 |
| Ensimmäistä kertaa koko lauma lenkillä yhdessä minulla. Ei säästytty ärräpäiltä eikä hermoromahduksilta :D |
Aloitetaanpa paimennuspäivityksellä. Olemme käyneet nyt pari kertaa Halisen kasvattajan luona lampailla ja Halisesta on kuoriutunut todella hieno paimenkoira. Hienompaa tekemistä, mitä olin osannut tämän ikäiseltä pennulta odottaa. H on selvästi fiksuuntunut lampaiden parissa, häntä pysyy lähestulkoon koko ajan alhaalla ja muutenkin ilme on rauhallinen. H lähestyy lampaita rauhallisesti ja selvästi miettii mitä ja miten pitäisi toimia. Joka kerta on kuitenkin sisältänyt myös ylilyöntejä (kuulemma ei tarvitse olla huolissaan, kuuluu pennun käytökseen) ja H on innostunut liikaa, jolloin se on pitänyt ihan kunnolla karjaista pois lampaiden luota. Ylilyönnillä tarkoitan, että lähestyy lampaita juosten ja selvästi jahtaaminen mielessä. Näistä olen ollut tiukkana, ja tuollainen käytös pitää heti kitkeä pois; lampaita lähestytään ainoastaan rauhallisessa mielentilassa. Halisella on edelleen liina perässä mutta en pidä siitä kiinni. Olen huomannut että H on paljon rauhallisempi, jos liina on löysällä eikä tiukalla. H saa luvan lähestyä lampaita vasta kun on selvästi rauhoittunut ja nämäkin jahtaamiset on tullut sen jälkeen kun on ensin lähtenyt rauhallisen oloisena.
Viime kerralla H haki todella hienosti tasapainoa. Oli ihan uskomattoman hienoa seurata, kuinka H piti lampaita pienellä liikkeellä kasassa ja jos joku lampaista karkasi, H yritti saada karanneen takaisin laumaan. Uskomatonta, miten tuollainen käytös tulee luonnostaan! Vielä kun itse oppisi yhtä nopeaa tahtia lampaiden kieltä ja oikeaa reagoimista. Välillä kielsin Halisea väärästä asiasta; esimerkiksi siitä kun minun silmiini näytti että H lähtee jahtaamaan lampaita, mutta se yrittikin kasata kaksi erilleen joutunutta pientä ryhmää yhteen. Sainkin ohjeen siitä, että jos koira juoksee kohti lampaita, silloin kielto, mutta jos koira juoksee ns leveyssuunnassa, niin silloin se yrittää pitää niitä kasassa. Olemme Jekun omistajan kanssa saaneet pentujen kasvattajalta erittäin hyvää opetusta ja koko ajan selitystä siitä, mitä koira ajattelee ja mitä lampaat ajattelee, mitä tapahtuu milloinkin jne. Olen kyllä tosi kiitollinen että meille on järjestynyt aikaa, koska opetus on ollut ihan huippuluokkaa! Seuraavat paimentelut on parin viikon päästä. Odotan kyllä innolla! Olen innostunut niin paljon tästä paimennushommasta, että voisin vaikka muuttaa pellolle :'D
Tänään aamulla, ennen metsäjälkikokeilua kävimme hallilla tekemässä vähän putkitreeniä. Sain kerrankin palkkaajan mukaan, joten treenit luonnistuivat huomattavasti helpommin. Tähän asti olen siis heittänyt lelupalkan H:lle kun se on lähtenyt putkeen, mutta nyt halusin kokeilla namipalkalla, koska lelusta on tullut sen verran tärkeä. Ja lisäksi tekeminen on vähän nopeampaa, kun ei tarvitse välissä lelulla rallatella ja pyytää sitä pois. Harmillisesti en hoksannut pyytää kuvaamista, koska siihenkin olisi ollut mahdollisuus, joten tästä treenistä ei ole lainkaan kuvamateriaalia.
Tein suoraa putkea ja mutkaputkea ja painopisteenä oli lähettäminen putkeen eri kohdista ja pidemmältä etäisyydeltä. Otin H:n jalkojen väliin istumaan, näytin putkea ja sanoin putki sanan ja kun H lukitsi putken, vapautin ja huusin "putkeen". Putkeen menon jälkeen avustaja heitti namin targetille joka oli suorassa linjassa putken kanssa. H teki todella reippaasti ja innokkaasti töitä. Luulen että siirryn tähän namipalkkaan suurimmaksi osaksi, mutta se vaatii sitten avustajan läsnäolon. Nyt oli fokus esteessä, eikä palkassa esteen päässä.
Loppuun tehtiin muutama ruutuun meno niin, että otin kunnolla etäisyyttä ruutuun, avustaja näytti H:lle lelua, jätti lelun ruutuun, vapautuin H:n ja huusin perään "ruutuun". Tätäkin harjoitusta on hieman haastavaa tehdä ilman avustajaa, joten piti olla kaikki hyöty irti ;) Hmm, tulipa mieleeni, että taas on alustaharjoitukset hieman jääneet taka-alalle.. täytyykin tässä lähipäivinä muistutella targetia mieleen!
 |
| Viime viikon tokotreeneistä |
Ja sitten siihen metsäjälkeen! Olen tässä kesän mittaan tutustunut facebookryhmän kautta erääseen naiseen, joka omistaa n. Halisen ikäisen bordercolliepennun Junin. Olemme kirjoitelleet paljon meidän pennuista ja ollut todella mukava vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia. Tänään sitten nähtiin ensimmäisen kerran metsäjäljen merkeissä, kun Junin omistaja lupasi ystävällisesti meitäkin opastaa metsäjäljen saloihin. Haliselle tehtiin namiruutu (jos nyt tremi meni oikein), jossa tallottiin n. 1m x 1m kokoinen alue metsämaastoon ja alueelle ripoteltiin nameja. Ruudun annettiin hetken "tasoittua" ja Halise pääsi hetken päästä ruudulle. H käytti hienosti nenää ja nuuskutus kuului, kun neiti etsi nameja alueelta. H jaksoi hyvin etsiä ja kun alue oli koluttu, seurasi lelupalkka poispäin ruudusta.
Tämän jälkeen oli meidän treenikamujen vuoro tehdä omat jäljet ja hienosti Junikin osasi jo tehdä sellaisen jäljen, missä oli mutka. Hassua kyllä, miten H ja J on niin saman näköisiä, vaikka niillä ei ole ainuttakaan yhteistä sukulaista. Väritys on hyvin pitkälle samanlainen (Halisella on hieman enemmän valkoista) ja kokokin oli samaa luokkaa. Silmät on molemmilla yhtä hurmaavat! Uskoisin että tytöistä tulee vielä hyvät kaverit, kun pääsevät yhdessä leikkimään :)
Toisena harjoituksena tehtiin muutaman metrin mittainen jana, johon laitoin taas nameja (jokaisen kantapään kohdalle). H lähti aluksi tosi hienosti etenemään suoraa linjaa, mutta loppua kohden vähän harhaantui. Pääasia, että kuitenkin ymmärsi mitä ollaan tekemässä ja nokka pysyi tälläkin kertaa hyvin maassa. :) Ääh, ärsyttävää kun löytyy tällaisia mielenkiintoisia uusia harrastuksia! Ei millään riittäisi aikaa enää uuteen juttuun, mutta ehkäpä tämä voisi olla sellainen sunnuntaihöntsäily..?
Mutta taas sain olla iloinen Halisen intensiivisestä työskentelystä ja hyvästä työotteesta. Kyllä se ihan työkoira on ja toivottavasti pysyykin yhtä innokkaana tekijänä. Agilityavustajani tänään kommentoi sitä, että H on niin sisällä siinä työnteossa, että ei voi kun ihailla. Vaikka välillä pidin taukoja ja annoin H:n olla vapaammin, silti se odotti uusia ohjeita ja käskyjä. Se olisi voinut lähteä hönttäsemään ympäriinsä, mutta valitsi mielummin minut ja odotti seuraavaa käskyä. Todella ihana piirre ja olen siitä todella iloinen. Vaikka korvat välillä johonkin katoaa, mutta silloin kun me tehdään yhdessä, niin silloin ei kiinnosta mitä ympärillä tapahtuu.
Huomenna taidan pitää ihan totaalisen lepopäivän kaikesta. Lenkkeilyä luonnossa, mutta ei mitään temppuja eikä harjoituksia. Ihan nollataan molemmat aivoja ja ollaan vaan! Ensi viikolla on sitten taas tokovalmennusviikko ja lisäksi mietin, että me käytäisiin tekemässä perusasentoharjoituksia ja paikallaoloa jossain marketin pihalla pitkästä aikaa.
Postauksen kuvat eivät liity sisältöön mitenkään. Nyt vaan kävi niin, ettei mistään kolmesta treenistä tullut otettua kuvia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti