Tunnaritreenit

Tänään oli minun ja Halisen ihka ensimmäiset tunnaritreenit. En oikein tiedä miten olen päässyt tästä liikkeestä "luistamaan" ja en ole edes Vividin kanssa kertaakaan tehnyt tunnistusnoutoa.. Hups! No, nyt saatiinkin hyvät eväät lähteä viemään tätä harjoitusta eteenpäin.

Olen netistä kyllä lukenut aiheesta ja sieltä löytyy läjäpäin eri tapoja opettaa kyseistä liikettä. Itselläni kun ei ole tämän liikkeen opettamisesta kokemusta, niin en ole päässyt luomaan mielipidettä siitä mikä olisi hyvä ja toimiva tapa meille. Joten, hypättiin innokkaasti näihin treeneihin mukaan.
Ensimmäinen projekti oli saada tunnistuskapulat, joita en edes omista, hankittua tunnille mukaan. Kyselinkin vinkkejä facebook-ryhmästä, mistä kapuloita kannattaa lähteä hankkimaan täältä Jyväskylän alueelta. Sen verran olen hintoja joskus katsellut, että Mustin ja Mirrin kapulat olivat mielestäni aika hintavat (16,90€/50kpl). Sain vinkin, että Starkki myy juurikin tämän kokoista puista rimaa ja kävinkin sieltä ostamassa 3,30m mittaisen riman, jonka ystävän avustuksella pätkin 10cm paloihin. Jee, tein itse ja säästin :D

Me aloitettiin harjoitukset niin, että ruudun nauhasta tehtiin "mytty" maahan, koiralle näytettiin kapulaa, kapula laitettiin myttyyn piiloon ja vapautettiin koira etsimään kapulaa. Kun koira löysi, naksautus ja palkka kapulalle. Haliselle käytin etsi-sanaa, koska sillä tiesin että H hoksaa alkaa etsimään tällä sanalla. Löydön ja palkan jälkeen heitin namin poispäin mytystä, jotta sain aikaa siirtää kapulan toiseen kohtaan. Halise hoksasi tosi nopeasti idean ja levähdystauon aikanakin karkasi mytylle etsimään kapulaa.. En tiedä mikä fiksaatio sillä on puisiin esineisiin, mutta meidän ei kauheasti ole tarvinnut kapulamotivaatiota harjoitella. Se nimittäin voittaa lelunkin :D Tästä saimme sitten jatko-ohjeet kuinka edetä! Olipa hauskaa ja virkistävää tehdä jotain ihan uutta. 

Tunnarin lisäksi harjoiteltiin noutoa. Tästä ehdinkin kirjoitella aikaisempaan postaukseen, että vahvistanko vaan sitä tuomisen tarvetta vai opetanko vaihtamisen vahvaksi. Pohjustinkin koutsille tätä minun mietintääni ja hän pyysi näyttämään miten me tehdään. Kokeilin ekalla kerralla palautuksessa "jes" kun vauhti oli hyvä ja H yllättäen irroittikin kapulan ja juoksi innoissaan luokseni ja palkkasin namilla, koska en ollut edes ottanut lelua käteeni. Seuraavan tein samalla kaavalla, mutta nyt otin lelun, jotta H saa vaihtaa kapulan siihen. Taas onnistui, H pudotti jessillä kapulan ja haki lelun, mutta irroitti lelusta ja palasi kapulalle. Koutsi kehoitti houkuttelemaan takaisin lelulle ja kertoi että näyttää vaan siltä että H on normaalin pentumaiseen tapaan kiinnostunut maahan pudonneesta kapulasta, mutta parempi ettei siihen kiinnitä sen enempää huomiota vaan houkuttelee sen takaisin palkalle (lelulle). Näitä harjoituksia tehdään enemmän ja pitemmällä matkalla, jotta H saa juosta ja ottaa vauhtia enemmän.

Lopuksi katsottiin vielä kaukokäskyjä. Istu-maahan menee jo ihan hyvin ja täpäkästi. Välillä maasta istumiseen menee tassuilla askeltaen, joten tähän saimme käsitarget vinkin, miten kokeilla muutamia kertoja, että saadaanko istumaan nousu täpäkämmäksi. Eli, kun H on maassa, laitan käsitargetin ylös ja pyydän sitä koskemaan siihen. Tätä ei oteta aktiivisesti ohjelmistoon, mutta kokeillaan löytäisikö H tätä kautta idean pompun kautta istumaan menoon.

Tällä kertaa H oli ihan supersuper innokas, vähän ehkä liiankin ajoittain.. Lepotauoilla yritti tarjota kaikkia osaamiaan temppuja ja selvästi oli virtaa kuin pienessä pitäjässä. Ja eikä ihmekään, nyt kun olen itse kipeänä niin tämän päivän "aktiviteetit" on koostunut ihan vaan pienistä pissatuslenkeistä ja aamun temppuiluista. Voisin kyllä jatkossakin ottaa treenipäiville tällaisen lenkittömän päivän, jotta innostus olisi tätä luokkaa treeneissä. Olen kyllä aina pitänyt ennen treenejä pitkän tauon mistään muusta tekemisestä (esimerkiksi pitkä lenkki aamulla eikä iltapäivällä), että energiaa olisi sitten treeneissä. Treenipäivinä olen myös antanut iltapäiväruuan puolikkaana annoksena, että olisi myös ruuan takia motivaatiota. Tosin tällaisen työmyyrän kanssa sitä motivaatiopulaa tuskin tulee olemaan. Mutta, tällaisilla pienillä konsteilla saa lisäpotkua treeneihin.

Halise kävi pari päivää sitten leikkimässä ekaa kertaa uuden tuttavuuden, kelpiepentu Lilin kanssa. Aluksi olin hieman skeptinen tämän parivaljakon toimeentulemisesta, koska Lili on Halisen tavoin melkoisen sähäkkä tapaus. Ystävällinen ja kiltti kyllä, mutta kova kuten H. Me käveltiin ensin hihnoissa, jotta koirat pääsivät toisia katselemaan ensin välimatkan päästä ja sitten vasta päästettiin irti metsässä. Tosi hienosti meni leikit, H oli yllättävän alistuvainen eikä yrittänyt komennella. Kesken lenkin myös malttoi tulla kutsusta luokse, joka oli tietenkin erittäin mieluinen yllätys.

Kuvassa Halise, Lili ja Jade

Aamun temppuilut :D





Hauskaa viikonloppua toverit! Ensi viikolla meillä taitaa tulla "treenitön" viikko, kun työt haittaa harrastamista, ja agilitytunnille pääsy on vähän kysymysmerkkinä :)