Aktiiviviikonloppu

Viikonloppuna on tullut juostua koirajutusta toiseen! Mutta toisaalta, en mä keksi mitä muutakaan tekisin mieluummin. Ihan parasta viettää aikaa omien karvakuonojen kanssa ja etenkin nyt Halisen kanssa, kun joka päivä huomaan enemmän ja enemmän kehitystä eri asioissa.

Eilen lauantaina vietettiin ilta treeniksellä, rennolla meiningillä puuhaillen. Kerrankin lähdin niin, ettei ollut mitään aikataulutusta ja sai olla ihan oman fiiliksen mukaan. Usein treenien jälkeen on vielä kaikenlaista ohjelmaa ja puuhaa ja tekeminen menee minuuttipeliksi. Nyt kerrankin ajan kanssa.

Tehtiin ensimmäiset ruutuharjoitukset suoraan ruutuun alustan kanssa. Perjantain treeneissä käytiin siihen läpi tekniikkaa ja harjoiteltiin lelun kanssa ruutuun menoa, muttei ehditty kokeilemaan alustan kanssa.
Lähetin Halisen aikalailla yksi askel ruudun etureunasta H:n ruutuun alustalle alustakäskyllä. Parin hienon toiston jälkeen lisäsin alustakäskyn perään ruutu-sanan. Kerran sanoin vahingossa "ruutuun" ja sinnehän se alustalle meni 😂 Vielä jatketaan kuitenkin alustakäskyn ja ruudun yhdistämistä. Palkkasin ruutuun ruoalla ja välillä leikittiin. Tekisi mieli kyllä lelullakin palkata, mutta haluaisin tehdä ruokapalkasta yhtä hyvän Halkulle ja siksi sitä lisäilen vähän enemmän harjoituksissa. Mutta eihän ne poissulje toisiaan, välillä voi leluakin käyttää.

Ruudun lisäksi tehtiin perusasentoharjoituksia peilin edessä. Hallilla on hyvä treenailla perusasentoa kun siellä on niin iso peili; näkee että asento on suora ja voi peilin kautta seurata Halisen katsetta. Tähän lisähaastetta tuomaan otin luopimisharjoituksia, eli H:n pään vieressä pidin kädessä namia ja se ei saanut katsella sitä. Tosi nopeasti oivalsi tämän. Ollaan tätä luopumista tehty niin että H on minun edessä, muttei perusasennossa.

Tehtiin parit kapulan noudot. Tässä olen yrittänyt hyödyntää kahden lelun leikillä harjoiteltua vaihtamista (kapula kädessä olevaan leluun) mutta H:lla on todella kova tarve palauttaa kapula minulle suoraan. Se lähtee kyllä tykkinä palauttamaan kapulaa ja kun huudan "jes" (palkkalupaus=vaihto leluun), niin H juoksee innoissaan luokseni ja odottaa että otan kapulan ja hän saisi lelun. Eilen H teki jopa niin, että se vaihtoi leluun, mutta vaihtoi uudestaan kapulan ja toi kapulan minulle. Nyt olen vähän pihalla että vahvistanko tuomista vai opetanko kunnolla irroittamaan. Riskinä on että vauhti hidastuu palautuksessa. Tietty tuon vaihdon voisi opettaa todella vahvaksi, mutta jotenkin minusta on tosi kiva että H palauttaa kapulan minulle. Ehkä en ole yrittänyt tarpeeksi hetsata lelulla, että H vaihtaisi kapulan siihen. Teoriassa tiedän että tuo vaihto olisi hyvä opettaa nimenomaan tuon vauhdin takia, mutta en haluaisi kuolettaa tuota intoa palauttaa kapula.

Loppuun tehtiin parit piiiiitkän matkan luoksetulot, kun aukaisin hallin välistä väliseinän, niin saatiin hurjan pitkä matka. Voi vitsit kun neiti painattaa lujaa!! Heikompaa hirvittäisi, kun vauhti on niin suuri. Hyvin se saa kuitenkin jarrut niin että ehtii just ennen jalkojani pysähtyä 😄
Vauhtia ei ainakaan puutu, mutta tarkkuutta vielä tarvitaan eteen tuloon. Mutta tätä ehtii viilaamaan, nyt haluan painopisteen vauhtiin ja motivaatioon.

Tänään käytiin jattilassa seuraamassa agilitykisoja. Nämä on ihan parhaita paikkoja tehdä kontaktiharjoitusta ja ohitella toisia koiria ja erityisesti vain pitää hauskaa leikkimällä ja temppuilemalla. Tietenkin osansa myös vaan olemisella, mutta jos tällaisessa paikassa keskittyminen pysyy minussa, niin pysyy missä vaan 😄 ohi kun vilistää koiria, ihmisiä, lapsia sekä haukkuminen ja leikkiminen kuuluu ja näkyy. Todella hienosti Halisella meni, keskittyi meikäläiseen ja ei reagoinut ohi kulkeviin koiriin.

Agilitykisojen jälkeen suunnattiin tekemään ohitusharjoituksia meille tuntemattomien koirakoiden kanssa. Eräässä facebook ryhmässä kyseltiin ohitustreenejä ja me kyllä mielellään niihin osallistutaan. Ohitukset menivät Halisen osalta kivasti. Kerran se pörhenteli ja veti kohti toista koiraa, mutta onneksi kutsusta palasi omalle paikalleen ja matka jatkui. Ohitettavat koirakot oli meille ehkä hitusen liian haastavia, kun oli vahvoja haukkuvia yksilöitä, mutta siihen nähden meni todella hienosti. Jouduinkin pistämään parastani, ettei Halisen keskittyminen herpaannu.

Loppuun vielä taas kuvia viikonlopulta. Tämä mobiiliversio jostain syystä jättää kuvat tekstiä isommaksi ja teksti näyttää siten epäsiistiltä, mutta menkööt.. en ole jaksanut perehtyä miksi se heittää kuvat isommaksi.

Parhaimmat ja kamalimmat treenit

Eiliset tokotreenit olivat yhtäaikaa parhaimmat ja kamalimmat, mitä oon Halisen kanssa tehnyt. Kävimme tuuraajana nuorten koirien tokovalmennuksessa ja meitä osallistujia olikin vain kaksi, joten ehdimme käydä seuraavia aihealueita läpi: ruutu, seuraaminen, kaukokäskyt ja lopuksi lyhyt paikallaolo.

Aloitetaan nyt siitä kamalasta kohdasta ja siirrytään loppua kohti onnistumisiin, niin jää hyvä mieli :D Eilen teimme ruutu harjoituksia niin, että toinen koirakko teki hallin toisessa päässä ruutuun menoa ja me Halisen kanssa kosketusalusta harjoituksia hallin toisessa päässä. Olin tehnyt alustalle menoa jo hetken ja olin palkannut Halisen onnistuneesta alustalle menosta. En antanut heti perään uutta käskyä vaan annoin H:n palkkaamisen jälkeen "hengailla". Samaan aikaan hallin toisessa päässä palkattiin koira leikkimisellä ja suurilla kehuilla, johon Halise reagoi. Se lähti painattamaan hallin toiseen päähän koirakon luokse häntä tapissa ja karvat pystyssä haukkuen (oletan että aikomuksena keskeyttää leikkiminen, koska tätä "ongelmaa" olemme työstäneet alusta asti= yrittää keskeyttää toisten leikit, saa kauheet hepulit kun näkee että toisia koiria leikitetään, ollaan kyllä päästy tässä hurjasti eteenpäin, mutta tässäpä saatiin hieno takapakki) ja minä karjuin perään perkelettä ja ei kuunnellut yhtään. Se pääsi koiran luokse. Hetken karjuttuani neitillä palasi korvat päähän ja lähti tulemaan luokseni. Ennen kuin pääsi perille asti, kääntyi ja lähti uudestaan koirakon luo. Tällä kertaa karjuin niin että meinasi suoni poksahtaa otsasta ja H kääntyi luokseni ennen kuin saavutti koirakon. Tällä kertaa tuli minun luokseni perille asti.

Analyysi tilanteesta:

1) En tiedä mistä johtuu, mutta arkailen tänne-käskyn käyttämistä ihan hirveästi läheltä piti tilanteissa, koska pelkään ettei H tottele ja jokaisesta epäonnistuneesta tänne-käskyn käyttämisestä sen teho vähenee. Olisi pitänyt tehdä näin : kun H lähti juoksemaan, karjumiset perään ihan täydellä teholla ja heti perään YSTÄVÄLLISELLÄ äänellä "tänne"! Todennäköisyys että H olisi tullut luokseni, olisi ollut suurempi kuin tuo minun paniikinomainen karjuminen ja hätääntyminen. Karjumiset siksi, että tietää tehneensä ihan hiiskatin väärin=palaute ja luoksetulokutsu perään= miten toimia oikein tässä tilanteessa. No, lattialle kaatunutta maitoa on turha itkeä, mutta ensi kerralla yritän muistaa tämän ns. paremman toimintamallin. Menin vaan ihan hemmetin paniikkiin, koska se ei ole IKINÄ karannut minulta mihinkään. Ei koskaan.

2) Olisi pitänyt tajuta alustaharjoitusen lomassa leikkiä enemmän ja innostaa enemmän. Sain palautetta taas tästä minun "pikkusievästä" kehumisesta, kun tilalle voisi saada innostuneemman koiran, kun heittäytyisin enemmän. Eli tässäkin, jos olisin ollut kiinnostavampi, ei H:lla olisi ollut todennäköisesti niin kova tarve päästä isottelemaan muille.

No, lopputulos on se että ketuttaa suunnattomasti. Ihan kamalasti. Ensimmäinen kerta ikinä, kun H karkaa toisen koirakon/ihmisen luokse. Pelkään, että nyt kun se hoksasi tuon, se tekee sen pian uudelleen. Tähän asti on ollut niin huippu fiilis olla sen kanssa kentällä yhtä aikaa kun on toisiakin koiria paikalla, koska olen voinut luottaa siihen, mutta nyt luottamus mureni kerta heitolla. Tottakai tämä harmitus johtuu itseni soimaamisesta ja sitä mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Tällaisia tilanteita vaan ei pitäisi sattua yhtäkään. Eilisen johdosta Halise sai lenkille jälkiliinan ja se on nyt liinassa siihen asti kunnes pystyn taas luottamaan siihen. Pyrin järjestämään lisää vastaavanlaisia leikkitilanteita (liina perässä), että H siedättyy siihen, että kentällä toisillakin on oikeus leikkiä ilman että neiti Päätänkaikesta tormaa paikalle. Nyt pitäisi tästä kuitenkin itse nousta ja ottaa kuitenkin luottavainen asenne, ettei liian varovaiseksikaan heittäydy. Tuollaista tilannetta en salli enää ainuttakaan, ja näinpä Halise on jatkossa valmennuksessa liinassa tai vapaana, jos harjoitukset ovat sellaisia ettei karkaamista tarvitse pelätä.

Mokoma karkulainen!! 

Sitten niihin onnistumisiin ja iloisiin asioihin. Treenit olivat mitä mainioimmat, juuri sellaisia aihealueita mitkä ovat tällä hetkellä ajankohtaisia. Meidän koutsilla on itselläkin työlinjaisia narttuja ja tietää niiiden vinkeet, joten häneltä on kiva ottaa oppia, kun näkee miten hänen koirat toimii ja miten hän on itse niitä kouluttanut. Tietenkin kaikki asiat ei toimi kaikille, mutta tähän mennessä on toiminut meille Oonan opit hienosti.

Ruutua olen aloitellut alustakosketuksen harjoittelulla ja nyt harjoiteltiin ruutua myös lelun avulla. Näitä sitten sopivassa suhteessa jatkossa, niin saadaan ruutuun vauhtia ja tarkkuutta. Lelulle juoksu ruutuun tehtiin pitkän matkan päästä, niin saatiin superisti vauhtia ja potkua ruutuun juoksemiselle.

Seuraamiseen sain aivan uuden näkökulman, jota ehdottomasti aion kokeilla. Tähän mennessä me ei olla tehty seuraamista ollenkaan, juurikin sen takia kun en ole osannut päättää miten haluan sen opettaa. Ensin me tehdään perusasento ja tekniikka vahvaksi, ennen kuin alan sekoittamaan siihen seuraamista. Opetan käytännössä paikallakäännökset ensin ennen seuraamista. Tässä meillä on vielä työmaata, niinkun olen aikaisemmin sanonutkin etten pidä perusasennon kanssa kiirettä. Haluan tehdä siitä mahdollisimman täydelliset ja perusteet niin kuntoon, että ei tarvitse aikuisena vääntää sen takia, että on huonosti hutastu pohjatyöt. Seuraamista alan jossain vaiheessa opettamaan koutsin ohjeiden mukaan luopumisen kautta. Tästä varmaan kirjoittelen sitten enemmän, kun se on ajankohtaista. :)

Kaukokäskyjä olen tehnyt tarjoamisen kautta ja ne näyttää jo oikein kivalta. Olen tehnyt niitä tähän asti niin, että olen ollut kyykyssä Halisen edessä, mutta nyt seuraava askel on nousta itse seisomaan. Olen tehnyt tähän asti vain maahan ja istu, mutta nyt hyvin ohjeiden kera alan opettamaan myös seisomista. Urakkana olisi opettaa seisominen pienen pompun kautta, jotta siitä saa mahdollisimman sähäkän ja nopean.

Palautetta sain tosiaan taas tästä minun vähän tehottomasta kehumisesta ja leikkimisestä, ja aion siihen taas kiinnittää huomiota. Koutsi kuulemma hiillostaa siksi, koska näkee paljon Halisessa potentiaalia ja siitä saisi enemmän potkua irti, jos itsekin heittäytyisin enemmän.

Takaisin jälkiliinan käyttöön. Paremman kuvan toivossa tosin jälkiliina on otettu pois :D

Lenkillä tuli taas normaalisti ihmisiä vastaan ja Halise oli jälkiliinassa. Eihän se sinne lähtenyt, onneksi, mutta oman mielenrauhan vuoksi jälkiliina on taas kehissä määrittelemättömän ajan verran. 

Agilitaaja

Tänään käytiin pitkän tauon jälkeen tekemässä Halisen kanssa agilityä. Agility on jäänyt ehkä tietoisesti taka-alalle ja tokon perusteet on vienyt enemmän aikaa. Vuorokaudessa kyllä riittäisi tunteja tehdä muutakin, mutta sopivassa suhteessa täytyy olla lepoa ja vaan olemista. Vaikka kuinka kiva olisikin koko ajan jotain hääräillä, rauhoittumisella ja tylsyydellä täytyy olla sijaa arjessa. Joinakin päivinä olen huomannut Halisesta levottomuutta, jos päivä ei ole sisältänyt sen suurempia aktiviteetteja. Onhan se tietenkin normaaliakin pennulle, tietynlainen sählääminen, mutta näitä päiviä pitäisi olla sen takia lisää, että opitaan myös olemaan tekemättä mitään.

Noh, niihin agilitytreeneihin sitten. Tänään tehtiin hypylle takakiertoa, pujottelun alkeita, parit putkeen menot ja keinuharjoituksia.
Hypyn tarjoamista ja takakiertoa tehtiin nyt jo vähän pidemmällä etäisyydellä kuin viimeksi, reilulla käsi- ja kroppa-avulla kylläkin. Halise on kyllä ihan super nopea oppimaan ja parin toiston jälkeen ymmärsi yskän pidemmälle etäisyydelle. Unohdin tälle treenikerralle ottaa mukaan targetin, joten heitin palkan maahan. Takakiertoa ja hyppyä tehtiin tasaisesti kummaltakin puolelta. Lisäsin vähän vauhtia kierrättämällä Halisen ensin takaani, sitten ohjaamalla joko hypylle suoraan eteen tai takakierrolla. Vaihtelin myös omaa paikkaani; välillä hypylle suoraan edestä, sivusta, viistosti jne. Takakiertoa tehtiin ainoastaan aikalailla niin että olin itse suoraan estettä päin ja ohjasin esteen takaa takaisin kohti itseäni.

Pujottelua kokeiltiin neljällä kepillä ja hitaalla vauhdilla, ettei ensinnäkään varpaat murjoudu metalliosiin ja toiseksi ettei tule liian jyrkkiä kääntymisiä. Tarkoituksena olisi tehdä kepit tutuiksi ja ainoastaan kevyttä ja rauhallista pujoittelua. En usko että vauhdin lisääminen tulee olemaan ongelma myöhemmin. Halise kyllä heti tässäkin ymmärsi idean vaikkei aikaisemmin olla juuri keppeihin tutustuttu. Ohjasin Halisea kädellä ensimmäiset pari kertaa ja sen jälkeen ei juuri käsiapuja tarvittu, kun neiti pujoitteli pari kepin väliä itsenäisesti.

Putkesta olen kuullut useata eri mielipidettä siitä, että kannattaako sitä pennun kanssa tehdä, ettei varvasluut vaurioidu putken poimuihin. Olen tehnyt putki"harjoituksia" about kolme kertaa ja mielestäni tällainen harvakseltaan pari toistoa ei ole sen kummemmin suureksi vaaraksi, kuin tuo päivittäinen metsässä juoksentelukaan kivenkoloineen ja risuineen. Mitään kiirettähän meillä ei tämänkään suhteen ole, mutta kai se oma into päästä tekemään välillä vie voiton. Tehtiin tänään suoraa putkea pari kertaa niin, että jätin H:n maahan, menin itse putken suun viereen, ohjasin H:n käsiohjauksella putkeen ja juoksin putken vieressä ja lelupalkan heitin putken suun eteen. Kokeilunhalusta kokeilin myös putkea, joka oli sen verran käyrä ettei putken suusta nähnyt toiseen päähän. Ensimmäisellä kokeilulla Halise juoksi putken ulkoreunaa pitkin (putken ulkopuolella) ja toisella kerralla meni putkeen ja hienosti juoksi putken läpi.
Nyt putkiharjoittelut saa taas hetkeksi jäädä, kun näin mainiosti sujuu vaikka ei ollakaan kokeiltu paria kertaa enempää.

Keinuharjoituksia jatkettiin samalla kaavalla kuin eräässä aikaisemmassa postauksessa kuvien kera havainnollistin. Nyt nostettiin vähän keinun päätä, jotta saatiin lisää ääntä ja liikettä. Tehtiin myös ensin etutassuilla keinun pamauttamista lattiaan, jotta kolahdus ei tule aivan yhtäkkiä Halisen ollessa keinun päällä. Kolahduksesta H ei ollut taas moksiskaan, vaan innokkaasti pamauttelu keinua menemään.

Lopuksi otettiin vielä rauhoittumisharjoitukset, kun nämä agilityharjoitukset ovat Haliselle super mieluisia ja kierrokset nousevat. H rauhoittui hyvin syliin ja laskettuani hänet lattialle, olisi neiti siihen jäänyt nukkumaan 😄 

Pian toivottavasti koittaa postaus sadetakista, jonka tekemisen kanssa olen saanut harmaita hiuksia ja hermot on mennyt useaan otteeseen. Kaava on vaihtunut välissä ja enemmän purettuja saumoja kuin ommeltuja.. toivottavasti saan takin pian valmiiksi 😄

5kk

Nyt on hyvä hetki katsoa hieman taaksepäin ja pohtia menneitä kuukausia ja niiden tuomia uusia taitoja ja haasteita. Tämä kesä on ollut yksi parhaimmista; olen saanut keskittyä täysin Halisen kasvattamiseen ja kouluttamiseen. Olen saanut itse suunnitella opittavien asioiden listaa ja olen sieltä myös aika ajoin karsinut asioita pois. Olen oppinut hillitsemään itseäni; pennun koulutuksessa vähempi on parempi, laatu korvaa määrän ja mielummin pari asiaa täydellisesti kuin useita keskinkertaisesti. Olen ollut kauhean innostunut, mutta välillä myös korvia myöten täynnä koirajuttuja. Olen pakahtunut ilosta ja ylpeydestä, sekä olen ollut pettynyt ja turhautunut. Tunteiden kirjo on ollut aikamoinen ja tämä kesä on opettanut minulle paljon myös itsestäni. Tämä on projekti josta olen haaveillut pitkään ja myös asia jonka haluan tehdä hyvin ja onnistuneesti. Tiedän että tämä on elämän mittainen matka, mutta pentuna opitut asiat ovat ikuisesti koiran muistissa, ja haluan muistijäljen olevan positiivinen ja täynnä onnistumisen kokemuksia.

Olen pohtinut sitä, että sillä on ollut suuri vaikutus, että H tuli vasta 10 viikon ikäisenä meille. Se, että tuollaisen itsenäisen luonteen omaava pentu on käynyt jo yhdessä kodissa ja palautunut kasvattajalle, on varmaan vahvistanut itsenäisyyttä. Uskon, että oltaisiin asioissa jo pidemmällä esimerkiksi keskinäisen suhteen luomisen vuoksi tai nimenomaan tämän itsenäisyyden. Kun tämä herkin ikä 8-10vko meni niin, ettei H kiintynyt omaan laumaan, uskon olevan vaikutusta.

Ensimmäisenä haasteisiin. Ihan ensimmäisiltä päiviltä ja parilta ensimmäiseltä viikolta päiväkirjamerkinnät ovat päivittäin täyttyneet samasta huolen aiheesta; Halise on kauhean itsenäinen eikä lähesty meitä ihmisiä niinkuin normaalisti ehkä koiranpennut lähestyy. Jos käsi lähestyy rapsuttamaan, Halise vetäytyy pois eikä tule käskystä lähelle. Tämän päättelin johtuvan siitä, että ennen meille tuloa sitä on napattu kiinni kun se on tullut lähelle. Tämä haasteen voi kyllä jo osittain heittää romukoppaan; H on hienosti sopeutunut meidän laumaan ja ottanut meidät omiksi ihmisiksi. Mutta vieläkin käden lähestyessä yllättäen rapsuttamaan, H vetäytyy pois. Samoin jos kutsutaan rapsuteltavaksi "tule"-käskyllä tai millä tahansa, H muuttuu epäluuloiseksi ja luoksetulo on vähän niin ja näin. Voi olla kyllä siitäkin kyse, ettei H kauheasti tykkää olla rapsuteltavana.

Sisäsiisteysasiat tuottivat myös harmaita hiuksia. Halisella ei ollut kyllä mitään käryä miksi se ulkona pojotetaan tunnista toiseen, kävellään pientä ympyrää ja odotellaan jotakin? Sisäsiisteysasiat olivat aika pitkissä kantimissa ja vieläkin tämä on kesken. En voi sanoa että Halise on sisäsiisti tai että luottaisin siihen että neiti pidättelee hädän sattuessa kärsivällisesti. Parin viime viikon aikana ollaan otettu edistysaskel, että H hakeutuu eteisen ovelle norkoilemaan kysyvän näköisenä. Jokaisesta tällaisesta norkoilusta olemme vieneet H:n ulos ja aina on pihalle tarpeet tulleet. Öisin Halise on pentuaitauksella rajatussa tilassa, koska ollessaan toisten koirien kanssa isommassa tilassa yön, H teki tarpeita välillä ihan järkyttäviä määriä. Ja huomattiin myös se, että tylsistyessään H teki tarpeita, tai huomion hakuisuuden vuoksi. Yöt ovat olleet nyt usean viikon ihan täysin siistejä ja varmuuden vuoksi pidetään aitauksessa rajatussa tilassa vielä jonkin aikaa.

Rähinäongelmaa oli aluksi ja siitä tänne jotain kirjoittelinkin. Olin jo aika huolissani siitä, että minkälainen rähinäroope tuosta neidistä kehkeytyy. Onneksi tähän ongelmaan saatiin apua Pertti Vilanderilta, ja rähinät loppui kuin seinään ihan yksinkertaisella ratkaisulla; hihna löysällä ohituksissa ja itse rentona ohitustilanteissa. Sen jälkeen ei ole ollut rähinöitä ollenkaan. Samoin myös olen alkanut vähän tiukentamaan kuria; aina ei saa huomiota kuin itse haluaa vaan välillä komennan pennun pois kun se tulee hakemaan huomiota. Tällä olen huomannut sen vaikutuksen, että H tulee paljon innokkaammin luokse, kun se ei enää pääsekkään joka kerta kun itse tahtoo. Tietenkin sitä mitä ei saa, haluaa.. ;) Mutta H on vielä pentu ja sitä kohdellaan pentuna. Nyt kun alkaa tulemaan viikkoja lisää ja H muuttuu pennusta nuoreksi koiraksi, kurikin kasvaa ja muuttuu erilaiseksi. Vielä on pentulisenssiä voimassa hetken :)

Sitten onnistumisiin ja ilon aiheisiin!

Halise on luonteeltaan ja olemukseltaan ihan super ihana pentu. Kauhean kiltti ja kuuliainen, mutta myös hyvällä tavalla itsenäinen ja rohkea. Ei ole koko ajan jalassa kiinni ja pelkää kaikkea, vaan rohkeasti tutustuu ympärisöön mutta tulee heti käskystä luokse kun sen aika on. Kertaakaan (koputtaa puuta) ei ole karannut luotani ja aina kutsusta tullut luokse. Olen iloinen ja yllättynyt siitä viisauden määrästä, mitä noin pienellä pennulla voi olla pään sisällä. Miten nopeasti voikaan opettaa uusia asioita, mutta myös minkälaista huomioonottamista se tarvitsee itseltä, koska tämä nopeasti oppiminen ei välttämättä ole aina hyvä juttu. Liian useasti sama toisto tietyssä kohdassa pihaa, niin H alkaa ennakoimaan ja tarjoamaan : "tätähän me tehtiin viimeksikin just tässä kohdassa?". Olenkin oppinut vaihtelemaan ympäristöä enemmän ja uuden asian opettamiseen vaihtanut huonetta, paikkaa, omaa asentoa jne. ettei H ala ennakoimaan liikaa.
Olen ollut yllättynyt siitä, kuinka vähän meillä on hajonneita tavaroita. Suurin tuhoaminen oli sohvatyyny ja tämä meni ihan omaan piikkiin. Lähdin kiireellä jonnekin, unohdin laittaa esille lelut ja luut ja tietenkin neiti oli sitten keksinyt oheistoimintaa poissaoloni ajaksi. Sohvatyynyn lisäksi kyytiä on saanut pari lelua ja yksi talouspaperirulla. Puremisongelmaa ei ole ollut, H ei ole purrut meitä kumpaakaan kertaakaan. Vaatteista on yrittänyt napsia aluksi ja kerran taisikin saada lahkeesta kiinni, mutta tämä loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin.
Halisen itsenäinen luonne tulee positiivisella tavalla esiin esimerkiksi treeniksellä; voin jättää Halisen häkkiin ja lähteä käymään vessassa, ja häkistä ei kuulu inahdustakaan. H ei ole vaikuttanut vielä ainakaan eroahdistuneelta eikä ole koko ajan muutenkaan seuraamassa ja jalassa kiinni.

Erityisen iloinen olen arkipäivän asioista mitä Halise on sisäistänyt; irtiolemisen, luoksetulon, kiellot (esim. tänään lenkillä huomasi juoksijan ja lähti perään, mutta pysähtyi saman tien kun huusin, ettei sinne ole mitään asiaa) ja jotkut temput ovat olleet kauhean hauskoja. Esineen tuominen oli työn ja tuskan takana opettaa, mutta se onnistuu nyt ja siitä olen kauhean tyytyväinen. Liikkeestä maahanmeno; ihan huikean hienosti osaa tehdä kyseisen tehtävän, vaikka emme ole sitä kauhesti harjoitelleet, mutta paimennustreenien innoittama aloitimme sitä harjoittelemaan enemmän. Alla linkki tähän liikkeeseen! Ekaa kertaa videolla kokeiltiin ja super taitavasti meni! Olen niin ylpeä tuosta pikkuisesta!

https://www.youtube.com/watch?v=IBRGy2UNOvM

Iloa tuottaa se, että kuinka nopeasti H oppii ja kuinka innoissaan se on työnteosta. Joka kerta kun lähdetään treenaamaan, ilme syttyy ja H on sisällä tekemisessä. Ihan parasta; ei tarvitse enää kiinnittää siihen huomiota, että saan pidettyä huomion itsessäni, vaan saan keskittyä tekemiseen ja asioiden opettamiseen.

Iloinen olen siitä, että voimme treenata irti kentällä, missä on muitakin koiria. Voin olla huoleti, koska H keskittyy minuun ja uusiin ohjeisiin mitä hänelle annan. Innokkuus ja palo aiheuttaa minussa suuren suurta onnellisuutta ja tyytyväisyyttä. Ihanaa, minulla on pentu, joka rakastaa tekemistä!

Parasta on ollut ehkä se, että H pystyy laskemaan kierrokset tekemisestä nollaan heti kun sanon. Voin ensin leikkiä ja juosta sen kanssa hullun lailla, ja seuraavassa hetkessä ottaa lelun pois ja sanoa, että nyt riitti, ei enää leikitä. Sen jälkeen H joko menee maahan makoilemaan tai lähtee tutkailemaan muuta ympäristöä. Hepulikohtauksia ei tule enkä niitä sallisikaan. Viime aikoina H on alkanut kantamaan leluja meidän luokse ja pyytänyt leikkimään, mutta jos leikkiin ei ryhdytä, se alkaa leikkimään itsekseen. Sellaista komentamista ja vaatimista ei ole ollut.

Innoissani odotan mitä tulevaisuus meidän eteen tuo ja mihin päälajiin me sitten lopulta päädytään. Tällä hetkellä oma haaveeni on tokoura, mutta H:n ketteryys ja sähäkkyys olisi omiaan agilityssä. Tietenkään ne eivät poissulje toisiaan, mutta helpompi olisi keskittyä täysillä yhteen, kuin puoliteholla moneen. Paimennus myös tuli nyt uutena ideana, mitä en edes ajatellut alkavani harrastamaan. Tietenkään vielä ei voi sanoa tulisiko Halisesta hyvää paimenta, mutta aika näyttää senkin. Ainakin tokon pohjat tehdään nyt aluksi vahvaksi ja syyskuussa aloitellaan myös agilityn penturyhmässä. Agilityä nyt varsinaisesti ei pääsekään tekemään kunnolla kuin vasta vuoden päästä, joten nyt on hyvää aikaa keskittyä tokon pohjiin. Agilityä pidän paimennuksen kannalta tärkeässä roolissa, koska ohjaajasta irtautuminen on tärkeää. Halisella kuitenkin itsenäistä luonnetta piisaa, joten en usko että siitä edes kouluttamalla täysin perskärpästä saisi.

Tällä hetkellä Halise on tähän astisesta ajasta parhaimmassa iässä; järkeä on tullut päähän, perusasiat suht hallussa ja sen kanssa on super kivaa tehdä asioita, kun voi keskittyä itse tekemiseen. H on kiintynyt meihin ja tykkää meistä, ja nykyään voi ulkoillakin muutenkin kuin H:n kanssa kahdestaan. Aluksi H olisi mennyt vain Lyylin ja Vividin perässä eikä kiinnostanut pätkän vertaa mitä sille puhui. Nykyään se tulee välillä paremmin luokse jopa paremmin kuin Lyyli tai Vivid ja on erittäin kuuliainen vaikka nuo toisetkin olisi paikalla. Olen tätä harjoitellut niin, että olen jättänyt Halisen paikkamakuuseen ja antanut toisten koirien juosta ympärillä ja leikittänyt mahdollisimman paljon toisten koirien läsnäollessa. Näin olen saanut tehtyä itsestä kiinnostavan Halisen silmissä.

Treenit ja elämä jatkuu, tällainen pieni tilannekatsaus tuli ihan kohdalleen. Kaikinpuolin olen tyytyväinen Haliseen ja toivon sydämeni pohjasta, että siitä kasvaa terve ja iloinen koiraneiti! <3

Toinen virallinen tokokoe

Tänään käytiin Vividin kanssa sen toisessa virallisessa tokokokeessa Muuramessa. Ensimmäinen tokokoe oli helmikuussa Jyväskylässä ja se jäi harmittamaan oman kömmähdyksen takia. Saimme kuitenkin ykköstuloksen silloinkin, joten harmitus ei onneksi niin suuri ollut mitä olisi voinut olla. Ekassa kokeessa siis annoin noutokapulan Vividille liian kaukaa, ja se joutui nousemaan ottamaan sen vastaan, jäi seisomaan kapula suussa ja tiputti kapulan ja minä vielä nostin sen :D Eli kapulan pito ei mennyt ihan niinku strömsössä. Tällä kertaa onneksi tilanne oli toinen.
Lisähaastetta myös meidän suoritukseen toi se, että Lyylillä on juoksut ja Vivid on ihan dingdong koko koira. Vinkuu, kuolaa, läähättää ja ajatukset on jossain aivan muualla kuin tokohommissa. Olin vähällä perua koko menemisen, mutta viimeksi samasta syystä peruin, niin ajattelin kuitenkin kokeilla. Eilen illalla olin ihan hermona, kun ärsytti niin paljon tuon sählääminen kun tietää että se osaa, mutta hormoonien takia käyttäytyy kuin mikäkin sählä. Luoksepäästävyydessä vinkui ja nuuhki ilmaa ja olin vähällä viedä autoon koko koiran! Ärsytti niin paljon, kun ei osannut käyttäytyä. Ennen meidän yksilökoetta kävin heittelemässä sille frisbeetä ja tein temppuja, niin sen jälkeen se oli ihan elävien kirjoissa ja näytti ihan omalta itseltään. Hyvä niin, koska todennäköisesti olisi ykköstulos jäänyt saamatta jos ei olisi ollut aivot mukana touhussa.

1) Paikkamakuu 10
Arvosanasta huolimatta tämä paikkis oli ehkä surkein minkä Vivid on tehnyt koskaan. Se ilmeisesti pelkäsi vieressä olevaa koiraa, ja se yritti kääntää päätään niin ettei edes sivusilmällä näkisi koiraa ja lipoi hermostuneena huuliaan, näin ollen katsekontakti minuun ei ollut mistään parhaimmasta päästä. Kuitenkin asento pysyi samana, ei liikkunut eikä itse aiheuttanut häiriötä. Vieressä olevista koirista lähti ääniä, jotka vissiin herkkää Pihviä jänskätti. Onneksi ei kuitenkaan mitään ikävää  tapahtunut, kuten ekan ryhmän paikkiksessa; siellä koira kävi toisen paikkiskoiran kimppuun. Todella kurja tilanne, joka onneksi ratkesi nopeasti.

2) Seuraaminen 8½
Seuraamiseen olen ihan tyytyväinen, koska kuvittelin sen olevan astetta kamalampaa ajatusten harhailujen vuoksi. Olihan se nytkin keskinkertaista; välillä katsekontakti hävisi kokonaan ja yleisilme ei ollut niin innokas kuin muissa liikkeissä. Mielestäni perusasennot olivat hyvät ja seuraamiskohta hyvä, ettei lähtenyt harhailemaan. Aika kovaan ääneen kyllä karjaisin sille vauhdinmuutoksissa käskyt uudelleen, että herra pysyisi vähän maanpinnalla :D

3) Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Tässä erehdyin antamaan typerän hienovaraisen vartaloavun josta lähti piste pois. Muuten mielestäni hyvä; V jäi täpäkästi ja suoraan maahan, piti katsekontaktin ja yleisilme oli mielestäni reipas ja iloinen.

4) Luoksetulo 10
Voihan luoksetulo! V on alkanut törmäämään minun jalkaani luoksetulossa, kun pyydän sen suoraan viereeni. Olen sitä yrittänyt kitkeä pois, mutta se on juurtunut sen mieleen liiankin hyvin. Tosin, nyt kesällä en ole tehnyt Vividin kanssa juuri mitään, koska energia ja aika on mennyt pennun koulutukseen. Aktiivisemmalla koulutuksella todennäköisesti olisin saanut kitkettyä pois tuon törmäämisen, mutta siihen nyt jatkossa huomio. Summa summarum, jouduin siis vaihtamaan luoksetulon eteen ja siitä vasta käskystä viereen. Nyt muutama viime päivä (hyvissä ajoin aloitettiin valmistautuminen kisaan) tein luoksaria vain eteen. Ihmettelin suuresti, että miksi V tulee tänne-käskyllä, mikä sille on varma kuin vesi, tulee typerästi sivuttain eteeni/viereen. Ihan kuin olisi menossa perusasentoon, mutta jättää puolitiehen. No, tätä harjoittelin ja päättelin että johtunee siitä, että luoksarit teen AINA sen kanssa niin, että pyydän suoraan viereen ja nyt se on hämillään siitä. Jatkoin harjoittelua ja ongelma jatkui. Ärsytti. Sitten tajusin mistä se johtuu. Tein kisanomaisia luoksareita, eli pyysin eteen, siitä viereen ja sitten palkka. Eli Vivid ennakoi viereentuloa ja tarjosi tuollaista välimallia, koska viereen kuitenkin pitää mennä ennen palkkaa. Fiksu koira, typerä ohjaaja. Onneksi ehdittiin tehdä muutamia luoksetuloja onnistuneesti ja yhdet vielä kisa-aamuna. Ja hyvinhän se meni sitten kokeessa; täydellisen nopea ja terävä vauhti suoraan eteen ja erinomainen perusasento sen jälkeen. Jee, hieno Pihvi <3

5) Noutoesineen pitäminen 10
Nyt meni kapulan pito erittäin mallikkaasti. Tein esineen pidon edestä. V otti kapulan täpäkästi, piti sen suorassa ilman pään kääntymisiä/pureskeluja ja antoi käskystä kapulan heti pois. Erittäin hieno suoritus!

6) Kauko-ohjaus 10
Kaukot meni ihan perushyvin, suorat ja hyvät liikkeenvaihdot. Itse toivoisin lisää nopeutta ja täpäkkyyttä V:n kaukoihin. Tästä "ärsyyntyneenä" olenkin opettanut Haliselle kaukoja tarjoamisen kautta, ja ollaan saatu niistä enemmän mieleiset. Vivid tekee kyllä liikkeet puhtaasti ja kauniisti, mutta itse tykkään että liikkeet ovat nopeat.

7) Estehyppy 10
Tätä käytiin eilen hienosti viime tingassa treeniksellä vielä harjoittelemassa ja muistuttelemassa mieleen. Pitemmän tauon jälkeen Vivid jää hypyn jälkeen eteeni norkoilemaan ja vähän kyselemään että mitäs sitten, tuunko viereen vai hypitäänkö lisää. Nyt meni mallikkaasti; nopea hyppy ja suora sivulletulo.

8) Kokonaisvaikutus 10
Saatiin kehuja erittäin mukavan näköisestä työskentelystä. Yritinkin nyt jättää oman järkyttävän jännityksen taka-alalle ja keskittyä hymyilemään ja liikkumaan itse rennosti. Viime kisoissa olin ihan paskajäykkänä ja Vividkin vaistosi ettei nyt ole kaikki ihan niinkuin normitreeneissä kuuluisi olla. Onneksi tämä tuotti tulosta ja saatiin kokonaisvaikutuksesta täysi kymppi :)

Yhteispisteet: 193,5 ja sijoitus 3/7. Lisäksi saatiin kunniapalkinto! Ei yhtään hullumpi päivä. Seuraavat kisat todennäköisesti lokakuun puolella, kunhan Lyyli on juoksunsa juossut ja Vivid päässyt niistä yli sekä ollaan saatu luoksetuloa vähän vietyä eteenpäin. Seuraavasta ykkösestä tulisi koulutustunnus ja luokanvaihto avoimeen. :)

Paikkis+paimennus

Eilen käytiin tekemässä seuran jäsenten kanssa vapaavuorolla tokoa. Itselläni oli toiveissa tehdä paikkamakuu niin, että vieraita koiria on Halisen näköpiirissä ja lähietäisyydellä. Meidän paikkamakuun kesto oli n. 10 sekuntia ja sen jälkeen lelupalkka. Tehtiin tällaisia harjoituksia kaksi. Sain vinkin yhdeltä treenaajalta keksittyä seuraamaan Halisen ilmettä ja eleitä enemmän, ennen kuin palaan sen luokse. Selvästi H välillä jää vaanimaan ja kun hetken odottelee, ilme pehmenee ja vaaniminen unohtuu. En ole ollut itse tästä tarkkana/hoksannut edes kiinnittää huomiota, mutta taustalla se, ettei koiralla lähde vaaniminen liian pitkälle ja jossain vaiheessa lähde nostamaan itseä paikkamakuussa. Nyt alan kiinnittämään huomiota siihen, että palaan H:n luokse vasta kun ilme on rentoutuneempi, enkä palkkaa vaanimisesta palaamalla luokse. Tunnistan kuitenkin itse eron siihen, että H laittaa leuan maahan ja tämän vaanimisen välillä. Leuan alas laittaminen viestii mielestäni malttamattomuudesta ja mikäli maassa olo on Haliselle mieluisampi leuka maassa, se saa sitä tehdä.

Osan ajasta päätin tietoisesti olla tekemättä mitään. Harvemmin me ollaan kentällä toisten koirien kanssa ilman tekemistä ja nyt päätin että siihenkin on totuttava. Halisea ei kyllä kiinnostanut toiset koirat, laittoi maahan pitkälleen rentoutuneena. Kertaakaan ei tarvinnut huomauttaa hihnassa rempomisesta tai kyttäämisestä tai muustakaan. Olemme tätä hengailua kyllä tehneet aika paljon eri paikoissa, joten sama kai se sitten missä sitä tekee 🙄 Odotin kyllä, että toisten koirien puuhat olisivat saattaneet kiinnostaa, mutta hyvä näin! Minusta tämä on tosi hyvä piirre, ettei H höntyile toisten perään.

Loppuun vielä leikittiin ja tehtiin parit luoksarit leluhäiriöllä (leluja matkan varrella luoksetuloon). Leikkiminen tietenkin on myös persoonakysymys, mutta nyt edellisten treenien jälkeen olen kiinnittänyt huomiota siihen, että olen itse aika vaisu ja tehoton leikkijä, vaikka yritänkin laittaa lisää tehoja itsestäni likoon. Koirastakin saa enemmän irti, kun itse on täysillä mukana leikin tiimellyksessä. Ja nyt tässä vaiheessa nimenomaan haluan kaivaa mahdollisimman paljon potkua irti, jotta sama vaihde pysyy päällä myös myöhemmässä vaiheessa. Kai sitä itsekin leikkimään oppii.. 😄

Tänään oli meidän toiset "paimennustreenit", toisin sanoen sytyttelyt. Kovasti oli jo eri meininki kuin viimeksi, Halise yritti innokkaasti pysäyttää lammaslaumaa ja loppua kohden eleetkin alkoi muuttumaan paimenkoiramaiseksi; häntä alhaalla ja hieman matalampi asento. Olihan se lampaiden pysäyttäminen aikamoista "räiskintää", kun yritti kauhealla vauhdilla edetä. Korvat oli osittain päässä ja malttoi tulla kutsusta luokse. Jahtaamista ei saa tehdä, joten aina kun näytti että siihen suuntaan on homma menossa, kutsuin H:n luokse. Lopussa pääsin kehumaan rauhallisesta etenemisestä. Nyt ekoilla kerroilla ei olla annettu mitään käskyjä tai kieltoja, luoksetuloa lukuunottamatta. Olikin kiva että nyt oli jo sen verran onnistunut lähestyminen lampaita kohden, että pääsin kehumaan luvan kanssa 😊 Seuraava paimennuskerta on parin viikon päästä, saapa nähdä minkälainen suhtautuminen sitten on lampaisiin! Innolla seuraan Halisen kehitystä tässäkin asiassa ja mielenkiintoista nähdä minkälaiseksi paimeneksi Halise kehittyy.
Tällä kertaa oli mukana myös Halisen veli Jekku. Mukavaa päästä tätä harrastusta jakamaan toisen "ummikon" kanssa ja voidaan yhdessä toinen toistamme kannustaa ja tukea, aika jännää touhuahan tämä on! Jekulla oli myös kovasti kiinnostusta lampaita kohtaan ja uskon että siitäkin kelpo paimen kuoriutuu!

Vapaapäivä

Tänään vietettiin vapaapäivää koko perheen voimin mustikoiden keräämisen merkeissä. Vapaapäivä oli myös koirilla, ei treenejä eikä temputuksia, ainoastaan rentoa rallattelua metsässä. Välillä täytyy itseä muistutella vapaapäivistä koirille, vaikka ne aina ryhtyy innokkaasti tekemiseen mukaan, niin yhden vapaapäivän jälkeen meno on taas paljon täpäkämpää.

Vividillä on nyt koko viikko vapaata, meillä on nimittäin tulevana lauantaina Muuramessa tokokoe. V toimii parhaiten, kun ennen suoritusta on ollut pidempi vapaa treeneistä. Uskoisin että parit luoksarit teen ensi viikolla, koska näin viime hetkellä päätin että teen luoksetulon eteen ja siitä sitten perusasentoon. V on innostunut viime aikoina törmäämään jalkaani luoksetulossa kun pyydän sen suoraan viereeni. Olemme treenanneet tätä pois kaikella mahdollisella, mutta se vauhti on ilmeisesti niin suuri, että ei malta hidastaa ajoissa. Sitten taas tässä eteentulossa ongelmana on ollut vino perusasento. Otan kuitenkin vinosta PA:sta mielummin pistevähennyksiä kuin jalkaan törmäämisestä, koska alo-luokassa ollaan kuitenkin vähän armollisempia hitusen vinosta perusasennosta kuin törmäämisestä ohjaajan jalkaan, ainakin olettaisin? Viime kisat (meidän ekat) meni muuten hyvin, mutta omasta virheestä kapulan pidosta saatiin vain 5 arvosanaksi. Luotan ja tiedän että koira osaa hyvin, mutta suoritukseen vaikuttaa järkyttävä esiintymisjännitys ja sitä myötä oma vire ja elekieli. Täytyy yrittää rentoutua ja olla hyvillä mielin; hymyillä enemmän ja yrittää olla miettimättä mitä ollaan tekemässä. Kesällä käytiin möllikisoissa tämän oman jännityksen takia ja tehtiin siellä kaksi kehää. Toinen meni mun jännityksen piikkiin vähän niin ja näin, mutta toinen kierros oli selkeästi parempi, kun olin itse jo rentoutuneempi. Jokaisesta näistä oppii aina lisää ja toivoisin että möllikisoja olisi enemmänkin, niin pääsisi itse työstämään tätä jännitystä. Toivottavasti lauantaina kaikki sujuu kivasti ja ilman suurempia kommelluksia. Haasteena meillä on lisäksi se, että Lyyli aloitti juoksut ja V on tästä tietenkin vähän sekaisin. Lyyli menee ensi viikoksi hoitoon siskoni luokse, jotta saadaan täällä kotona Vividin hermoja kuriin ja toivottavasti vähän järkeä tekemiseen. Tällä hetkellä huolestuttavasti näyttää siltä että ei kauheasti tekeminen kiinnosta, vaan ulkonakin saa kovaan ääneen antaa käskyjä että menee korvien väliin. Toisaalta nämä kisat voisi perua, mutta edellisetkin jäi väliin samasta syystä. Mennään nämä ja katsotaan sitten seuraavia syksylle. Pidän kyllä vaihtoehtona perua, jos näyttää että meno yltyy mahdottomaksi.

Halisen kanssa ensi viikolla on luvassa yhteiset tokotreenit seuran jäsenten kanssa maanantaina, tiistaina paimennustreenit ja agilitykuvioita katsellaan loppuviikolle. Noutotreenejä tehdään leikin varjolla omalla pihamaalla tai aamulenkkiin yhdistettynä. Yritän yhdistellä paljon esimerkiksi perusasentotreeniä lenkkeilyn sekaan, että aina ei harjoittelut ole nimenomaisia treenihetkiä.

Tänään metsässä Jukka huomautti, että pyydän Halisea turhan paljon luokse. En ole tätä aikaisemmin siihen kiinnittänyt huomiota, mutta jatkossa aion vähentää luokse kutsumista, ja silloin kun kutsun, luvassa on leikkiä ja temppuja. Nyt nimittäin kun olimme metsässä koko lauma, välillä H ei olisi malttanut tulla käymään vaikka kutsuin. Syynä varmaan se, että "tule"-käskyllä sai luotani kinkkua ja vaihtoehtona oli temmeltää Vividin kanssa. Tähän panostusta, koska haluan että molemmilla luoksetulokäskyillä tullaan yhtä innokkaasti. Kai sitä tulee kutsuttua senkin takia tiheään luokse, koska se on hyvää harjoitusta ja haluan pitää H:n lähellä. Mutta onhan tässä tietenkin se varjopuoli, että luoksetulo ei ole ehkä niin palkitsevaa ja hauskaa, jos sitä tehdään liian usein.. hyvä oli taas tällainenkin kuulla ulkopuoliselta, koska niinkuin viime postauksessa tuli todettua, aika sokea täällä koulutuskuplassa on eikä kaikkea tule huomattua.

Loppuun vielä kuvasatoa marjareissulta  😊