiin toimivaksi treenipalkaksi.

4) Target-harjoitukset (etutassut alustalle). Halise ei ole ollut target harjoituksesta kovin riemuissaan ja olenkin yrittänyt pitää sen harjoittelun ihan vaan parissa kerrassa yhteen harjoitukseen, ettei into täysin lopahda. Sain tähän koutsilta vinkkejä, miten saada intoa enemmän. Pidän toisella kädellä H:n pannasta ja hetsaan sitä targetille toisella kädellä targetia taputtamalla ja houkuttelemalla. Kun H lähtee kohti targetia (läpijuoksu riittää), niin lelu palkkana. Tätä kokeiltiin muutamia kertoja ja kyllähän sieltä alkoi vauhtia ja intoa löytymään.

Lopuksi katsottiin vielä kaukokäskyjen tekniikkaa ja sain kyllä superhyviä uusia ideoita tähän. Ajattelin kokeilla koutsin ehdottamaa tarjoamista itse ohjaaman liikeradan sijaan. Koutsi näytti oman vuosikkaan bortsun kanssa kaukokäskyjä, jolle oli opettanut tarjoamistyylillä. Ihan super hienot ja täpäkät liikkeet; juuri tällaista haluan. Eli, houkutellaan koira eteen ja odotetaan mitä se tarjoaa, jos menee istumaan "jes" ja palkka maahan. Jos tarjoaa maahan "jes" ja palkka ylös. Tämä oli minulle vähän vieras ajatus, että palkka annetaan johonkin muualle kun siihen mihin koira itse menee. Mutta luulen että tarvitsen tähän vielä sulattelua ja aiheeseen tutustumista. Emme ehtineet tätä käydä läpi muutamaa harjoitusta enemmän, mutta palaan aiheeseen vielä valkun kanssa. Ja ainakin lopputulos mitä tämän tekniikan avulla oli saavutettu, on juuri sitä mitä haluan; täpäkkää, nopeaa ja iloisen näköistä meininkiä. Puhuttiin siitä, että tekeminenkin on koiralle hauskempaa/oppiminen nopeampaa kun saa itse oivaltaa ja käyttää aivojaan.