Perjantai-illan tokoilut

Piiitkästä aikaa päästiin ohjattuihin tokotreenien tämän sairasloman takia. Aihekin oli miltei paras mahdollinen; ongelmakohtien läpikäynti. Saimme pohtia etukäteen muutaman ongelman mihin haluaisimme apua. Tämä oli tietenkin se vaikein osuus, kun tuntuu että jokaisessa liikkeessä on jokin ongelma mikä kaipaa ratkaisua. Päädyin kuitenkin pyytämään apua seuraamiseen, kaukokäskyihin (maahan-seiso-maahan vaihdot) ja kapulan pitoon.

Seuraamisessa oli vielä muutama viikko sitten ongelmana "kurkkiva" päänasento. Olen saanut päänasentoa suoristettua seuraamisen yhteydessä palkkaamalla namilla kainaloon/ylös niin, että H hyppää ottamaan palkan palkkalupaussanasta. Valmentajan mielestä olimme päässeet päänasennossa eteenpäin ja se oli nyt parempi kuin viimeksi. Uutena ongelmana on tullut edistäminen ja pureuduimme nyt siihen. Lähdimme ratkaisemaan ongelmaa opettamalla H:lle seuraamaan vasenta jalkaa: kun vasen jalka ei liiku, H ei liiku. Kun vasen jalka liikkuu, H liikkuu. Teimme pari ensimmäistä toistoa niin että otin H:n perusasentoon ja otin yhden askeleen oikealla jalalla. H pysyi tässä hyvin ja palkkasin pysymisestä. Seuraavaksi lisättiin askeleet niin, että yksi oikealla, yksi vasemmalla, yksi oikealla ja vasen jäi paikoilleen. Tässä H yritti lähteä edistämään mutta lähti itse hakemaan oikeaa perusasentopaikkaa. Palkkasin oikeasta kohdasta. Tässä aion myös käyttää pientä muistutusta, jos H ei hoksaa lähteä hakemaan oikeaa paikkaa. Tätä nyt jankataan ja lisätään askeleita pikkuhiljaa. Lisäsimme myös käsiavun lonkan kohdalle. Käsi nyrkkiin, sormet alaspäin. Eli nyt tällainen tehopaketti oikean kohdan löytymiseen ja sitten lähdetään häivyttämään käsiapu pois.

Maahan-seiso vaihtoja lähdettiin opettamaan tällä tarjoamispelillä millä olen opettanut maahan-istu-maahan vaihdot. Eli maahanmenosta palkka annetaan istuasennosta (tietenkin palkkalupaus=naksaus tai jes oikeasta asennosta). Nyt annoin maahan käskyn ja jessitin, palkkasin seisoasentoon. Tähän myös lisätään uusi käskysana joka tulee olemaan up, koska liikerata on eri istu-seiso-vaihdossa. Lähdimme tekemään tätä niin, että H on edessäni sivuttain, jotta näen takapään liikkeen ylösnousemisessa, ettei tule lisäaskelia. Saatiin muutama hieno onnistuminen tehtyä ja treenit jatkuu ahkerasti kotona.

Kapulan pitoa katsottiin myös lopuksi. Tämä on ollut minulle murheenkryyni ja takapakkia on tullut ajoittain ja taas menty eteenpäin. Pelkään että kapulan pidosta tulee ikävä ja epämiellyttävä, joten olen ollut siinä aika varovainen, etten vaadi liikaa liian aikaisin. Aivan alkuun naksuttelin kapulan pidosta, mutta se meni pian siihen että pitoa ei saatu pidennettyä kun H tiputti kapulan. Siirryin sitten siihen etten antanut samaa (ota)käskyä mitä olin käyttänyt naksuttelussa ja jätin naksuttimen pois. Olen tehnyt aikalailla tällä kaavalla: kapula suuhun, irti, jes, palkka. Olen siis palkannut "kokonaisesta" liikkeestä vaikka välillä annan irti käskyllä pudottaa maahan ja välillä käteen. Nyt valkku muistutteli "jes" sanan käytöstä ja siitä että sillä sanalla kapula saadaan vasta irroittaa. Eli ei väliä pudottaako jessillä maahan vai antaako käteen, mutta sillä päästetään irti. Aika simppeli juttu, mikä nyt on vain päässyt unohtumaan.. Teimme sitten todella hyviä pitoja ja sain tehtyä ihan hyvät käsihäiriötkin. Esimerkiksi näin: kapula suuhun, kädet koskettaa kapulaa, jes. Kapula suuhun, kädet koskettaa kapulaa, palaa takaisin sivulle, jes. Kapula suuhun, kädet koskettaa kapulaa, palaa takaisin sivuille, koskettaa kapulaa, jes. Eli jes sana tulee aina eri kohdissa, ettei H opi ennakoimaan. Näillä opeilla tässäkin nyt eteenpäin!

Halise täyttää parin viikon päästä vuoden, eikä sillä ole vielä ollut juoksuja! Tänään toosa näytti siltä että saattaa olla juoksut lähestymässä. Toivottavasti alkaisi pian, jännittää että onko siinä jotain vikana kun ei ole vieläkään ollut yhtiäkään juoksuja tähän ikään mennessä. Kääk.

Nyt uudella seuraamis-, kauko-, ja kapulainnolla eteenpäin kotitreeneissä ja ensi kerralla nähdään ollaanko edistytty ;)

Lyhyt tilannekatsaus

Olen ollut itse pari viikkoa sairaslomalla ensin flunssan takia ja sitten leikkauksen. Halise on ollut hoidossa ja palasi torstaina kotiin virtaa täynnä. Yhtiäkään treenejä ei olla tehty kahteen viikkoon, lenkkeilyt ollut minimissä ja muutenkin tekeminen vähissä. Lelujen etsinnästä ja aktivointilelujen pyörittelystä on lähinnä Halisen aktiviteetit koostunut viimeisten päivien aikana.

Tänään käytiin ensimmäistä kertaa siis pitkään aikaan hallilla tekemässä ruutua ja luoksetuloa.
Hallille mentäessä Halise sattui vahingossa kohdakkain eteisessä toisen koiran kanssa, joka alkoi haukkumaan. Usein tällaisissa yllättävissä tilanteissa H on provosoitunut ja alkanut haukkumaan/murisemaan takaisin. Nyt kävikin ihan yllättävä asia ja H palasi minun viereeni ja otti katsekontaktin. Wuhuuu! En tehnyt tästä kauhean suurta numeroa, mutta kehuin ja palkkasin sanallisesti hienosta reaktiosta.

Sitten siihen ruutuun. Ajatuksena oli tehdä pitkältä etäisyydeltä ruutua targetille. Sain kuitenkin extempore idean kokeilla mitäs käy jos lähetän ruutuun ilman targetia. Sinnehän se mokoma meni! Lähti vähän epävarmasti, mutta ruutuun meni ja pysähtyi. Palkkasin lelulla. Teimme kuitenkin vielä parit targetille menot pidemmältä etäisyydeltä. Aion ottaa nyt ohjelmistoon ruudun ilman targetia lyhyemmältä etäisyydeltä ja lisään parille toistolle targetin muistutuksena oikeasta kohdasta. Lisäksi teen pitkältä matkalta targetille ja sekaan kerta/pari ilman targetia. Halisella on mielestäni hyvä vauhti ruutuun, ja sitä haluan vahvistaa pidemmällä etäisyydellä. H kun rakastaa juoksemista ja vauhtia :) Tässä pätkä ekasta ruudusta ilman targetia:

Ensimmäinen ruutu ilman targetia

Luoksetuloa tehtiin piiiitkällä etäisyydellä. Tällaisen treenitauon jälkeen halusin tietoisesti ottaa vauhdikkaita liikkeitä, että saadaan energiaa purettua. Tehtiin neljä kertaa luoksetulo, kerran varasti lähdössä. Palautin takaisin ja loput toistot menikin hyvin takapuoli maahan liimattuna :D
Taas oltiin vähän edistytty viime kerrasta ja perusasentoon tulossa en antanut enää kuin ihan pienen käsiavun. Kehuin vauhdista kesken liikkeen ja superpalkat sitten liikkeen lopussa. Tässä video luoksarista:

Luoksari

Kapulan pitoa ollaan harjoiteltu kotona satunnaisesti. Se liike on jotenkin niin hermoja raastavaa, todella ärsyttävä liike opettaa. Eihän se koirankaan mielestä varmasti mitään mielenkiintoista ja hauskaa ole verrattuna vaikka luoksetuloon. Pidot onnistuu 3/5 toistosta. Pidon jälkeen annan joko irti käskyn niin että H pudottaa maahan tai niin että otan kapulan käteen. Tällä tavalla yritän tehdä omien käsien liikkeitä merkityksettömäksi = kun kädet liikkuu, se ei tarkoita yhtään mitään (irroittamista). Olemme kyllä harjoitelleet myös niin että pidon aikaan liikutan käsiäni (kuten alla olevalla videolla). Meillä oli takapakkivaihe kapulanpidossa hetki sitten ja tuntui että H ei enää ikinä pidä koko kapulaa. Se kyllä ottaa sen innokkaasti suuhun ja innokkaasti noutaa, mutta pitäminen oli jotenkin hankalaa. Sain vinkin yhdeltä ystävältäni, jolla on myös kapulan kanssa ollut taantumavaihe, että pidän lelua kainalossa/treeniliivin taskussa näkyvillä pidon aikana. Lelun saa sitten kun pito onnistuu. Näin sain takaisin pitoa paremmaksi, kun H odottaa näkyvillä olevaa lelua.

Kapulan pito

Noutojen kanssa ollaan vielä vähän vaiheessa palautusten osalta. Enkä ole sitä nyt niin stressannut, koska uskon sen helpottavan sitten kun pito on varmempi. Eli H kyllä tuo kapulan käteen asti ja ei louskuta sitä vaan pitää tiukasti, mutta jos pyydän tuomaan perusasentoon, H pudottaa kapulan useammin kuin pitää suussa irti-käskyyn asti.

Kaukojen perusteita teimme myös pari päivää sitten kotosalla. Ne tuotti kyllä vähän harmaita hiuksia, kun Halisessa riittää tällä hetkellä virtaa kuin pienessä pitäjässä ja keskittyminen oli sitä luokkaa. Ajattelin nyt keskittyä purkamaan ylimääräiset patoutuneet energiat lähiviikkojen aikana ja sen jälkeen keskittyä taas enemmän nuihin pilkuntarkkoihin juttuihin.

Kaukojen rakentelua

Tämän päivän hallitreeneistä jäi kyllä ihan mukava fiilis. Nyt huomaa että pikkuhiljaa alkaa rakentumaan liikkeet kisanomaisiksi ja tehty työ alkaa tuottamaan tulosta. Pitkä matka on vielä edessä, mutta välietapeista ja matkasta pitää nauttia täysillä. :)

Nouto, jäävät ja agilityn ratatreenit

Hyvä tahti jatkuu Halkun reippaassa arkikäyttäymisessä. Autojen kyttääminen on vähentynyt todella paljon ja enää ei tarvitse jokaisesta autosta olla kieltämässä. Itseasiassa tämä luopuminen on nyt siinä pisteessä että auton nähtyään H katsoo automaattisesti minuun ja pääsen palkkaamaan luopumisesta ilman käskyä. Leluja on hajoitettu x määrä edelleen, mutta nämä kerrat on ollut omaa mokaa kun en ole jättänyt luita tarpeeksi kaluttavaksi.

Tällä viikolla tokotreeneissä oli aiheena nouto ja jäävät. Nouto sujuu mukavan vauhdikkaasti ja loppuasennossa olen auttanut vielä vähän käsiliikkeellä. Olen myös hokenut tuonnin aikana "pidä, pidä, pidä hienosti, pidä". 80% suorituksista H tuo kapulan todella hienosti perusasentoon ja irroittaa vasta käskystä. Välillä pudottaa juuri ennen perusasentoa ja välillä irroittaa ennen käskyä. Mutta mielestäni vauhti on hyvä ja uskoisin tuon loppuasennon vielä hioutuvan paremmaksi. Halise saa selvästi tuosta vauhdista ja juoksemisesta tukea, koska pelkkä loppuasennon harjoitteleminen (H minun eteen, kapula suuhun, käsky perusasentoon) on sitten ihan oma lukunsa :D Millään ei meinaa mennä jakeluun, että kapulaa pidetään suussa koko ajan eikä irroiteta välissä. Treeneissä taidettiin saada vain pari onnistunutta perusasentoon tuloa ilman vauhtia kapula suussa. Tähän sain nyt ohjeeksi etten anna käsiapua, koska H reagoi käsien liikkeeseen tässä vaiheessa vielä niin paljon. Lisää myös kapulamotivaatiotreeniä, esimerkiksi niin, että kapula maahan ja odotan että H tarjoaa kapulan tuontia/kiinnostusta kapulan nostoon ja pitoon. Tein kotitreeniä kapulan kanssa ja koska H ei paineistu helposti, päätin kokeilla mitä se tuumaa siitä, että odotan niin kauan että se tuo kapulan perusasentoon vaikka pudottaisi sen välillä. No, sehän toimi yllättäen. Laitoin kapulan lattialle n. metrin/puolentoista päähän ja vapautin kapulalle ja annoin perusasentokäskyn. H haki kapulan, pudotti ja tuli perusasentoon. Sanoin kerran että "tuo vaan" ja sen jälkeen en sanonut enää mitään. H katseli minua ja selvästi aivot raksutti. Sitten se haki kapulan, tuli perusasentoon, annoin sen pitää muutaman sekunnin ennen kuin otin ja annoin superhyperpalkat. Itse koen tuollaisen koulutushetken painostavana koiralle, ehkä siitä syystä että Vividin kanssa treenatessa en olisi voinut toimia noin, koska se paineistuu helposti asioista joita se ei osaa. Mutta pitää ehkä opetella siitä pois, koska H tarvitsee ehkä enemmän tuollaista treeniä missä se joutuu oikeasti miettimään ja oivaltamaan enkä antaisi liian helppoja vastauksia. Tehtiin tuollaista treeniä muutama toisto, tämä sama uusiutui pari kertaa ja viimeisellä kerralla H tuli kapula suussa perusasentoon ja sai iiiisot palkat. Varmaan turhauttavin tokoliike opettaa on tuo pito.. Pitää perehtyä enemmän eri tapoihin. Käsitargetia voisi myös hyödyntää tässä.

Jäävistä maahan ja istu on H:lla suht hyvin hallussa. Maahanmeno on kaikista varmin ja onnistuu lähes 100% seuraamisessa tai muihin suuntiin kulkiessa. Napakkuutta ei tietenkään koskaan voi olla liikaa, joten hienosäätöä tähän on luvassa. Olen tähän mennessä palkannut lelulla tai namilla niin, että heti maahanmentyä olen nakannut palkan H:n jalkoihin. En tiedä miten hyvin takapalkka toimisi maahanmenoon? Ainakin liikkeestä seisominen voisi toimia takapalkan kanssa.
No, sitten siihen liikkeestä seisomiseen.. :D Sehän on millä ihan retuperällä. Tätä lähdin opettamaan silloin kun H oli ihan pikkupentu ja siitä muodostui "sto"-käsky jolla H pysähtyy kuin seinään ihan sama miten. Tämä on lähinnä sellainen arkipysähtyminen. Minusta poispäin mentäessä sto-käskyllä H pysähtyy seisomaan, kohtitullessa joko maahan tai istu. Joten nyt samalla tekniikalla, uudella käskysanalla liikkeestä seisomista lähdettiin opettamaan. Eli itse pysyn melko lailla paikoillaan, H tulee kohti, minä teen kummallakin kädellä napakan eteenpäin liikkeen, H (pitäisi) pysähtyy, heitän namin H:n taakse. Tätä tehtiin treeneissä ja hyvinhän se alkoi oivaltamaan mitä haetaan.

Agilitytreeneissä tehtiin ihan kivaa rataa jossa päästiin kokeilemaan irtoamista aika pitkälle matkalle. Ensimmäinen kierros meni todella hyvin ja H irtosi mallikkaasti juuri sinne minne pitikin. Loput kierroksista tuohon irtoamiseen ei mennytkään niin nappiin, kun H ilmeisesti tajusi etten olekaan sen kannoilla ja jäi katselemaan taaksepäin ja varmistelemaan että tulenko mukana. Saatiin taas irtomisen kotiläksyt. Näitä on vähän haastava treenata ilman assistenttia joka olisi palkkaamassa, kun en omista namimaattia. En tiedä onkohan se tulevaisuuden pakollinen hankinta.

Seuraavat pari viikkoa tulee olemaan meillä ahkeraa treenaamista, koska sitten jään itse parin viikon sairaslomalle. Olen saanut tuuraajan agilityyn, joka käy Halisen kanssa treenaamassa  minun katsellessa kentän laidalta.

On se niin suloinen nukkuessa ;)

Toko, uinti ja agility

Sydän pakahtuu ilosta! Mun teinihirviö on (vähintään) mennyt lomalle ja lutupullahalkku on tullut käymään kotona! Tällä viikolla on ollut ilo lenkkeillä ja Halise on ollut oikea kainaloinen. Hellyydenkipeä ja miellyttämisenhaluinen. Jälkimmäisestä ei ole ollut tietoakaan sitten joulukuun :D
Voisikohan se nyt tehdä juoksuja, kun se vaan viihtyisi sylissä ja kainalossa kyhnöttämässä? Lisäksi korvat on löytäneet todellisen käyttötarkoituksensa ja treeneissäkin on ollut ilo käydä. Mutta, pessimistin vikaa kun minusta löytyy, en vielä tuuleta. Optimistipuoleni vain iloitsee onnistuneesta viikosta. ;)

Tokossa teimme tällä viikolla ruutua ja luoksareita pitkältä etäisyydeltä + häiriöitä.

Krhmm.. tuo ruutu.. Taas huomasin, että olen auttanut aivan liikaa! Olen lähettänyt n. 3-4 metrin päästä vieläpä targetille, kun nyt treeneissä välimatkaa oli 15 metriä ja ruudut onnistuivat siltä etäisyydeltä targetille. Nyt en lähettänyt perusasennosta, vaan kyykistyin H:n viereen ja hetsasin ennen lähetystä. Palkkasin ruudulle lelupalkalla. Läksyksi sain, etten enää saa lähempää lähettää targetille, kuin tuon onnistuneen välimatkan treeneissä. Nyt luodaan vauhtia ja revitellään täysillä. Omakin ruutumotivaatio kasvoi treenien myötä huomasin että kyllähän tuo pikkupentele vähän jotakin osaa :D Tästä lähtien, tämä on lupaus, jokaisella omatoimitreenillä hallilla otan ruudun!

Luoksetuloja teimme myös piitkältä välimatkalta ja tein ne suoraan perusasentoon. Halise kiihdyttää hyvään vauhtiin, mutta hidastaa raviin muutamaa metriä ennen ja jää vähän pohtimaan perusasentoon tuloa. Annoin tähän sitten reilummat käsiavut, että saataisiin loppua varmemmaksi. Parilla ekalla kerralla yritti varastaa lähdössä. Sen jälkeen kun olin kääntynyt kohti, nousi seisomaan. Kävin palauttamassa takaisin istumaan ja annoin tuplakäskyn odottamiseen. Viimeisimmillä toistoilla jäi hyvin.

Loppuun tehtiin häiriöitä seuraamiseen. Kentällä oli leluja, ruokaa ja yksi koirakko teki luoksetuloa. Luoksetulo (eli ohi juokseva koira) oli näistä minun mielestäni pahin, koska juoksevat koirat ovat H:lle punainen vaate. Mutta H yllättikin aivan täysin! Se kyllä vilkaisi juoksevaa koiraa, mutta otti sen jälkeen heti katsekontaktin = luopui. Tästä superpalkka tietenkin ja voi kun olin ylpeä! Saatiin tehtyä muutamat hyvät pikkupätkät seuruuta. Meillä on ollut seuraamiseen lähdön kanssa pulma siinä, että ensimmäisten askelten aikana H laskee minun makuuni liikaa päätä alas, hakee ikään kuin katsekontaktia "alakautta". Sain tähän hyvät vinkit, miten lähteä korjaamaan. Annan H:n palkkalupauksen jälkeen hypätä ottamaan palkka oikeasta seuruukohdasta (vasen kylki). Teinkin näitä harjoituksia heti muutamia seuraavina päivinä ja hienosti pää pysyi ylhäällä, kun hoksasi että palkka napsahtaa nyt korkealta eikä taskusta.

Uintitreeneissä H oli jännittyneempi kuin viime kerralla. Se ei oikein rentoutunut rampilla missään vaiheessa, vaan oli todella jännittyneen oloinen. Uidessa kuitenkin haki reippaasti lelua ja uiminen näytti hyvältä. Ei ollut hätäistä räpiköimistä vaan H todella ui. Lyyli ei päässyt tällä kertaa mukaan juoksujen takia. Ajattelimme Halisen veljen omistajan kanssa, että ottaisimme tehoboostin uintitreenejä maaliskuusta alkaen, jotta koirat tottuisi veteen ennen kesää paremmin.

Torstain agilitytreenit olivat ihan kultaa! Teimme 10 esteen ratapätkän takkuilematta ja oli tosi hyvä meininki, minulla ja koiralla. Halise reagoi hyvin ohjauksiin ja irtosi hyvin esteille. Ratapiirrosta ei ole jaettavaksi, mutta pari kinkkistä kohtaa oli joissa H pari kertaa meinasi karata väärään putkenpäähän, mutta sain korjattua (kovalla äänellä) :D
Kokeilimme myös 3 esteen "pyöritystä", missä esteen olivat tässä muodossa : /_\  (:D)
Kierrätin vastakäännöksillä kolmion ja taas sain yllättyä siitä miten hienosti H tajusi ja osasi tehdä, vaikka olikin tiukat ja nopeat käännökset. Tässä on hyötyä siinä että H kysyy ohjeita, eikä reikäpäänä juokse itsekseen miten sattuu. Irtoamista pitää kyllä harjoitella, mutta tällaisissa keisseissä on hyvä että kyselee eikä lähde itse säätämään.

Tänään kävin vanhempieni luona ompelemassa Haliselle fleecemanttelin. Se mahtuu sopivasti tuon aikaisemman ompelemani manttelin alle, joten nyt tarkenee!

Sunnuntaihöntsäilyt

Flunssani on alkanut sen verran helpottaa, että päästiin tekemään aamutreenit hallille. Päätin tehdä nyt kaikkea vähän suurpiirteistä, vauhdikasta ja hauskaa. Huomaan että Halisen on ollut hankala keskittyä viime aikoina, joten en näe järkeväksi ottaa nyt mitään pilkunviilausharjoituksia.

Ensimmäiseksi tehtiin liikkeestä pysäytyksiä niin, että otin H:n perusasentoon, heitin lelun ja vapautin lelulle, annoin hakea lelun. Toisella kerralla niin että heitettyäni lelun vapautin H:n lelulle mutta pysäytinkin kesken matkan ja pysähdyksen jälkeen vapautin lelulle uudelleen. Tämän jälkeen vapautin useasti lelulle ilman pysäytystä ja sen jälkeen teimme pysäytykset vielä kerran. Tätä harjoitusta ei voi tehdä kovin usein, kun H alkaa ennakoimaan. Tämä harjoitus oli ihan hyvä siinä mielessä, kun se karkasi lenkillä eikä totellut pysäytystä. Pienet muistuttelut siihen myös :)


Pysäytysten jälkeen tehtiin piiiiitkästä aikaa ruutu-treenit. Ruutua ollaan harjoiteltu ehkä kolmesti tätä ennen. Olisi pitänyt enemmän miettiä mitä tehdään, kun keskityin nyt liikaa targetille osumiseen, kuin että olisin voinut vaatia vauhtiakin. Olisin voinut hetsata lähdössä ja innostaa enemmän. Nyt ruutuun meno oli vähän lönkyttelyä, vaikka ollaan me joskus tehty vähän vauhdikkaampiakin ruutuja. Hienosti Halise muisti tämän harjoituksen  ja parin muistutuksen jälkeen en käyttänytkään enää target-käskyä (touch) vaan ruutu-käskyä. Ensimmäisellä ruutuun käskyllä H pysähtyi ja ihmetteli, annoin sen pohtia itse ja lopulta se tarjosi targetille. Superpalkat tästä ja seuraavat toistot menikin ruutu-käskyllä suoraan. Pitäisi ottaa tätä ohjelmistoon tiuhemmin, niin voisi kokeilla ilman targetia..

Viimeisenä treenattiin agilityn takakiertoa. Saimme kotiläksyksi tehdä harjoituksia, joissa lähetän H:n takakiertoon ja samalla lähden itse jo toiseen suuntaan juoksemaan. Palkkasin lelulla, koska assaria ei ollut näissä treeneissä mukana ja heitin lelun heti esteen eteen, kun itse jo juoksin lujaa toiseen suuntaan. Aluksi piti auttaa enemmän ja odottaa että H pääsee esteen kohdille ennen kuin lähdin itse juoksemaan. Lopulta saatiin tehtyä hyviä harjoituksia ja H ei keskeyttänyt ja lähtenyt minun perään, vaan suoritti esteen! Jee! Outoa, että tämän murrosiän keskellä silti H on kiinnostuneempi minun sijainnista kuin agilityesteiden tekemisestä. Kai se silti on vielä vähän äiskän tyttö ;)

Ensi viikolla meillä onkin monenmoista tiedossa, kun on toiset uinnit, tokotreenit ja agility. Tänään täytynee yrittää vielä puristaa virrat pois, että ehkä huomenna työpäivän aikana jaksaisi neitokainen levähtää..

Halisen uudet kujeet

..ja ne eivät ole mitää hauskoja! Muutamana päivänä töistä tullessa näky on ollut tämä:

Onneksi kuitenkin hajotettujen tavaroiden joukossa on ollut vain koristetyynyjä ja leluja, mutta pelkään pahoin että huonekalujen vuoro saattaa olla pian, mikäli tämä murkkuikä ei ota pian laantuakseen. Tekemisen tarve on ihan huipussaan ja tuntuu että normaalin liikunnan ja treenien lisäksi virtaa on aivan kuin ei olisi tehty mitään viikkoihin. Olen antanut ruoat aktivointileluista tai piilottanut nappulat ympäri asuntoa ja käynyt normaalia pidemmän aamulenkin. Kaikki lelut mitä vain löytyy olen jättänyt Halisen saataville. Luita en uskalla jättää, kun tuo hotkii ne isoissa paloissa ja luiden syöntiä on aina vahdittava.

Tänään olisi ollut tokotreenit, mutta itse sairastuin kuumetautiin, niin nekin jää kalenterista, kuten myös tavalliset lenkit. Onneksi olen nyt kuitenkin kotona sairastamassa ja samalla vahtimassa ettei teini tee tuhojaan. Huoh. Milloin tämä loppuu.. Yritän kyllä kovasti olla reagoimatta sen suuremmin ja miettiä että tämä vaihe loppuu joskus, mutta järki meinaa mennä. Yhdessä tekeminen ja edes lenkille lähteminen ei ole mukavaa vaan ahdistavaa, kun joutuu pysähtelemään sekunnin välein, kun tuo yrittää kytätä autoja ja pyöriä. Halise kyllä luopuu hyvin, mutta hyvin kettumaista pysähtyä metrin välein kaavalla : "jätä!" "hyvä, hieno koira" "jätä!" "hienosti meni, hyvä" "jätä, hyvä tyttö". Argh. Ja palkkaamisen tietenkin pitää olla iloisen kuuloista ja innostavaa, mutta kiireessä ei voisi vähempää kiinnostaa palkata siitä että ohitetaan auto. Huoh. Mutta periksi ei voi antaa tässä ja yritän kyllä vältellä sellaisia lenkkivalintoja, missä jouduttaisiin kulkemaan autotien vierestä. Meidän perus metsälenkin alkupätkällä on todella vilkas autotie ja kävelemme n. 300m sen vieressä ennen metsän alkua. Ja tämä 300m ottaa aikaa n. 15minuuttia.

Yksi päivä kävimme lenkillä Jekun kanssa pitkästä aikaa. Koirilla sujui lenkki ihan mukavasti, vaikka emme ole lenkkeilleet yhdessä melkein kahteen kuukauteen Halisen kynsivaurion takia. Siitä lenkistä olen osittain kyllä tosi iloinen, kun ainakin alkumatkalla H jaksoi hyvin kuunnella ja keskittyä vaikka Jekku olikin vieressä juoksentelemassa. Lisäksi H malttoi pitää hyvän etäisyyden, vaikka Jekku välillä lähti juoksentelemaan kauemmas. Tästä kehuin ja palkkasin ja leikin myös mahdollisimman paljon.

Halise on hujahtanut taas korkeutta ja saapa nähdä miten korkea neitokainen siitä loppupeleissä kasvaa! Tällä hetkellä kotimittauksella H on 52,5cm korkea. H on kauhean siro rakenteeltaan, joten jytkyltä se ei näytä vaikka korkea onkin. Agilityn kannalta ihan hyvä että korkeutta löytyy.
Painosta ei ole tietoa. Kaksi kuukautta sitten oli 11.8kg joten veikkaisin että nyt ehkä 13kg?

Saapa nähdä mikä virtakerttu tästä kuoriutuu viikonlopun jälkeen (ja uuden työviikon alkuun) kun varmaan tämä viikonloppu menee sairastellessa. Huh..

Onnistunutta aksaa, epäonnistunutta arkea

Uskaltauduttiin torstaina agilitytreeneihin. Tällä kertaa oli ihan kannattavat treenit ja pitkästä aikaa sain olla taas iloinen tuosta teinihirviöstä! Tein ensimmäistä kertaa suht onnistuneesti 7 esteen radan. Tosin itsehän heiluin kuin heinämies ja huidoin käsilläni ja sohelsin jalat solmussa, mutta me tehtiin se! Jee! Ja ei ollut minulle helppo ratakuvio. Olen aikaisemminkin siitä blogissani puhunut, että agility on minulle hyvin uusi tuttavuus ja opettelen vasta valssin askeleita, sokkareista, sylkkäreistä ja viskeistä puhumattakaan :D Tässä sinne päin kuva ratapätkästä (mittasuhteet ym ei tietenkään oikein, mutta sinne päin)

2 esteen takakierto oli aluksi hieman ongelmallinen saada Halisen päähän, kun jouduin antamaan takakiertokäskyn suht kaukaa estettä ja lähteä jo pinkomaan esteille 3,4, jotta ehdin tehdä ohjaukset esteille 4 ja 5. Halise oli menossa tekemään takakierron mutta kun näki että juoksin jo toiseen suuntaan, se lähti perään ennen kuin oli suorittanut esteen. Teimme sitten pari kertaa pelkästään tämän takakierron ja sen jälkeen kokeiltiin yhdistää 1,2,3,4 esteet. Hyvin alkoi sujumaan, kun huomasi idean. Sainkin kotiläksyksi treenata esimerkiksi metsässä lähetyksiä niin, että lähetän H:n kiertämään puun ja samalla juoksen itse jo eri suuntaan, jotta saadaan vietyä irtaantumista eteenpäin.
Tämän kynsisaikun aikana tehtiin todella paljon tokoa ja huomaa, että nyt agilityssä on ollut vaikeuksia lähteä pois minun luotani. Irtaantuminen ei ollut ongelma vielä pari kuukautta sitten.. Mutta ihan kiva, että edes jossakin haluaa olla lähellä ;)

Halisella tosiaan sitä vauhtia piisaa, joten tärkeää olisi pystyä tekemään esteille lähetykset suht kaukaa, että ehtii itse mukaan seuraavalle. Seuraava ongelma olikin 3,4 esteen väli, kun en ehtinyt 4 esteelle juosta Halisen tehtäessä takakiertoa 2 esteellä, ja H ehti jäädä 3 esteen jälkeen kysymään minne sitten mennään. Mutta kun saimme tuon takakierron onnistumaan vähän kauempaa että pääsin itse juoksemaan lähemmäs 4 estettä, saimme hyvin tehtyä ilman että H jäi katselemaan perään.

4,5 esteen väliin teimme puolivalssin ja itselläni meni hetki ennen kuin tajusin miten päin kädet ja jalat liikkuu. Harjoittelin tätä sitten ilman koiraa ja koiran kanssa niin että teimme vain tämän 4,5 esteen välin. Tämän jälkeen lisäsimme alkuradan + 4,5 esteet. Tästä viisastuneena pääsimme jatkamaan 6,7 esteille. Ensimmäisellä yrittämällä pimeään putkikulmaan meno epäonnistui ja H kiersi putken. Tässä kuitenkin (yllätys yllätys) itse olin väärässä kohdassa lähettämässä ja jalkaterät ja rintakehä väärään suuntaan. Koutsi neuvoi ja otin uuden asennon, ja hienostihan H hurahti oikeen päähän putkea.

Lopuksi kokeiltiin koko rata 1-7 ja toisella yrittämällä päästiin upeasti (minun näkökulmastani) läpi ilman virheitä. Oma menoni näyttää varmaan aika hurjalta (pitäisi varmaan kuvata näitä videolle, että pääsisi sitten joskus tulevaisuudessa ihastelemaan kehitystä :D) mutta olen superonnellinen että me suoritettiin tämä! Tällä kertaa halli raikasi minun riemunkiljahduksista.. Agility on varmaan se missä eniten pystyn iloitsemaan onnistumisista, koska kaikki on itselle niin uutta, että jos H menee sinne minne minä yritän sen saada, on minulle jo tosi iso saavutus. Koutsi sanoi, että H lukee todella hyvin minun liikkeitä, joten hyvä siitä varmasti tulee kunhan itse opin liikkumaan kentällä.

Innostun kyllä agilitystä joka treenien jälkeen enemmän ja enemmän. Olisipa Halkun luusto kunnossa, niin voisimme viedä tätä harrastusta eteenpäin!

No, sitten siihen epäonnistuneeseen arkeen.. Olin jo tätä postausta kirjoittamassa kunnes ylitsepääsemätön pettymys lenkillä iski ja en jaksanut iloita mistään onnistumisista. Halise karkasi ensimmäisen kerran minulta lenkillä. No, oma vika oli kun pidin tuota teinihirviötä irti ja päätin luottaa siihen sen verran kuin aina ennenkin ja ohittaa koira irti. Mokoma karkasi. Ei auttanut mitkään huudot. Neiti vaan meni. Iloisena tosin, nöyränä ja kilttinä tervehtimään vastaantulijaa. Mutta voi hiiskatti kun raivostuin. Olin niin pettynyt, että en pysty edes kuvailemaan sitä tunnetta. Joo, ehkä pieni asia jonkun mielestä, mutta minulle iso. No, raahasin tuon niskanahoista pois ja annoin kyllä kuulua että nyt on tehty isoin virhe ikinä. Mokoma paskapää. Olipa nöyrää tyttöä sen jälkeen. Onneksi sain annettua palautteen heti ja kunnolla, toivon että meni perille. Huomenna kuitenkin lavastan vastaavanlaisen tilanteen treenikaverin avustuksella. Laitan jälkiliinan perään varmuuden vuoksi ja toivon että pysyy kontaktissa eikä tarvitse pettyä uudelleen. Haluan toistoja tuollaisista tilanteista pian, ettei jää sellainen mieli Haliselle, että karkaaminen on missään tilanteessa ok.

Tänään kotitokotreenit sujui pitkästä aikaa nekin mukavasti. Halisella on ollut joku ongelma maahanmenon kanssa ja saatiin tehtyä nyt hyvät maahanmenotreenit liikkeestä. Olen ottanut pari askelta taaksepäin ja palannut käsiapuun, jotta napakka maahanmeno muistuisi mieleen. Olemme alkaneet treenaamaan myös liikkeestä seisomista. Se on kovasti vielä alkutekijöissä, mutta ihan hyvää kehitystä näin muutaman harjoituskerran jälkeen. Tällä hetkellä me ei tehdä tokotreeniä kovin "tosissaan", vaan harjoitushetket ovat lyhyitä ja välillä tehdään temppuja ja muuta hömppää. Huomaan että nyt keskittymiskyky ei ole ihan tavallisella tasolla.

Huomenna olisi meidän koiraseuran vapaavuoro ja ajattelin mennä sinne H:n kanssa tekemään tokojuttuja. Ensin pitkä lenkki, että saataisiin ylimääräiset höyryt pois. Taidan keskittyä siellä kontaktitreeniin ja joihinkin helppoihin juttuihin, että saataisiin nyt niitä onnistumisia! Kehonhallintatreeni voisi olla myös paikallaan, H tykkää niin paljon tasapainoilla dobopallolla ja tyynyillä. Ehkä sitä myös sitten! Itselleni vaikeaa tämä taantumisvaihe, kun olin jo niin tyytyväinen joihinkin osa-alueisiin. Täytyy hyväksyä tämä murrosikä ja mennä koiran ehdoilla. On se silti ihan kiva koira, vaikka suurimmaksi osaksi ajasta ärsyttääkin! ;)