Hyvää Joulua! 🌲😊

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! 😊

Paluu treeneihin

Nyt olemme tehneet rauhallisen paluun treenikentille. Halise on intoa täynnä ja kantavana teemana on ollutkin ensisijaisesti rauhoittuminen, kontakti ja pienet hyvät onnistumiset. Kävimme seuramme jouluvideon kuvauksissa viikko sitten ja ennen kuvauksia tehtiin pienet tokoilut. Ekaa kertaa Halise alkoi revittelemään palkkalelun saatuaan;juoksi ympäri kenttää ja heitteli lelua innoissaan. Hetken tämä oli minustakin hauskaa, kunnes tajusin että eihän tämä ole mikään hyvä juttu tietenkään. Palkka on yhteinen leikki, eikä itsekseen revittely ympäri areenaa. Tokoilut sujui mallikkaasti ja onnistuttiin taltioimaan jouluvideolle Halisen vilkutus-temppu.

Keskiviikkona meillä oli varsinaiset tokotreenit. Aiheena oli kisanomainen suoritus. Meidän osalta se tarkoitti kehääntuloharjoituksia, seuraamisen alkeita ja estehyppyä. Kehääntuloa olen tehnyt H:n kanssa ihan pennusta asti. Kentälle mennään katsekontaktissa ja palkka on tullut heti kentälle päästyä. Nyt tosin H oli aivan intopiukeana ja yritti rymistellen mennä kentälle. Koutsi sanoi, että kannattaa ottaa H kentälle ilman hihnaa, koska hihnasta se saa sen verran jännitettä. Irti onnistui tosi kivasti.
Seuraamista lähdetään rakentemaan luopumisen kautta niin, että H on perusasennossa, laitan namikäden avoimena H:n kuonon viereen ja otan askeleen --> H kääntää pään minuun päin kun luopuu namista mikä on vieressä ja tuloksena kaunis päänasento ja katsekontakti. Perusasennossa luopuminen onnistuu tosi hyvin, mutta kun otan askeleen, katsekontakti säilyy mutta kuono kääntyy namiin päin. Sain ohjeeksi tähän siirtää kättä vielä lähemmäs kuonoa ja näin se alkoi onnistua paremmin. Mikäli pidän kättä palkkauskohdassa (housunsauma vasemmalla), H kyllä seuraa todella hienosti. En kuitenkaan halua ottaa tätä tapaa seuraamisen opettamiseen, koska ajattelen käden häivyttämisen olevan tuskainen ja pitkä projekti :D
Estehyppyä kokeiltiin ihan ekaa kertaa. En ole halunnut ottaa hyppyä aikaisemmin (nyttenkin rima laitettiin n. 15cm) koska en halua hyppyyttää H:ta yhtään sen enempää kuin on tarvis. Nyt olisin myös halunnut tehdä ilman rimaa ja tehtiinkin alkuun pari niin että rima oli alimmillaan, mutta tekeminen näytti vähän laiskalta. Suostuin kokeilemaan niin että rimaa nostettiin ja sieltähän tuli oikein innokkaan näköinen estehyppy. Tätä en aio tehdä kuin silloin tällöin, koska uskon että tämä on helppo liike opettaa. Nyt tämä liike meni käsiavustuksella perusasentoon, muuten oikein hyvin. Ajattelin etten ota tähän mitään ylimääräistä käskysanaa, vaan perusasentokäskyllä mennään. En ole kyllä miettinyt asiaa vielä ylempien luokkien kannalta, mutta siellä hypyn suorittaminen on muutenkin vähän erilainen kuin alossa.

Eilen kävimme kehonhallinta/kehonhahmotustunnilla. Teimme siellä osittain tuttuja juttuja, mutta pääsimme kokeilemaan myös uutta. Koen tällaiset treenit tärkeäksi tulevien harrastusten vuoksi, etenkin agilityn. Tokossakin on tärkeää että koira hahmottaa peräpäätään.

Tällaisia harjoituksia teimme:

1) Koira jalkojen väliin seisomaan, nami heitettiin koiran eteen. Nostettiin koiran yhtä tassua "nilkasta" ja kun koira seisoi rauhallisesti ja rentoutuneesti, vapautettiin namille. Jokainen tassu käytiin yksitellen läpi ja lopussa nostettiin vastakkaiset tassut niin, että koira seisoi kahdella tassulla.

2) Etutassut tasapainotyynylle. Tätä ollaan tehty aika paljon etutassuilla ja takatassuilla. Halise tarjosi kovasti takatassuja ja tyynyn päälle menoa, kun niitä etutassuja ei olla vähään aikaan tehty.

3) Takatassut korkeammalle alustalle (meillä oli n. 15cm-20cm korkea tasapainotyyny).

4) Takatassut korkeammalle alustalle ja etutassut tasapainotyynylle. Etutassutyynyjä otettiin kaksi ja liikuteltiin koiraa vaihtamaan ensin etutassut vasemmalla puolella olevalle tyynylle ja siitä oikealla puolella olevalle tyynylle.

5)Takaperin pujoittelua (jes!!). Tämän olenkin halunnut Haliselle opettaa mutta jostain syystä on vaan jäänyt opettamatta. H tajusi idean melko nopeasti ja päästiin peruuttamaan jo kaksi askelväliä. Tämä tulee ehdottomasti ohjelmistoon ja tätä voi harjoitella kotonakin.

6) Yhden takajalan laittaminen alustan päälle. Tässä H tarjosi todella paljon molempia takatassuja, mutta lopulta hoksasi antaa vain toisen. Tätä ei kauhean pitkään ehditty tehdä, mutta hyvä uusi harjoitus meille. Tämäkin tulee ehdottomasti ohjelmistoon :)

Näitä harjoitteita ajattelin ottaa käyttöön aina kun hallilla käy. Koutsi sanoi, että jos tekee lyhyitä toistoja ja niin että koiran viretila on hyvä, ei haittaa vaikka ottaa useastikin. Nämä liikkeet on kuitenkin aika raskaita syville lihaksille, joten pitkään näitä ei kannata toisteilla kerrallaan.

Parin viikon päästä meillä alkaa uimakoulu, joka on n. kerran kuukaudessa. Ajattelin ottaa kuitenkin uintikertoja alkuun niin, että päästäisiin vähintään kaksi kertaa kuukaudessa. Treenit alkavat myös rullaamaan tammikuusta alkaen normaalisti, nyt kun on tämä sairasloma ohi (toivottavasti). Kynsi näyttää jo hyvälle. Lisäksi aion ostaa agilityn irtotunteja niin, että päästäisiin joka viikko käymään agilityssä. Halise on ensi viikolla 9kk, joten fysiikkakin alkaa riittämään kerta viikkoon treeniä. Tietenkin tuon ikäisen kanssa on varioitua, ettei me aleta hyppimään vielä esteitä eikä tehdä vielä pujottelua/kontakteja, mutta muuta sitten. Erityisesti itse haluan päästä tekemään enemmän ratoja, joten lisätunnit eivät ole pahitteeksi.

Tänään aamulenkillä H molksahti avantoon. Voi järkytys sitä säikähdystä ja pelkoa mikä iski! Onneksi selvittiin säikähdyksellä ja H on nyt kylpyhuoneessa lämmittelemässä. Argh, kyllä välillä pelkään että sydän pettää tuon toilailujen takia :D

Loppuun höntsäilyvideo missä H tekee temppuja. :)

Muutoksia ja sairaslomaa

Blogi on ollut varsin hiljainen viimeisen kuukauden. En ajatellut tämän tauon näin pitkäksi venyvän, mutta erinäisten asioiden yhteensattumana niin pääsi käymään. Ensinnäkin, uusi työpaikka ja muutto aiheutti marraskuussa hulinaa kerrakseen. Lisäksi kävi kammottava haaveri, kun Halisen kynsi halkesi lenkillä pitkittäissuunnassa juureen asti, jonka seurauksena kynsi piti poistaa. Pari viikkoa meni jatkuvasti vuotavan kynnen kanssa, mutta uuden lekurikäynnin jälkeen saimme paremmat voiteet ja paketointivälineet ja paraneminen sai uuden spurtin. Nyt näyttää jo ihan hyvältä; kynsi on alkanut pikkuhiljaa kasvaa ja enää en ole pitänyt Halisella kauluriakaan. Tosin se ei kyllä H:ta haitannut, ihan innoissaan aina oli päätänsä tarjoamassa kun kauluri otettiin esille. :D Tämä kynsihaaveri sattui siis kolme viikkoa sitten ja agilitystä ajattelin olla sairaslomalla koko joulukuun, mutta luulen että ensi viikon tokotreeneihin me mennään paketti jalassa, koska kynsi näyttää jo sen verran hyvältä.

Kynnen vuoksi pannassa on ollut siis irtiolo, pitkät lenkit, kaikenlainen juoksentelu ja reuhaaminen (kröhöm) ja treenit tietenkin. Kotona ollaan sitten treenailtu tokojuttuja; paikkista runsaiden häiriöiden kanssa (ruokahäiriöitä olemme tehneet aivan liian vähän), perusasentoa (wuhuu, nyt mennään jo ilman käsiapuja ja H korjaa hienosti jo itse jos tulee vinoon), esineiden pitoa, seuraamista pienissä pätkissä, ja peruuttamista. Huh, ihan vahingossa otin yksi päivä peruutusaskeleen kun H oli perusasennossa ja se mokoma seurasi perässä. Ajattelin peruuttamisen olevan hieman hankalampi projekti (tosin yhden askeleen verran ei passaa tuulettaa) opettaa, mutta H hiffasi hyvin mistä on kyse. Kaukokäskyjä olemme myös tehneet ja etenkin I-S vaihtoja. Tässä ollaan vielä ihan alkutekijöissä, mutta pikkuhiljaa olen alkanut vaikeuttamaan (noussut itse seisomaan, ottanut etäisyyttä, pienentänyt käsimerkkiä jne). Lopussa on linkki kaukovideoon, missä on muutama pätkä Halkun kaukokäskyistä.
Tällainen tauko teki alkujärkytyksen jälkeen kyllä tosi hyvää, koska nyt ollaan keskitytty kunnolla niihin juttuihin mitkä välillä tahtoo unohtua. Lisäksi uskon että agilityn kannalta tällainen tauko on tehnyt hyvää, että asiat ovat saaneet kypsyä rauhassa.

Itse en tosin malttanut pysyä pois hallilta, vaan kävin itsenäisyyspäivänä agilityn ohjaustekniikkatunnilla (koutsin lainakoiralla). Koira oli loistava, itse en niinkään :D. Tällaiset tekniikkatunnit tulee itselleni kyllä ihan tarpeeseen, kun kaikki agilityyn liittyvä on niin uutta minulle. Niin joo, sain muuten alustavan lupauksen treenikaverilta, joka voisi alkaa Halkkua kisaamaan agilityssä. Itse en varmasti ikinä tule olemaan tarpeeksi rohkea, että uskaltaisin H:n kanssa kisaamaan aksassa. Tokossa kyllä, mutta agilityssä ei. Olen muutenkin ihan kauhea jännittämään ja en tykkää kisatilanteista yhtään. Lisäksi agilityssä kaikki on kiinni ohjaamisesta, muistamisesta, oikeista liikkeistä jne, joten H olisi jo eläkeläinen kun olisin itse valmis edes yrittämään. Ehkä se mieli muuttuu kun saadaan enemmän kokemusta, mutta tällä hetkellä tällainen vaihtoehto tuntuu hyvältä.

Halise ehti täyttää 8 kuukautta tässä hiljaiselon aikana. Iso tyttö jo! Loppuun kuvia kuukauden ajalta.

Laitan tähän vielä linkin meidän kaukokäskyvideoon, jonka kuvasin yhtien kotitreenien päätteeksi. Kaukoihin olen suht tyytyväinen, tosin vielä on hinkkaamista. Mutta sitä kait se tulee olemaan aina, koskaan ei ole täysin valmista :) 

Halisen kaukokäskyjä :)

Aksahirmu

Torstaina päästiin taas viilettämään aksakentälle! Toivoin edellisenä päivänä koutsilta, että päästäisiin tekemään rataa (tässä penturyhmässä tehdään yleensä yksittäisiä/kahden esteen välejä ja paöjon ohjaustekniikkaa mikä on minulle just hyvä, ym. pennuille sopivaa aksaamista) ja niinhän meitä odotti huikea viikkorata hallilla. Mutta ei mopolla mahdottomia, viiden esteen väli kokeiltiin. Sanallisesti selitettynä (1) esteeltä (2)mutkaputkeen ja takaisin (3) ykkösesteelle, jonne lähetyksessä ennakoiva valssi, ohjaus kolmoshypyn "viereen" (4) hypylle, periaatteessa takakierrolla, ja siitä eteenlähetys (5) putkeen. Tämän jälkeen 5-7 esteet, jotka oli kaikki putkia, tehtiin yksittäin, koska siellä tarvittiin jo minulle haastavia ohjauskuvioita ja vauhtiin yhdistettynä ei olisi ollut koiran kannalta hyvä säätää ja itse omalla toiminnalla sekoittaa koiraa.

Lisäksi tehtiin irtoamista kahden esteen päähän ja hyppytekniikkaa viiden esteen hyppysarjalla.

Kehuja saatiin siitä miten hyvin Halise seuraa ohjaamista ja miten hyvin se irtoaa/tekee. Tässä juuri huomaa sen miten kaikki on itsestä kiinni, jos ei osaa ohjata, koira ei voi osata toimia. Tämän vuoksi olen vähän suunnitellut, että alkaisin ostamaan enemmän irtovuoroja (nyt meillä on kiinteä kk-valmennus, joka toinen vko agility ja joulukuusta alkaen toko joka viikko), jotta itse kehittyisin ohjaamisessa nopeampaa. Halisella on keskittyminen bueno, eikä se säädä mitään omiaan. Tekee sen mitä pyydetään ja sen jälkeen kierrokset laskee, eikä se jää höyryämään. Pystyn rauhassa itse virtuaalisesti kertaamaan ohjauskuviot ja H odottaa nätisti käskyn alla.

Vielä ainakaan ei ole ollut mitään ääntelyä, enkä taatusti sitä tule hyväksymään. Tähän vaikuttaa meidän kohdalla mielestäni se, että toistot on lyhyitä, teen sellaisissa pätkissä mikä "takaa" onnistumisen (en ota liian isoja haasteita, koska itsekin vasta opettelen) ja vireensääntelyn harjoittelut päivittäin. En koskaan jätä treenien jälkeen Halisea korkeaan vireeseen, vaan me rentoudutaan ja rauhoitutaan. Lähdetään vasta sitten, kun huomaan Halisen rauhoittuneen. Lisäksi kesken leikkimisen pyydän Halisea rauhoittumaan, ja se on paljon se, koska leikkiminen nostattaa kierroksia eniten.

Tällä hetkellä agilitystä on tosi kivat fiilikset, H on osoittanut tosi mukavaa työskentelyä ja keskittyy hyvin. Tekee sen mitä pyydetään, eikä säädä ja vauhkoa omiaan. On sinnikäs ja jaksaa tehdä jokaisen toiston 100%. Ihan huippu pentu ❤

Hyvät treenit kompensoi huonoja treenejä

Viime aikoina en ole oikein saanut mitään suurempia onnistumisen kokemuksia ja ilon hetkiä meidän treeneistä. Aikaa on mennyt turhaan säätämiseen ja enää ei treenit suju yhtä mukavasti kuin aikaisemmin. Pienet onnistumiset jää epäonnistumisten varjoon. Syynä tähän epäilen orastavaa murrosikää joka on tuonut tullessaan kiinnostusta ympäristöä kohtaan ja kovaa tarvetta kontrolloida kaikkea. Jokaiseen häiriöön haksahdetaan ja treenien vakiosanastoon kuuluu nykyään "jätä". Super turhauttavaa. No, tietenkin tässä saa myös katsoa peiliin. Kaupanpihatreenit ja muutkin häiriötreenit on jäänyt viime aikoina vähemmälle ja tilalle on tullut enemmän kaksistaan treenaamista. Toki me viikottain käydään ohjatuissa, mutta tällä hetkellä se ei riitä.

Viime torstain aksatreenit meni kyllä päin prinkkalaa. Samaan aikaan kentällä oli koira joka haukkui kovasti ja Halise ei meinannut päästä siitä millään yli. Pää pyöri ja välillä edes leikkiminen ei tuntunut auttavan. Ihan hirveästi häiritsi ihmiset, äänet ja koirat. Ja minua ärsytti. Enemmän mitä koiraa häiritsi häiriöt. Huh. No, saatiin me kuitenkin ihan mukavia onnistumisia muutama. Treenien teemana oli irtautuminen ja ohjauskuvioista sokkari. Irtautuminen sujui aivan mukavasti ja saimme tehtyä kivan ratapätkän missä koira meni ensin mutkaputkeen, sieltä hyppyyn ja toiseen hyppyyn takakierrolla. Hypyt oli siis peräkkäin suorassa linjassa. Tässä sokkari tehtiin näiden kahden hypyn välissä, jotta sain vaihdettua ohjaavan käden oikealle ja tätä myöten koiran oikealta takakiertoon viimeiselle hypylle. Halise suoriutui tästä todella kivasti ja olin ihan yllättynyt taas miten taitavasti se toimi. Tässä nyt huomaa ohjaajan merkityksen kun ei harjoitella yksittäistä estettä, vaan onnistuminen riippuu ohjauksesta. Ja siinä ohjauksessa tarvitsen älyttömästi apua ja oppia, ihan uutta mulle.

Nyt kun miettii, niin olihan siellä kyllä onnistumisiakin. Ehkä otan liian raskaasti taas nämä takapakit ja se vaikuttaa kokonaiskuvaan. 😅

Tämän onnettoman agilitytreenin jälkeen päätin ottaa vähän takapakkia ja palautella kontaktiasioita ruohonjuuritasolta mieleen. Katsekontaktia ja tiheämpää palkkaamista häiriössä. Kävimme meidän seuran vapaavuorolla tekemässä kontaktipainotteista tokotreeniä ja voi vitsit kuinka iloiseksi tulin! Pitkästä aikaa treenit luisti kauhean mukavasti. Saatiin hyvät onnistumiset ruudusta, perusasennosta, kontaktin hakemisesta ja ihan vaan leikkimisestä ja keskittymisestä. Eipä tarvinnut montaa kertaa Halisea muistutella kontaktin menettämisestä. Täytyy myös itse taas kiinnittää huomiota omaan vireeseen, enemmän täpäkkyyttä ja innokkuutta sekä tarpeeksi lyhyitä toistoja.
Kokeiltiin myös eka kertaa sellaista, että lähetin H:n targetille ja käskin maahan. Ajattelin että saapa nähdä miten käy, kun ei olla tehty mitään istu/maahan käskyjä niin kaukana toisistamme. Mutta hienosti meni ja H heti hoksasi idean. Heitin namipalkan targetille.
Ruutuun saatiin todella hyvät vauhdit, vaikka lähetin targetille. Yleensä mennyt targetille niin että lähtee kunnolla juoksemaan ja ruudun reunalta ravaa. Nyt juoksi ihan täysillä targetille asti ja tästähän seurasi huiput lelupalkat.
Tein myös pieniä paikkiksia istuen ja maaten. Kivasti meni ja asento säilyi (välillä maassa ollessa heittää lonkalle, joten olen lyhentänyt paikkista niin että pääsen palkkaamaan pelkästään hyvästä ryhdistä, tästä sitten pikkuhiljaa pidennetään aikaa). Pääpaino treeneissä oli kuitenkin se yhdessä fiilistely ja leikkiminen ja kontaktin pysyminen. Olen tosi ylpeä Halkusta, koska viereisellä kentällä oli agilitytreenit ja sieltä kuului putken ryminää ja kaikenlaista melskettä ja neitokainen silti jaksoi keskittyä. Ihan mahtavaa, näitä kun saisi lisää niin saisi taas lisäboostia tekemiseen 😊

Ensi viikolla päästään pitkästä aikaa paimentamaan, odotan tosi kovasti! Aivan huippua päästä tekemään koiran kanssa vähän eri ympäristöön, kuin näihin koti/treenihalliympyröihin. Lisäksi olen paimentamisesta niin innostunut, että voisin vaihtaa tällä hetkellä toko ja aksatunnit heti paimennustunteihin 😂

Perusasento

Ajoittain tuntuu että perusasento sujuu kauhean kivasti ja olemme edistyneet ja sitten taas toisena päivänä tuntuu ettei me edistytä yhtään ja kaikki on aivan tasoa 10 viikkoinen pentu.
Tänään tokotreeneissä kävimme onneksi läpi perusasentoa ja sain siihen nyt vähän lisävihjeitä. Teimme myös eka kertaa kisanomaisen paikkamakuun (toki saatiin palkata niin usein kuin tarvis) ja se oli meille laatuaan ensimmäinen. Yllättävän hyvin H meni perusasennosta maahan vaikka me ei oltu (kröhöm..) tehty sitä kertaakaan aikaisemmin 😅. No, mutta siihen perusasentoon.

Olen ollut koko ajan sitä mieltä että perusasennon opettaminen on tylsää koiran ja minun mielestäni. En ole oikein keksinyt miten siitä saisi hauskan. Tikkusuoraa pönöttämistä ja paikallaan oloa. Siitä syystä teemme sitä vain muutaman toiston ja sitten lopetamme.
Seuraamista me ei tehdä vielä ollenkaan, koska haluan perusasennon olevan täydellinen ennen kuin siihen lisätään liikettä eteenpäin. Nyt sain kuitenkin erilaisen näkökulman perusasennon vahvistamiseen.

Aika perusharjoitus, mitä tein Halisen ollessa pentu mutta en tajunnut jatkaa sitä eteenpäin. Eli ihan vaan kävellessä palkkaamista siitä, kun H hakeutuu perusasentopaikalle ja on tarpeeksi tiiviisti minussa. Tätä sen takia, että liike nyt on aina kivempi kuin paikalla olo ja perusasennon paikkaa saa vahvistettua näin. Tähän ei liitetä perusasentokäskyä vaan nimenomaan tarjoamisen kautta palkitaan koiraa. Lähellä hyvä. Olen jotenkin juurtunut itse siihen ajatukseen että me ei liikuta ennen kuin perusasento on vahva, mutta en ole tajunnut kokeilla perusasennon paikan vahvistamista muutoin kuin paikalla pönöttämällä. Nyt siis tällaista liikeharjoitusta meidän ohjelmistoon ja ehkä saadaan tehtyä tästä mukavampi juttu meille molemmille.

Tänään treenit oli kyllä hyvänmielentreenit, vaikka se perusasento minua ahdistaakin. Halise toimi tosi kivasti ja sai kehuja kaukokäskyistä ja käsitargetista. Joissakin asioissa me ollaan kuitenkin ihan hyvällä mallilla vaikka jotkut asiat tuntuukin takkuilevan. Usein täytyy itseä tosissaan muistutella siitä että Halise on vasta puoli vuotias ja pentu vielä. Jotenkin Halise on hassulla tavalla aina tuntunut tosi kypsältä ja sillä ei sellaisia pentumaisia vinkeitä juuri ole ollut, joten sitä on aina pitänyt vähän isompana ja sitä kautta vaatinut paljon. Ihan hyvin meillä menee, vaikka jotkut asiat jumittaa. Olen vaan hieman kärsimätön ja haluaisin onnistua just eikä melkein. Ja tietenkin huolettaa että näinköhän H oppii koko perusasentoa ja seuraamista ikinä. Hmmh. Pitää keskittyä vaan nykyhetkeen ja unohtaa tavoitteet ja suunnitelmat hetkeksi. Minulla oli suurena haaveena että jouluna ollaan siinä pisteessä että H seuraa 10 askelta. Saapa nähdä, nyt tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta. 😄

Perusasentoharjoitukset jatkuu tästä eteenpäin siis liikkeen avulla (ilman käskyä, pelkästään tarjoamista ja paikan vahvistamista) sekä pönötysharjoituksilla. 💪

Häiriötreenit ja hihnaton lenkki

Tänään aamulla kävimme treenikaverin kanssa tekemässä bordercolliepentujemme kanssa tokoilu painotteiset treenit. Nyt kun Halisella on viime aikoina ollut ihmeellistä käyttäytymistä treeneissä, keskityimme nyt urakalla häiriöihin (tai oikeastaan yritimme olla keskittymättä 😄) ja ihan vaan hauskaan yhdessä tekemiseen.

Olimme samalla kentällä mutta eri päissä, että koirat sai keskittyä omaan tekemiseensä. Tein Haliselle kontaktiharjoituksia niin että pidin leluja käsissä ja katsekontaktista palkka. Heiluttelin leluja ja aiheutin häiriöitä. Nämä sujui ihan ok. Huomaa vaan että lelut ovat nyt super tärkeitä ja tarpeeseen nämä luopumisharjoitukset tuli.
Teimme myös paikallaoloja niin että laitoin H:n maahan ja heittelin sen eteen leluja ja frisbeetä. Toisessa harjoituksessa lisäsin liikettä ja juoksentelin lelujen kanssa Halisen edessä. Paikkikset sujui todella hienosti.
Muutamat luoksetulot tein niin että matkan varrelle jätin leluja ja palkkasin taskusta lelupalkalla, kun H juoksi hienosti luokseni lelujen ohi.

Hyvin H jaksoi keskittyä, vaikka näki että toisen koiran kanssa leikittiin kentän toisella laidalla. Nämä kun on ollut niitä haastavia tilanteita meille aina. Täytyy tässäkin antaa Haliselle sitä paljon puhuttua aikaa ja edetä rauhallisesti, mutta kuitenkin tuoda häiriötä paljon mukaan. Nyt myös keskityn siihen että treenit ovat huolella suunnitellut eikä odottelu hetkiä olisi, ellei se ole täysin minun valvonnassa (ettei hölmöilyjä pääse sattumaan). Jossain vaiheessa kun malttia löytyy enemmän niin voimme harjoitella olemista silloin kun toiset touhuaa ja tekee. Tätä olisin kyllä halunnut tehdä enemmän jo nyt, mutta ehkä panostan tässä vaiheessa vielä kontaktiin ja meidän tekemiseen ja siedätän pikkuhiljaa siihen, että toisia vaan katsellaan rauhallisesti.

Tänään tein ekan lenkin (autotien vieressä kulkevaa pyörätienpätkää lukuunottamatta) niin että H oli koko ajan irti ja ohitettiin koirat, sauvakävelijät (!!!) ja juoksijat irti. Tosin nämä ohitustilanteet tein niin että laitoin H:n lenkkipolun laitaan maahan ja odotettiin ohikulkijoiden menevän ohi ja sen jälkeen palkkasin (välillä namilla ja välillä lelulla). Voi kun olin ylpeä mun pennusta!! Meni todella hienosti! Kaksi rähisevää koiraakin meni ohi eikä H liikauttanut takapuoltaan! Jee! Enpä olisi uskonut vielä muutama viikko sitten että sauvakävelijät voitaisiin ohittaa niin että H on paikkamakuussa. Onhan tästä vielä matkaa siihen että ohitetaan niin, että H kulkee vierellä, mutta hienoa että pystytään tekemään jo näin. Paremmin H on reagoimatta muihin irtiollessaan kuin remmissä.. vielä on todellakin paljon työnsarkaa edessä, mutta tällainen välionnistuminen tämän murkkuiän kynnyksellä on aivan mahtavaa!

Vaihdoin tässä pikkuhiljaa Halisen ruuan toiseen. Tähän asti H söi jahti&vahti penturuokaa, mutta H alkoi iltaisin nuolemaan tassuja ja rapsuttamaan itseään. Kokeiltiin brit caren puppy ruokaa: salmon&potato ja se näyttäisi ainakin tähän asti sopivan hyvin. Tassujen punoitus on loppunut eikä H nuole enää tassujaan. Toivottavasti tämä ruoka olisi sopiva, ettei tarvitsisi taas vaihtaa. Tässä ruoassa oli myös vitamiineja nimenomaan nivelille, mikä oli ehdoton plussa uutta ruokaa valkatessa.

Huomasin että viime postauksen piiiiitkä kirjoitus ei näy kokonaan, joten kunhan kärsivällisyys riittää, teen sen postauksen uudelleen. Oli niin mielenkiintoinen aihe, että kirjoitin päivitystä monena iltana.

Loppuun vielä söpistelykuvat lenkiltä 😍