Ajoittain tuntuu että perusasento sujuu kauhean kivasti ja olemme edistyneet ja sitten taas toisena päivänä tuntuu ettei me edistytä yhtään ja kaikki on aivan tasoa 10 viikkoinen pentu.
Tänään tokotreeneissä kävimme onneksi läpi perusasentoa ja sain siihen nyt vähän lisävihjeitä. Teimme myös eka kertaa kisanomaisen paikkamakuun (toki saatiin palkata niin usein kuin tarvis) ja se oli meille laatuaan ensimmäinen. Yllättävän hyvin H meni perusasennosta maahan vaikka me ei oltu (kröhöm..) tehty sitä kertaakaan aikaisemmin 😅. No, mutta siihen perusasentoon.
Olen ollut koko ajan sitä mieltä että perusasennon opettaminen on tylsää koiran ja minun mielestäni. En ole oikein keksinyt miten siitä saisi hauskan. Tikkusuoraa pönöttämistä ja paikallaan oloa. Siitä syystä teemme sitä vain muutaman toiston ja sitten lopetamme.
Seuraamista me ei tehdä vielä ollenkaan, koska haluan perusasennon olevan täydellinen ennen kuin siihen lisätään liikettä eteenpäin. Nyt sain kuitenkin erilaisen näkökulman perusasennon vahvistamiseen.
Aika perusharjoitus, mitä tein Halisen ollessa pentu mutta en tajunnut jatkaa sitä eteenpäin. Eli ihan vaan kävellessä palkkaamista siitä, kun H hakeutuu perusasentopaikalle ja on tarpeeksi tiiviisti minussa. Tätä sen takia, että liike nyt on aina kivempi kuin paikalla olo ja perusasennon paikkaa saa vahvistettua näin. Tähän ei liitetä perusasentokäskyä vaan nimenomaan tarjoamisen kautta palkitaan koiraa. Lähellä hyvä. Olen jotenkin juurtunut itse siihen ajatukseen että me ei liikuta ennen kuin perusasento on vahva, mutta en ole tajunnut kokeilla perusasennon paikan vahvistamista muutoin kuin paikalla pönöttämällä. Nyt siis tällaista liikeharjoitusta meidän ohjelmistoon ja ehkä saadaan tehtyä tästä mukavampi juttu meille molemmille.
Tänään treenit oli kyllä hyvänmielentreenit, vaikka se perusasento minua ahdistaakin. Halise toimi tosi kivasti ja sai kehuja kaukokäskyistä ja käsitargetista. Joissakin asioissa me ollaan kuitenkin ihan hyvällä mallilla vaikka jotkut asiat tuntuukin takkuilevan. Usein täytyy itseä tosissaan muistutella siitä että Halise on vasta puoli vuotias ja pentu vielä. Jotenkin Halise on hassulla tavalla aina tuntunut tosi kypsältä ja sillä ei sellaisia pentumaisia vinkeitä juuri ole ollut, joten sitä on aina pitänyt vähän isompana ja sitä kautta vaatinut paljon. Ihan hyvin meillä menee, vaikka jotkut asiat jumittaa. Olen vaan hieman kärsimätön ja haluaisin onnistua just eikä melkein. Ja tietenkin huolettaa että näinköhän H oppii koko perusasentoa ja seuraamista ikinä. Hmmh. Pitää keskittyä vaan nykyhetkeen ja unohtaa tavoitteet ja suunnitelmat hetkeksi. Minulla oli suurena haaveena että jouluna ollaan siinä pisteessä että H seuraa 10 askelta. Saapa nähdä, nyt tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta. 😄
Perusasentoharjoitukset jatkuu tästä eteenpäin siis liikkeen avulla (ilman käskyä, pelkästään tarjoamista ja paikan vahvistamista) sekä pönötysharjoituksilla. 💪
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti